yksinäisyys - Kiintymysvanhemmuus ry

Yksinäisyydestä yhteyteen

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 05 Oct 2025 18:36:04 +0000

Lapsen ja vanhemman välinen yhteys ei synny itsestään. Se vaatii läsnäoloa, tunnetaitoja ja kykyä olla saatavilla aidon oikeasti. Erityisesti isien kohdalla yhteys lapseen voi jäädä ohueksi, jos taustalla on yksinäisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta.

Vanhemman yksinäisyys ei ole pelkästään sosiaalisten suhteiden puutetta, vaan tunne siitä, ettei itseä nähdä, kuulla tai ymmärretä. Tämä tunne vaikuttaa vanhemman vuorovaikutukseen lapsensa kanssa.

yksinäisyys ja itsemyötätunto

Tuore tutkimus (Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality) osoittaa, että isän itseen kohdistuva myötätunto (self-compassion) vaikuttaa suoraan lapsen kanssa koettuun läheisyyteen. Isät, jotka hyväksyvät omat tunteensa ja virheensä ilman itsesyytöksiä, kokevat vähemmän yksinäisyyttä, henkistä kuormitusta ja heidän suhteensa lapseen on vahvempi.

Yksinäisyyttä kokeva vanhempi vetäytyy helposti. Se näkyy arjessa: vähemmän läsnäoloa, vähemmän tunnetason vuorovaikutusta ja enemmän etäisyyttä. Lapselle tämä voi näyttäytyä kylmyytenä tai välinpitämättömyytenä, vaikka kyse olisi vanhemman omasta uupumuksesta tai käsittelemättömistä tunteista. Lohdullista on, että itseen kohdistuvaa myötätuntoa eli itsemyötätuntoa pystyy harjoittelemaan. Taitoa, joka hyödyttää itseä sekä lasta.

Eron vaikutus lapseen

Rauna Kämäräisen tutkimus Lapin yliopistosta (Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana) osoittaa, miten isät kokevat eron jälkeisen vuorovaikutuksen muuttuneen. Ero voi viedä arjesta pois yhteiset hetket, spontaanin kontaktin ja vanhemman mahdollisuuden olla läsnä lapsen elämässä. Moni isä kokee jäävänsä taka-alalle, johon eron myötä olosuhteet ohjaavat.

” Kokemus perheestä eron jälkeen ei ollut yhtä selkeä. Osa isistä pohti kovasti, ovatko lapset osa perhettä.”

Tämä tunne voi muuttua hiljaiseksi yksinäisyydeksi. Jos sitä ei tunnisteta, se alkaa vaikuttaa kaikkeen: kontaktiin lapseen, omaan vanhemmuuden kokemukseen ja jaksamiseen.

Lapsi aistii etäisyyden

Tutkimus Loneliness among school-aged children and their parents osoittaa, että vanhemman yksinäisyydellä on yhteys lapsen hyvinvointiin. Kun vanhempi voi huonosti, lapsi aistii sen ja reagoi. Turvallisuuden tunne heikkenee, vuorovaikutus kärsii, ja lapsi voi itsekin alkaa vetäytyä.

Vanhemmuus on ajoittain kuormittavaa ja jokainen kokee yksinäisyyttä ajoittain. Olennaista on se, tunnistetaanko nämä tunteet. Lähdetäänkö toimimaan niiden kautta, jolloin tunne lähtee määrittämään toimintaa.

Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä tutkielmassa lapsen näkökulmasta on tärkeää huomioida seuraavat asiat:

Avoin, rehellinen viestintä
Vanhemman aktiivisuus yhteydenpidossa
Kuulluksi tulemisen kokemus
Yhteiset hetket ja tutut rutiinit
Vapaus olla yhteydessä molempiin vanhempiin ilman syyllisyyttä

”Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutussuhde myös vaatii muita suhteita enemmän, sillä siinä tarvitaan tiettyjä taitoja (skills), saatavilla olemista (availability) ja aikaa (time).”

Eron jälkeen lapsi pyrkii pitämään yllä yhtenäistä perhekäsitystä. Tilaa, joka oli ennen eroa.

Miten vahvistaa yhteyttä, vaikka taustalla olisi yksinäisyyttä?

Hyväksy inhimillisyys.
Kukaan ei ole täydellinen vanhempi. Itsemyötätunto antaa tilaa virheille, jonka alustana toimii läsnäolo.
Puhu tunteista, vaikka se tuntuisi vieraalta.
Tunteiden säätely ei tarkoita kontrollia, vaan ymmärrystä. Kun vanhempi tunnistaa omat tunteensa, hän pystyy myös säätelemään vuorovaikutustaan lapsen kanssa. Taitoa voi harjoitella.
Tunnista yksinäisyys.
Yksinäisyyttä ei aina huomaa. Voit kysyä itseltäsi täyttyvätkö sosiaaliset tarpeeni, koenko ulkopuolisuutta, fyysisiä oireita, alakuloa tai vetäydynkö?
Ole läsnä aitona itsenäsi.
Lapsi kaipaa vanhempaa, joka on kiinnostunut, kuuntelee ja vastaa tunnetasolla. Se rakentaa turvallisuuden tunnetta, joka kantaa.
Eron jälkeen vaali yhteyden tilaa.
Jos lapsi asuu toisen vanhemman luona, varmista, että yhteys säilyy. Pidä kiinni ajasta, yhteisistä tekemisistä ja keskusteluista. Lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Yhteys on rakennettavissa

Lapsen ja vanhemman yhteys rakentuu läsnäolosta, aidosta saatavuudesta ja tunnetaitojen harjoittamisesta. Itsemyötätunto auttaa vanhempaa vähentämään yksinäisyyttä ja vahvistamaan suhdetta lapseen. Eron jälkeen avoin viestintä, yhteiset hetket ja kuulluksi tuleminen tukevat vuorovaikutusta ja lapsen turvallisuuden tunnetta.

Lähteet

Artimaa, S. & Rönkkö, E. (2021). Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/130443/ArtimaaR%F6nkk%F6.pdf?sequence=2

Junttila N. (2009). Loneliness among school-aged children and their parents. Turun yliopisto. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/j.1467-9450.2009.00715.x

Kämäräinen, R. (2023). Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana (Pro gradu -tutkielma). Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/65750/Kamarainen_Rauna.pdf?isAllowed=y&sequence=1

Lawson, J. (2025). Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality. Mindfulness (2025) 16:982–1001 https://link.springer.com/article/10.1007/s12671-025-02538-3?utm_source=chatgpt.com

Kirjoittanut

Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Marjo Hirvonen yli 20-vuoden terveydenhuollon työkokemuksella. Minun Tarina® -konseptin kehittäjä, joka on menetelmä yksinäisyyden käsittelyyn ja elämän merkityksellisyyden vahvistamiseen eri toimintaympäristöissä.

marjohirvonen@mielenpaja.fi
www.mielenpaja.fi
https://www.instagram.com/mielenpaja/

Lapsen itsenäisyyden tukeminen

Kiintymysvanhemmuus ry — Fri, 26 Nov 2021 19:11:11 +0000

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.

– Kahlil Gibran: Profeetta
(Karisto 1973, suomentanut Annikki Setälä)

Lapsen erillisyyden tunnistaminen on yksi tärkeä osa-alue tietoisessa vanhemmuudessa. Lapsi on oma itsensä, vaikka hänessä olisikin paljon samaa kuin vanhemmassa. Lapsella on kuitenkin omat tunteensa, ajatuksensa, tavoitteensa ja tarpeensa. Tietoinen vanhempi erottaa omat tunteensa lapsen tunteista ja tätä kautta omat toiveensa lapsen toiveista ja näkee lapsen itsenäisenä yksilönä.

Joskus vanhempi voi peilata lapsen kokemusta oman kokemuksen kautta. Vanhempi voi ajatella, että kun itse olin tällaisessa tilanteessa, tunsin tiettyjä tunteita ja se on vaikuttanut elämääni ja itsetuntooni jollain tavalla. Tietoisen läsnäolon avulla vanhempi pystyy pysähtymään lapsen kokemuksen äärelle eri tavalla. Vanhempi tunnistaa, että hänen kokemuksensa asiasta saattaa olla erilainen ja että hänen pitää nyt kuunnella lasta ja nähdä lapsen oma kokemus asiasta. Se saattaa olla todella erilainen kuin mitä vanhempi on omien tunteidensa kautta päätellyt.

Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka tilanne, jossa lapsi jää välitunnilla yksin. Vanhempi saattaa omaan kokemukseen peilaten ajatella, että lapsella on vaikeuksia saada kavereita tai että hän ei osaa leikkiä tai tulee jopa kiusatuksi. Vanhempi voi pelätä, että lapsi kokee yksinäisyyttä ja hänen itsetuntonsa on jo vahingoittunut. Todellisuudessa lapsen kokemus ei olekaan samanlainen kuin vanhemman. Lapsi onkin ehkä hakeutunut omaan rauhaan, koska on jo oppitunnilla saanut tarpeeksi sosiaalisia kontakteja, ja hän haluaa olla hetken yksin ilman sosiaalista kuormitusta. Tai lapsi tuntee omat rajansa, eikä halua rajuun leikkiin mukaan, mutta tämä ei ole lapselle ongelma, koska hän tietää, että seuraavalla kerralla leikki on hänelle sopivampi ja nyt hän on valinnut olla yksin, ei pakotettu tilanteeseen.

Lapsen itsenäisyyden ymmärtäminen on tärkeää myös silloin, kun lapsi tekee valintojaan. Tietoinen vanhempi pystyy luottamaan lapsen valintoihin ja toimintatapoihin paremmin, koska hän on tunnistanut omat tunteensa, jotka vaikuttavat kykyyn luottaa lapseen. Vanhempi tunnistaa oman pelkonsa, pettymyksensä, kontrollin menettämisen tunteensa, häpeänsä tai muun tunteen, joka saa epäilemään, että lapsi on tekemässä virheen. Näin hän ei anna näiden tunteiden vaikuttaa vuorovaikutukseen lapsen kanssa, vaan pystyy olemaan täysin läsnä ja kuunnella sekä ymmärtää lasta. Näin vanhempi näkee lapsen itsenäisenä erillisenä yksilönä, jonka polku ei kulje samaa tietä kuin vanhemman oma.

Ongelma- tai valintatilanteessa on usein kysymys siitä, millä ajatuksella tai asenteella henkilö itse lähestyy asiaa. Siksi ulkoapäin tuleva neuvo usein häiritsee henkilön kykyä löytää ratkaisu tilanteeseen. Esimerkkinä tilanne, jossa lapsella on jonkinlainen konflikti kaverin kanssa. Vanhempi voi tilanteen tullessa ilmi kertoa lapselle, että tilanne kannattaa selvittää eikä ole syytä jatkaa vihanpitoa. Tällöin lapsi jää tunteensa kanssa yksin, ja lopputulos riippuu siitä, miten hyvin lapsi osaa itse peilailla omia tunteitaan ja nähdä asiaa myös toisen näkökulmasta. Tietoisesti läsnäoleva vanhempi pysähtyy kuuntelemaan lasta ja antaa lapsen kertoa omat ajatuksensa ilman, että itse tulkitsee tai neuvoo lasta. Validoimalla lapsen tunteet tai aktiivisella kuuntelulla vanhempi saa lapsen tunnistamaan omat tunteensa ja ymmärtämään, miksi hän koki asian näin. Tämän jälkeen lapsi pystyy miettimään asiaa kaverinsa näkökulmasta ja pian lapselle onkin selkeää, millä tavalla hän voi seuraavana päivänä lähestyä kaveriaan ja auttaa näin omalta osaltaan konfliktin ratkeamisessa. Konfliktitilanteessa ihmisen on itse tehtävä työ omien tunteidensa ja ajatustensa selvittämiseksi, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta tehdä.

Tietoinen vanhempi näkee lapsensa itsenäisenä yksilönä ja erottaa siis omat ajatuksensa lapsen todellisuudesta. Vanhempi pysähtyy näkemään lapsen tunteet ja ajatukset vanhemman omien tunteiden ja ajatusten takaa eikä sekoita näitä toisiinsa. Kun vanhempi näkee lapsen erillisenä, hänen on helpompi kuunnella ja ymmärtää lasta täysin, koska hän ei kiirehdi auttamaan tai korjaamaan lapsen elämää omien kokemustensa pohjalta. Tietoinen vanhempi luottaa, että lapsen on helpompi tehdä oikeita valintoja, kun hän tulee täysin kuulluksi ja ymmärretyksi.

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021.