Heli Mäkelä, Kirjapaja, 2024.
Moni kokee avuttomuutta tunteiden äärellä ja ohittaa niitä erilaisilla pakokeinoilla, kuten järkeilemällä ja analysoimalla tunteita niiden tuntemisen sijaan. Moni myös miettii, mitä tunteille oikein pitäisi tehdä. Tunteille ei varsinaisesti tarvitse tehdä mitään muuta kuin tuntea ne.
– Mäkelä 2024, 9.
Uskallatko tuntea mitä tunnet vai työnnätkö tunteet mieluummin jonnekin taka-alalle mielessäsi? Itse otin riskin vasta aikuisena ja aloin tutustumaan omiin tunteisiini. Omista tunteista kiinni saaminen sekä niiden hyväksyminen on ollut yksi aikuisuuteni vaikeimmista, mutta myös parhaimmista kokemuksista. Itselläni tämä oli pakollinen herätys, sillä olin elänyt vaikeassa tilanteessa yrittäen miellyttää kaikkia ja suorittaa jokaista elämäni osa-aluetta. Heli Mäkelän Uskalla tuntea -kirjassa käsitellään tunteita, niiden tunnistamista, nimeämistä sekä kokemista. Mäkelä on sosionomi, toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja, mindfulness-ohjaaja, lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja sekä hengitysterapeutti.
Kirjassa on myös hyvää pohdintaa vaikeudesta tunnistaa omia tunteitaan sekä omien tunteiden torjunnasta. Pelot usein rajoittavat elämäämme, vihantunne taas näyttäytyy negatiivisessa valossa ja ylitsepursuavaa unelmointia pidetään meidän kulttuurissamme liian mahtipontisena. Tunne-elämän taitoja voi hyvin oppia vielä aikuisenakin, jonka vuoksi tämä kirja harjoituksineen ja pohdintoineen auttaa tunnistamaan kehon tuntemuksia ja reaktioita sekä muokkaamaan hermostoa ja vahvistamaan turvallisuuden tunnetta.
Uskalla tuntea tunteesi
Voiko tunteisiin luottaa? Miksi jotkut tunteet pelottavat tai tuovat turvattomuutta? Miksi jotkut meistä eivät juurikaan koe tunteita ja jotkut taas kokevat niitä omasta mielestään liikaa? Harva meistä varmaankaan haluaa tuntea surua, vihaa tai tuskaa, mutta ne ovat osia tunnemaailmasta ja kuuluvat siihen yhtä lailla kuin positiivisetkin tunteet. Mäkeläkin muistuttaa kirjassaan, että tunteiden jakaminen negatiivisiin ja positiivisiin arvottaa liikaa tunteita, sillä tästä voi helposti tulla olo, että toiset tunteet ovat toivotumpia kuin toiset.
Sen sijaan, että miettii, miten pääsisi eroon epämiellyttäviltä tuntuvista tunteistaan, on parempi miettiä miten tehdä elämässään tilaa kaikille tunteille.
– Mäkelä 2024, 15.
Miten juuri sinä käsittelet vaikeita tunteita? Yritätkö päästä niistä eroon vai piilottaa ne positiivisempien tunteiden taakse? Itse huomasin piilottavani vaikeita tunteita iloisuuden, reippauden ja myönteisyyden taakse, enkä käsitellyt niitä ikinä mitenkään. Tämä oli tietenkin virhe, sillä tunteiden käsittely on tärkeää, jotta pystyy jatkamaan elämää ilman suuria tunnetaakkoja. Oma turvattomuuden tunteeni laittoi minut pitämään kulisseja pystyssä, vaikka olo oli jotain ihan muuta. Tunteiden jäädessä käsittelemättä johti se omalla kohdalla niin huonoon psyykkiseen vointiin kuin myös fyysiseen pahoinvointiin. Ikävät tunteet kertovat viestejä erityisesti omista tarpeista ja sekin on yksi syy, miksi niiden käsitteleminen ja huomaaminen on tärkeää. Mäkeläkin painottaakin kirjassaan, että tunteiden tuomitsemisen sijaan olisikin hyvä mennä tunnetta kohti, eikä niinkään arvottaa niitä tai luoda niille merkityksiä.
Lapsuudessa luodaan perusta itseluottamukselle
Tunteet ovat yhteydessä tarpeisiin. Tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen on olennainen osa tunnetaitoja. Tunteet kertovat siitä, ovatko tarpeemme tyydyttyneet vai eivät.
– Mäkelä 2024, 24.
Parasta, mitä itselleni on tapahtunut, kun aloin kuunnella ja näyttää omia tunteitani oli samalla hyväksyä, että tunnen niin. Välillä ärsyttää aivan mielettömästi ja silloin koetan miettiä, että miksi minusta tuntuu täältä. Voisinko tehdä asialle jotain? Ärsyttääkö minua jonkun toisen toiminta vai omani? Esimerkiksi, kun olen itse uuvuksissa ja lapsi sen sijaan kaipaa yhteyttä ja näyttää sen huutamalla tai riehumalla tuntuu tilanne mahdottomalta. Tässä kohtaa tarvitsisin itse omaa aikaa edes hetken, mutta lapsi taas haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsen tarpeeseen vastaaminen on tärkeää, jotta hän oppii, että hän osaa vanhempana täyttää omia tarpeitaan. Toisaalta taas aina muiden tarpeiden edelle laittamisella ohittaa omasta hyvinvoinnistaan huolehtimisen. Nykyään pyrinkin ottamaan tällaisissa tilanteissa molempien tarpeet huomioon eli menemme esimerkiksi rauhalliseen tilaan kuuntelemaan yhdessä äänikirjaa, lukemaan tai juttelemaan päivästä samalla, kun pötköttelemme ja tämän jälkeen pidän itse oman pienen hetkeni silmät kiinni.
Lapsuudessa luodaankin perusta hyvälle itsetunnolle, itseluottamukselle sekä turvallisuuden tunteelle. Kirjassaan Heli Mäkeläkin korostaa, että lapsi tarvitsee riittävästi tukea, jotta hän voi sisäistää olevansa hyvä, arvokas ja riittävä. Tunteille pitää olla tilaa olivat ne minkälaisia tahansa ja lapsen kuuluu olla turvassa niiden kanssa.
Jos ei tule hyväksytyksi tunteineen ja tarpeineen ja vaille jäämisiä on paljon, jää ikään kuin tyhjiöön, joka saatetaan yrittää täyttää monenlaisilla selviytymiskeinoilla ja addiktioilla.
– Mäkelä 2024, 37.
Kasvuympäristön ollessa turvaton lapsi oppii sopeutumaan aikuisten tarpeisiin ja näin hän etääntyy tunteistaan, eikä opi luottamaan itseensä. Tunteiden nimeäminen on tämän vuoksi myös tärkeää, jotta ne osataan tunnistaa ja eriyttää tunteet toisistaan. Itse olen lapsuudesta saanut mallin, jossa ikävät tunteet piilotetaan ja vaikeista asioista vaietaan. Tämä ei suinkaan suojele lasta, vaikka niin usein kuvitellaan vaan luo ennemminkin turvattomuuden tunnetta. Mäkelä kuvaa kirjassaan tilanteita siitä kuinka lapsena mitätöidyt tunteet jatkuvat helposti aikuisenakin sisäisenä ja moittivana puheena. Ihminen ei myöskään osaa tällöin luottaa aikuisena itseensä vaan tarvitsee aina vahvistusta muilta omille tunteilleen. Pahimmillaan tällainen turvattomuus lisää riskiä esimerkiksi mielenterveysongelmien syntyyn.
Lapsuuden tärkeimpiä kokemuksia ovat henkinen ja fyysinen turvallisuuden tunne, tunne omasta arvokkuudesta ja tunne rakastetuksi tulemisesta sellaisena kuin on. Ihmisellä on syvä kaipuu tulla hyväksytyksi, rakastetuksi ja nähdyksi omana itsenään.
– Mäkelä 2024, 46.
Kiintymyssuhdemalli luo pohjan hermoston kehitykselle
Uskalla tuntea -kirjasta löytyy oma osionsa kiintymyssuhdemalleille ja niiden tarkastelulle. Lapsuudessa luotu kiintymyssuhde rakentaa pohjaa sille, millä tavoin tunnemme ja ajattelemme itsestämme ja luotammeko lähtökohtaisesti muihin ihmisiin. Aikaisemmat kokemukset synnyttävät mielessämme ja hermostossamme skeeman, sisäisen mallitilanteen, tapahtuman tai asian tyypillisestä luonteesta. Tämä malli sitten ohjaa meitä esimerkiksi käyttäytymään tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. Mäkelän mukaan, kun lapsuudessa tietyt suhdekokemukset ovat toistuneet kerrasta toiseen, siitä muodostuu sisäistä tietoa, mitä pitää tehdä, jotta tulisi hyväksytyksi ja saisi mahdollisimman paljon turvaa suhteesta. Lasta hoivaavien aikuisten vuorovaikutus ja sen sensitiivisyys ohjaavat siis pitkälti sitä, muodostuuko hänelle turvallinen vai turvaton kiintymyssuhde.
Varhaisimmat muistomme noin kahden ensimmäisen elinvuotemme ajalta ovat limbisessä järjestelmässämme. Emme suinkaan muista itse näitä aikoja, mutta muistot ovat kehossamme ja hermostossamme. Runsaat myönteiset kokemukset ja kannatteleva tuki tuottavat runsain hermoyhteyksin varustetut, rikkaasti verkostoituneet aivot.
– Mäkelä 2024, 109–110.
Pieni vauva tarvitsee elämänsä alussa aikuisen apua omien olotilojensa tunnistamiseen ja niiden säätelyyn. Vauvan hermojärjestelmä alkaa rakentumaan turvallisuuden tunteen ympärille, mikäli aikuinen tukee ja turvaa häntä. Jos taas aikuinen on vaikkapa usein ärtynyt, epäjohdonmukainen tai äkkipikainen alkaa hermojärjestelmä muodostua ylivireäksi. Tämä saa aikuisenakin meidät helposti stressaantumaan ja hätääntymään hankalissa tilanteissa. Lapsuudessa koettu rauhoittava ja kannatteleva ympäristö jättää hermostoon jälkensä sisäisenä turvana, joka aktivoituu myöhemmissä elämänvaiheissa myötätuntona sekä kykynä rauhoittua. Tulevissa ihmissuhteissamme pystymme näin ollen kokemaan aitoa läheisyyden tunnetta ja luottamaan toisiin. Jos taas ei osaa säädellä tunteitaan, voi seurauksena olla ajautuminen tunteidensa vietäväksi, hallitsemattomat tunteenpurkaukset tai taipumus jäädä vellomaan vaikeisiin tunteisiin.
Tunteiden käsitteleminen ja tunteminen ei aina ole helppoa, ja itse esimerkiksi ohitan tämän vuoksi omat tunteeni helposti. Onneksi tunne-elämän taitoja voidaan oppia koko elämän ajan, vaikka pohja niihin rakentuukin lapsuudessa. Oma matkani tunteisiin tutustumisessa kestää varmasti koko elämäni, mutta nyt jo huomaan kuinka tunteiden ja kehon välinen yhteys on vahvistunut, ja minulle on syntynyt turvallisuuden tunne, kun hermoston stressi on lieventynyt. Tämä Heli Mäkelän kirja on ollut itselleni mieletön silmien avaaja omien tunnelukkojen suhteen. Kirjassa käydään läpi monipuolisesti ihmisen kasvuhistoria, kiintymyssuhdemalli, tunteet, tunnetaidot sekä hermosto. Näiden lisäksi kirjassa on hyviä pohdintatehtäviä ja harjoituksia. Tämän kirjan avulla olen ymmärtänyt, että omien tunteiden kohtaaminen niiden piilottamisen sijaan on vahvuus vaikkei se aina ihan kaikkia miellyttäisikään.
– Mia Nieminen –
Julkaistu 5/2024.
