Aloitan kirjoittamaan tätä älypuhelimesta näpyttäen, lasten leikkejä ja ristiriitojen ratkomisia puolella korvalla kuunnellen ja sängyllä löhöten.

Viime aikoina on säännöllisen epäsäännöllisesti noussut mediassa esiin vuoroin ammattilaisten ja vuoroin maallikoiden huoli siitä, että nykyvanhemmat ovat liikaa luurien ääressä ja vuorovaikutus lasten kanssa kärsii.

Jaan huolen joiltakin osin. Joskus kyse voinee olla vanhemman mielenterveysongelmista kumpuavasta vakavasta media-addiktiosta. Addiktiivisuus on ylipäänsä usein haitallinen ilmiö, vaikkei media-addiktio liene yhtä haitallista kuin vaikkapa tupakka-addiktio, joka menneiden sukupolvien vanhemmilla oli erittäin yleistä. Vanhempien jatkuva medioilla olo ja medialapsenvahdin liikakäyttö voi myös joskus olla ensimerkki vanhemman liikakuormituksesta tai laajemman lapsen ja vanhemman välisen kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen oireilua tai seurausta. Epäilen kuitenkin suuresti sitä, että mediat ja älypuhelin voisivat olla näiden ongelmien syy. Kyllä syy on todennäköisemmin esimerkiksi vähäinen kokemus vauvoista ja pikkulapsista ennen omaa vanhemmuutta tai se ahdistava yksinäisyys, joka ydinperheen vauvalomalaista kulttuurissamme saattaa kohdata, jos toisia työelämän ulkopuolella sillä hetkellä olevia sukulaisia tai kavereita ei lähiseudulla asu. Isompien lasten vanhempien kohdalla älypuhelimia paljon todennäköisempi syitä vuorovaikutusongelmiin lasten kanssa ovat työn ja perheen yhdistämisen stressi, parisuhdeongelmat sekä tukiverkostojen puute.

(Nyt keskeytin tämän kirjoittamisen hetkeksi, kun minua kutsuttiin mukaan lasten leikkiin.)

Väitän kuitenkin, että suurimmaksi osaksi huoli älypuhelimilla roikkumisesta on liioiteltua, yleistettyä eikä ota huomioon  älypuhelinten kautta tehtävien erilaisten toimintojen todella laajaa kirjoa. Kaikki älypuhelimien käyttö samastetaan viihdekäytöksi ja julkisilla paikoilla lapsi mukana kännykän käyttöä paheksutaan. Kuitenkin vanhempi voi olla käyttämässä kännykkäänsä vaikkapa verkkokaupasta talvikenkähankintaan, lastenteatteriesitykseen lipun ostoon tai kartan lukemiseen vieraassa kaupunginosassa.

Hyvin monet tämän hetken pikkulasten vanhempisukupolven lapsuudessa, 1970-90-luvuilla, tehdyistä rasittavista arjen toiminnoista (pankissa tai vakuutusyhtiössä jonottaminen, vaateostokset tai jopa ruokaostokset) voi nykyvanhempi hoitaa älypuhelimella nopeammin ja kätevämmin kuin vanhempansa aikanaan – ja tämä kokonaisuutena vapauttaa aikaa lapsille, vaikka vaatiikin hieman ajankäyttöä luurin ääressä. Ennen piti päivittäin lasten olla hiljaa, kun vanhempi puhui puhelimessa jonkun kanssa. Nykyään voi käydä pitkänkin keskustelun ystävän tai vaikka yrityksen nettiasiakaspalvelijan kanssa teksti- ja ääniviestein. Tuollaiset viestittelyt on helppoa tauottaa moneen otteeseen vastatakseen lapsensa tarpeisiin.