“Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
Kahlil Gibran: Profeetta (Karisto 1973, suomentanut Annikki Setälä)
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.”
Lapsen erillisyyden tunnistaminen on yksi tärkeä osa-alue tietoisessa vanhemmuudessa. Lapsi on oma itsensä, vaikka hänessä olisikin paljon samaa kuin vanhemmassa. Lapsella on kuitenkin omat tunteensa, ajatuksensa, tavoitteensa ja tarpeensa. Tietoinen vanhempi erottaa omat tunteensa lapsen tunteista ja tätä kautta omat toiveensa lapsen toiveista ja näkee lapsen itsenäisenä yksilönä.
Joskus vanhempi voi peilata lapsen kokemusta oman kokemuksen kautta. Vanhempi voi ajatella, että kun itse olin tällaisessa tilanteessa, tunsin tiettyjä tunteita ja se on vaikuttanut elämääni ja itsetuntooni jollain tavalla. Tietoisen läsnäolon avulla vanhempi pystyy pysähtymään lapsen kokemuksen äärelle eri tavalla. Vanhempi tunnistaa, että hänen kokemuksensa asiasta saattaa olla erilainen ja että hänen pitää nyt kuunnella lasta ja nähdä lapsen oma kokemus asiasta. Se saattaa olla todella erilainen kuin mitä vanhempi on omien tunteidensa kautta päätellyt.
Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka tilanne, jossa lapsi jää välitunnilla yksin. Vanhempi saattaa omaan kokemukseen peilaten ajatella, että lapsella on vaikeuksia saada kavereita tai että hän ei osaa leikkiä tai tulee jopa kiusatuksi. Vanhempi voi pelätä, että lapsi kokee yksinäisyyttä ja hänen itsetuntonsa on jo vahingoittunut. Todellisuudessa lapsen kokemus ei olekaan samanlainen kuin vanhemman. Lapsi onkin ehkä hakeutunut omaan rauhaan, koska on jo oppitunnilla saanut tarpeeksi sosiaalisia kontakteja, ja hän haluaa olla hetken yksin ilman sosiaalista kuormitusta. Tai lapsi tuntee omat rajansa, eikä halua rajuun leikkiin mukaan, mutta tämä ei ole lapselle ongelma, koska hän tietää, että seuraavalla kerralla leikki on hänelle sopivampi ja nyt hän on valinnut olla yksin, ei pakotettu tilanteeseen.
Lapsen itsenäisyyden ymmärtäminen on tärkeää myös silloin, kun lapsi tekee valintojaan. Tietoinen vanhempi pystyy luottamaan lapsen valintoihin ja toimintatapoihin paremmin, koska hän on tunnistanut omat tunteensa, jotka vaikuttavat kykyyn luottaa lapseen. Vanhempi tunnistaa oman pelkonsa, pettymyksensä, kontrollin menettämisen tunteensa, häpeänsä tai muun tunteen, joka saa epäilemään, että lapsi on tekemässä virheen. Näin hän ei anna näiden tunteiden vaikuttaa vuorovaikutukseen lapsen kanssa, vaan pystyy olemaan täysin läsnä ja kuunnella sekä ymmärtää lasta. Näin vanhempi näkee lapsen itsenäisenä erillisenä yksilönä, jonka polku ei kulje samaa tietä kuin vanhemman oma.
Ongelma- tai valintatilanteessa on usein kysymys siitä, millä ajatuksella tai asenteella henkilö itse lähestyy asiaa. Siksi ulkoapäin tuleva neuvo usein häiritsee henkilön kykyä löytää ratkaisu tilanteeseen. Esimerkkinä tilanne, jossa lapsella on jonkinlainen konflikti kaverin kanssa. Vanhempi voi tilanteen tullessa ilmi kertoa lapselle, että tilanne kannattaa selvittää eikä ole syytä jatkaa vihanpitoa. Tällöin lapsi jää tunteensa kanssa yksin, ja lopputulos riippuu siitä, miten hyvin lapsi osaa itse peilailla omia tunteitaan ja nähdä asiaa myös toisen näkökulmasta. Tietoisesti läsnäoleva vanhempi pysähtyy kuuntelemaan lasta ja antaa lapsen kertoa omat ajatuksensa ilman, että itse tulkitsee tai neuvoo lasta. Validoimalla lapsen tunteet tai aktiivisella kuuntelulla vanhempi saa lapsen tunnistamaan omat tunteensa ja ymmärtämään, miksi hän koki asian näin. Tämän jälkeen lapsi pystyy miettimään asiaa kaverinsa näkökulmasta ja pian lapselle onkin selkeää, millä tavalla hän voi seuraavana päivänä lähestyä kaveriaan ja auttaa näin omalta osaltaan konfliktin ratkeamisessa. Konfliktitilanteessa ihmisen on itse tehtävä työ omien tunteidensa ja ajatustensa selvittämiseksi, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta tehdä.
Tietoinen vanhempi näkee lapsensa itsenäisenä yksilönä ja erottaa siis omat ajatuksensa lapsen todellisuudesta. Vanhempi pysähtyy näkemään lapsen tunteet ja ajatukset vanhemman omien tunteiden ja ajatusten takaa eikä sekoita näitä toisiinsa. Kun vanhempi näkee lapsen erillisenä, hänen on helpompi kuunnella ja ymmärtää lasta täysin, koska hän ei kiirehdi auttamaan tai korjaamaan lapsen elämää omien kokemustensa pohjalta. Tietoinen vanhempi luottaa, että lapsen on helpompi tehdä oikeita valintoja, kun hän tulee täysin kuulluksi ja ymmärretyksi.
