Harjoitus kirjasta: Elina Kauppila – Minä tunnen tunteeni

Tämä harjoitus on pariharjoitus, jossa toinen silittää, halaa ja piirtää kosketuksellaan kehon rajat.

Jatka lukemista “Harjoitus kirjasta: Elina Kauppila – Minä tunnen tunteeni”
Share Button

Lapsen itsenäisyyden tukeminen

“Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.”

Kahlil Gibran: Profeetta (Karisto 1973, suomentanut Annikki Setälä)
Jatka lukemista “Lapsen itsenäisyyden tukeminen”
Share Button

Kirjaesittely: Onnellisten lasten salaisuudet

Pirjo Suhonen, Siltala, 2020.

”Tiedätkö, mikä teidän suomalaisten ongelma on?” kysyi korealainen yhteistyökumppani Pirjo Suhoselta heidän tehdessään erästä projektia yhdessä. ”Te haluatte lastenne olevan vain onnellisia, ette menestyneitä.” Pirjo Suhonen jäi sanattomaksi. Lausahdus jäi vaivaamaan häntä: ”Voiko olla niin, että lapsi ei voisi olla sekä onnellinen että menestynyt? Eikö jokaisen vanhemman ensisijainen toive kuitenkin ole, että oma lapsi on onnellinen? Vai onko? Onko lapsen menestys joillekin vanhemmille sittenkin tärkeämpää? Mitä menestys on ja miten sitä voisi mitata?”

Tänä päivänä lapsiin ja lapsiperheisiin liittyy yllättävän paljon negatiivisia mielikuvia. Syntyvyys on laskussa, ja suomalaisia nuoria ei kiinnosta perheen perustaminen. Vanhemmuus tuntuu olevan päämäärätietoista suorittamista.

Onnellisten lasten salaisuus -kirja ravistelee näitä asenteita. Pirjo Suhonen on koonnut kirjaan kahdentoista suomalaisen lasten hyvinvoinnin asiantuntijan näkemyksen siitä, mistä asioista lasten hyvinvointi ja onnellisuus voi koostua. Kirjan tavoitteena on auttaa vanhempia ja muita lapsen lähipiirissä olevia aikuisia huomaamaan arjessa ne pienet, mutta merkitykselliset asiat ja tekemiset, joiden avulla lapsen hyvinvoinnin edellytyksiä voisi parantaa. Kirjan tarkoituksena on lempeästi muistuttaa, millä arjen tekemisillä vanhemmuudessa on merkitystä lapsen hyvinvoinnille ja onnellisuudelle. Kirja kannustaa nauttimaan vanhemmuudesta, ei suorittamaan sitä.

Kirja on visuaalisesti kaunis kokonaisuus, jossa on Tuomas Peltomaan elämänmakuiset valokuvat ja Tom Backströmin näyttävä graafinen suunnittelu. Kirja on siis myös ilo silmälle. 

KODIN ILMAPIIRI

asiantuntija Kaisa Aunola

”Lapsen hyvinvoinnin kulmakivi on hänen perustarpeidensa täyttyminen.”

Tänä päivänä vanhemmuudessa on suorittamisen tuntua. Puhutaan intensiivivanhemmuudesta. Kun kaikki toiminta on tavoitteellista, saattaa niin sanottu maalaisjärki kasvatuksessa unohtua. Lapsen hyvinvoinnin kannalta tavoitteita ja yksittäisiä vippaskonsteja merkityksellisempää on kuitenkin kodin ilmapiiri. Lapsen on tärkeää saada kokea perusturvaa ja turvallisuutta elinympäristössään.  Turvallisuuskokemus on keskeinen elementti hyvinvoinnissa.

”Lapsi, joka pystyy avoimesti ilmaisemaan itseään, on vahva.”

Tärkeää on lapsen yksilöllisyyden hyväksyminen ja tämän omiin vahvuuksiin keskittyminen. Vanhemman ei tule jatkuvasti verrata lasta toisiin lapsiin. Lapsen positiiviselle kehitykselle on tärkeää, että vanhempi hyväksyy lapsen oman temperamentin ja yksilölliset vahvuudet. Tärkeää on myös, että lapsi on perheessään hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin hän on.

On tärkeää, että perhe toimii yhtenä yksikkönä. Lasta ei tule nähdä perheestä irrallisena kohteena, vaan hän on tärkeä osa perhettä. Kodin ilmapiiri ja kasvatustyyli liittyvät toisiinsa. Kun vanhempi asettuu lapsen asemaan ja tuo positiivisia tunteita esiin arjessa, kannustaa se lastakin tuomaan esiin positiivisia tunteita. Näin kotona vallitsee ilmapiiri, jossa välitetään toisista. Kotona voi myös olla pelon ilmapiiri, jossa vanhemmat sanelevat kaiken, mitä lapsen kuuluu tehdä. Lapsen tehtävä on tällöin vain totella vanhempiaan. Kodin ilmapiirille tulisi tehdä jotain, jos tuntuu, ettei arki luista ja kotona ei viihdytä. Lapsen valehtelu ja pelko ilmaista omia mielipiteitä ovat esimerkkejä siitä, että kodin ilmapiirissä on todennäköisesti jotain parannettavaa. Vanhempien kasvatustyylillä on siis selvä yhteys kodin ilmapiiriin ja lapsen hyvinvointiin. Vanhemman tulee voida myös hyvin, jotta hän kykenee tukemaan lapsen hyvinvointia. Kun vanhempi kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiinsa, hän voi löytää sieltä keinoja oman vanhemmuutensa tukemiseen.

”Turvallisessa ilmapiirissä lapsi uskaltaa näyttää negatiivisiakin tunteitaan.”

Hyvä ilmapiiri tuo kotiin turvallisuutta. Lapsen tulee voida luottaa siihen, että vaikka hänellä olisi huono päivä, vanhemmat silti rakastavat häntä. Kun perheessä on hyvä ilmapiiri, erimielisyydet pystytään puhumaan ja selvittämään, ja matkaa jatkuu yhdessä eteenpäin. Kaikilla perheenjäsenillä on luottamus siihen, että perhe kantaa.

KEHU LASTA!

asiantuntija Lotta Uusitalo

”Kaikkein tärkeintä on tuntea oma lapsensa ja antaa hänelle tilaa.”

Vanhemmuuteen kuuluu lapsen tukeminen ja positiivisen palautteen antaminen erilaisista asioista. Vanhemman on annettava aikaa lapselle. Lapselle on pystyttävä ja osattava antaa aikaa. Lapset ovat erilaisia, ja on hyväksyttävä, että lapsi syntyy sellaisena kuin syntyy. Temperamentti on asia, johon emme voi vaikuttaa. Lapsen temperamenttia tulee kunnioittaa, ja lapsi on opittava tuntemaan omana itsenään.

Jokaisen vanhemman on tärkeää antaa lapselle aikaa oppimisprosessille; jokainen lapsi oppii kyllä. Rauhoittuminen ja ajan antaminen oppimiselle on tärkeää. Vanhemman tehtävänä on ylläpitää lapsen halua harjoitella. Lapselle syntyy halu harjoitella, kun vanhempi tukee häntä ja hyväksyy hänet. Vanhemman tehtävä on muistutella lasta niistä asioista, jotka jo menevät hänellä hyvin.

Aito kehuminen ja ihastelu ovat ilmaista hyvinvointia, jota voimme jakaa ympärillemme. Kehumisen tulee olla merkityksellistä. Lapsen tunteminen on tärkeää, ja annetun positiivisen palautteen tulee kohdistua johonkin asiaan. Merkityksellinen kehuminen on kehumista konkreettisista asioista, joita lapsi on tehnyt.

Moni vanhempi saattaa kokea hermostuvansa liian usein ja antavansa arjessa lapselle korjaavaa palautetta liian paljon. Silloin vanhemman kannattaa ottaa tavaksi antaa lapselle päivän mittaan vain konkreettista, hyvää palautetta, siis kehua lasta. Tällaisen toiminnan on todettu parantavan vuorovaikutusta todella nopealla syklillä. Kehumisesta tulee pitää ääntä. Jos lasta on kehuttu, hän on voimaantunut, tyytyväinen ja kiitollinen. Silloin hänellä on energiaa lähteä muuttamaan asioita, joihin kaivataan muutosta tai jossa on jotain epäkohtia. Joskus virheellisesti oletetaan, että kehuminen johtaa tyytyväisyyteen, joka hidastaisi kehitystä, mutta mikään tutkimus ei vahvista sitä. Kasvatuksessa tulisi panostaa enemmän vahvuuksiin. Olisi tärkeää, että kaikki vahvuudet ja osaamiset tulisi lapselle sanoitetuiksi ja kaikki ihanat onnistumiset kirjatuiksi. Niillä rakennetaan lapsen itsetuntoa.

”Kehuminen on lahja, jonka annat toiselle.”

Tutkimusten mukaan kehuminen kohottaa ulkopuolisen tarkkailijankin hyvinvointia, kun hän näkee kehutilanteen. Jos itse on hyvinvoiva, on helpompi olla mukava toisille ja kehua heitä. Toiselle hyvän tekeminen nostaa omia emootioita. Vanhemman tehtävä on antaa lapselle mahdollisuus tulla kehutuksi. Vanhempi voi luoda tilanteita, joissa lapsi onnistuu. Vanhemman pitää olla herkkä, tuntea lapsensa ja tietää, mikä on sellainen lapselle sopiva vaativuus- ja vaikeustaso, jossa lapsi voi onnistua. Kehumisella voi todellakin parantaa lasten hyvinvointia ja lisätä onnellisuutta.

TUNNE LAPSI YKSILÖNÄ

asiantuntija Liisa Keltikangas-Järvinen

”Vuorovaikutus vaatii aikaa, mutta on avain lapsen ymmärtämiseen.”

Tänä päivänä vanhemmilla on paine olla vähintäänkin yhtä hyvä kuin muut, paine menestyä vanhemmuudessa. Vanhemmuudesta on tullut suorittamista. Tietyt lapsen kehityksen vaiheet sopivat huonosti nykyaikuisten maailmaan. Tällaisia ovat lapsen kehityksen hitaus ja sen voimakas riippuvuus läheisistä ihmissuhteista, ennen kaikkea suhteesta vanhempiin. Tämänhetkisessä yhteiskunnassa on vaikeaa hyväksyä sitä, että lapsen riippuvuus kiintymyssuhteeksi muodostuneesta aikuisesta kestää pitkään.

Nykyisessä elämäntyylissä pienen lapsen riippuvuuden hyväksyminen on kovin vaikeaa. Vanhemmat kyllä tiedostavat, että lapsella on tarve pysyvään hoitajaan ja tarve muodostaa varhainen kiintymyssuhde, mutta se ei vain ole mahdollista. Vanhemmat myös tiedostavat, että lapsi kaipaa pidempääkin yhdessäoloa.

Lapsen kehityksen hitaus on aikamme haaste, mutta vanhemmat eivät sen vauhtia voi määrätä. Olemme tottuneet elämän hallintaan ja siihen, että voimme päättää kaiken sekä ohjaamme ja kehitämme itseämme. Lapsen kehityksessä on paljon sellaista, mihin ei voi vaikuttaa ja mitä ei voi nopeuttaa.

”Vanhempia auttaisi temperamenttiominaisuuksien tunteminen.”

Yksi tärkeimpiä lapsen onnellisuuden lähteitä on kokemus turvassa olosta – lapsen tunne, että aikuinen pitää hänestä huolta. On tärkeää, että tuntee lapsensa. Oman lapsen tunteminen on mahdollista vain siten, että viettää tarpeeksi aikaa lapsensa kanssa. Haaste nykyvanhemmille on ajan määrä, jonka lapsen kanssa olemiseen on valmis käyttämään. Ei ole olemassa laatuaikaa, joka korvaa ajan määrän.

”Nykyaikaa leimaa odotus lapsen liian aikaisesta itsenäistymisestä.”

Vanhemmuudessa on kyse arvovalinnoista: haluaako olla lapselleen läsnä, jolloin jotain tulee jättää arjessa pois. Hiekkalaatikon reunalla istuminen voi olla tylsää, mutta se on satsaus lapsen hyvinvointiin. Jos lapsen kanssa oleminen on ainoastaan hankalaa, on vanhemman syytä katsoa peiliin. Ajoittainen väsymys on normaalia, mutta pohjimmaisena tulisi olla kokemus, että tämä on arvokasta aikaa ja tämän lapsen kanssa on kiva olla.

Vanhempien olisi tärkeää ymmärtää, että he eivät tuota lapselle onnellisuutta suurella määrällä harrastuksia tai miettimällä jatkuvasti, mitä kaikkea lapsi voisi tehdä, jotta hän kehittyisi ja menestyisi. Vanhemmilla tulee olla aikaa lapsille, sensitiivisyyttä lapsen yksilöllisyydelle sekä kyky huolehtia lapsen tarpeista.  

MUISTA LEIKKIÄ!

asiantuntija Jyrki Reunamo

”Leikki on turvallinen tapa löytää ja kokeilla uusia tapoja olla yhdessä.”

Vanhemman tulisi rakentaa yhdessä lapsen kanssa leikki niin, että lapsi itse oppisi käsittelemään omia tunteitaan. Ei voi lähteä siitä, että vanhempi tekee lapsen onnelliseksi. Onni on silloin vanhemman taskussa. Elämässä ei tulisi jahdata pelkkää onnellisuutta, vaan kaikkia tunteita tarvitaan. Hyvinvointi on yhdistelmä oppimista, liikkumista, positiivisia tunnetiloja ja tunteita johonkin kuulumisesta.  

Lapsen ja vanhemman merkityksellisen yhdessäolon rakentamisessa tärkeä työkalu on leikki. Leikin avulla vanhempi pääsee mukaan lapsen maailman rakentamiseen. Suomessa lasten onnellisuus painottuu vapaaseen leikkiin. Tämä on selvinnyt varhaiskasvatuksen havainnoista. Lapsen oppimisen kannalta on hyvä, jos leikeissä onnistutaan yhdistämään lapsen ja vanhemman mielikuvat. Kun lapsi tuo leikkiin jonkin asian, aikuinen voi täydentää sitä. Leikistä tulee yhteinen

”Leikkiminen on lapselle luontainen mekanismi.”

Tutkimusten mukaan lapsi oppii paremmin ollessaan onnellinen. Kun lasten leikkejä on tarkkailtu ja havainnoitu päiväkodeissa, oppimisen ja myönteisten tunteiden on havaittu liittyvän yhteen. Syvällinen, uutta luova oppiminen liittyy lapsen onnellisuuteen, tyytyväisyyteen, iloon, riemuun, hämmennykseen ja uteliaisuuteen.

Vanhempien olisi hyvä tunnistaa leikin eritysluonne. Leikeissä luodaan maailma, joka pysyy koossa vain leikkijöiden vahvojen, leikkiä eteenpäin vievien mielikuvien avulla. Leikeille täytyy antaa aikaa, jotta mielikuvat ehtivät rauhassa kypsyä. Leikkiin mukaan meneminen on vanhemmalle hyvä harjoitus. Vanhempi voi kysyä lapselta, mitä lapsi leikkii, mitä siinä tapahtuu ja mikä jokin asia leikissä on. Leikissä lähes kaikki on sallittua.  

”Leikki on kuin elämä, se ei ole aina hyvää ja antoisaa.”

Leikki auttaa lasta jakamaan itselleen tärkeitä asioita ja tekemään niitä yhdessä toisten kanssa. Leikeissä lapsi oppii huomaamaan, että muiden kanssa voi kehittää asioita ja luoda uutta. Leikeissä on osattava mukautua. Eniten onnellisuutta esiintyy lapsilla leikeissä silloin, kun he ovat osallistuvia. Yksi tärkeä oppi lapselle elämässä on, että hän osaisi kehittää merkityksellistä maailmaa yhdessä muiden kanssa. Leikki valmistaa lasta tähän.

Lapsen ja vanhemman yhdessä jakama todellisuuden rakentaminen on elämän perusajatus. Se on inhimillisyyden perusidea.  Leikki on alusta tällaiselle yhdessä jaetun todellisuuden tekemiselle.

ARVOKAS ARKI

asiantuntija Kaija Puura

”Lapsi kokee pienistä konkreettisista teoista, että häntä rakastetaan ja hänestä välitetään.”

Nykyvanhemmilla saattaa olla paineita tuottaa lapsilleen jatkuvasti onnellisuutta ja huippuhetkiä. Tärkeää olisi muistaa, että lapsi tarvitsee kasvaakseen ihan tavallista vuorovaikutusta vanhempiensa kanssa. Vanhempien kanssa kotona oleminen on tärkeää, ei ylenpalttinen harrastaminen, jonka sanotaan kehittävän lapsen niitä ja näitä taitoja. Olennaista olisi ajatella, mikä harrastamisessa on lapsen kannalta mukavaa ja tuottaa iloa kuin mistä lapselle on hyötyä.

Tärkeimmät asiat, jotka lisäävät lapsen hyvinvointia, ovat sitoutuminen ja kiintymys lapseen ja näiden osoittaminen erityisesti arjessa. On hyvin tärkeää, että perusarjessa välittyy lämmin ja hyväksyvä suhtautuminen lapseen, jonka voi osoittaa lapsen tarpeista huolehtimalla ja puhuttelemalla lasta lämpimästi ja hellästi.

”Arkea pitäisi osata arvostaa ja elää. Arki on ihanaa.”

On todettu, että asia, joka erottaa onnelliset, onnea kokevat perheet sellaisista, joiden elämä on syystä tai toisesta hankalaa ja joissa lasten kanssa on pulmia, on perheiden keskinäinen, oma huumori. Arjesta löytyy paljon hauskuutta. Yhteisen huumorin viljelyllä on positiivista vaikutusta arjessa.

Nykyaikana ajatellaan, että kaiken, mitä lapsen kanssa tehdään, pitäisi parantaa hänen menestymismahdollisuuksiaan elämässä. On pelottavaa, jos koko ajan keskitytään vain siihen, miten lapsesta tulisi parempi ja parempi. Hauskuus ja luovuus eivät synny pakottamalla. Jatkuva stressi haittaa lapsen kasvua ja kehitystä. Hulluttelu ja sen seurauksena syntyvät ilon tunteet, nauraminen ja hymyileminen käynnistävät ihmisessä rentouttavia fysiologisia reaktioita.

”Kiireetön läsnäolo perhearjessa on tärkeä taito.”

Ihmissuhteissa toimii aina se, että heitä, joiden toivoo pysyvän lähellä, tulee kohdella hyvin. Kun vanhempi on rakastava, on todennäköisempää, että lapsetkin haluavat pysyä vanhemman lähellä.   Hyvä on muistaa, ettei lapsi halua olla koko aikaa vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa. Lapselle tulee antaa myös tila, mahdollisuus ja lupa kertoa, miltä hänestä tuntuu ja millaista arkea hän toivoo. Perheen aito yhdessä oleminen on merkityksellistä. Kun vanhemmat ja lapset ovat toimivassa vuorovaikutuksessa, he voivat jakaa turvallisesti omia ajatuksiaan ja tunteitaan keskenään. Tämä mahdollistaa yhteisen hyvänolontunteen perheessä ja sen jakamisen yhdessä perheen arjessa.

TUNNETAIDOT

asiantuntija Taina Laajasalo

”Tunnetaitoja tarvitaan, jotta lapsi voi kasvaa ihmiseksi, jolla on kyky rakastaa.”

Onnellisuus on kykyä rakastaa, tehdä töitä ja olla suhteessa toisiin ihmisiin. Kun vanhempi huolehtii toimivasta vuorovaikutussuhteesta lapsen ja vanhemman välillä, hän antaa lapselle mahdollisuuden ja kyvyn rakastaa ja olla onnellinen. Tunnetaidot ovat perusta, jolle rakennetaan perheen ja lapsen hyvinvointi. Jos aikuisella on vahvat tunnetaidot ja mentalisaatiokyky, hän pystyy ymmärtämään paremmin lapsen mieltä. Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä toimia tunteiden kanssa: tunnistaa, sanoittaa, säädellä ja ilmaista tunteita tavalla, joka rakentaa omaa ja muiden hyvinvointia. Mentalisaatio on keskeinen vanhemmuuden kyky ja aivan olennainen lapsen tunnetaitojen kehittymisen kannalta.

”Vanhemmuuteen tarvitaan apua, turvaverkkoja, tukea ja perspektiiviä.”

Suomi on yksi niistä harvoista maista, joissa opetussuunnitelmassa on mukana tunnetaidot. Tunnetaitoja korostetaan jo varhaiskasvatuksessa. Monet vanhemmat ovat aika yksin, jolloin vanhemmuus on vaikeampaa. Yksikään vanhempi ei selviä yksin. Vanhempien hyvinvointiin vaikuttaa se, että heillä on tukiverkkoja. Arjen tuki on monissa tilanteissa ratkaisevaa.

Kaikki vanhemmat käyttävät joskus kasvatuskeinoja, jotka eivät toimi. Jos perheessä ajaudutaan lisääntyvään uhkailuun ja jäähykäytäntöön niin, että lapsen rankaiseminen on jatkuvasti vanhemman taholta läsnä, on siitä opittava pois. Tällaisessa tilanteessa vanhemmille voidaan opettaa tai vanhempi voi opetella positiivista vanhemmuutta ja tunnetaitoja.

Tunnetaitoja voi opettaa kaikenikäisille. Tunteiden sanoittaminen on aivan keskiössä. Lapsi tarvitsee kuuntelemista, läsnäoloa ja hetkiä, jolloin hän saa määrätä tahdin ja rytmin, kuljettaa tilannetta eteenpäin. Tunnetaitojen avulla toimiminen vaikuttaa positiivisesti myös muihin elämänalueisiin kuin vain lapsen kasvatukseen ja perhe-elämään.

”Kaikki hyötyvät tunnetaitojen tiedostamisesta, opettelusta ja sisäistämisestä.”

Riittävän hyvä vanhemmuus on tärkeää muistaa vanhemmuudessa. Vanhemmuutta ei tarvitse ylisuorittaa. Tämä olisi hyvä muistaa myös tunnetaitojen osalta. Tietty rentous ja perspektiivi omiin tekemisiin olisi hyvä säilyttää.

Tunnetaitoja tarvitaan, jotta lapsi voi kasvaa ihmiseksi, jolla on kyky rakastaa. Tunnetaidot vaikuttavat vahvasti siihen, miten lapsi on suhteessa muihin ihmisiin. Kun lapsi osaa olla suhteessa muihin, vaikuttaa se suoraan hänen onnellisuuteensa. Ilman vanhemman tunnetaitoja lapsi on elämässä kuin ilman kompassia.

KATSO LASTA, NÄE LAPSI

asiantuntija Tuula Tamminen

”Aistien kautta ihminen on yhteydessä ympäristöönsä.”

Onnellisuus on kokonaisvaltaista hyvää oloa olemassaolosta. Kaikkialla maailmassa lapsille onnen lähde on kokea olevansa vanhemmillaan tärkeä ja rakas. Lapsen on myös hyvä kokea, että hän voi tehdä vanhempansa onnellisiksi. Välittävä vanhemmuus mahdollistaa sen, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja tärkeä.

Lapsi tarvitsee vastavuoroista katsomista, yhdessä hymyilemistä ja myös samaan suuntaan katsomista ilman, että jokin tekninen laite on lapsen ja vanhemman välissä. Pienen lapsen tulee saada katsoa aikuista ja nähdä, millä tavalla aikuinen katsoo häntä. Lapsi elää aikuisen katseesta välittyvällä rakkaudella. Vanhemman on osattava ottaa lapsen ikätaso huomioon keinoissa, joilla hän ilmaisee lapselle välittämistä.

Vanhemmuuden suorittaminen ja aikuiskeskeisyys vanhemmuudessa ovat vaarallisia. Tänä päivänä ei osata jättää tilaa lapsen hyvälle, rakastavalle toimijuudelle. Lapsi saattaa saada eniten huomiota vanhemmiltaa silloin kuin hän tekee jotain epäsopivaa, häiritsevää tai kiellettyä. Lapsi tulisi huomata toimijana myös silloin, kun hän tekee asioita oikein. Vanhempi antaa tänä päivänä positiivista palautetta vain, kun lapsi suorittaa tai oppii jotain uutta. Tällöin tuetaan siis osaamista ja suorituskeskeistä kasvua. 

”Lapsi on onnellinen, kun hän kokee saavansa suojaa.”

Vanhemman tehtävä on tarjota lapselle tunne, että hän on turvassa ja vanhempi huolehtii siitä. Tasapainoinen kiintymyssuhde mahdollistaa lapselle samanaikaisesti uteliaisuuden tunteen ja turvasataman kokemuksen. Hyvään kiintymyssuhteeseen kuuluu hoivaa, iloa, lämpöä ja positiivisia tunteita. Nämä antavat lapselle varmuuden siitä, että hän on turvassa ja voi kokeilla uusia ja jopa jännittäviä asioita.

Tutkimuksissa on todettu, että lapsi katsoo kiintymyssuhteensa kohdetta silmiin ohjausta ja tukea hakien. Aikuinen viestittää pelkällä katseellaan lapselle tilanteen turvallisuuden. Kiintymyssuhteen ollessa turvallinen lapsi toimii kuten aikuinen on hänelle katseellaan viestittänyt.

”Aikuinen viestittää pelkällä katseellaan lapselle turvallisuutta.”

Kasvava ongelma nykyään on, että jokainen katsoo arkitilanteissa omia kohteitaan, lapset tavaroitaan ja vanhemmat läppäriä tai puhelinta. Jokainen keskittyy omiin tavaroihinsa ja tekemisiinsä, kun kaikki menee hyvin. Huomio siirtyy toisiin vasta, kun joku tekee jotain sellaista, mitä ei saa tehdä. Tällöin tulee enemmän negatiivisia kuin positiivisia katseenvaihtoja perheenjäsenten kesken.

Nykyään olisi tärkeää puhua siitä, kuinka ihania asioita vanhemmuus tuo tullessaan sen sijaan, että korostetaan negatiivista ajattelumallia, jonka mukaan vanhempana joutuu luopumaan jostakin. Lapsi pystyy antamaan vanhemmilleen suurta onnen ja hyvinvoinnin tunnetta, kunhan vanhempi vain itse osaa katsoa lasta silmiin ja kykenee näkemään lapsen. Vanhemmuudesta on nykyaikana kadonnut lapsen tuoma ilo, tyytyväisyys ja onnellisuus.

Katso lasta. Rakasta ja turvaa lasta katseella.

rutiinit

asiantuntija Mirjam Kalland

”Rutiinit vapauttavat myös vanhemmille käyttöön aikaa ja energiaa.”

Lapsen hyvinvointia pohjustavat arjen rutiinit. Kun lapsella on selvä päivärytmi, vapautuu lapselle energiaa tutkia ympäristöään ja ihmetellä asioita. Jos rutiinit ovat hyvin epäselviä ja arki ei ole tasaista, joutuu lapsi olemaan varuillaan ja käyttämään energiansa siihen, mitä tapahtuu juuri nyt. Rutiinit helpottavat sekä lapsen että aikuisen elämää. Kun rutiineista joskus poiketaan, syntyy siitä yllätyksellisyyttä ja iloa lapsen elämään.

”Rutiinien puute on lapsen kehityksellinen riskitekijä.”

Jos lapsen elämää määrittää kaaos, hänen voimavaransa menevät pitkälti siihen, että hän yrittää ymmärtää, milloin ja mitä ympärillä tapahtuu. Tällainen tilanne aiheuttaa lapselle rauhattomuutta ja mahdollisesti stressiä. Lapsen arkea ei saa täyttää liiaksi. Päivissä tulisi olla myös väljyyttä, jolloin voidaan vapaasti tehdä muuta kuin rutiiniasioita.

Rutiinit vapauttavat vanhemmille käyttöön aikaa ja energiaa. Vanhempien tietäessä, mitkä ovat lapsen nukkumaanmenoajat ja milloin he heräävät, pystyvät he paremmin suunnittelemaan perhearkea. Perheen rutiinit tulisi nähdä positiivisina asioina. Jokaisen perheen on luotava omat rutiininsa itse. Rutiinien tarkoitus on toimia perhe-elämän turvana ja perheen tukena.

Arkensa rutiineihin tukevalla vanhemmalla on resursseja kiinnostua siitä, mitä lapsi ajattelee, mitä lapsi pohtii, millainen on lapsen sisäinen maailma. Jos vanhempi on jatkuvasti kovin stressaantunut, stressi sammuttaa mahdollisuuden mentalisaatioon.

”Elämässä tarvitaan väljyyttä, voimavarojen ylijäämää.”

Tänä päivänä rutiineja monesti säikähdetään, koska vanhemmat saattavat ihannoida seikkailuja ja vapautta. Tällöin helposti unohtuu se, että vapaus syntyy siitä, että perhe-elämässä on niitä vakiintuneita raameja, joista voi sitten vapauttaa itse itsensä. Elämysten hakeminen on tässä ajassa tyypillistä. Ensin on opittava nauttimaan rutiineista, jotka tuovat arkeen järjestelmällisyyttä ja väljyyttä, jotka puolestaan mahdollistavat luovan ajattelun.

Unelmointi on tärkeää kaikille. Unelmien tarkoitus on luoda vastapainoa jokapäiväiselle rutiinien täyttämälle arjelle. Surullista on, jos ihmisellä ei ole unelmia. Lapsesta tulee helposti tyytymätön, jos hän jatkuvasti kokee saavansa kaiken heti ja pystyvänsä toteuttamaan kaiken haluamansa välittömästi. Asia, jonka eteen lapsi on itse ponnistellut ja tsempannut ja jota on jaksanut odottaa, tuntuu arvokkaammalta kuin heti saatu. Lapsi arvostaa enemmän asiaa, jonka saavuttamiseen hän on itse osallistunut.

Lapsen hyvinvointiin vaikuttaa myös vanhemman hyvinvointi. Rutiinit luovat turvaa ja turvaavat vanhemman hyvinvointia, joka taas puolestaan heijastuu lapsen hyvinvointiin. Rauhallinen, rutiineilla rytmitetty arki mahdollistaa hyviä ihmissuhteita perheessä ja rakkautta lasta kohtaan.

Rutiinit pitävät perheen kiinni arjessa ja elämässä. Elämän arkisuus, jossa rutiineilla on tärkeä rooli, nousee poikkeustilanteissa näkyväksi. Elämän arkisuudella rutiineineen huomataan olevan merkitystä koko perheen hyvinvoinnille ja jaksamiselle.

KESKUSTELE JA KUUNTELE

asiantuntija Julia Korkman

”Jokaisella lapsella tulee olla joku aikuinen, joka huomaa hänet.”

Lasten hyvinvointia lisää läheisten kanssa oleminen ja se, että perheessä on aikaa olla yhdessä. Tämä pätee kaikkien lasten kohdalla, jos kaikki on hyvin (mm. ei väkivaltaa tai päihdekäyttöä). Lasta, jonka kotona on vaikeuksia, voi yhdenkin kuuntelevan, läsnäolevan, lasta arvostavan ja hänestä pitävän aikuisen kohtaaminen kantaa pitkään ja pitkälle elämässä. Jokaisella lapsella tulisi olla ainakin yksi pysyvä henkilö elämässään. Pysyvä aikuinen tuo lapselle perusonnea ja -turvaa. Se antaa lapselle mahdollisuuden tulla hyvällä tavalla nähdyksi.

Yksi merkittävä lapsen hyvinvointia edistävä asia on se, että perhe syö yhdessä. Yhdessäolon kokemus voi suojata lasta huonoilta asioilta, ja lapset, joiden perheessä on malli yhdessäolosta ja asioiden tekemisestä yhdessä, välttävät ongelmia muita paremmin. Perheen yhteinen aika on merkityksellistä.

Oli lapsi minkä kokoinen tahansa, vanhemman pitäisi pystyä kuuntelemaan, kun lapsi kertoo hänelle itselleen tärkeistä asioita, huolista, murheista tai ongelmista. Parhaiten keskusteluyhteys saadaan usein silloin, kun ollaan yhdessä tekemässä aivan arkisia asioita. Parasta on, kun on aikaa tehdä yhdessä ja mahdollisuus jutella niitä näitä. On tärkeää kysyä ja kuulostella, mitä lapselle kuuluu. Kun lapsen kanssa tehdään asioita perheessä yhdessä ja ollaan lähellä, viestii se lapselle, että hänen kanssaan on hyvä olla. Nykyvanhemmat satsaavat paljon lapsiinsa, ja suurin osa ymmärtää oman merkityksensä lapsen elämässä ja kehityksessä. Joskus liiallinen tieto vanhemmuudesta ja lapsen kehitysvaiheista voi aiheuttaa vanhemmille stressiä, eikä se helpota lapsen tilannetta. On hyvä, että lapsi on tärkeä ja vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista, mutta normaaleihin asioihin ei pidä ylireagoida.

”Lapsen kanssa tulisi jakaa perheen elämän hetkiä ja arkea.”

Lasten ruutuajan lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös vanhempien ruutuaikaan. Tulisi hyväksyä ja ymmärtää, että perheen arki on arkea.  Arjessa tulisi aina olla sellaisia hetkiä, jolloin tehdään jotain yhdessä, perheenä. Lukemisen merkitystä ei koskaan korosteta turhaan. Yhteinen lukuhetki jokaisessa perheessä olisi hieno tapa. Yhdessä lukiessa ollaan yleensä luontevasti lähekkäin. Lapsen kasvaessa täytyy miettiä, mitkä ovat ne uudet muodot fyysiselle läheisyydelle, jos teini-ikäinen ei halua enää välttämättä tulla silitetyksi tai halatuksi, mutta saattaa silti kaivata läheisyyttä.

Lapsella on oikeus tulla kuulluksi. Yksi hyvä tapa on esittää mahdollisimman kuuntelevia ja avoimia kysymyksiä, jotka eivät liiaksi ohjaa lasta kertomaan jotakin tiettyä. Kun kiinnittää tähän huomioita, havaitsee, miten iso osa aikuisten lapsille esittämistä kysymyksistä on kyllä- tai ei-vastauksia tuottavia kysymyksiä. Kun vanhempi osaa ja jaksaa kysyä avoimesti, saa lapselta yllättävää tietoa paljon enemmän. Vanhempien tulisi avoimesti kuunnella lasta. Arkinenkin jutustelu on tärkeää ja on aivan hyväksyttävää, ettei aina keskustelu ole niin suurta ja ihmeellistä.

Vanhempaan sattuu, jos hänen lapsellaan ei ole kaikki hyvin. Vanhemman tulee jaksaa ja osata ottaa vastaan myös lapsen kokemat ikävät asiat. Kun vanhempi kuuntelee lasta ja antaa hänelle mahdollisuuden tulla aidosti kuulluksi, kuulee vanhempi ikäviäkin asioita. Lapselle tulee kertoa ja näyttää, että kaikki tunteet ovat sallittuja, myös ikävät. Lapsen on voitava luottaa, että vanhempi kestää kaiken, mitä lapsi hänelle kertoo. Vanhemman pitäisi pystyä pysymään rauhallisena ja hänen pitäisi pystyä hillitsemään oma tunnekuohunsa. Elämään kuuluu surua ja pettymyksiä, ja vanhemman olisikin hyvä opettaa, että niistä pääsee eteenpäin. Saa surra, itkeä ja olla vihainen, mutta asioista ei pidä vaieta tai liioitella niitä.

Nykyään monellakin tapaa haastava yhtälö on vanhemmuus ja sosiaalinen media. Lapset tekevät paljon asioita sosiaalisen median ympäristössä. Suurin osa niistä on lasta kehittäviä ja hyviä. Sosiaalisella medialla on myös kuitenkin varjopuolensa. Myös vanhempien on hyvä miettiä, mitä kaikkea lapsestaan somessa jakaa ja miksi, koska somessa kaikki on ikuista.

”Jaetut yhteiset kokemukset lujittavat yhteenkuuluvuutta ja jäävät lapselle tärkeiksi muistoiksi”

Yhdessä syöminen, lukeminen ja ylipäätään kaikki tilaisuudet yhdessäoloon ja jutteluun pohjustavat perheessä keskusteluyhteyttä. Arjessa monella on kiire, aika on kortilla perheessä kuin perheessä. Yhteiset hetket lujittavat yhteenkuuluvuutta ja ovat lapselle tärkeitä muistoja. Tärkeintä on keskustella arkisesti ja jutella myös niitä näitä. Vanhemmat voisivat tehdä myös joskus jotain yhdessä lapsen ja lapsen kavereiden kanssa. Näin vanhempi saisi näkemystä siihen, mitä lapset tekevät yhdessä, mistä he puhuvat ja mistä ovat kiinnostuneita. Tärkeää on, että vanhempi tietää, missä ja kenen kanssa lapsi tai nuori viettää aikaansa.

Lapsen kanssa keskusteleminen, lapsen kuunteleminen, huomaaminen ja läsnä oleminen vaikuttavat merkittävästi lapsen hyvinvointiin. Kuuntele lasta, juttele lapsen kanssa ja kävele lapsen vieressä, hänen rinnallaan.

VASTUUN KANTAMINEN

asiantuntija Jani Erola

”Vanhemmuudessa tärkeää on näyttää lapselle vastuun kantamisen mallia.”

Onnellisuuden vastakohtia ovat huolestuneisuus ja epäonnisuus. Hyvinvointia parantavat tekijät, jotka vähentävät epävarmuutta, suojaavat huonoilta asioilta ja estävät ikävien asioiden tapahtumista. Kaiken kaikkiaan ihmisen hyvinvointia parantavat tekijät lisäävät myös hänen onnellisuuttaan.

Lähes kaikissa yhteiskunnissa tavoitellaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että huolimatta siitä, millaiseen perheeseen lapsi syntyy, hänellä on tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja sitä kautta onnellisuuteen. Vanhemmuudessa tärkeää on näyttää lapselle vastuun kantamisen mallia. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, mutta samalla myös jokainen on osallinen toisten hyvinvointiin.

Lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeää ovat rutiinit ja niiden avulla epävarmuuden poistaminen. Lapsen perusturvallisuutta lisää se, että hän tietää ja osaa ennakoida, mitä tapahtuu. Helikopterivanhemmuudella vanhemmat ostavat itselleen hyvää mieltä ja mielenrauhaa. Ylenpalttinen, intensiivinen treenaaminen ja keskittyminen, liittyy se sitten lapsen urheilu- tai taideharrastuksiin tai koulunkäyntiin, ei tuo lapselle lisää hyvinvointia ja onnellisuutta.

Monesti vanhempien lapsesta huolehtiminen menee yli. Usein lapsesta huolehtiminen on jopa liiallista, ja silloin vanhempi höösää omia tarpeita tyydyttääkseen. Jos perustarpeet ja perustaso on saavutettu, voi lapselta kysyä suoraan, mitä hän itse haluaa tehdä, mistä hän nauttii ja mitä hän haluaa harrastaa. Tämä olisi lapsen kannalta moraalisestikin oikein. Lapsuus ei ole projekti, eikä lapsen tarvitse ”viettää” lapsuuttaan tai suorittaa sitä päästäkseen johonkin asemaan. Lapsuuden ei pitäisi olla täynnä vain hyötysuorittamista, vaan vanhempien kannattaisi ottaa rennommin ja nauttia lapsen kanssa ainutlaatuisesta lapsuusajasta.  

”Vastuun kantamisella rakennamme ja ylläpidämme hyvinvoivaa yhteiskuntaa.”

Vastuun kantaminen on keskeinen taito. Lapsi tulee opettaa vastuunkantajaksi. Joskus vanhemmat ajattelevat, että vastuun kantaminen tulee vain lapsen päähän jostain. Se ajatellaan annettuna, hyvinvointivaltion itsestään tuottamana osaamisena. Tämä mielikuva on valheellinen. Vastuun kantamista tulee opettaa lapsille jo aivan pienestä pitäen.

Lapsuudessa ja nuoruudessa lapselle tapahtuu paljonkin asioita, joihin vanhemmat eivät voi vaikuttaa ja joihin heillä ei ole kontrollia. Vanhempien tulee hyväksyä tämä. Lapselle tapahtuu elinkaaren aikana kaikenlaisia asioita. Silloin vanhemmat toivovat, että lapsen elämässä on olemassa muitakin ihmisiä kuin omat läheiset, jotka eivät ehkä pysty sillä hetkellä lasta auttamaan.

Vanhemmuudessa tärkeää on lapsen kannustaminen ja sen kertominen, että asiat tulevat menemään hyvin, kun hän tekee sen, minkä pystyy ja mistä nauttii. Vanhemman olisi niin oman kuin lapsenkin  hyvinvoinnin kannalta tärkeää oppia muistamaan tämä. Vanhemmalla on vastuu olla kypsä vanhempi ja kyetä antamaan lapselle toivoa, että hän selviytyy ja pärjää elämässä.

”Vastuun kantamista ei pidä suorittaa.”

Lapselle on helppo opettaa vastuunkantoa. Vastuunkannon opettaminen ei vaadi arjessa erillistä aikataulua, suorittamista tai vaivannäköä. Se on vanhemmalle paljon pienitöisempää, ja sen hyödyt ovat paljon suurempia kuin monet paljon työläämmät asiat, joita vanhempana voit tehdä.

Vanhemmat voivat vastuuttaa lapsia myös liikaa. Vastuun kantamista ei myöskään pidä suorittaa. Vanhemman on osattava olla aikuinen ja miettiä, millaisissa asioissa perheessä ja yhteiskunnassa lapsella voi ja pitää olla vastuunkantajan rooli. Vanhempi on viimekädessä vastuussa lapsen hyvinvoinnista.

Vastuunkannon opettaminen ja sen huomaaminen, että lapsi itse osaa kantaa vastuuta, tuo vanhemmuuteen iloa ja onnistumisen tunnetta paljon enemmän kuin moni muu asia vanhemmuudessa. Loppujen lopuksi lapsen hyvinvointiin vaaditaan pieniä, yksinkertaisia juttuja.

KOSKETA

asiantuntija Jukka Mäkelä

”Lapsi tarvitsee aidon, läsnäolevan, kunnioittavan, kuuntelevan vanhemman.”

Lapsen kannalta tärkeintä on kokea olevansa tervetullut perheeseen. Lapsesta tuntuu hyvälle, kun hänet otetaan vastaan perheessä hyväksyen. Lapsi saa jokaisesta vanhemman hyväksyvästä katseesta, hymystä ja äänensävystä hyvänolontunteen. Lapselle elinehto on, että hänestä pidetään huolta, hänelle annetaan turvaa ja häntä suojellaan. Lapselle erityisen arvokasta on, että hän huomaa ja saa kokea, että hänestä on iloa lähi-ihmisilleen.

”Kosketusaisti on vastasyntyneellä ensimmäisenä käytössä oleva aisti.”

Aivotutkimuksen mukaan jo vauvat reagoivat siihen, että heidät huomataan. Lapsilla on siis kyky jo varhaisessa vaiheessa erottaa eloton elollisesta. Lapselle on tärkeää saada kokea elollisen olennon reagointia omiin tekemisiinsä. Elottoman läheisyys ei ole lapselle uhka. Elollisen läheisyys ja kosketusetäisyydellä oleminen sen sijaan voi tuntua lapsesta uhkaavalta, koska toista elollista ei voi koskaan hallita. Kosketuksissa oleminen edellyttää siis luottamusta. Hyvä koskettaminen rakentaa luottamusta lapsen ja häntä hyvällä tavalla koskevan aikuisen välille.

Kosketus on jo kohdussa olevalle vauvalle hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Vauvalle on tärkeää saada elämänsä alussa kokonaisvaltaista, ennustettavaa ja kannattelevaa kosketusta. Kosketuksella on aina merkitys elämässä. Vanhemmalle on tärkeää opettaa oikeanlaista kosketusta, joka on hänen lapselleen sopivaa. Tavoitteena on, että lapsi voi rentoutua syliin ja ottaa kosketusta vastaan.

”Kosketuksen tarkoituksena on kannatella lasta tavalla, joka tuntuu hänestä hyvälle.”

Myös jutteleminen ja puhe ovat eräänlainen lapsen koskettamisen muoto. Haasteena lapsen koskettamisessa voi olla se, että vanhempaa itseään ei ole paljon pidetty sylissä, silitetty tai muulla tavalla kosketettu arjessa niin, että se oli tuntunut hänestä hyvältä. Vanhempaa itseään on voitu satuttaa koskettamalla. Lapsi tarvitsee kosketusta kehittyäkseen, ja onneksi koskettamista voi harjoitella. Koskettaminen ei ole merkityksellistä ja lapselle aitoa, jos vanhempi ei kuuntele lasta siinä, millaista kosketusta lapsi haluaa ja mikä tuntuu hänestä hyvältä. Tutkimusten mukaan lapsen koskettaminen hyvällä tavalla voi edesauttaa lasta olemaan sosiaalisesti hyväntahtoinen muita kohtaan.

Lapselle on tärkeää saada kasvaa ympäristössä, jossa häntä on kuultu ja hänet on otettu tosissaan, eli hänen kanssaan on iloittu hänestä hyvälle tuntuvista asioista ja lohdutettu häntä hänestä pahalta tuntuvissa tilanteissa. Kosketuksella on suuri merkitys tällaisessa myötäelämisessä. Tänä päivänä älylaitteet vievät vanhempien huomiota. Vaikka lapsi ja vanhempi ovat vierekkäin, ei vanhempi aina huomaa lapsen kosketusta tai hänen läsnäoloaan. Lapsi tarvitsee aidon, läsnäolevan, kunnioittavan, kuuntelevan vanhemman. Läsnäolevaa vanhemmuutta ja älylaitteilla samanaikaista toimimista ei voi yhdistää. Kunnioittava kohtaaminen on lapselle tärkeää.

Vanhemman on hyvä tiedostaa, kuinka suuri merkitys kosketuksella on lapselle.  Lapsi oppii hyvästä ja hyvällä tavalla koetusta kosketuksesta, että hän on arvokas omana itsenään. Kosketus parantaa lapsen suhdetta vanhempaansa, joka koskettaa häntä hyväksyttävästi, kohtelee hyvin ja kuuntelee kunnioittavasti. Lapsena saatu hyväksyvä kosketus mahdollistaa turvallisten ihmissuhteiden rakentumisen läpi koko elämän.

KASVATA LAPSELLE JUURET, ANNA SIIVET

asiantuntija Pirkko Lahti

”Riittää, että on kyllin hyvä vanhempi.”

Länsimaisessa lastenkasvatuksessa on ollut vallalla yksilökeskeinen ajattelu. Nykyajan lapsista tehdään helposti tuotteita. Lapsista haetaan jokin ominaisuus ja sitä lähdetään jalostamaan.

Päiväkodista alkaen vanhempien kanssa käydään kasvatus- ja kehityskeskusteluja. Koulumaailmassa lapsen tuotteistusajatus näkyy siten, että vanhempien tulisi osata ennustaa varhain, mitä aineita lapsen tulisi valita, jotta hänestä tulisi tulevaisuudessa menestyjä.

Hyvä vanhemmuus on sitä, että lapselle annetaan vapaus näyttää, mikä häntä kiinnostaa ja missä hän on hyvä. Vanhempien ei pitäisi tätä päättää. Hyvä vanhemmuus takaa lapselle mahdollisuuksia tutustua henkiseen, kognitiiviseen ja myös liikunnalliseen maailmaan.

”Perhe tarvitsee perheenjäsentensä lisäksi ympärilleen muitakin ihmisiä.”

Onnellisen lapsuuden tärkeänä pohjana ovat turvalliset elinolosuhteet. Tähän kuuluvat mm. riittävä taloudellinen turvallisuus ja sosiaalinen turvallisuus. Sosiaalinen turvallisuus tarkoittaa, että lapsella on ainakin yksi pysyvä ihmissuhde. Tällöin lapsi kehittyy onnelliseksi ja terveen itsetunnon omaavaksi. Yhteisöllisyydellä on merkitystä. Turvallisessa ympäristössä on monia välittäviä aikuisia, jotka puuttuvat mahdollisiin epäkohtiin sekä luovat ja tuovat lapselle turvallisuutta.  

”Vanhempien tehtävänä on pystyä löytämään lapselle erilaisia mahdollisuuksia.”

Yhteisöllisyys tukiverkkona voi auttaa vanhempia näkemään lapsen vahvuuksia ja osaamista, joka voisi muuten jäädä huomaamatta. Ryhmäharrastukset ovat mainioita. Ryhmässä toimiminen vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja.

Lapsi oppii kodin normit ja arvot mallioppimisen kautta. Leikki kertoo paljon. Se, mitä lapsi on mallioppinut vanhemmiltaan, näkyy selvästi hänen leikeissään. Yksi suurimmista asioista, joita vanhemmat voivat opettaa mallioppimisen kautta, on vastoinkäymisistä ja kriiseistä selviytymisen taito. On tärkeää opettaa lapsi istumaan alas, selvittämään tilanne ja jatkamaan sitten eteenpäin. Kotona opetetaan keinot ja sellainen asenne, että elämä kantaa ja jatkuu kriiseistä huolimatta.

Lapset eivät toivo vanhemmiltaan mitään sirkushuveja vaan ihan tavallisia asioita kuten yhdessä olemista kotona, yhdessä tekemistä ja perheenä olemista. Tämänhetkinen yhteiskunta ei juurikaan arvosta arkea. Turvallisuus on lapselle kuitenkin sitä, että perheessä toistuvat päivästä toiseen samat asia. Lapset tarvitsevat aikatauluja, rajoja ja tavallista arkea. Vanhemmat ovat usein stressaantuneita ja kiireisiä, eikä heillä ole aikaa pysähtyä ja nauttia arjen hauskuudesta yhdessä lapsen kanssa. Arjessa on paljon hauskaa, ja vanhempien olisi tärkeää huomata arjen ilo.  

Se riittää, että on kyllin hyvä vanhempi. Huippuvanhemmuutta ei tarvitse tavoitella. Vanhemmilla on oikeus epäonnistua ja yrittää uudestaan, samoin lapsilla. Vanhempana täytyy olla aito. Tärkeää on, että kehuminen, tunteiden osoittaminen ja kiittäminen ovat totuudellisia. Lapselle tulisi tarjota sekä juuret että siivet. Juurruttamiseen liittyy perusturvallisuuden tunne: tänne sinä kuulut, tässä on aikuisia, jotka näkevät ja kuulevat sinut. Sitten annetaan mahdollisuuksia: siivet, joilla lapsi voi lähteä lentoon. On hyvä muistaa, että jos lapsella ei ole juuria, eivät hänen siipensäkään kanna.

– Taru-Tuulia Marsalo, KiVa ry:n hallituslainen

Kirjaesittely: Minä tunnen tunteeni — Työkirja lapsille

Elina Kauppila, Viisas Elämä, 2020

”Harjoittelemalla läsnäoloa ja erilaisten tunteiden ja kokemusten tunnistamista saamme lisää elämäniloa ja voimme keskittyä kuhunkin hetkeen. Nykyhetki onkin ainoa hetki, jota koskaan voimme elää, ja siksi on tärkeää kehittää taitoa pysähtyä siihen.”

Tämä työkirja sisältää piirrettäviä, kirjoitettavia, mielensisäisiä ja yhdessä tehtäviä harjoituksia, jotka on kehitetty yhdessä lasten kanssa. 

Kirja jakaantuu teemoittain kehoon, tunteisiin ja tarpeisiin, ystävällisyyteen ja myötätuntoon ja luontoon. Harjoitukset perustuvat mindfulnessiin, psykofyysisen hengitysterapian harjoituksiin ja väkivallattoman vuorovaikutuksen metodiin. 

Tutustuin kirjaan yhdessä 5- ja 4- vuotiaiden lasteni kanssa. Viisivuotias lukutaitoinen selaili kirjaa useana päivänä omatoimisestikin mielenkiinnolla ja ohjasi pikkusisarukselleen hengitysharjoituksia. Lisäksi teimme yhdessä harjoituksia jokaisesta teemasta. Aikuisena valitsin pienille lapsille sopivimmat harjoitukset. Jotkut harjoituksista olivat minulle tuttuja tai tutun kuuloisia Elina Kauppilan pinnanvenytyskurssilta. Työkirjaa läpi lukiessani tein yksinkin lukuisia harjoituksia ja löysin niistä itseäni voimakkaasti puhuttelevia, selvästi palaamista kaipaavia tehtäviä. 

Lasteni suosikkeja olivat luontoteemaiset harjoitukset, koska luonto on muutenkin meille lähellä sydäntä ja siellä liikkuminen tärkeä osa arkea ja rauhoittumista hälinästä muutenkin. Toinen suosikki ylitse muiden etenkin viisivuotiaalle oli harjoitukset, joissa sai itse värittää. 

Harjoitusten teon lisäksi kirja täytti toiveeni konkreettisesta tunne- ja tarvesanalistasta. Otin niistä kopiot kotimme seinälle ilahduttamaan ja hyödyttämään koko perhettämme. Lasten kanssa tulee arjessa puhuttua aktiivisesti tunteista, mutta usein olen huomannut omankin tunnesanalistani olevan vielä täydentämistä vailla. Saati tarvesanalistani! Konkreettinen lista seinällä siis tosiaan tukee paitsi lasten, myös meidän perheen aikuisten omaa kasvumatkaa tunnetaitojen saralla. 

Lotta Parkkonen, KiVa ry:n hallituslainen

Mitä uusin tutkittu tieto kertoo tietoisesta vanhemmuudesta?

Kirjallisuutta ja tutkimusta tietoisuustaitojen, kiintymyssuhteen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä myötätunnon ja itsemyötätunnon teemoista on julkaistu viime vuosina runsaasti. Toisena melko tuoreenakin hittinä ovat erilaiset vanhemmuuskurssit sekä esimerkiksi kortit, joilla sekä lapsi että aikuinen voivat harjoitella vaikkapa rentoutumista tai tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Useimmat etenkin suurimpien julkaisijoiden materiaaleista perustuvat nekin tutkittuun tietoon. Lempeän kasvatuksen viikon kunniaksi tutustuimme ajankohtaisimpaan tutkimustietoon juuri tietoisen vanhemmuuden saralta ja kokosimme ylös kaikille saataville meitä puhuttelevimmat ja merkityksellisimmiksi koetuimmat. Hakuja tehtiin suomalaisten yliopistojen JYU ja UEF käytössä olevista kansainvälisistä ja kotimaisista tietokannoista sekä Google Scholarin kautta. 

Jatka lukemista “Mitä uusin tutkittu tieto kertoo tietoisesta vanhemmuudesta?”
Share Button

Kirjaesittely: Positiivinen kasvatus

Tiia Trogen, PS-kustannus, 2020.

Positiivinen kasvatus pohjautuu positiiviseen psykologiaan, positiiviseen pedagogiikkaan ja positive-menetelmiin. Viimein on saatu kotimainen, kattava ja tutkittuun tietoon perustuva teos, johon on helppo paneutua paitsi vanhempana, myös esimerkiksi opettajana ja varhaiskasvattajana. Kirja sisältää runsaasti konkretiaa, ja sen kieli on helppolukuista ja selkeää.

Ylipäätään kasvatuksen tarkoitus on tukea lapsen kasvua niin, että lapsi oppii aikuiselta elämään tarvittavat taidot. Tämä tarkoittaa läsnäoloa, keskustelua, kuuntelua, ymmärtämistä ja empatiaa. 

Lasten kasvatuksessa tulee ottaa huomioon muuttunut yhteiskunta: sen mahdollisuudet ja haasteet. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaan myös uusia hyvinvointiamme tukevia taitoja sekä itsesäätelyä. Kehon hyvinvoinnin rinnalle on viimein noussut myös mielen hyvinvointi. Jotta voimme opettaa näitä taitoja lapsille, tarvitsemme niitä myös itse. ”Meidän ei tarvitse olla täydellisiä. Se ei ole meidän etumme, eikä se ole lapsen etu. Meidän tulee näyttää myös inhimillinen puoli elämästä ja ihmisistä, koska siinä on myös monia etuja.”

Mistä kasvatus koostuu? Esimerkiksi rakkaudesta ja empatiasta, hoivasta ja turvallisuudesta. Lisäksi tarvitaan ajattelutaitoja, tunnetaitoja, itsesäätelyä, vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja. Käskemällä lapsi ei opi näistä mitään. Kasvatuksessa on tärkeä katsoa eteenpäin ja ajatella asioita tulevaisuuden kannalta. 

Pelkokasvatus toimii, koska lapsella on biologinen tarve olla yhteydessä vanhempiinsa ja muihin aikuisiin. Pelko yhteyden katkeamisesta saa heidät toimimaan. Jokainen saa varmasti lapsen toimimaan pelottelemalla, väkivallalla, uhkailemalla tai nolaamalla, mutta sen jättämät jäljet näkyvät lapsessa pitkälle aikuisuuteen. 

Pelkokasvatuksen lisäksi häpeäkasvatus on valitettavan yleistä. Se on kuitenkin petollinen tie eikä johda toivottuihin tuloksiin. Häpäisy ja nolaaminen alentavat lapsen itsetuntoa. 

Kasvatuksessa kaiken keskiössä on lapsen oppiminen, ja pelon vallassa lapsen on mahdotonta oppia mitään. Meidän ei ole tarkoitus olla ylempiarvoisia ja dominoivia hahmoja, vaan opettavia ja ohjaavia esimerkkejä. Lämmön ja rakkauden osoittaminen lapselle lisää lapsen itsekunnioitusta, ystävällisyyttä, sosiaalisuutta, tunteiden säätelyä ja toisten huomioon ottamista. Rakkaudella ja kunnioituksella kasvatettu lapsi oppii rakastamaan ja kunnioittamaan toisia ihmisiä. Rakkaus ei kuitenkaan tarkoita rajattomuutta, eikä positiivinen kasvatus ole salliva kasvatustyyli. Hyvät rajat luovat lapselle turvan ja välittämisen tunteen. Kaikki kasvattajat tekevät myös virheitä, ja ne hyväksyessään ja tunnustaessaan kasvattaja antaa tilaa myös lapsen epätäydellisyydelle. 

”Älä opeta lasta tottelemaan vaan opeta lasta ajattelemaan.” Totteleminen tarkoittaa, että toimii niin kuin joku muu käskee. Ajatteleminen puolestaan herättää sisäisen motivaation. 

Valtataisteluja lapsen kanssa ei tule, kun tarkoitus ei ole voittaa vaan tehdä yhteistyötä. Empaattinen johtajuus ohjaa etsimään ratkaisuja, ei lisäämään rangaistuksia. 

Positiivisen kasvatuksen tavoitteena on saada kasvattaja ja lapsi kukoistamaan. Kukoistus koostuu kolmesta osasta, joita ovat emotionaalinen hyvinvointi, sosiaalinen hyvinvointi ja psykologinen hyvinvointi. Emotionaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan, että tunteet ovat elämässä tasapainossa. Ihminen on tyytyväinen elämäänsä monella osa-alueella, ja hänellä on kyky selvitä elämän vastoinkäymisistä. Sosiaalisesti hyvinvoivalla ihmisellä on kokemus arvostuksesta ja ryhmään kuulumisesta. Hän hyväksyy erilaisia ihmisiä ja kokee, että hänen elämässään on myönteisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Psykologisesti hyvinvoiva ihminen hyväksyy itsensä ja tuntee omat vahvuutensa. Hän uskaltaa mennä kohti haasteita ja toteuttaa omaa potentiaaliaan. Ihminen tuntee, että hänen elämällään on merkitystä. 

Aivojen toiminnan sekä kasvun ja kehityksen ymmärtäminen auttaa meitä luomaan yhteyden lapseen, ymmärtämään lasta paremmin ja toimimaan yhteistyössä lapsen kanssa. Mitä enemmän lukee ja ymmärtää lapsen aivojen kehityksestä, sitä paremmin pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin. Tällöin on mahdollista ymmärtää ulkoisen käyttäytymisen sisäisiä syitä  kuten tunnereaktioita ja aivojen kehitysvaiheita. 

Lapsen syntyessä aivot ovat keskeneräiset, varsinkin etuotsalohko, jossa sijaitsevat muun muassa itsesäätely ja harkintakyky. Etuotsalohkojen toiminnallinen kypsyminen alkaa kahden vuoden iässä. 

Positiivinen kasvattaja rakentaa kasvatuksen viiden pilarin varaan, joita ovat yhteys, kunnioitus, ennakointi, empaattinen johtajuus ja positiiviset rajat. Näiden päälle on hyvä rakentaa kaikki muut elämäntaidot (esim. hyvinvointi-, tunne- ja vuorovaikutustaidot, yhteiskunnan sääntöjen tunteminen, sosiaaliset taidot, minäpystyvyys ja itsetunnon rakentuminen). 

Yhteys

Suurin pilari on yhteys. Ilman yhteyttä ei voi opettaa mitään, koska ilman yhteyttä aivot eivät ole vastaanottavaiset eikä lapsi ole halukas oppimaan mitään. Useimmat konfliktitilanteet johtuvat yhteyden katkeamisesta, johon ratkaisu on yksinkertainen: yhteyden palauttaminen. Yhteyden luominen on jokaisen ihmissuhteen päätavoite. 

Turvallisessa kiintymyssuhteessa on valtavasti etuja lapsen hyvinvoinnille, kuten lapsen parempi itsetunto, parempi tunteiden säätely, parempi koulumenestys, parempi stressinsietokyky, parempilaatuiset ihmissuhteet, vahvemmat johtajuustaidot, empatiakyky, paremmat sosiaaliset taidot ja suurempi luottamus elämään. Positiivinen kasvatus ohjaa luomaan lapseen turvallisen kiintymyssuhteen. 

”Psykologi Lawrence J. Cohen on sitä mieltä, että melkein kaikki lapsen ei-toivottu käyttäytyminen liittyy yhteydettömyyteen, ja siksi vastaus on aina yhteyden palauttaminen leikin tai leikillisyyden kautta.”

Lapsi ei ole huomionhakuinen, hän on yhteydenhaluinen. Hyvä yhteys sisältää kuuntelemista, empatiaa, luottamusta ja ymmärrystä, toisen tarpeiden huomioon ottamista sekä yhteydessä olemista. Se on nähdyksi tulemista, hoivan ja lohdutuksen saamista.

Miksi hyvä yhteys on tärkeää:

  • voimme paremmin kun olemme yhteydessä toisiin ihmisiin 
  • vuorovaikutus toimii 
  • vähemmän ongelmia 
  • enemmän mahdollisuuksia ongelmatilanteiden ratkaisemiseen 
  • voit opettaa asioita 
  • paremmat tulevaisuuden näkymät 

Yhteyden ylläpitäminen koetaan usein helpoksi vauva- ja taaperoikäisen kanssa. Se tulee haastavammaksi, kun lapsi kasvaa ja alkaa osoittaa omaa tahtoaan. Kun lapsi kasvaa, kasvaa usein myös fyysinen etäisyys. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yhteyden tarvitsisi katkeilla tai olla huono. 

Kunnioitus

Lasta kunnioittavat aikuiset tukevat lapsen hyvinvointia. Kunnioitus on kolmikantaista, ja siihen kuuluu lapsen fyysinen kunnioitus, lapsen henkinen kunnioitus ja lapsen kasvun kunnioitus. 

Fyysinen kunnioitus tarkoittaa, ettemme kosketa lasta väkivalloin tai muuten ikävällä tavalla. Emme lyö, riuhdo, vedä hiuksista tai raahaa kädestä. Kunnioitus koskee myös positiivista kosketusta, esim. halaamista. Hyväkin kosketus voi pakotettuna ahdistaa. Lapsen kehon kunnioitus opettaa hänelle mm. oman kehon rajoja, oman kehon kunnioitusta, itsemääräämisoikeutta sekä rajoista kiinni pitämistä. 

Jos lapsi rikkoo toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta esim. puremalla tai lyömällä, on omista rajoista tärkeää pitää kiinni ja ohjata lasta toivottuun toimintaan. Pientä lasta voi kädestä pitäen ohjata esim. silittämään ja samalla vahvistaa toimintaa sanomalla ”hellästi”. Näin lapselle annetaan toimintaohje miten toimia, emmekä vain kerro mitä ei saa tehdä. Lapsen käyttäytymiseen on myös aina joku syy.

Henkinen kunnioitus tarkoittaa, ettemme käytä henkistä väkivaltaa eli esim. vähättelyä, mitätöintiä, haukkumista, uhkaamista tai eristämistä. Kuuntelemme lapsen toiveita, ajatuksia ja mielipiteitä. Opetamme tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä muita elämäntaitoja. Emme vähättele lapsen vaikeita tunteita, vaan autamme häntä selviämään ja toipumaan niistä. Kunnioitamme lapsen kasvua. Autamme lasta löytämään omat elämänarvonsa. Lapsella on oikeus olla sitä mitä hän on. Kunnioitukseen kuuluu myös aikuisen anteeksipyyntö lapselta silloin, kun itse on toiminut huonolla tai ikävällä tavalla. Sillä annetaan hyvää mallia anteeksipyynnöstä ja inhimillisyydestä. 

Lapsen kunnioitusta vahvistetaan olemalla itse hyvä malli, kuuntelemalla, antamalla lapsen tehdä valintoja sekä olemalla rehellinen. 

Ennakointi 

Ennakoiva kasvattaja käyttää aikaa hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamiseen ja ennalta opettamiseen, jotta vältettäisiin ongelmat, jotka aiheutuvat kontaktin tai tiedon puuttumisesta. Lisäksi kaikkiin ongelmiin puututaan ajoissa, jotta ne eivät pääse kasvamaan isoiksi. Ennakoiva kasvatus on ennaltaehkäisevää ja lyhentää konfliktitilanteiden kestoa. Ennakoiminen on työtä, joka palkitsee. 

Empaattinen johtajuus

Positiivinen kasvatus on lapsilähtöinen mutta ei lapsijohtoinen kasvatusmenetelmä. Aikuisjohtoisuus tuo lapselle turvaa. Liiallinen ja liian runsas vastuu lapsella liian aikaisin aiheuttaa stressiä ja pelkoa. Jos aikuinen ei aseta tarvittavia rajoja, voi lapsi saattaa itsensä henkiseen tai fyysiseen vaaraan. 

Empaattinen johtaja ohjaa empatialla ja rakkaudella. Empaattinen johtaja kasvattaa pitkänäköisesti, ei pikaratkaisujen avulla. Hänen tärkein ominaisuutensa on olla empaattinen, ja hän luottaa vaikutusvaltaan. Myös lasta kannattaa opettaa olemaan empaattinen johtaja antamalla mallia. 

Positiiviset rajat

Positiiviseen kasvatukseen kuuluvat rakkauden lisäksi rajat. Siihen ei kuulu rangaistuksia, vaan lasta ohjataan rakkaudella. Häntä opetetaan säätelemään omia impulssejaan ja käyttäytymistään, kuten toisen lapsen lyömistä, hänelle opetetaan uusia taitoja sekä autetaan korjaamaan virheitä ja etsimään ratkaisuja. Lapsi ei siis toimi rangaistuksen pelosta tai palkkion toivossa. Tärkeintä on sisäinen motivaatio.

Lapsi tarvitsee rajoja, jotka suojaavat hänen fyysistä kehitystään. Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi:

  • turvallinen kasvuympäristö
  • rajat, jotka suojaavat lapsen henkistä kehitystä
  • rajat, jotka opettavat lapselle sosiaalisia rajoja ja taitoja, esimerkiksi puhumisen ja kuuntelemisen taidot, fyysisen koskemattomuuden rajat ja sopivan kielenkäytön rajat
  • yhteiskunnan rajat, kuten liikennesäännöt ja toisen omaisuuden kunnioittaminen. 

Lapsi saattaa vastustaa rajoja siksi, että hänen mielestään joku raja on epäreilu. Rajoja onkin siis hyvä tarkastella uudestaan aika ajoin. Rajojen tulee olla perusteltuja. Jos huomaat, ettet oikein osaa vastata, miksi jokin asettamasi raja on olemassa, on hyvä pysähtyä pohtimaan rajan tarpeellisuutta. Joskus vanhentuneesta tai turhasta rajasta voi olla aika luopua. 

Jos lasta rangaistaan rajojen rikkomisesta, se aiheuttaa vastarintaa ja etääntymistä aikuisesta. Tällä tavoin lapsi ei myöskään opi uusia taitoja. Pahimmillaan lapsi saattaa alkaa valehtelemaan rangaistuksen pelossa. 

Hyvinvointitaidot ovat osa positiivista kasvatusta

Lapsille on tärkeää opettaa, miten pidetään huolta mielenterveydestä. Jokaisella lasten kanssa vuorovaikutuksessa olevalla on vastuu lapsen henkisestä repusta. 

Myönteiset tunteet

Ei ole olemassakaan huonoja, negatiivisia tai kielteisiä tunteita, joita pitäisi välttää, varoa tai piilottaa. Myönteisiä tunteita ovat esimerkiksi ilo, mielenkiinto, tyyneys, toivo, kiitollisuus, ystävällisyys, miellyttävä yllätys, hyväntuulisuus, varmuus, ihailu, innokkuus, euforia, tyytyväisyys, ylpeys, rauha, inspiroituminen, nautinnollisuus, huvittuneisuus, haltioituminen ja rakkaus. 

Aivomme ja mielemme tarttuvat helpommin negatiivisiin kuin positiivisiin asioihin. Se on osa biologiaamme. 

Myönteisten tunteiden hyödyt 

Myönteiset tunteet kasvattavat sisäistä motivaatioita, ja ajatukselliset kyvyt kasvavat. Ne lisäävät mielen joustavuutta ja kehittävät erilaisia ajattelutapoja. Lisäksi ongelmanratkaisukyky ja toipumiskyky paranee. 

Myönteiset tunteet lisäävät yhteyden tunnetta ihmisten välillä, ja vievät minä-ajattelusta me-ajatteluun. Myönteisessä tunteissa saa ja kannattaa velloa. 

Myönteisten tunteiden vahvistaminen

Huolista on hyvä kertoa ystävälle, mutta jos on vain joku pienikin hyvä tai myönteinen kokemus, sekin kannattaa ehdottomasti jakaa. Myönteiset tunteet ovat myös itsesäätelyn apu.

Optimismi 

Jos lapsuudessa sisäistää optimistisen ajattelumallin, se toimii masennukselta suojaavana tekijänä myöhemmin. Optimistit ovat myös terveempiä ja elävät pidempään. He kokevat vähemmän stressiä, ovat keskimäärin onnellisempia ja menestyvät työelämässä sekä parisuhteessa. 

Optimismi ei ole synnynnäinen ajattelumalli vaan on taito, jota voi opetella. Optimistin ja pessimistin erottaa toisistaan vastoinkäymisiin ja onnistumisiin suhtautuminen. 

Optimismi on myös toipumiskyvyn moottori. Optimismia opettamalla vahvistamme samalla lapsen toipumiskykyä. Optimisti näkee, että vastoinkäymiset ovat väliaikaisia, ja että ne voi aina korjata ja sovitella. 

“Kun itse sanoitat elämän onnistumisia ja epäonnistumisia optimistisen mallin avulla, samanlainen ajattelu siirtyy myös lapselle.” 

Luonteenvahvuudet

Jokaisella ihmisellä on noin 3-7 ydinvahvuutta. Parhaimmillaan tunnemme ne ja saamme käyttää niitä päivittäin. VIA-luokittelun mukaan on olemassa 24 luonteenvahvuutta. Ne on jaoteltu kuuteen hyveiden ryhmään. Omien luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja niille rakentaminen antavat väylän saada itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia. 

Vahvuuksilla on optimaalinen toiminta-alue, ja meidän tehtävämme on löytää se. 

Tietoisuustaidot

Tietoisuustaitojen eli mindfulnessin ajatus on taito siitä, miten maallista elämää eletään rauhassa tasapainossa itsensä ja ympäristön kanssa. Se on kykyä elää hetkessä ja tasapainossa itsensä kanssa. Sen tarkoituksena on saada yhteys kehoon ja tulla tietoiseksi oman mielen toimintatavoista. 

Tietoisuustaidoilla on tutkitusti monia psykologisia hyötyjä, jotka tukevat hyvinvointia. Lapsilla ne parantavat muun muassa unta, muistia, keskittymiskykyä, oppimista, itsetuntoa, stressinhallintaa ja jaksamista. Niiden on myös todettu vähentävän stressiä, masennusta, ahdistusta, vihaa ja riippuvuuksia. Ne tuovat elämään lisää myönteisiä tunteita, itsemyötätuntoa, merkityksellisyyttä, luottamusta, itsehyväksyntää, empatiaa ja huumoria. 

Tietoisuustaitojen yksi tärkeä viesti on: eletään tässä hetkessä. 

Ajattelutaidot

Kasvatuksessa toivomme, että lapsi oppii vähitellen ajattelemaan itse ja tutkimaan ympäristöään. Lapsen ajattelutaitoja voi kehittää kuuden näkökulman avulla:

  1. muista tärkeät pysähtymis- ja tunnetaidot
  2. näytä ajattelun mallia 
  3. ole ajattelun apupyörät, älä ohjaustanko
  4. pysähdy ihmettelemään ja muista leikkiä
  5. ohjaa kohti omaa oivallusta 
  6. vahvista kunnioitusta ja kuuntelua

Kasvun asenne

Kun lapsella on kasvun asenne, kasvaminen perustuu oppimiseen ja itseluottamukseen. Lapsi ajattelee, että harjoittelun ja omien ponnisteluiden ansiosta hän voi kehittyä, ja että menestystä kertyy koko ajan. Kasvun asenteen omaava lapsi ei pelkää epäonnistumista ja ottaa mielellään vastaan palautetta. Kun vastaan tulee haasteita, ne ovat lapselle oppimiskokemuksia. Hän ei ajattele, ettei osaa tai ole lahjakas. 

Kasvun ajattelu on yhteydessä sinnikkyyteen, parempaan koulumotivaatioon, vastoinkäymisistä selviämiseen ja itsetuntoon. 

Kasvun asennetta kasvattaa, kun kehumme lapsen yritystä, strategiaa, etenemistä tai harjoittelua ja käytämme enemmän toimintakehua kuin persoonakehua. Erään tutkimuksen mukaan lapset, joita oli kehuttu työskentelystä tehtävien parissa, ottivat todennäköisemmin vastaan uusia ja haastavampia tehtäviä. 

Ihmissuhteet

Hyvistä ihmissuhteista on paljon hyötyjä. Niiden avulla eletään pidempään, stressitasot on matalammat ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on parempaa. Lapset, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ovat hyviä ratkaisemaan ongelmia ja konflikteja ja ilmaisevat toiveensa vakuuttavasti ja selvästi. He pyytävät anteeksi, kun ovat väärässä, mutta pysyvät kannassaan, kun ovat oikeassa. 

Lapsuuden turvalliset aikuissuhteet ovat muiden ihmissuhteiden pohja. Turvallinen kiintymyssuhde auttaa lasta onnistumaan myös muissa ihmissuhteissa. 

Myötätunto on ihmissuhteiden ytimessä, ja ystävällisyys on luontainen taipumuksemme. Olemme vauvasta saakka ystävällisiä ja myötätuntoisia, ellei ympäristö saa meitä ajattelemaan tai toimimaan toisin. Tarkoitus on vaalia ja ylläpitää ystävällisyyttä, ei korjata tai opettaa. 

Merkityksellisyys

Merkityksellisen elämän sivutuotteena tulee onnellisuus. 

Meillä on tarve tulla ystäviemme, perheemme ja kumppanimme ymmärtämäksi, arvostamaksi ja hyväksymäksi. Meillä kaikilla on tarve antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Meillä kaikilla on tarve löytää heimomme. Toisin sanoen meillä on tarve tuntea yhteenkuuluvuutta.

Emily Esfahani Smith 

Tarkoituksen tunne saa ihmiset kokemaan elämänsä merkityksellisempänä tai tyydyttävämpänä. He ovat sinnikkäämpiä ja motivoituneempia sekä resilienttejä eli toipumiskykyisiä. 

Itsensä tunteminen on tärkeä osa merkityksellisyyden kokemusta. Kun tunnet oman arvosi ja vahvuutesi, voit löytää niiden avulla tarkoituksesi. Merkityksellisen elämän viettäminen yhdistyy antajana olemiseen, jolloin ihmiset keskittyvät tekemään itsestään hyödyllisiä muille. He miettivät, kuinka voisivat auttaa muita tulemaan onnellisemmiksi ja kokonaisemmiksi. 

Merkityksellisyydelle voidaan määritellä neljä peruspilaria: 

  • yhteenkuuluvuus
  • tarkoitus
  • tarinat
  • transsendenssi. 

Näitä kannattaa harjoituttaa lasten kanssa jo pienestä pitäen. 

Toipumiskyky eli resilienssi

Vaikeilla tunteilla on tärkeä rooli elämässä, ja vastoinkäymiset opettavat ja kasvattavat. Kaikilla tunteilla on paikka elämässämme, ja vaikeiden tunteiden tunnistaminen, hyväksyminen, säätely, ilmaiseminen ja käsittely ovat erittäin tärkeä osa tunnetaitoja. Vaikeista tunteista selvitään toipumiskyvyn eli resilienssin avulla. Se on kykyä ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä ja kykyä kasvaa vaikeuksista. 

Resilienssi kehittyy vähitellen, ja sen harjoittelu on hyvä aloittaa jo lapsuudessa. Myönteisten tunteiden tiedostaminen ja vahvistaminen auttaa meitä pääsemään nopeammin vaikeista tunteista normaalitilaan. 

Kun lapsi oppii hyväksymään ja säätelemään omia vaikeita tunteitaan, kasvaa myös resilienssi. Lapsen tunnetaidot ja itsesäätely vahvistuvat yhdessä aikuisen kanssa, kun aikuinen toimii lapsen kanssasäätelijänä. 

Tunteet eivät mene pois käsittelemättä. Tunne on aito ja otettava sellaisena kuin se on, mutta sen ilmaisua voi säädellä. Tämän takia jäähy kasvatusmenetelmänä on jätetty historiaan. Ainoa asia jonka lapsi oppii jäähyllä on yritys tukahduttaa tunteet. 

Tunnekasvatukseen on tärkeää aina liittää myös kehollinen puoli, sillä tunne on aina kehollinen reaktio. Missä ja millä tavalla tunne tuntuu kehossani? Mitä silloin tapahtuu? Nouseeko syke vai laskeeko se? Jännittyvätkö lihakset vai tuntuuko tilanne lamaannuttavalta? Joskus tunne voi tuntua myös esimerkiksi mahakipuna, eikä tällöin ole kyse sairaudesta vaan tunteesta. Myös aistivälineitä voi käyttää tunteiden säätelyyn. Tällaisia ovat esimerkiksi höyhenet, tuoksukynttilät, hilepurkit ja hengittely. Lasta ei kuitenkaan saa jättää vain välineiden varaan. Sellainen väline ei myöskään ole hyvä, joka vie pois kehon tuntemuksista.

Lasta ei tulisi jättää tunteiden vallassa yksin eikä työntää pois, mutta entä jos lapsi itse haluaa poistua? Jos lapsi haluaa itse pois tilanteesta hetkeksi, se tulisi sallia, kunhan kyse ei ole siitä, että lapsi ei uskalla ilmaista tai kertoa tunteistaan tai pakenee, koska häpeää tunteitaan. 

Ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttuminen

On todella tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millä tavoin pidämme rajoista kiinni ja puutumme lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Voimme tehdä todella hyvää työtä muodostaaksemme hyvän yhteyden lapseen ja opettaaksemme hyvinvointitaitoja, mutta jos ratkaisemme konfliktitilanteita pelon, häpeän tai pelkkien ulkoisten motivaattoreiden avulla, menetämme hyödyn. 

Ulkoisesta ohjauksesta sisäiseen oivalluksen 

Moni saattaa ajatella, että ratkaisuna hankalaan tilanteeseen ovat seuraamukset. Seuraamukset oikealla tavalla käytettynä vievät tilannetta eteenpäin, mutta harmittavan usein seuraamukset ovat vain naamioituja rangaistuksia tai lievempiä rangaistuksia. Ainoastaan luonnolliset seuraamukset, kun niistä puhutaan oikein, ovat toimivia ratkaisuja. 

Seuraamuksia käytetään usein väärin. Kasvattajan on tarkoitus olla opettaja ja ohjaaja, jolla on vaikutusvaltaa mutta ei pakkovaltaa. 

Vaikka aikuiset eivät asettaisi seuraamuksia, luonnollisia seuraamuksia tulee vastaan elämässä koko ajan automaattisesti. 

Lapsen kasvattaminen on opettamista ja hyvään käytökseen ohjaamista. Kyse ei ole ulkoisen käyttäytymisen muokkaamisesta rangaistuksin tai palkkioin vaan sisäisen motivaation ja halun sytyttämisestä. Tähän ei rangaistuksen avulla päästä. Rankaisu heikentää lapsen ja aikuisen vuorovaikutus- sekä luottamussuhdetta. Se myös lisää ei-toivottua käyttäytymistä. 

Palkkiot ovat samalla tapaa ulkoisia motivaattoreita kuin rangaistukset. Niillä on tarkoitus saada lapsi käyttäytymään sillä tavalla kuin haluamme, usein herättämättä kuitenkaan lapsen omaa sisäistä motivaatiota tai ajattelua. 

Laaja-alaista, johdonmukaista ja pysyvää toimintaa

Kirjassa on esitelty kuusiaskelinen malli lapsen ei-toivottuun käytökseen puuttumiseen:

  • 0. askel = puuttuminen. Ennen kuin puutut, pysähdy miettimään, onko tämä oikeasti lapsen osalta ei-toivottua käyttäytymistä vai onko kyse jostain muusta. Pysähdy pohtimaan, onko kyse ylipäätään lapsesi vai sinun käyttäytymisestä. 
  • 1. askel = itsesäätely. Kasvattajan oma tunteiden ja käyttäytymisen säätely vaikuttaa paljon siihen, miten tilanne etenee ja millainen jälki kohtaamisesta jää kummallekin osapuolelle. On turha odottaa lapselta hyvää käytöstä, jos emme itse käyttäydy hyvin. Aikuisella on paljon paremmat mahdollisuudet itsesäätelyyn täysin kehittyneiden aivojen ansiosta. Lapsi vasta opettelee tunteidensa tunnistamista ja itsesäätelyä. 
  • 2. askel = empatia
  • 3. askel = miettiminen. On tärkeää erotella lapsen käyttäytymisessä kaksi tasoa: en pysty ja en halua. 
  • 4.askel = kuunteleminen
  • 5. askel = ratkaiseminen 

Ratkaisujen työkalupakki

Kirjan lopussa esitellään joitakin ratkaisutapoja kasvatustilanteisiin:

  • hyvään tarttuminen
  • toiminnan uudelleenohjaus
  • huumori ja leikillisyys
  • voiman palautus
  • stop ja uudestaan
  • ehdollinen kyllä
  • luonteenvahvuudet
  • myönteiset tunteet
  • ajattelun pysäkki
  • toimintatavoite

Lopuksi: positiivinen kasvatus käytäntöön 

Lapset tarvitsevat aikuista oppiakseen asioita. Omaa positiiviseen kasvatusmenetelmään suuntautumista varten kannattaa tehdä konkreettinen suunnitelma. Suunnitelma sisältää myös esimerkiksi ohjeet omia esteitä, esimerkiksi väsymystä tai motivaation puutetta varten. 

Vastaus parempaan tulevaisuuteen on rakkaus ja ystävällisyys. 

Esittelyn laati KiVa ry:n hallituslainen Lotta Parkkonen

UKK – Mitä on tietoinen vanhemmuus?

Tietoinen vanhemmuus perustuu tietoiseen läsnäoloon. Se on hyväksyvää vanhemmuutta, jossa pyritään sekä vanhemman omien että lapsen tunteiden ja tarpeiden tiedostamiseen ja hyväksymiseen. Tarkoitus on pyrkiä olemaan lempeästi läsnä juuri tässä hetkessä ja olla kiinnostunut siitä, mitä itsessä ja lapsessa tapahtuu, jolloin on mahdollista valita omat toimintatapansa vuorovaikutustilanteissa sen sijaan, että vain reagoisimme tunnepitoisesti (usein omista traumoistamme tai menneisyydestämme käsin) lapsen ulkoiseen käytökseen. Kun pystymme reflektoimaan sitä, mitä vuorovaikutustilanteissa tapahtuu, mistä omat toimintamallimme kumpuavat, suhtautumaan omiin epäonnistumisiimme lempeydellä ja toisaalta tiedostamaan, millaisia vanhempia haluamme olla, meillä on paremmat mahdollisuudet valita olla lempeä ja myötätuntoinen sen sijaan, että vain toimisimme reaktiivisesti “autopilotilla”.

Vanhemmuus nähdään ihmissuhteena, jossa myös vanhempi oppii lapselta, ei vain yksisuuntaisena kasvatussuhteena. Oleellista on vanhemman oma kasvaminen ja huomion kiinnittäminen omiin toimintatapoihin, tunnesäätelyyn ja odotuksiin sen sijaan, että pyrittäisiin muuttamaan lapsen käytöstä. Vanhemman ja lapsen välisen yhteyden vaaliminen ja hyväksyvä, myötätuntoinen asenne sekä itseä että lasta kohtaan on tärkeää.

Tietoisen vanhemmuuden peruselementtejä ovat:

  • Itsenäisyys: jokaisen yksilön, myös lapsen tarve olla oman elämänsä päättäjä.
  • Empatia, jota vanhempi tarjoaa lapselle myös huonoina hetkinä.
  • Hyväksyntä eli ehdottoman rakkauden ihanne.
  • Myötätunto, joka kohdistuu lapsen ohella myös itseen.
  • Ymmärrys ja tietoisuus omista tiedoista, taidoista, voimavaroista ja kehittymisen kohteista.
  • Läsnäolo, joka auttaa nauttimaan vanhemmuudesta ja tekemään oikeita ratkaisuja.

Seuraava kysymys:
Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

Tervetuloa LKV2021

Olemme startanneet vuotuisen Lempeän kasvatuksen viikon jo neljättä kertaa! Tällä viikolla perehdymme tietoiseen vanhemmuuteen ja pohdimme, millaiset asiat voisivat tuoda meille kaikille ruuhkavuosiarkeen helpotusta ja lisää iloa. Läsnäolo ja hetkeen pysähtyminen ovat tietoisen vanhemmuuden ydintä ja niiden kautta arkeen tuodaan lisää lempeyttä. Tämän viikon aikana jaamme kuvia, tietoa, ideoita, ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten tietoinen vanhemmuus on lisännyt ja voi lisätä lempeyttä arkeen.

Jatka lukemista “Tervetuloa LKV2021”
Share Button

Sunnuntai 16.5.

Lempeän kasvatuksen viikko 2021 on päättymässä ja on aika koota palautetta kuluneesta viikosta. Kiintymysvanhemmuusperheet ry pyrkii kehittämään toimintaansa ja tästä syystä teidän: jäsenten ja seuraajien palaute on meille arvokasta. 

Vastaamalla palautekyselyyn voit osallistua JasminDesignin korvakorujen arvontaan. Palautekysely on auki sunnuntaihin 23.5. saakka. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kaikki LKV-materiaalit löytyvät nettisivuiltamme arkistoituna. Voit aina palata niihin myöhemminkin. Tutustu koko viikon materiaaliin.

Muista myös Lempeän kasvatuksen viikon muut arvonnat – vielä ehdit osallistua! 

Järjestämme viikon aikana useana päivänä somekanavissamme erilaisia arvontoja. Luvassa on upeita kirjapalkintoja sekä tuotepalkintoja. Laita siis seurantaan kaikki yhdistyksen kanavat, niin pääset osallistumaan jokaiseen arvontaan ensimmäisten joukoissa.

Suosittelemme myös liittymään Facebookin vertaiskeskusteluryhmään: Kiintymysvanhemmuusperheet ry – Lempeän kasvatuksen vertaistukiryhmä.

Vielä ehtii liittyä Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n jäseneksi – liity nyt ja nappaa liittymislahjasi! 

Teemaviikon kunniaksi Kiintymysvanhemmuusperheet ry:llä on käynnissä erityinen jäsenkampanja: viikon aikana kaikki yhdistyksen jäseneksi liittyvät saavat veloituksetta Katri Pääkkö-Matilaisen PDF-kirjan Kiintymysvanhemmuus – Lapsen tarpeet ja niihin vastaaminen, sekä kolme Lempeä kasvatus -postikorttia. 

Jäsenenä saat useita etuja, mm. jäsenten suljettu FB-ryhmä, osallistumisoikeus kuukausittaiseen Digipuu-verkkokahvilaan, alennuksia yhteistyöyrityksiltämme, luentoja, ilmoittautumisedun yhdistyksen tapahtumiin sekä paljon muuta!

Lempeän kasvatuksen viikko näkyy myös jäsenten suljetussa FB-ryhmässä: keskustelemme siellä viikon teemasta ja sisällöistä aktiivisesti. Ryhmässä toteutetaan myös omia, vain jäsenille suunnattuja arvontoja. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n jäseneksi voit liittyä täällä.
Ja maksaa jäsenmaksun 12€/kalenterivuosi täällä.
Hakemuksen jätettyäsi voit laittaa liittymispyynnön jäsenten suljettuun FB-ryhmään: Jäsensihteeri hyväksyy liittymysesi kun jäsenyys ja jäsenmaksu on tarkistettu. 

#lempeänkasvatuksenviikko #lkv2021 #tietoinenvanhemmuus #avainlempeäänarkeen

Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun:

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on LKV_logo-1024x1017.png
Share Button

Lauantai 15.5.

Jokainen meistä haluaa ja ansaitsee olla oman elämänsä päähenkilö, tehdä itseään koskevia päätöksiä ja tulla kohdatuksi ja kunnioitetuksi omana itsenään. Aikuisen tärkeä tehtävä, lapsen itsenäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen on tietoisen vanhemmuuden tärkeä elementti. Itsenäisyys ja itsemääräämisen kunnioittaminen kuuluvat keskeisinä asioina myös Lempeään kasvatukseen.

Meidän täytyy tunnustaa lapsen itsenäisyys ja kunnioittaa sitä, vaikka toisinaan toimimme eri tavoin lapsen erillisyys- ja itsemääräämistarpeiden edessä. On tärkeä muistaa, että jokainen lapsi, joka on saanut olla oma itsensä ja tullut hyväksytyksi sellaisenaan, muistaa sen aikuisuudessa.

Tänään, viimeisenä varsinaisena teemapäivänä haluamme jakaa teille materiaalia siihen liittyen, miten lapsen itsenäisyyttä voi kunnioittaa ja tukea. 

Blogi: Lapsen itsenäisyyden tukeminen

Lapsen erillisyyden tunnistaminen on yksi tärkeä osa-alue tietoisessa vanhemmuudessa. Lapsi on oma itsensä, vaikka hänessä olisikin paljon samaa kuin vanhemmassa. Lapsella on kuitenkin omat tunteensa, ajatuksensa, tavoitteensa ja tarpeensa. Tietoinen vanhempi erottaa omat tunteensa lapsen tunteista ja tätä kautta omat toiveensa lapsen toiveista ja näkee lapsen itsenäisenä yksilönä. Lue lisää päivän blogista.

Harjoitus kirjasta: Elina Kauppila – Minä tunnen tunteeni

Tänään julkaistaan kaikille maistiaisiksi yksi harjoitus Elina Kauppilan uudesta kirjasta ”Minä tunnen tunteeni”. Harjoituksen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. 

LEMPEÄN KASVATUKSEN VIIKON ARVONNAT

Järjestämme viikon aikana useana päivänä somekanavissamme erilaisia arvontoja. Luvassa on upeita kirjapalkintoja sekä tuotepalkintoja. Laita siis seurantaan kaikki yhdistyksen kanavat, niin pääset osallistumaan jokaiseen arvontaan ensimmäisten joukoissa.

Suosittelemme myös liittymään Facebookin vertaiskeskusteluryhmään: Kiintymysvanhemmuusperheet ry – Lempeän kasvatuksen vertaistukiryhmä

LIITY KIINTYMYSVANHEMMUUSPERHEET RY:N JÄSENEKSI LEMPEÄN KASVATUKSEN VIIKON AIKANA! 

Teemaviikon kunniaksi Kiintymysvanhemmuusperheet ry:llä on käynnissä erityinen jäsenkampanja: viikon aikana kaikki yhdistyksen jäseneksi liittyvät saavat veloituksetta Katri Pääkkö-Matilaisen PDF-kirjan Kiintymysvanhemmuus – Lapsen tarpeet ja niihin vastaaminen, sekä kolme Lempeä kasvatus -postikorttia. 

Jäsenenä saat useita etuja, mm. jäsenten suljettu FB-ryhmä, osallistumisoikeus kuukausittaiseen Digipuu-verkkokahvilaan, alennuksia yhteistyöyrityksiltämme, luentoja, ilmoittautumisedun yhdistyksen tapahtumiin sekä paljon muuta!

Lempeän kasvatuksen viikko näkyy myös jäsenten suljetussa FB-ryhmässä: keskustelemme siellä viikon teemasta ja sisällöistä aktiivisesti. Ryhmässä toteutetaan myös omia, vain jäsenille suunnattuja arvontoja. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n jäseneksi voit liittyä täällä.
Ja maksaa jäsenmaksun 12€/kalenterivuosi täällä.
Hakemuksen jätettyäsi voit laittaa liittymispyynnön jäsenten suljettuun FB-ryhmään: Jäsensihteeri hyväksyy liittymysesi kun jäsenyys ja jäsenmaksu on tarkistettu. 

#lempeänkasvatuksenviikko #lkv2021 #tietoinenvanhemmuus #avainlempeäänarkeen

Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun:

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on LKV_logo-1024x1017.png

Palaa takaisin Lempeän kasvatuksen viikko 2021 -sivulle.

Share Button
Page 1 of 7
1 2 3 7