Avun pyytäminen kuuluu tämän kuukauden teemaan jaettu vanhemmuus. Tässä blogitekstissä pohdin avun pyytämisen haasteita ja kannustan avun pyytämiseen.

Avun pyytäminen, onko se arjen aarre vai sittenkin vaikea taito, johon ryhdytään vasta viimeisessä hädässä?

Suomalaiset ovat perinteisesti kamppailleet yksin pärjäämisen kanssa. Tästä löytyy meidän kielestä jopa erityinen sana: sisu. Sisulla vanhempi valvoo kaiket yöt ja painaa päivät töissä, huolehtii, vaatettaa ja ruokkii lapset. Eihän sodan aikanakaan ollut apua, yksin oli pärjättävä. Turha oli sodan jälkeisten sukupolvien vanhempienkaan pyytää apua, kun oli rakennettavana yhteiskunta ja kaupunkiin muutto jätti suvun ja kylän tuen monien satojen kilometrien päähän.

Myös omassa lapsuudessa vanhempieni oli vaikea pyytää apua, ei ollut lähellä isovanhempia tai muita apujoukkoja. Olen mallioppimisen mestari, mutta haluan muutosta. Opettelen vuorovaikutus-, tunne- ja tietoisuustaitoja. Usean vuoden opettelun jälkeen silloin tällöin tunnistan tarpeeni, ja pyydän puolisoltani lepohetkeä tai omaa aikaa ennen kuin olen niin väsynyt, että räjähdän. Toisinaan pyydän myös isommilta lapsilta ymmärrystä päänsärylleni ja hiljaisempia leikkejä, enkä suostu siivoamaan yksin, vaan pyydän apua. Saatan myös pyytää naapuria hoitamaan lapsiani ja kaupan työntekijältä apua.

Toivoisin vielä oppivani pyytämään apua riittävän ajoissa, etten olisi ihan rikki-rätti-poikki-pinoon-halki-katki väsynyt. Huomaan usein tarvitsevani apua pienissä ja suurissa asioissa. Edelleen vakuuttelen itselleni, että ansaitsen apua, vaikka tiedän jo, että minun ei tarvitse ansaita apua. Ihan jokainen on oikeutettu apuun. Kaikki tarvitsevat apua toisinaan. Me emme ole tässä maailmassa yksin, vaan vanhemmuutta voi ja saa jakaa.

Jos joskus tuntuu siltä, että sinä tarvitsisit apua arjen askareisiin ja epäröit pyytää sitä, mieti, mikä siinä olisi kaikkein pahinta. Ehkä se, että kukaan ei auttaisi. Mutta silloin olisit vain lähtötilanteessa. Ehkä vieläkin pahempaa on häpeä ja oman haavoittuvuuden myöntäminen ja pärjäämättömyys. Mutta häpeän tunteista selviää.