Periaatteessa yrittäjä laatii omat aikataulunsa. Saattaa kuulostaa lapsiperhearkea helpottavalta asialta, ettei tarvitse noudattaa ulkopuolisten sanelemia työvuoroja. Totuus yrittäjyyden sitovuudesta riippuu pitkälti  toiminnan laajuudelle asetetuista tavoitteista; isot suunnitelmat vaativat isoja panostuksia. Hyvät ihmissuhteet niin perheessä kuin sen ulkopuolellakin määrittävät toki tavoitteita ja niiden kuormittavuutta. Ne voivat olla kuitenkin kaiken kaikkiaan toisiaan tukevia päätöksiä perhe- ja yrityselämässä.

Perustimme perhettä juuri kun perheemme isän yritys oli suurimman kasvun temmossa. Sittemmin, perhevapaiden aikana, jäin työttömäksi työnantajani ajauduttua konkurssiin. Vietin kotona lasten kanssa kiintymysvanhemmuuteen tavoittelevaa elämää kotiäitinä. Olin kaiken kaikkiaan noin kolme vuotta poissa työelämästä. Suurin vastuu kodin- ja lastenhoidosta oli minulla, kotona enemmän aikaa viettävänä vanhempana. Tyhjän päälle en kuitenkaan työttömyyden myötä suostunut jäämään, vaan ryhdyin itsekin yrittäjäksi.

Kun on monta rautaa tulessa, tarvitaan hyvää koordinointi-, vuorovaikutus- ja delegointikykyä. Lastenkin arki on helpompaa, kun vuorovaikutus kotona on kohdallaan. Joskus lapset roikkuvat vanhempien mukana palaverista palaveriin tai asunnon näytöstä liikehuoneiston näyttöön. Toki se voi harmittaa lasta. Se kaikki on OK. Kiukku ja turhautuminen puretaan turvallisen aikuisen läsnäollessa. Sen jälkeen keksitään taas uutta kivaa yhteistä tekemistä.

Turvallisen ja tutun aikuisen läsnolon lisäksi tässä on hyvänä puolena se, että lapsi näkee työntekoa. Meidän perhe kun ei vietä “Ota lapsi mukaan töihin” -päivää kerran vuodessa. Pikemminkin vietämme “Pyhitä hetki perheelle” -päivää aina kun mahdollista. Se muuten oli marraskuun viimeinen viikonloppu viime vuonna. Toki muutaman sähköpostin, viestin ja puhelun ehti  kumpikin vanhempi hoitaa HopLopin lomassa!

Aika usein työtä ei kuitenkaan tehdä rahankiilto silmissä vaikka kaikki tuotot ja saadut rahat meidän perheessä sijoitettaisiinkin. Usein työnteko ja hyväntekeväisyys ovat sopivasti sekaisin arjessamme; harrastukset sekoittuvat työksi ja toisin päin. Työtunteja ei juuri lasketa. Vaikeaa se monesti olisikin, koska tehtävät ja työnkuvat saattavat vaihtua kolmekin kertaa puoleen tuntiin.

Harrastukset pyörivät yritystoimiemme ympärillä: osakkeiden seurantaa, kiinteistöjen bongausta, joogaa, kauneudenhoitoalaa, verkostoitumista, oman pihan rakennusta, asuntomessuja… Lapsillemme rakennamme henkistä ja taloudellista pesämunaa opettamalla rahanarvoa, antamalla perinnöksi työmoraalin sekä sijoittamalla osakkeisiin ja kiinteistöihin – myös lasten omia rahoja. Rahat ovat pesämuna elämään lapsillemme. Aikuisena he saavat päättää mitä rahoillaan tekevät – opiskelurauha ainakin olisi taloudellisesti taattu toimestamme. Laskelmoivaksi elämäämme ei kuitenkaan voi todeta. Monesti elämä ohjaa tilanteemme oikeille uomilleen; sopivat osakkeet napsahtavat etsimättä nenän eteen, hyväntekeväisyydessä tutustuu erityisen upeisiin ihmisiin tai Kiintymysvanhemmuus ry:lle kirjoittaessa ei enää oikein tiedä kirjoittaako lopulta itselleen vai yhdistykselle…