Tunnetaidot ja -kasvatus ovat pinnalla suomalaisessa kasvatuskeskustelussa. Tunnetaitojen opetus on saapunut myös päiväkoteihin ja kouluihin, ja isot tahot kuten opetushallitus ja THL tuottavat materiaalia opetuksen tueksi. Kiintymysvanhemmuus ry on ollut tunnetaitojen asialla jo vuodesta 2009, sillä lempeä lapsentahtinen hoiva ja turvallinen kiintymyssuhde ovat mitä parhainta kasvualustaa hyville tunnetaidoille. On siis luontevaa, että Kiintymysvanhemmuus ry lanseeraa ensimmäisen jokavuotisen Lempeän kasvatuksen teemaviikon aiheella Tunnetaidot ja -kasvatus.

Miksi minäkin ajattelen, että tunnekasvatus on tärkeää?

Suomalaisessa tosi tv-ohjelmassa nuori mies kertoi, että hän ei käytä tunteitaan, vaan tekee päätöksiä järjellä. Hän ei tarvitse tunteita. Vaikka sinällään häpeän myöntää seuraavani moista ohjelmaa ja ymmärrän, että se on käsikirjoitettu sekä leikattu totuutta vastaamattomaksi, sai se minut pohtimaan itse kysymystä. Onko tunnekasvatus huuhaata, ja olisiko meidän mahdollista tai jopa helpompi elää ilman tunteita ja varsinkaan niistä puhumista? Mihin tunteita ja tunnetaitoja tarvitaan?

Omien lasteni tunnekasvatus on alkanut hyvin varhain, minkä ansiosta olen päässyt itse kasvamaan tunnetaidoissani. Kun aloin sanoittamaan esikoisen tunteita, tajusin aika nopeasti etten osaa oikein nimetä itsessäni muita kuin kaksi tunnetta. Sehän ei toki tarkoittanut, etten tuntisi monenlaisia tunteita. En vain tunnistanut niitä hirveän hyvin.

Toinen havainto vähän myöhemmin oli, että keskityn sanoittamisessa helposti negatiivisiin tunteisiin, vaikka uskoakseni elämä pääosin on täynnä positiivisia tunteita. Koska tunteiden yksi tärkeä tehtävä on pyrkiä viemään meitä kohti hyvää oloa oli havainto erikoinen. Miksi keskitymme ikäviin tunteisiin, miksi emme puhu enemmän hyvän olon tuntemuksista. Sanoitanko omia olojani muille ylipäätään, käsittelenkö tunteina? Ymmärsin, että myös esimerkiksi parisuhteissa näkyvät haasteet liittyvät aikuisten puutteellisiin tunnetaitoihin. Lasteni ansiosta myös omat tunnetaitoni alkoivat kehittyä, koska silmäni avautuivat tunteiden ja tunnetaitojen merkitykselle.

Me ihmiset elämme yhteisöissä, yhdessä ja sosiaalisesti. Me vuorovaikutamme jatkuvasti ja vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa merkittävästi siihen, miten mukava yhteisössä on elää. Yksikään ihminen ei, tositv-ohjelman tähden väitteestä huolimatta, kykene elämään ilman tunteita, eikä tekemään kaikkia päätöksiä järjellä. Ihmisen, sekä lapsen että aikuisen on hyvä olla ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät häntä – sekä hyvinä, että huonoina hetkinä. Mitä paremmin ilmaisemme tunteitamme ja ajatuksiamme, sen helpompi meidän on ymmärtää toisiamme. Kun ihminen tunnistaa tunteen päätöksenteon taustalla, hän kykenee selittämään jälkeenpäin miksi reagoi johonkin asiaan tietyllä tavalla. Tai mikä parhainta, osaa jo ennalta kertoa tunnetilansa, jonka jokin ulkopuolinen ärsyke aiheuttaa. Viestintä ja kanssakäyminen helpottuu, eikä kukaan enää toivo itselleen kykyä lukea ajatuksia. Näin ollen me tarvitsemme tunnekasvatusta, että meillä olisi hyvä elää ja olla ihmissuhteissa ja yhteisössä.