haastattelu - Kiintymysvanhemmuus ry

Varhaiskasvatus perheen tukena

Kiintymysvanhemmuus ry — Wed, 10 May 2023 20:05:59 +0000

Perhe on yleisimmin lapsen ensimmäinen ympäristö, jossa hän kasvaa ja kehittyy. Mykkänen sekä Böök (2018) painottavat lapsen perheen – vanhempien ensisijaista roolia lapsen kehityksen tukijana. Usein varhaiskasvatuksesta tulee lapselle toinen merkittävä kasvun ja kehityksen ympäristö. Siksi ei ole yhdentekevää, millainen suhde varhaiskasvatuksen henkilöstön sekä perheen välille muodostuu. Rantala ja Uotinen (2022) korostavat lapsen huoltajien tärkeää tehtävää osallistua lapsen varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun sekä kehittämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstön on otettava vanhempien toiveet ja näkemykset huomioon. Vuorovaikutuksen on oltava avointa ja yhteistyöhön pyrkivää.

Varhaiskasvatuksen on oltava Rantalan ja Uotisen (2022) mukaan perhelähtöistä, mikä tarkoittaa vanhempien kasvatuksen tukemista ja heidän esille tuomiensa tarpeiden ja tavoitteiden huomioimista. Perhelähtöinen työ tukee koko perheen hyvinvointia, antaa vanhemmille tukea kasvatustyöhön kotona, tarjoaa tietoa sekä mahdollisuuden yhteiseen lapsen kasvun ja oppimisen suunnitteluun sekä arviointiin. On tärkeää arvostaa jokaisen perheen arvoja sekä näkemyksiä oman lapsensa kasvatusasioissa.

Lähtökohtana hyvälle yhteistyölle vanhempien sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön välillä on näkemys siitä, että molemmilla on tärkeää tietoa lapsesta. Sitoutuminen yhteistyöhön on tärkeää ja sitä on rakennettava kohti yhteisiä tavoitteita. Tärkeintä on lapsen hyvinvointi ja kasvun tukeminen. Yhteistyö perustuu Mykkäsen ja Böökin (2018) mukaan lapsen tarpeille. Tämä velvoittaa varhaiskasvatusta lapsen edun ja oikeuksien toteuttamiseen kaikessa toiminnassaan. Yhteinen keskustelu ja avoin vuorovaikutus luovat parhaat edellytykset lapsen hyvinvoinnin turvaamiselle sekä terveelle kasvulle. Toimiva yhteistyö rakentuu luottamukselle sekä vuorovaikutukselle, jota kaikki osapuolet kannattelevat ja ylläpitävät.

Mitä hyvä yhteistyö sekä toimiva vuorovaikutus sitten vaatii meiltä aikuisilta? Mykkänen sekä Böök (2018) korostavat toimivaa dialogia: sitä, että jokaista osapuolta kuullaan, kuunnellaan sekä kunnioitetaan. Hyvä suhde vanhempien sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön välillä tarvitsee luottamuksellisia sekä kunnioittavia kohtaamisia. Varhaiskasvatuksen henkilökunta on ammattilaisen roolissaan ensisijaisessa vastuussa siitä, että yhteistyön lähtökohdat ovat kunnossa. Vanhempi voi tukea toimivaa yhteistyötä esimerkiksi tuomalla rohkeasti esiin omia ajatuksiaan lapsen asioista. Kysyminen on hyvä tapa luoda käsitystä lapsen varhaiskasvatuksesta ja siellä vallitsevista tavoista. Jos henkilökunta ei tarjoa sellaista tietoa, jota itse vanhempana kaipaat kannattaa asiasta avoimesti kysyä.

Kun vanhemmilla on luottavainen ja avoin mieli lapsen varhaiskasvatusta kohtaan ja yhteistyö lähtee sujumaan, edistää se myös lapsen ja henkilöstön välisen suhteen muodostumista. Kun lapsi aistii, että vanhemmat sekä varhaiskasvatuksen henkilöstö luottavat toisiinsa ja heidän välillään vallitsee avoin ja myönteinen ilmapiiri, tukee se myös lapsen varhaiskasvatuspäivää ja luo luottamusta lapsen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välille.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten on Rantalan ja Uotisen (2022) mukaan annettava suurta arvoa vanhemmille oman lapsensa asiantuntijana ja edistettävä tasa-arvoista yhteistyötä. Nykypäivänä lapsen kasvatuksen sekä hoidon on havaittu olevan yleisellä tasolla samansuuntaista niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa. Näkemykset yksittäisissä asioissa kuten ruokailutavoissa, päiväunissa tai ulkoilussa voivat kuitenkin vaihdella paljonkin. Tärkeintä on pyrkimys yhteiseen lapsen edun mukaiseen toimintaan. Eri mieltä saa olla ja vaikka näkemykset olisivat erilaiset, ei se tarkoita, etteikö kumpikin voisi olla oikeassa. Varhaiskasvatus on yleensä ympäristönä erilainen kuin lapsen koti ja lapsi oppii toimimaan eri ympäristöissä eri tavoin. Eri ympäristöjen sisältö asettaa erilaisia ehtoja ja tarpeita lapselle. Ensisijaista toimivan yhteistyön varmistamiseksi on Rantalan ja Uotisen mukaan (2022) jokaisen osapuolen tiedon ja ajatusten kuunteleminen ja niiden kautta yhteisten linjausten rakentaminen.

Oma lapseni aloitti varhaiskasvatuksessa ollessaan 1-vuotias ja yhteistyö on alusta asti ollut sujuvaa ja avointa. Tärkeää on kysyä, kuunnella sekä keskustella avoimesti kaikesta, mitä vain mieleen saattaa tulla.

– Emilia Räikkönen, vastavalmistunut varhaiskasvatuksen opettaja sekä 2,5-vuotiaan taaperon äiti –

Lähteet

Mykkänen, J. & Böök, M. (2018). Moninaiset perheet ja varhaiskavatus. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.), Valloittava varhaiskasvatus – oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia (s. 75–86). (Toinen, korjattu painos). Tampere: Vastapaino.
Rantala, A. & Uotinen, S. (2022). Varhaiskasvatuksen työntekijöiden ja perheen yh-teistyön merkitys. Teoksessa P. Pihlaja &R. Viitala (toim.), Varhaiserityiskasvatus. (s. 139–158). (3. uudistettu painos). Jyväskylä: PS-kustannus.

Julkaistu 5/2023.

Toimivan vuorovaikutuksen tärkeys tukiperhetoiminnassa

Kiintymysvanhemmuus ry — Wed, 10 May 2023 19:29:55 +0000

Tukiperhetoiminta on osa sosiaalihuoltolakiin (14§) kirjattua tukipalvelua, jolla pyritään vastaamaan lasten ja perheiden tuen tarpeeseen. Tukiperhepalvelu ei vaadi lastensuojeluasiakkuutta, vaan sitä voidaan järjestää sosiaalipalveluna, mikäli palvelutarpeen arvioinnissa tukiperhetoiminta katsotaan lapsen ja perheen edun mukaiseksi. Tukiperhetoiminta on vapaaehtoista toimintaa, johon tarvitaan mukaan kaikenlaisia perheitä; yhden vanhemman perheitä, lapsettomia perheitä, varamummoloita, sateenkaariperheitä ja maahanmuuttajaperheitä. Tukiperhetoimintaan ryhtyville perheille annetaan ennakkovalmennus sekä kartoitetaan valmiudet toimia tukiperheenä. Tukiperhetoimintaa voidaan organisoida hyvinvointialueella tai käyttää kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Myös monet yksityiset yritykset tarjoavat ja tuottavat näitä palveluja, joita voidaan käyttää ostopalveluna tai hankkia ne itse. Tukiperhe sitoutuu tapaamaan lasta sovitulla tavalla ja tarjoaa tälle tavallista perhearkea, läsnäoloa ja aikaa.

Tähän juttuun on haastateltu tukiperheen äitinä toimivaa Riikkaa, joka tarjoutui pohtimaan vuorovaikutusta nimenomaan tukiperheen näkökulmasta. ”Tukiperheen äitinä arvostan avoimuutta ja kunnioittavaa kohtaamista ihan kaikissa ihmissuhteissa. Ajattelen, että luottamusta rakennetaan pikkuhiljaa kertomalla omista toiveista, tarpeista ja tärkeistä asioista sekä pitämällä sovituista asioista kiinni puolin ja toisin.” miettii Riikka kysyttäessä häneltä hyvän ja luottamuksellisen suhteen luomisesta tukiperheen ja huoltajien välillä. Riikan mukaan tällaiset tunteet ovat erittäin ymmärrettäviä, ja niihin hänen on helppo samaistua. Riikka kuitenkin muistuttaa, että tukiperheen vanhemmat ovat ihan tavallisia vanhempia ja he painivat omien lastensa kanssa aivan samanlaisten haasteiden kanssa kuin muutkin perheet.

Tukiperheen aikuisen ja lapsen suhteen tukeminen on erityisen tärkeää, jotta luottamuksellisen suhteen rakentuminen olisi mahdollisimman mutkatonta kaikille. Riikka nostaa esiin ainakin kertomisen lapselle tärkeistä rutiineista, lempiasioista, suosikkiruoista sekä lempipuuhista, joiden kautta on voi rakentaa viikonloppuisin mukavia yhteisiä hetkiä tukiperheen aikuisten ja perheessä käyvän lapsen välillä. ”Ajattelen, että jos vanhempi itse luottaa tukiperheen aikuisiin ja ajattelee heistä lähtökohtaisesti hyvää, se heijastuu myös lapsen haluun ja uskallukseen rakentaa suhdetta tukiperheen aikuisiin,” sanoo Riikka. Hän pitää tärkeänä juuri luottamuksen rakentamista ja tähän päästään tietenkin molemmin puolin avoimella vuorovaikutuksella. ”Jotta vanhempana voi rakentaa luottamusta vieraisiin aikuisiin, on tärkeää voida kysyä heiltä kasvatukseen ja vuorovaikutukseen liittyvistä asioista. Itse kerron avoimesti tutustuessa meidän perheemme toimintatavoista mutta olen todella hyvilläni siitä, jos vanhempi kysyy minulta myös omaa mieltään askarruttavista asioista,” Riikka pohtii.

Erimielisyyksiä on aina siellä missä on ihmisiäkin ja kasvatusasioissa jokainen perhe toimii tietenkin parhaaksi katsomallaan tavalla. Riikan mukaan kasvatusasioista keskustellessa tukiperheen kanssa on hyvä miettiä, kuinka merkityksellisestä asiasta on kyse, jos joistain asioista ollaan eri linjoilla. Hänen mukaansa tässäkin asiassa avoimuudella ja minä-viestein omien havaintojen ja toiveiden kuvaamisella päästään jo pitkälle. ”Ajattelen, että tukiperheen vanhempien tulee noudattaa lakia ja yleisesti hyväksyttyjä kasvatusmenetelmiä ja tukea näin lapsen kehitystä sekä hyvinvointia. Mikäli vanhemmalla herää huoli tukiperheessä käytettävien kasvatusmenetelmien laadusta ja se on vaikea ottaa puheeksi, voi aina olla yhteydessä omaan vastuutyöntekijään ja kertoa omasta huolestaan. Meidän tukiperheen vanhempien tulee mielestäni kuitenkin kyetä keskusteluun kasvatukseen liittyvistä asioista ja hyväksyä se, että perhekulttuurit ovat erilaisia ja dialogi on keino ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.” Riikka kannustaa avoimuuteen ja suoraan keskusteluun tukiperheen vanhempien kanssa, sillä sitä kautta voidaan selvittää erilaiset näkökulmat ja luoda vastavuoroista vuorovaikutusta.

Lopuksi Riikalta kysyttiin vielä mitä muuta tärkeää hän haluaisi kertoa tukiperhetoiminnasta ja vuorovaikutuksesta. Hän nostaa esiin perheen omien lasten ja vierailevien lasten välisen ihmeellisen vuorovaikutuksen, sillä joistakin tulee parhaimmillaan hyvät ystävät ja viikonloppua odotetaan innolla. Kaikille ei näin tietenkään käy ja suhde jää vähemmän intensiiviseksi, mutta Riikan mielestä tärkeää onkin, että lasten välinen vuorovaikutus on toimivaa ja kaikilla on turvallinen olo viikonlopun aikana. ”Omat lapsemme suhtautuvat positiivisesti tukiperheenä toimimiseen, mikä on ehkä vähän yllättävää, mutta myös tosi ilahduttavaa.”

– Mia Nieminen –

Julkaistu 5/2023.