Itsemääräämisoikeutta pidetään tärkeänä arvona Kiintymysvanhemmuus ry:ssä ja sen lanseeramassa Lempeässä kasvatuksessa, jolla tarkoitetaan rakentavaa, kunnioittavaa ja yksilöllistä kohtaamista vauvaa isompien lasten kasvatuksessa. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, ettei lasta pakoteta, uhata tai kiristetä tekemään asioita vasten tahtoaan. Perusajatus on, että kunnioittamalla, kuuntelemalla ja huomioimalla lasta, hän vastavuoroisesti haluaa kunnioittaa, kuunnella ja huomioida aikuista. Lapsi haluaa luonnostaan seurata aikuista ja mallintaa tältä tapoja toimia maailmassa.

Pakkoa ja lasten vapautta päättää itseään koskevista asioista voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Jos ajatellaan lapsen näkökulmaa, on tärkeä ymmärtää meillä kaikilla olevan sisäsyntyinen tarve päättää meihin liittyvistä asioista; haluamme vaikuttaa omiin asioihimme. Vastuu itsestään, omista tunteistaan, reaktioistaan ja teoistaan kehittyy kasvaessa meille kaikille luonnollisesti. Vastuunotto on pohjana lapsen itsenäisyydelle, mutta myös terveelle itsetunnolle, oman puolen pitämiselle ja jämäkkyydelle. Lapsen kontrollointi, pakottaminen ja uhkailu eivät tee lapsista vastuullista. Sitä vastoin se sisältää piiloviestin, että aikuinen ei luota heihin ja heidän kykyihinsä.

Perustarpeiksi kutsutaan tässä kehoomme liittyviä, fysiologisia tarpeita, kuten nälkä, jano, uni, vessatarpeet, kosketus, läheisyys, etäisyys jne. Näistä meistä jokainen erityisesti haluaa päättää itse. Parhaimmillaan lapsen elämässä muut ihmiset (aikuiset) luovat puitteet näiden tarpeiden täyttymiseksi. Perheessä aikuinen siis tarjoilee säännöllisesti laadukasta ruokaa, luo hyvät puitteet nukkumiselle, antaa lapselle riittävän määrän läheisyyttä sekä kunnioittaa hänen henkilökohtaisia rajojaan. Aikuinen antaa kuitenkin vastuuta lapselle itselleen, eikä pakota lasta toimimaan oman tahtonsa ja tarpeensa mukaan, kuten lapsikaan ei päätä aikuisen asioista. On huomattava, että tässä kirjoituksessa ei kiistetä aikuisen vastuuta, vaan herätellään pohtimaan, miten sitä pitäisi käsitellä ja käyttää. Millaiset ovat kasvun ja kehityksen, sekä koko perheen hyvinvoinnin kannalta sopivia ja hyviä menetelmiä lapsen parhaan kasvun tukemiseen?

Tarvetta omiin asioihin liittyvään päätöksentekoon voi pohdiskella henkilökohtaisesta vastuusta käsin. (vrt. Juul)  Henkilökohtainen vastuu koskee aivan syntymästä saakka esimerkiksi aisteja, tunteita ja perustarpeita, sekä myöhemmin lapsen kasvaessa vapaa-ajan viettoa, harrastuksia, kaverisuhteita, koulutusta, pukeutumista ja ulkonäköä, arvoja ja näihin rinnastettavia asioita. Se tarkoittaa, että muut ihmiset eivät voi tai saa päättää, miten kukakin saa tuntea, miten kukin aistii asioita tai vaikkapa minkä ammatin yksilö valitsee. Toisaalta se myös tarkoittaa, että ihminen kantaa vastuun omista asioistaan itse.

On tilanteita, joissa henkilökohtaista vastuuta ja itsemääräämisen tarvetta on välttämätön estää toteutumasta. Nämä tilanteet tulisi harkita huolella ja niiden suhteen tulee tehdä tietoisesti päätöksiä. On tärkeä pohtia, löytyykö muita vaihtoehtoja kuin (negatiivinen) vallankäyttö ja pakottaminen. Kasvattajat perustelevat usein vallankäyttöään vastuulla ja on totta, että vanhempien vastuu on suuri, eikä lasten turvallisuudesta, terveydestä ja hyvistä kasvun edellytyksistä saa tinkiä. Lasta on ohjattava fyysisesti, mikäli hän meinaa juosta auton alle. Lasta on estettävä, mikäli hän tuhlaa holtittomasti rahojaan tai pelaa vaikkapa videopelejä niin, että koulunkäynti kärsii. On kuitenkin tärkeä huomata, milloin mennään lapsen henkilökohtaisen vastuun alueelle ja pyrittävä jättämään tarpeeton pakottaminen ja vallankäyttö pois. Lapsen tunteiden ja tarpeiden yli käveleminen ja hänen puolestaan paremmin tietäminen on myös yksi Gordonin mainitsemista vuorovaikutuksen kompastuskivistä, jotka vaikuttavat lapseen negatiivisesti.

Kun puhumme vallankäytöstä ja pakottamisesta, on huomattava, mihin sellainen kasvatus voi johtaa. Haluammeko lapsen kasvavan niin, että hänelle kehittyy vahva sisäinen oikeamielisyys ja taito tehdä hyviä päätöksiä, vai haluammeko ohjata heitä laittamaan luottamuksensa ja vastuun valinnoistaan ulkopuolelta tulevien auktoriteettien varaan? Nykypäivänä kyky tarkastella tarjottua tietoa on äärimmäisen tärkeää, koska tietotulva on niin valtava. Tähän pääsee vain sillä, että jokainen saa jo lapsena harjoitella näitä taitoja. Vaikka lapsen tarve tehdä päätöksiä saattaa aiheuttaa vanhemmille hämmennystä, voi silti pohtia, voisiko vallasta vähän luopua ja sen sijaan luottaa mallin ja rakentavan vuorovaikutuksen voimaan. Jos lapsen kuuntelemisen sijaan käskytämme ja määräämme lasta, lapsi löytää viesteistä piilomerkityksiä. Hän saattaa kokea, ettei aikuinen hyväksy hänen tunteitaan, ja ettei aikuinen luota hänen kykyihinsä, vaan kokee lapsen tekevän kaikki asiat väärin. Lapsi voi olettaa, että hän kelpaa vain, jos täyttää aikuisen toiveet. Tämä on myös itsetunnon ja -tuntemuksen kehityksen kannalta merkittävää, sillä jokaisen meistä olisi tärkeää saada kokea ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää