Monet arkiset toiminnot kuormittavat lasta, joka vielä opettelee toimimaan tässä maailmassa, jossa uusia asioita ja ennakoimattomia tilanteita tulee eteen päivittäin. Kuormitus ei aina ole paha asia. Kuormitus voi vaikuttaa positiivisesti kasvattaen lapsen arjen selviytymisen taitoja ja sietokykyä, mutta ainoastaan silloin, kun se ylittää aiemman taitotason ja sietokyvyn vain hyvin vähän ja lyhytkestoisesti. Haasteita ilmenee, kun lapsen kokema kuormitus on liian suurta hänen selviytymiskykyynsä sekä ympäristön tarjoamaan tukeen nähden. Tästä kirjoituksesta saat lisää tietoa, miten voit tunnistaa lapsen kuormituksen, mistä kuormittuminen voi johtua sekä tietoa, miten auttaa lasta tilanteessa, kun hän on kuormittunut.

Kuormituksen tunnistaminen

Lapsen ollessa kuormittuneessa tilassa, hänen voi olla vaikeaa toimia yhteistyössä muiden kanssa. Keskittyminen, paikoillaan pysyminen ja yhteisistä sopimuksista kiinni pitäminen voi olla hyvin haastavaa. Tunteiden säätely on lapselle kuormittuneessa tilassa tavallista vaikeampaa, joka voi johtaa siihen, että lähes mikä tahansa asia voi laukaista voimakkaan tunnereaktion. Lapsi kuitenkin viestii meille aikuisille kuormituksestaan monin tavoin jo ennen kuin ”kamelinselkä katkeaa”. Voimme oppia tunnistamaan lapsen yksilöllisiä kuormittumisen merkkejä havainnoimalla häntä. Kun tiedämme, milloin lapsi tarvitsee erityisesti apuamme, osaamme paremmin ennakoida tilanteita ja tarjota apua tilanteissa, joissa lapsi ei välttämättä osaa sanoittaa tarpeitaan meille.

Esimerkkejä tavoista, joilla lapsi voi viestiä kuormituksestaan:

• nukahtamisvaikeudet
• normaalista poikkeava väsymys
• ahdistuneisuus ja itkuisuus
• levottomuus ja riehakkuus
• toistavat tai nykivät liikkeet
• vaikuttaa poissaolevalta tai kuin olisi ”omassa maailmassaan”
• matala ärsytyskynnys
• vetäytyminen yhteisistä tekemisistä
• passiivisuus ja tuijottelu
• hyräily, sanojen tai äänteiden toistelu
• jumiutuminen esimerkiksi ruudun ääreen
• kipujen ja särkyjen valittelu
• omaan rauhaan tai piiloon vetäytyminen

mistä kuormittuminen johtuu

Kun lapsen vielä kehittymässä olevat aivot saavat liikaa virikkeitä, aistimuksia ja ärsykkeitä, hän kuormittuu. Aivot ikään kuin ylikuumenevat, eivätkä pysty enää ottamaan vastaan informaatiota tai säätelemään tunteita. 

Kuormittumista voivat aiheuttaa muun muassa uuden opettelu, sosiaaliset tilanteet, tunteet, ajatukset, yhteisten sopimusten sisäistäminen ja niistä kiinni pitäminen, kokemus omasta osaamisesta ja pärjäämisestä sekä äänet, vaatteiden materiaalit, valot, nälkä, muiden ihmisten läsnäolo, rutiineista poikkeaminen, yllättävät tilanteet ja moni muu asia.

Neurokirjon lapsi on erityisen herkkä kuormittumaan. Hänen aistimustensa säätelyjärjestelmä voi olla yli- tai alivirittynyt. Tämän lisäksi lapselle voi olla haastavaa kertoa omista tarpeistaan ja kokemuksistaan. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi neurokirjon lapsi tarvitsee erityisen paljon rakastavaa ja ymmärtävää tukea vanhemmiltaan sekä muilta aikuisilta. 

miten voin auttaa lasta

Lapsi tarvitsee kuormittuneena aikuiselta apua ja ohjausta omien tunteittensa läpikäymiseen ja hyvinvointinsa palauttamiseen, jotta voisi taas toimia arjessa sekä olla vuorovaikutuksessa. Lasta seuraamalla voit löytää hänelle sopivan tavan purkaa kuormitusta. Isomman lapsen kanssa voitte pohtia yhdessä, mistä juuri hän hyötyisi. 

Kuormittuneena lapsi ei välttämättä osaa sanallisesti ilmaista olevansa kuormittunut, mutta aikuinen voi opetella tunnistamaan lapsen käytöksestä, milloin hän tarvitsee apua kuormituksen säätelyyn. Haastavan käytöksen takana onkin se, että arjen tilanteet ylittävät lapsen voimat ja taidot. On erityisen tärkeää, että aikuinen toimii itse rauhallisesti ja huomioi sen, että lapsi on sellaisessa tilassa, että hän ei pysty toimimaan toivotulla tavalla ja hän tarvitsee aikuisen apua. Aikuisen onkin tärkeää löytää keinoja, joilla kuormitusta voi vähentää, jotta hän osaa auttaa lasta oikealla tavalla. Joskus kuitenkin voi käydä niin, että lapsi on niin ylikuormittunut, että hän reagoi johonkin hyvin voimakkaalla tunnekuohulla. Tällaisen tilanteen jälkeen on äärimmäisen tärkeää osoittaa lapselle rakkautta ja hellyyttä kunhan tunteet ovat tasaantuneet.

Näistä on usein hyötyä:

• Ennakointi ja selkeys arjessa
• Tunnetaidot
• Vireystilan säätely
• Vuorovaikutuksen vahvistaminen lapsen kanssa
• Taitojen harjoittelu yhdessä ennakoivasti
• Valmiiden toimintasuunnitelmien luominen
• Rauhoittumishetket pitkin päivää
• Oma rauhoittumispaikka, jonne lapsi voi vetäytyä itse niin halutessaan

Aikuinen voi hyötyä samoista rauhoittumisen keinoista lapsen kanssa ja niistä voi olla hyötyä varsinkin tilanteissa, jolloin lapsella on voimakas tunnekuohu päällä, jotta aikuinen pystyisi itse pysymään rauhallisena. Kaikki olemme kuitenkin ihmisiä ja lastaan syvästi rakastava vanhempi saattaa jossain tilanteessa menettää malttinsa ja toimia tavalla, jolla ei haluaisi. Ehdottoman tärkeää tällaisen jälkeen on selittää tilanne lapselle sopivana hetkenä ja pyytää häneltä anteeksi. Ole myös lempeä itseäsi kohtaan, äläkä syyllistä itseäsi tarpeettomasti sen jälkeen, kun asia on käyty läpi lapsen kanssa. Tässä tarvitaan paljon itsemyötätuntoa. Jos lapsella on usein voimakkaita tunnekuohuja ja voimavarasi alkavat käydä vähiin, hae apua ammattilaiselta. Yksin ei tarvitse jaksaa!