Vanhempi on ihan sikatyhmä ja nolo, opettajat ihan aivottomia, ovet paukkuu joka välissä? Kuulostaako tutulta? Esiteini-ikä ajoittuu noin 8-12 vuoden ikään. Lapsi on vielä pieni, mutta omasta mielestään niin todella iso ja pystyvä. Esiteini-ikä on murrosiän alkusoitto. Monesti kuulee puhuttavan että tämä johtuu hormoneista, vaikka todellisuudessa suurimmat vaikutukset on aivojen muutoksilla. Tästä alkaa uusi kehitysvaihe, jossa aivojen muovautuvuus lisääntyy. Aivot herkistyvät erityisesti sosiaalisille signaaleille, koska lapsuus on nyt tarkoitus jättää taakse ja siirtää fokus oman perheen ulkopuolelle. Aivojen tunnealueet käyvät tämän vaiheen aikana ylikierroksilla. Samalla yhteydet tunteita ohjaavaan etuotsalohkoon ovat kuitenkin vielä täysin kesken. Tämän vuoksi tunnekuohut ottavat vallan.
Esiteinille on normaalia, että liekit roihahtavat ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa ja asioissa, jolloin vanhempi jää huuli pyöreänä seisomaan keittiöön ja miettii, että mitä juuri tapahtui. Lapsi testailee rajojaan, mihin ne venyvät ja miten vanhempi suhtautuu jos sanonkin vastaan kaikesta, lähtien hammaspesuista kotitehtäviin. Lapsi voi tuntua täysin tuuliviiriltä, toisena päivänä lapsi haluaa syliin ja että vanhempi lukee, toisena päivänä lapsi huutaa naama punaisena että “jätä mut rauhaan” ja lukkiutuu omaan huoneeseen. Tällä vaiheella on suuri kehityksellinen tehtävä, lapsi itsenäistyy. Hän tekee eroa vanhempiinsa ja omista ikätovereista tulee entistä tärkeämpiä.
Leikin merkitys ja leikki kokevat suuria muutoksia tässä iässä. Toisina hetkinä lapsi on täysin leikin pyörteissä, ja toisina hetkinä leikkiminen on typerintä ja nolointa maailmassa. Vanhemmilla ja kavereilla on iso rooli leikin jatkumisessa. Jos kaveripiirissä leikitään, leikki jatkuu myös lapsella. Jos vanhemmat osallistuvat ja kannustavat, sekin edistää leikin jatkumista. Tutkimustasolla suurin vaikuttava tekijä on nuorempi sisarus, jonka “siivellä” leikkiin on helppo heittäytyä.
Lapsen rajutkin mielenilmaukset voi ohittaa olankohautuksella, jos asia on mitätön. Tilanteessa hermostuminen tai liikaa asian selvittely vain kuormittaa niin lasta kuin aikuista. Lapsen kanssa voi rauhallisena hetkenä keskustella millainen käytös on sallittua juuri teidän perheessänne. Tilanteisiin pätee samat ajatukset kuin taaperonkin kohdalla. Tunnekuohun ollessa käynnissä, on turha koittaa saada aikaan kovin syvällistä keskustelua. Anna tilaa ja pidä sydän ja syli avoinna. Esiteinikin tarvitsee ja kaipaa läheisyyttä, vaikkei sitä välttämättä enää ääneen aina myönnäkään. Myös esiteinin käytökseen ja olemukseen pätee sama kuin taaperoilla, lapsi ei ole tahallaan hankala.
Jos lapselle tässä iässä syntyy kova itsenäistymisen tarve, anna siihen mahdollisuus. Jos lasta ärsyttää vanhemman muistuttelu läksyistä tai säänmukaisista vaatteista, anna lapsen huolehtia itse ja tarjoa mahdollisuus onnistumisen kokemuksiin. Jos homma ei toimi, keskustelkaa, millä tavalla lapsi haluaisi vanhemman apua.
Mitä vanhempana voit tehdä? Olla läsnä. Olla kiinnostunut, vaikka tuntuisi ettei lasta voisi vähempää kiinnostaa. Pysytellä vähän sivussa, mutta silti saatavilla. Antaa aikaa. Kunnioita erityisesti lapsen rajoja, joita hän asettaa vaikkapa oman huoneen tai kosketuksen osalta. Esiteini usein vielä innostuu ja suostuu vanhemman ehdottomiin uusiin juttuihin. Lähtekää museoon, pyöräretkelle, telttailemaan, kokeilemaan vaikka seinäkiipeilyä. Yhteisen tekemisen kautta lapsi voi myös avautua asioista, joita mielen päällä on, vaikkei muuten niitä kertoisi.
Julkaistu 5/2024.
