Markus Talvio & Ulla Klemola, PS-Kustannus 2017.
Vuorovaikutustaitoja arvostetaan nykyään monilla aloilla ja työpaikoilla. Myös vanhemmat ja opettajat ovat pitkään hakeneet apua lasten kasvatukseen vuorovaikutustaidoista. Vuorovaikutustaitoja voi oppia ja tämä kirja on selkeä opas toimivampaan vuorovaikutukseen. Kirjassa on monipuolisia esimerkkejä työpaikoilta, kouluista sekä vanhempien ja lasten välisestä kommunikoinnista. Kirjoittajat ovat pitkän linjan vuorovaikutuskouluttajia.
“Vuorovaikutuskoulutukseen tulevat vanhemmat kertovat usein, kuinka paradoksaalista on, että juuri rakkaimpien ihmisten kanssa tulee käytettyä kaikkein vähiten rakentavan vuorovaikutuksen keinoja…” Tämä kirja auttaa ymmärtämään, että tunteita ja tarpeita ei tarvitse peitellä. Se antaa keinoja siihen, miten ne otetaan puheeksi läheisten kanssa siten, ettei sitä koeta persoonan arvosteluna, vaan pyyntönä muuttaa käytöstä. Kirjassa esitellään myös keinoja ratkaista ristiriitoja, arvoristiriitoja ja kuinka tehdä päätöksiä, joihin kaikki sitoutuvat.
Tässä kirjassa Gordonin vuorovaikutustaitoja hyödynnetään sosioemotionaalisessa oppimisessa. Sosioemotionaaliseen oppimiseen kuuluvia taitoja ovat minätietoisuus, itsensä johtaminen, vastuullinen päätöksenteko, ihmissuhdetaidot ja sosiaalinen tietoisuus.
Sosioemotionaalisen oppimisen malli alkaa siitä, että ihmisen on ensin opittava tunnistamaan oma sisäinen maailmansa, ennen kuin hän voi alkaa säädellä omaa toimintaansa aktiivisena toimijana. Ihmissuhdetaidot tarkoittavat toimivien ihmissuhteiden rakentamista, ryhmissä työskentelyä ja ristiriitojen rakentavaa käsittelyä. Sosiaalinen tietoisuus on ymmärryksen ja empatian osoittamista toisia kohtaan.
Tunne- ja vuorovaikutustaitojen käyttäjä on aina tietoinen myös itsestään. Hän arvostaa omia ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja pyrkimyksiään. Samalla hän ymmärtää, ettei hänen tarpeidensa ja toiveidensa selvittäminen ole toisilta pois, vaan se helpottaa vuorovaikutusta toisen kanssa. Tärkeää onkin ottaa aikaa omien ajatustensa selvittämiseen. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla heti varma omasta kannastaan.
Aktiivisen kuuntelijan kanssa on helppoa pohtia omia toiveita ja pyrkimyksiään. Aktiivisessa kuuntelussa kuuntelija ei ala ratkaista pulmaa, ei neuvo, eikä ehdottele vaihtoehtoja vaan antaa toisen rauhassa päästä lähemmäksi minätietoisuuttaan. Ihmisaivoille on tyypillistä sitoa kuulemansa mielikuviin, jotta ne muistettaisiin paremmin. Ongelma on siinä, että mielemme lisää kuultuun helposti sellaista, mikä siihen ei kuulu. Lapsilla on usein tapana kertoa asioita epäloogisessa järjestyksessä ja aikuisetkin tapaavat esittää asiansa niin, että ne näyttävät meille edullisilta.
Kirjassa puhutaan vuorovaikutuksen kompastuskivistä kuten järkeen vetoamisesta, neuvomisesta, omien tarinoiden esittämisestä, suurentelusta, kyselemisestä jne. Vuorovaikutuksen kompastuskivet haittaavat vuorovaikutusta heikentämällä ongelmanratkaisua ja ne voivat jopa heikentää ihmissuhdetta. Kompastuskivi estää viestin pääsemisen perille. Tämä ei tietenkään haittaa, mikäli ongelma on pieni arkipäiväinen harmi. Tunnekuohussa oleva kuitenkin kaipaa toisen pysähtymistä ja turvaa saada ilmaista se, mikä pitää ilmaista.
Kuuntelemisessa ja kertomisessa on siis omat hankaluutensa. Miten sitten kuunnella aktiivisesti ja kertoa selkeästi? Kirjassa on useita esimerkkejä, miten kehittää aktiivista kuuntelua ja minä-viestejä erilaisissa tilanteissa niin työpaikalla kuin kotona. Perusperiaatteena aktiivisessa kuuntelussa on läsnäolo: kuunnellaan toisen tunteita ja tarpeita sekä tehdään kysymyksiä siitä, onko ymmärtänyt oikein. Minä-viestissä ilmaistaan oma tunne ja tarve asiaan liittyen sekä esitetään pyyntö ratkaista asia yhdessä. Näistä kerrotaan tarkemmin esimerkiksi Gordonin Toimiva perhe -kirjassa. Tässä kirjassa perehdytään erityisesti eettiseen päätöksentekoon ja molemmat voittavat menetelmän käyttämiseen erilaisissa ympäristöissä. Myös arvoristiriitojen ratkaisemiseen paneudutaan.
Tunteiden jäävuoriteoria auttaa oman itsensä aktiivisessa kuuntelemisessa. Erityisen hyödyllistä on tutkailla omaa jäävuortaan kun tuntee suuttumusta, ärtymystä tai vihaa. Viha näyttäytyy jäävuoren huipulla vain siinä osassa joka tulee näkyviin veden alta. Pinnan alla voi kuitenkin vaania pelko, suru, kateus, pettymys tai epäoikeudenmukaisuus jne. Vihan tunteen osoittaminen vuorovaikutuksessa saa vastapuolen puolustautumaan, hyökkäämään tai vetäytymään vuorovaikutuksesta. Siksi oman tunteen ilmaiseminen tarkasti toiselle toisi usein paremman lopputuloksen. Toisinaan meidän on kuitenkin vaikea tunnistaa omia tunteitamme ja tunteiden jäävuori tuntuu pulpahtavan pintaan täysin ennakoimattomasti ja yllättävissä tilanteissa. Kun ihminen opettelee tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan täsmällisesti, hänen ei tarvitse suuttua niin usein, sillä täsmällisempi tunne auttaa suuntaamaan toimintaa paremmin ja etsimään ratkaisuja.
Kirjassa kerrotaan Gordonin kolmesta ristiriitojen ratkaisutavasta: Minä voitan – sinä häviät, minä häviän – sinä voitat ja molemmat voittavat. Tarveristiriidat on mahdollista ratkaista niin, että kaikkien tarpeet ja tunteet otetaan huomioon. Tämä molemmat voittavat -menetelmä vaatii itsensä aktiivista kuuntelemista ja toisen tarpeiden kuuntelemista sekä antautumista neuvotteluun ilman valmiita oletuksia ratkaisuista.
Menetelmän vaiheet etenevät seuraavasti:
- Yhteistyöstä sopiminen: molemmat ovat valmiita käsittelemään ongelmaa ilman omia ratkaisuvaihtoehtoja.
- Tarpeiden määrittäminen: tarpeiden kertominen minä-viestein ja aktiivinen kuuntelu auttaa toista sanoittamaan tarpeitaan.
- Ratkaisuvaihtoehtojen tuottaminen: tuotetaan ilman arviointia uusia, helpottavia, auttavia ratkaisuja.
- Ratkaisujen arviointi: ratkaisuja puntaroidaan yhdessä kriittisesti. Ratkaisuja yhdistellään ja muokataan, jotta ne tyydyttävät mahdollisimman monia tarpeita.
- Ratkaisun valitseminen: tehdään yhdessä päätös toteutettavasta ratkaisusta.
- Suunnittelu ja toteuttaminen: tarpeen mukaan sovitaan, kuka tekee, mitä ja milloin sekä milloin tarkistetaan, onko ratkaisu ollut toimiva.
- Tulosten tarkistaminen: tyydyttääkö ratkaisu edelleen molempien tarpeita? Jos ratkaisu osoittautuu toimimattomaksi on todennäköisesti jäänyt jokin tärkeä tarve huomaamatta tai ilmaisematta.
Arvoristiriitojen käsittely tukee vastuullista päätöksentekoa. Näkökulmien avaaminen mielipiteistä, uskomuksista, arvoista, asenteista ja ihanteista lisää osapuolten ymmärrystä itsestään sekä toisesta. Eettisesti kestäviä päätöksiä saadaan aikaan vain, kun kaikkien näkökulmia voidaan kunnioittaa ja ne otetaan huomioon. Usein kuitenkin ajatellaan, että uskonto, politiikka, arvostukset, elämäntyyli ja elämänkatsomukset ovat jokaisen oma asia. Arvoristiriidat heijastuvat voimakkaasti ihmissuhteisiin. Siksi niitä on hyvä toisinaan käsitellä yhdessä. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa toisen arvoihin on avata keskustelu niin, että toiselle avautuu mahdollisuus pysähtyä ajattelemaan ja arvioimaan näkemyksiään. Arvoristiriitojen tarkastelussa on syytä aloittaa itsestään.
Gordon on esitellyt seuraavat arvoristiriitojen käsittelyvaiheet:
- Omien arvojen uudelleen arviointi: Mihin periaatteeni perustuvat? Ovatko ne omia valintojani? Voinko ajatella asiasta eri tavoin? Itseni ja toisen aktiivinen kuuntelu
- Ongelmaan tarttuva minä-viesti ja kuuntelulle vaihtaminen: arvot herättävät vahvoja tunteita, joten on syytä kuunnella huolella toisen tunteita ja tarpeita.
- Molemmat voittavat -menetelmän hyödyntäminen: etsitään sellaisia käyttäytymiseen liittyviä ratkaisuja, ettei arvoristiriita pääse häiritsemään ihmisten välisiä suhteita.
- Neuvonta: vain jos toinen haluaa ja asia on tietoon perustuvaa esim. viimeisimmät terveyssuositukset.
- Mallina toimiminen: käyttäytymällä itse omien arvojen mukaisesti voi saada toisen kiinnostumaan ja pohtimaan omia arvojaan.
Kirjassa esitellään vielä Gordonin käyttäytymisen ikkuna karttana vuorovaikutuksen työkalujen soveltamiseen. Siinä olennaista on huomata, kenen ongelmasta on kyse sekä pohtia omia hyväksymisen rajojaan. Jokaisella meistä on erilaisia rajoja siinä, minkälainen asia tai käyttäytyminen muodostuu itselle ongelmaksi. Esimerkiksi toinen sietää lasten meluisaa leikkiä paremmin kuin toinen. Ongelma voi olla itsellä, jolloin ratkaisuna käytetään ongelmaan tarttuvaa minä-viestiä ja kuuntelulle vaihtamista. Mikäli toisella on ongelma, tarvitaan aktiivista kuuntelua ja kompastuskivien välttämistä. Jos meillä on ongelma, otetaan käyttöön molemmat voittavat menetelmä tai arvoristiriitojen käsittelytaidot. Ongelmattomalla vyöhykkeellä voidaan käyttää minä-viestejä kehuina tai ennakoivana toiminnanohjaamisena sekä kuuntelun taitoja, jottei toisen viesteistä muodostu ongelmaa.
Tämä esittely tuntuu hieman Gordonin Toimiva perhe -kirjan toistolta, mutta tähän tiivistin kirjan pääsanoman, enkä esitellyt kirjan havainnollistavia ja lukuisia esimerkkejä. Toimiva vuorovaikutus on itsenäinen teos, joten sen on esiteltävä taustateoria johon se perustuu. Kirjassa on laajemmin esimerkkejä työpaikoille ja yleisesti aikuisten välille kun taas Toimiva perhe -kirja paneutuu kokonaan perheen vuorovaikutukseen. Toimiva vuorovaikutus -kirja toimii hyvänä laajennuksena: kun ensin on aloittanut vuorovaikutustaitojen opettelun lasten kanssa, voi uskaltautua kokeilemaan samoja työkaluja työpaikalla tai muiden läheisten kanssa.
Julkaistu 5/2023.
