Vastine Iltalehden artikkeliin “Kiintymysvanhemmuus voi uuvuttaa”

Iltalehti julkaisi keskiviikkona 2.6.21 artikkelin “Kiintymysvanhemmuus voi uuvuttaa”. Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n hallitusta ei haastateltu kyseistä artikkelia varten, mistä olimme todella pahoillamme. Lähetimme viipymättä korjauspyynnön Iltalehdelle, jonka toimittaja ystävällisesti otti vastaan ja teki artikkeliin joitakin muutoksia. Korjauspyyntöä mukaillen nostammekin nyt vielä artikkelin keskeisimmät väärin ymmärretyt/ virheelliset faktat esille ja korjaamme ne. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry toivottaa jokaisen vanhemman tervetulleeksi tutustumaan kiintymysvanhemmuuteen ja yhdistyksen lanseeraamaan Lempeään kasvatukseen. Me kaikki hallituksessa ja ylipäätään yhdistyksen toiminnassa mukana olevat olemme täysin tavallisia ihmisiä omine haasteinemme, tunnelukkoinemme ja virheinemme. Meitä yhdistää yhteinen halu oppia ja toteuttaa (lapsiperhe)arjessamme myötätuntoa, tunne- ja vuorovaikutustaitoja, kunnioitusta, jokaisen ainutlaatuisuutta, empatiaa ja hyväksyntää. Ovathan nämä täysin keskeisiä arvoja aivan kaikkiin ihmissuhteisiin ja omaan mielenterveyteen ja jaksamiseen liittyen, ei vain lasten kasvatukseen.

Korostamme, että Jari Sinkkonen ei ole kiintymysvanhemmuuden asiantuntija. Hän ei ole perehtynyt materiaaliin, eikä tunne kiintymysvanhemmuutta. On kohtuutonta, että häntä haastatellaan asiantuntijana vaikka hän ei sitä ole. Kutsumme hänet erittäin mielellämme keskustelemaan kanssamme esimerkiksi Podcastiin. 

Yhdistys suosittelee muun muassa luonnonmukaista synnytystä, pitkää imetystä ja lapsentahtista vieroittumista rintamaidosta 3–7-vuotiaana, lapsentahtista sormiruokailua ja vauvojen vessahätäviestintää ja vaippojen välttämistä.

→ Yhdistys ei suosittele tai vaadi vanhemmilta mitään, vaan jakaa perustehtävänsä mukaan tietoa ja vertaistukea vanhemmille, jotka ovat kiinnostuneita kiintymysvanhemmuudesta ja Lempeästä kasvatuksesta. Yhdistys ei määritä kenenkään vanhemmuutta, eikä yhdistyksellä ole listaa siitä, millainen on kiintymysvanhempi. Jos joku haluaa itseään kiintymysvanhemmaksi kutsua, niin toki se täytyy yksilöille suoda. Vanhemmuuden määrittää kuitenkin vain vanhempi itse.

Tietyt, edellä kuvatut asiat todennäköisesti tukevat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista, mutta eivät ole sille edellytys, vaan kiintymyssuhde muodostuu joka tapauksessa kaikkien lapsi-vanhempiparien välille. Vaippojen välttäminen on toimittajan lisäys. 

On tutkittu tosiasia, että ihmisen lajityypillinen rintamaidosta vieroittumisikä on 3-7-vuotta. Tämä on vain yhteiskunnan teollistumisen myötä muuttunut niin, että melko harva lapsi saa vieroittua omaan tahtiinsa. Rintamaidosta on kiistaton tutkittu hyöty myös isommalle lapselle sekä imettäjälle itselleen. Yhdistys ei kuitenkaan arvota kenenkään vanhemmuutta sen mukaan, kuinka kauan hän on imettänyt tai onko ollenkaan. Yhdistyksen aktiiveina on kouluikään asti lastaan imettäneitä, sekä sellaisia ketkä eivät ole imettäneet lainkaan. Pitkä imetys ei ole onnistuneen vanhemmuuden määre. 

Sormiruokailu ei kuulu vain kiintymysvanhemmuuteen vaan on laajasti tutkittu menetelmä, joka tukee lapsen intuitiviista ruokailua, ruokailun monipuolisuutta, terveen ruokasuhteen muodostumista, oman kylläisyyden tunteen tunnistamista ja niin edelleen. Vauvojen vessahätäviestinnässä eli VVV:ssä ei myöskään ole kyse vaippojen välttelystä, vaan vauvojen yksilöllisten viestien tunnistamisesta ja niihin vastaamisesta, jonka tärkeydestä  Sinkkonenkin muistuttaa kommenteissaan.

Yhdistys ei koskaan määrittele kenenkään vanhemmuutta, eikä luo minkäänlaista ihannemallia vanhemmuuten. Yhdistys kertoo niitä keinoja, joiden avulla kukin oppii tuntemaan oman vauvansa parhaiten ja kuinka voi toimia vauvantahtisesti. Edelleen yhdistys kertoo, kuinka isomman lapsen voi kohdata lempeästi, rakentavasti ja lasta kuullen. Näiden ei ole osoitettu uuvuttavan vanhempaa sen enempää, kuin autoritäärisen vanhemmuudenkaan. Päin vastoin jatkuva “vääntäminen”, riitely ja luottamuksen puute lasten kanssa ovat asioita, jotka voivat uuvuttaa ja väsyttää perheitä.

Suomen Kiintymysvanhemmuusperheet ry ei suosittele minkäänlaisia unikouluja alle vuoden ikäisille lapsille ja yhdistyksen mukaan 7 tuntia on sopiva yhtäjaksoinen yöpaasto yli vuoden ikäisille taaperoille.

Vauvantahtinen hoiva on yksi yhdistyksen perusasioita. Vauvan viestien havainnointi ja niiden tahtiin toimiminen on ihmiselle lajityypillistä. Vauvat toimivat vaistojensa varassa ja tarvitsevat hoivaajansa läheisyyttä päivin ja öin. Kosketus ja läheisyys ovat suoraan yhteydessä esimerkiksi stressitasojen laskuun (Lue esim. Sajaniemi ym. Stressinsäätely) Kaukana lajityypillisyydestä ovat sen sijaan esimerkiksi tänä vuosikymmenenä vahvasti pinnalla olevat unikoulut. Vauva kuuluu ensisijaisen kiintymyksen kohteensa lähelle, koska etenkin ensikuukausinaan hän ei ymmärrä olevansa tästä erillinen yksilö.

Unikouluja yhdistys ei suosittele, koska se haluaa tarjota turvallisen keskustelualustan ja tietoa heille, jotka eivät halua vauvaa kouluttaa, ja jotka haluavat edetä lapsentahtisesti vauvavuoden aikana. Sen sijaan yhdistys jakaa paljon tietoa siitä, miten vauvavuoden uupumuksesta voi selvitä muun kuin unikoulun keinoin. On paljon vanhempia, jotka kokevat, että unikoulu ei ole oikea tapa kohdata vauva. Lue esimerkiksi.

Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n mukaan vauvan kantaminen kantovälineessä helpottaa kantajan arkea, koska samalla pystyy tekemään esimerkiksi kotitöitä.

Tämä on totta. Jos vauva on sellainen yksilö, joka kaipaa paljon läheisyyttä, on kantoväline ehdottomasti arkea helpottava väline. Jotkut vauvat viihtyvät yksin joitakin aikoja, mutta on ihan tavallista ja normaalia, että vauva haluaa olla koko ajan hoivaajansa lähellä. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen ja yhteisöllisyyteen pyrkivä olento ja yhteisöön kuuluminen on yksi ihmisen perustarve. 

Toisaalta Kiintymysvanhemmuus ry:n mukaan kiintymysvanhempi voi olla, vaikkei imettäisi tai nukkuisi perhepedissä. Keskeisintä on yhdistyksen mukaan empaattinen perusasenne lasta kohtaan, mutta aikuinen ei ole lapsen palvelija.

Nämä kohdat ovat sinällään oikein.  Yhdistys ei määritä kenenkään vanhemmuutta, eikä yhdistyksellä ole listaa siitä, millainen on kiintymysvanhempi. Jos joku haluaa itseään kiintymysvanhemmaksi kutsua, niin toki se täytyy yksilöille suoda. Vanhemmuuden määrittää kuitenkin vain vanhempi itse.


Seuraavassa vielä korjauksia Jari Sinkkosen kommentteihin, jotka esitetään faktana, vaikka ne ovat vain asiaa tuntemattoman asiattomia ja törkeitäkin kommentteja, sekä virheellistä ja suorastaan valheellista tietoa. Olisi erittäin tärkeää korjata myös ne! 

“Koko asetelmassa on jotain, joka on ihan päälaellaan. Ajatus, että lasta pitää kaikin keinoin suojella kaikilta pettymyksiltä, on kauhea. Varmaan taas tulee lunta tupaan, kun sanon näin, Sinkkonen sanoo” 

Sinkkonen on oikeassa: nyt tulee lunta tupaan. On kohtuutonta esittää väitteitä asiasta, jota ei tunne lainkaan. Kiintymysvanhemmuusperheet ry EI ajattele, että lasta pitää kaikin keinoin suojella kaikilta pettymyksiltä. Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n lanseeraamassa Lempeässä kasvatuksessa puhutaan paljon tunnetaidoista, joita vanhempien on opetettava lapsille, ensisijaisesti mallin avulla. Tunnetaitoihin liittyvää materiaalia löytyy yhdistyksen sivuilta paljon ja niiden tarkoitus on nimenomaan auttaa vanhempia tunnetaitojen opettamisessa. Pettymyksen sietäminen on yksi harjoiteltavista tunnetaidoista. Yhdistyksen sivuilla on useita kertoja kerrottu, kuinka nimenomaan on tärkeää tukea lasta hankalaksi koettujen tunteiden keskellä ja ohjata tunteiden säätelyyn oman esimerkin ja tuen kautta. Lisäksi vanhemman armollisuus ja myötätunto myös itseään kohtaan ovat keskeisiä teemoja, joita yhdistys tukee. Valtaosa suomalaisista on jäänyt vaille tunne- ja vuorovaikutuskasvatusta, johtuen jo esimerkiksi sodista, joita Suomi on aikanaan käynyt läpi ja näiden aiheuttamista traumoista, jotka on lähinnä jätetty käsittelemättä. Tutkitusti nyt 2020-luvullakin elävät nuoret suomalaiset kantavat mukanaan sotatraumoja. Myös tämän päivän varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa tunnetaitokasvatuksen roolia nostetaan koko ajan vahvemmin esille, sillä siitä on todettu olevan merkittävää hyötyä esimerkiksi lasten ja nuorten itsetunnolle sekä kaveritaidoille. Näiden taitojen vahvistamisesta hyötyvät myös ammattilaiset itse ja esimerkiksi koulut, joissa on systemaattisesti panostettu positiiviseen pedagogiikkaan sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoihin, kokevat koko työyhteisönsä ilmapiirin parantuneen. 

“Saletisti se uuvuttaa, jos niskassa on koko ajan kiintymysvanhemmuuden taakka”

Vanhemmuus on joskus uuvuttavaa, tästä puhumme vertaiskeskusteluissamme paljon ja siksi pyrimme kertomaan keinoja, joiden avulla vanhemmuus ei olisi niin uuvuttavaa. Jos yksilö on hyvin vaativa itselleen ja haluaa toteuttaa itselleen luomaa ideaalimallia täydellisesti, uupuu varmasti. Se ei ole kiintymysvanhemmuuden itsensä aiheuttamaa ja tällaista uupumusta ilmenee kaikenlaisten vanhempien keskuudessa. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry on viettänyt vuonna 2020 Lempeän kasvatuksen teemaviikkoa aiheena “Myötätunto perheessä – apua kiukunhallintaan”. Silloin erityisesti jaoimme materiaalia liittyen siihen, miten selviämme perhearjesta piiskaamatta itseämme ja kuinka oppia itsemyötätuntoa. Itsemyötätunto, tunnetaidot ja tietoisuustaidot, josta puhumme sivuillamme, vertaistuessamme ja materiaalissamme paljon lisää tutkitusti hyvinvointia ja onnellisuutta. Ylipäätään Kiintymysvanhemmuusperheet ry nojaa kaikessa jakamassaan tiedossa tutkittuun tietoon.

Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n jäsenten yleinen kokemus on että Kiintymysvanhemmuuden ja Lempeän kasvatuksen toteuttaminen arjessa nimenomaan tukee kaikkien osapuolten jaksamista ja helpottaa arkea. Moni yhdistyksen jäsen kokee kiintymysvanhemmuuden etenkin vauvan kanssa nimenomaan jopa tietynlaisena “laiskan ihmisen valintana”.

Suuntauksen perusvirhe on Sinkkosen mielestä se, ettei se lähde lapsesta.

Kiintymysvanhemmuudessa nimenomaan pyritään ymmärtämään lasta ja lapsen motiiveja, tunteita ja tarpeita. Näin vanhempi reagoi lapseen yksilöllisesti. Kiintymysvanhemmuus ei ole mikään vinkkipankki, jossa kerrottaisiin tarkkoja toimintatapoja, vaan nimenomaan lapsi- ja perhelähtöisesti mietitään, mikä on kyseiselle perheelle, lapselle, vanhemmalle ja kyseisessä tilanteessa hyvä tapa toimia. Jokainen lapsi, vanhempi, perhekokonaisuus ja toimintaympäristö on uniikki ja jokaisen ainutlaatuisuuden tukeminen on yksi Kiintymysvanhemmuuden tärkeä arvo.  

Hänen mielestään lapsi ei myöskään tarvitse sitä, että hänen jokaiseenmielenliikkeeseen yritetään paneutua.“Lapsena juoksisin karkuun jos vanhemmat kertoisivat olevansa intensiivivanhempia”

Tämä intensiivivanhemmuus jo käsitteenä menee todella kauas kiintymysvanhemmuudesta ja lempeästä kasvatuksesta. On vaikeaa uskoa, että lapsi, jota pyritään ymmärtämään, jolle osoitetaan ehdotonta rakkautta, jota tuetaan vahvasti olemaan oma itsensä, jota autetaan oppimaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jolle ollaan aidosti läsnä, juoksisi karkuun?
Lempeä kasvatus on hyvin lähellä perhetutkimuskentältä tuttua auktoritatiivista vanhemmuutta, joka tutkimustenkin valossa on antoisinta sekä lapselle, että aikuiselle.

Käsityksemme ja elämänkokemuksemme kertoo, että lempeästi kasvatetut lapset nimenomaan ovat valtavan läheisiä vanhempiensa kanssa. 

Mielenliikkeisiin paneutumisesta: Kiintymysvanhemmuuden periaatteita arjessa toteuttava vanhempi pitää väylän auki, kannustaa lasta kertomaan asioistaan, pyrkii ymmärtämään, mutta antaa tilaa, jos lapsi sitä tarvitsee. Usein tällainen vanhempi osaa pitää väylää auki myös muihin ihmisiin ja saa näistä samoista periaatteista voimaa ja vahvistusta myös esimerkiksi parisuhteeseen ja ystävyyssuhteisiin.

Mentalisaatiota ja sen merkityksestä voi lukea esimerkiksi Janna Rantalan ja Leea Mattilan teoksesta. Janna Rantala puhuu tästä myös teemaviikkomme haastattelussa

Pitkä imetys ei ole Sinkkosen mielestä itseisarvo tai hienoa ja suurenmoista. – Tavoitteena lapsen ja vanhemman välillä on ero, eikä se, että lapsi sidotaan vanhempaan.

Tästä lauseesta voisi tehdä tulkinnan, että pitkässä imetyksessä olisi jotain pahaa tai että sillä sidotaan lapsi vanhempaan vasten lapsen tahtoa ja lapsen itsenäistyminen estyy. Imetyksestä voi toki olla montaa mieltä, mutta faktana ja asiantuntijana imetyksestä soisi puhuvan vain siihen perehtynyt ja koulutettu imetysammattilainen (IBCLC) tai imetyskouluttaja.

Lapsen ja vanhemman suhteessa tulee itsenäistymisvaihe, joka on sitä helpompi, mitä turvallisempi sekä luottavaisempi suhde lapsella on vanhempiinsa. Pitkä imetys saattaa tähän vaikuttaa, mutta päinvastoin, mitä Sinkkonen kommentillaan vihjaa.

“Sinkkosta mietityttää myös, onko kiintymysvanhemmuudessa tilaa isälle. Isällä on huomattavan suuri merkitys lapselle. Isillä on omat tavat ja metkut lasten kanssa ja se on hyvin arvokasta”

Yhdistys allekirjoittaa isän roolin merkityksen täysin. Lisäksi yhdistys tukee kaikenlaisia perheitä, siksi yhdityksen uusimmassa materiaalissa viitataan aina vanhempaan. Yhdistyksen arvojen mukaisesti tuemme kaikenlaisia perheitä, ei siis pelkästää Sinkkosen tarkoittamia ydinperhemallia.

Tärkeintä on, että lapsella on rakastavia ja huolehtivia ihmisiä ympärillään. Jaettu vanhemmuus on yhdistyksen keskeisiä sisältöjä, eikä kenenkään vanhemman tulisi selvitä siitä yksin. Yhdistyksen julkaisema materiaali kulkee tietyn vuosikellon mukaan ja vuoden aikana huomioidaan erityisesti myös
isiä. 

Sinkkosen mukaan kiintymyssuhdeteoreetikot ovat havainneet, että isä on lapselle usein luottavaisen tutkimisen tuki, joka kannustaa menemään ja tekemään. Äiti on Sinkkosen mukaan usein isää varovaisempi.

Tällaiset stereotyyppiset luokittelut eivät ole 2020-lukua. Ne lokeroivat ylipäätään ihmisiä aivan turhaan, sillä ihminen on yksilö, ei mikään sukupuolensa tai muun roolinsa määrittämä tyyppi. Sinkkosen toteamus ei liity millään tavalla kiintymysvanhemmuuteen. 

Sinkkosen mukaan kiintymysvanhemmuudessa onkin hyvää lähellä pitävä, hoivaava ja lohduttava puoli, mutta samalla siitä voi puuttua rohkaisu tutkimaan maailmaa ja sietämään pettymyksiä. Ongelmana hän pitää myös ilon puuttumista. – En kuule näissä ohjeissa mitään ilosta. Ohjeet kuulostavat todella paljon suorittamiselta ja nimenomaan äidin suorittamiselta. Kyllä vanhempi saa unohtaa lapsen välillä ja rentoutua toisten aikuisten kanssa.

Hallituksen jäsenet eivät tunnista yhdistystä, sen jäseniä tai sanomaa seuraavasta lauseesta “…siitä voi puuttua rohkaisu tutkimaan maailmaa ja sietämään pettymyksiä. Ongelmana hän pitää myös ilon puuttumista.” Kyseisestä lausunnosta huomaa, ettei kiintymysvanhemmuuteen ole perehdytty aidosti. Lasta kannustetaan kasvamaan omana itsenään ja omassa tahdissaan, arkaa lasta ei pakoteta rohkaistumaan, mutta ei myös estellä rohkeaa lasta toteuttamasta itseään. Ilo ja nauru ovat yksi keskeinen asia, joihin yhdistyksessä tuetaan. Jo nopea  vilkaisu Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n Instagram tai Facebook -tilille kertoo, kuinka arjessa iloa ja naurua sekä ylipäätään positiivisuutta voi tukea. Olemme myös vahvasti sitä mieltä, että vanhempikin saa rentoutua yksin tai toisten aikuisten ja myös omien lasten kanssa. Jokaisen rajat ovat yhtä lailla tärkeät. 

Share Button