Kun pohdin KiVan merkitystä minulle, tulee mieleeni keskustelu ystäväni kanssa muutaman vuoden takaa. Tiedätkö sellaisesta Kiintymysvanhemmuusperheet-ryhmästä?” kysyi ystäväni kun lapseni oli ihan pieni vauva. Olimme tutustuneet kun odotimme lapsia, jotka syntyivät parin kuukauden ikäerolla. Tästä kysymyksestä ja ystävyydestä olen äärettömän kiitollinen! Yhtäkkiä löytyi kokonainen ryhmä vanhempia, joiden kanssa pystyi pallottelemaan ajatuksia ja joilta sai tukea omaan vanhemmuuteen. Samalla kun olin mukana keskusteluissa vahvistui ajatus siitä, millä periaatteilla haluan lapseni kanssa toimia. Kantaviksi arvoiksi muodostuivat lempeys ja rakentava vuorovaikutus. Sain ryhmän kautta rohkeutta seisoa omien valintojeni takana ja kyvyn halutessani perustella, miksi meillä tehdään näin.
Jatka lukemista “KiVan merkitys minulle”Kategoria: Blogi
Blogia kirjoittavat hallituslaisten lisäksi jäsenkokouksissa valitut bloggaajat. Vieraskynäkirjoitukset ovat kutsuvieraiden kirjoittamia.
Opintiellä nyt ja aina
Eräänä iltana, lasten nukahdettua nousin sängystä mennäkseni jatkamaan keskeneräistä valokuvaprojektia tietokoneella.
Kuvien sijaan ajatukseni ottivat harha-askeleen ja löysin itseni katsomasta videoita, aikaa ennen älypuhelimia.
Yhteyden ylläpito
Yhteyden ylläpito lapsen kasvatuksessa on yksi tärkeimpiä asioita. Yhteyden rakentaminen, ylläpito ja korjaaminen lähtevät aina aikuisesta. Aikuinen kokee yhteyden rikkonaisuuden siten, että lapsen käytös rasittaa ja ärsyttää, pinna ei kestä ja on vaikea nähdä hyviä puolia lapsessa. Lapsi puolestaan kokee rakkauden puutetta ja hakee huomiota eli yhteyttä helposti keinolla millä tahansa.
Jatka lukemista “Yhteyden ylläpito”Mitä KiVa on?
Kiintymysvanhemmuus (KiVa) ja Lempeä kasvatus kuuluvat kaikille. Tämä tarkoittaa, että jokainen vanhempi, joka on kiinnostunut aihepiiristä on tervetullut mukaan toimintaan. Yhdistyksen toiminnassa arvoteta tai arvioida kenenkään vanhemmuustyylejä, vaan keskitytään kertomaan omia kokemuksia ja havaintoja sekä jakamaan tietoa kiintymysvanhemmuudesta ja Lempeästä kasvatuksesta. Kuka tahansa voi siis tulla Facebook-ryhmiimme tai perhekahviloihimme tutkimaan asioita, keräämään tietoa tai lukemaan ja kuuntelemaan vertaisten keskusteluja.
Yhdistyksen arvojen mukaisesti kiintymysvanhemmuutta voidaan toteuttaa monenlaisissa perheissä. Yhdistys on sitoutunut tasa-arvoon ja vastustaa kaikenlaista syrjintää. Perheiden ja perheenjäsenten yksilöllisyyden kunnioitus on tärkeää: perheillä ja lapsilla on oikeus elää itsensä näköistä elämää. Yhdistys puolustaa lapsen itsemääräämisoikeutta.
Minun myötätuntomatkani
Olen kasvanut hyvin tavallisessa 90-lukulaisessa suomalaisperheessä. Vanhimpana lapsena omaksuin ja osin tahtomattani sain roolin, jossa korostuivat vastuullisuus, reippaus, pärjäävyys, kiltteys, itsenäisyys ja valitettavasti etenkin jälkikäteen ajateltuna myös tietynlainen yksinäisyys perheessä. Kotona ei puhuttu juuri mistään syvällisemmästä tai vakavammasta. Moni arkinenkin asia oli jotenkin mysterisoitu, eikä juuri mistään uskaltanut kysellä. Jos jostain tunteistani joskus kerroin, kuulin usein ”höpöhöpö” ja näin asia oli käsitelty. Joskus minulle myös naurettiin ja se aiheutti häpeää ja usein myös epätietoisuutta ja epävarmuutta.
Vanhempien ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen
Hiki pisaroi otsalla ja toppatakki tuntuu tuskaisen kuumalta. Taapero kiskoo haalarit ja villasukat pois samalla, kun puet vauvaa, ja ryntää kiljuen olohuoneeseen. Vauva kitisee tyytymättömänä. Käsivarsiin koskee, kun yrität yhtä aikaa kantaa vauvaa ja rimpuilevaa taaperoa takaisin eteiseen. Parahdat kipeän potkun osuessa sääreen, vauva pelästyy kiljaisuasi ja alkaa parkua hätääntyneenä. Tiputat taaperon tarpeettoman kovakouraisesti lattialle. Tekisi mieli paiskata molemmat lapset vasten kivistä lattiaa… Sen sijaan lasket vauvan vaunuihin ja lyyhistyt lattialle, kämmenselällä tuntuu jotain märkää. Mitä se on, minäkö itken, hämmästyt. Samassa jo heijaat lapsia sylissä, tällä kertaa hellästi, ja itket pahuuttasi. Maailman huonoin äiti, mielessäsi vilahtaa, eihän minusta pitänyt tällaista tulla!
Jatka lukemista “Vanhempien ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen”
Ajatuksiani Ronnie Grandellin haastattelusta
Sain kunnian osallistua itsemyötätuntoteemaiseen haastatteluun, jossa haastattelimme Petra Maskon kanssa työterveyspsykologina ja kirjailijana tunnettua Ronnie Grandellia. Grandell oli persoonana hyvin helposti lähestyttävä, asiantunteva ja lämminhenkinen.
Jatka lukemista “Ajatuksiani Ronnie Grandellin haastattelusta”
Vinkkilista “parhaat vinkit myötätuntoon vauva-aikana”
Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä
Istun sohvalla lukemassa kirjaa taaperoikäiselle pojalleni. Hän kuuntelee tarinaa innokkaasti ja katselee sivujen kuvia silmä tarkkana. Omat ajatukseni sen sijaan vaeltelevat lähestyvässä lounasajassa, päivän aikataulussa ja loppuviikon suunnitelmissa. Samassa sohvalla lojuva puhelimeni värisee. Ojennan käteni, poimin puhelimen ja luen Whatsappiin kilahtaneen viestin.
Jatka lukemista “Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä”Vanhempi voi tukea nuoren itsetuntoa auttamalla häntä kohti itsemyötätuntoa
Itsemyötätuntoinen puhe ei ole meille ihmisille luontaista. Myös ympäröivä kulttuuri opettaa edelleen, että paras lopputulos saavutetaan kriittisen puheen kautta. Myytti siitä, että itsekritiikki on tehokas motivaattori elää tiukassa. Totuus on, ettei kritiikissä ole juuri mitään motivoivaa. Sen kautta ainoastaan opitaan pelkäämään epäonnistumisia tai menetetään luottamus itseen. Omaa sisäistä puhetta kannattaa kuunnella ja ohjata myös lasta ja nuorta kuuntelemaan sitä. On myös iästä ja temperamentista kiinni kuinka kriittistä sisäinen puhe on. Jos lapsi kohdataan kriittisesti, muodostuu sisäinen puhe kriittiseksi. Toisaalta, vaikka lapsi kohdattaisiin lempeästi, saattaa sisäinen puhe olla toisinaan kriittistä. Näin varsinkin teini-iässä, jolloin minäkuva kehittyy ja nuori alkaa vertailla itseään muihin. Vanhemmalle saattaa olla todella raskasta kuunnella kasvavan lapsen negatiivista puhetta itsestään. Kokemus siitä, ettei mikään kehu auta, voi olla tuttu monelle.
Jatka lukemista “Vanhempi voi tukea nuoren itsetuntoa auttamalla häntä kohti itsemyötätuntoa”