Anne-Mari Jääskinen, Lasten keskus, 2020.
Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen (Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, 2017) on tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja, taideterapiaohjaaja Anne-Mari Jääskisen kirjoittama teos. Sen on kuvittanut Onni-lastenkirjojen veikeästä kuvituksesta ja nykylapsen arkeen liittyvistä tarinoista tuttu Sanna Pelliccioni. Rageta, raivota, meuhkata tarkoittaa ärtymyksen purkamista ääntään korottaen.
Kirja on tarkoitettu oppaaksi vanhemmille sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Se muodostaa kirjaparin yhdessä nuorille ja varhaisnuorille suunnatun “Mitä sä rageet? #tunteita sikanolosta sairaan siistiin” -kirjan kanssa. Jääskinen suositteleekin kasvattajaa tutustumaan molempiin teoksiin.
Kirjan teksti on jaettu neljään eri osioon ja se sisältää runsaasti tietoa tunteista sekä käytännön vinkkejä. Lisäksi se sisältää 50 kotona toteutettavaa tunnetaitoharjoitusta, joita vanhemmat voivat tehdä yhdessä lasten kanssa tai ehdottaa harjoituksia teineille.
OSA 1 – TUNTEET, TUNNETAIDOT JA YHTEYS ITSEEN
Tunteiden ja tunnetaitojen lähestyminen aloitetaan kirjassa aikuisesta itsestään. Kuten Jääskinen kirjoittaa, “oma tunnematka ja siinä tehdyt oivallukset” ovat kaikista merkittävimpiä lapsen ja hänen tunteidensa kohtaamisessa. Aikuinen ei pysty kohtaamaan lapsen tunteita ja tukemaan lapsen tunnetaitoja, jos hän jättää omat tunteensa, kokemuksensa ja tunnetaitonsa täysin huomiotta.
Osiossa pohditaan muun muassa sitä, mitä tunteet ovat ja mistä ne viestivät, miten tunteet syntyvät ja etenevät, miten tunteiden kanssa kannattaa toimia ja miten tunteet vaikuttavat meihin. Myös tunnetaidoille on varattu osiossa runsaasti tilaa. Osion lopussa syvennytään tarkemmin yhteyteen, tunteisiin ja itseen.
“Tunne on vain tunne, ja tuntemalla tunteesi läpikotaisin, vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin vaikealta, se jatkaa sinusta matkaansa.”
Itselleni osiosta jäi mieleen erityisesti Ajatusikkunat-harjoitus. Harjoituksen tarkoituksena on auttaa tutkimaan omia ajatuksia ja niiden vaikutusta omaan oloon ja tunteisiin. Sitä voi käyttää silloin, kun tuntee olonsa esimerkiksi pelokkaaksi, ahdistuneeksi tai ärtyneeksi. Mielestäni harjoitus vaikuttaa ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta.
OSA 2 – LAPSEN JA NUOREN TUNNE-ELÄMÄN KEHITTYMINEN
Kirjan toisessa osassa syvennytään siihen, miten ihmisen tunne-elämä kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa. Tapamme kokea, suhtautua ja reagoida tunteisiin muodostavat tunne-elämämme yhdessä tunnetaitojen kanssa. Kehittyäkseen tunne-elämämme vaatii tunteiden kokemista ja aikuisen mallia. Jokainen lapsi on yksilö, myös tunteiden näkökulmasta, vaikkakin tiettyjä kehityksen vaiheita voidaan pitää melko yhteneväisinä.
Kirjassa esitellään tunne-elämän kehitykseen vaikuttavat portaat. Tunne-elämän kehitystä käsitellään myös hermoston näkökulmasta, mikä on erityisen ilahduttavaa. Osiossa tarkastellaan sitä, miten hermoston erilainen toiminta vaikuttaa lapsen säätelytaitojen oppimiseen, esimerkiksi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kohdalla. Aikuista muistutetaan tärkeästä asiasta: säätelytaitojen oppimisesta vastaa aina aikuinen. Aikuisen on niin ikään tärkeää huomioida lapsen herkkyys ja pyrkiä auttamaan lasta takaisin levollisuuteen.
Seuraavaksi kirjan toisessa osiossa syvennytään tarkemmin siihen, mitä kasvu tunnetilanteiden kautta tarkoittaa. Tunteminen vaatii, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi.
“Lapsen luonnollinen selviytymiskeino uhkatilanteista on turvalliseen aikuiseen kiinnittyminen.”
Aikuisen on tärkeää pyrkiä näkemään lapsen käyttäytymisen alle. Käyttäytyminen on tunteiden näkyvin ja kuuluvin osa, mutta se ei yksin välitä tärkeintä informaatiota lapsesta, siis tunteita ja inhimillisiä tarpeita. Lapsen käytöksen ja sanojen alla on aina jokin tunne, joka taas pohjaa johonkin lapsen tarpeeseen. Kun aikuinen kiinnittää huomion nimenomaan lapsen tarpeeseen, lapsen käyttäytyminen usein muuttuu rakentavasti. Samalla aikuisen on helpompi suhtautua lapseen myönteisesti ja ymmärtää häntä.
Lopuksi osiossa käännetään katse nuoren tunnemyllerrykseen. Tämä onkin tarpeen, sillä nuori elää sisäisesti myrskyisintä aikaa elämässään. Murrosiässä nuoren aivoissa tapahtuu poikkeuksellisen suuri uudelleenjärjestäytyminen ja uusien yhteyksien luominen. Samalla muuttunut hormonitoiminta aiheuttaa monia muutoksia niin emotionaalisella kuin fyysiselläkin tasolla. Näin suurten mullistusten keskellä nuori tarvitseekin erityisen paljon turvaa, pysyvyyttä ja ennakoitavuutta elämään.
Nuoren elämän myllerrys haastaa myös hänelle läheisiä aikuisia, varsinkin vanhempia. Onkin tärkeää, että aikuinen tarkastelee myös omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Myötätuntoinen suhtautuminen omaankin hätään voi auttaa aikuista suuresti. Samalla se voi auttaa pitämään myönteiset välit nuoreen.
OSA 3 – LAPSEN MINUUS RAKENTUU KOHTAAMISISTA
Kolmas osio on kirjan osista laajin. Lapsen tunne-elämän kehityksen kannalta erityisen olennaista on se, miten lapsi tulee kohdatuksi. Se vaikuttaa lapsen minäkuvan, maailmaa koskevien uskomusten ja tunnetaitojen kehitykseen. Jälleen katse käännetään aikuisen merkittävään rooliin, joskin samalla muistutetaan, että aikuinenkaan ei jaksa ilman omaa voimaantumista.
“Aikuinen ajattelee puuttuvansa lapsen ulkoiseen käytökseen, mutta lapsi tuntee päällimmäisenä oman tunteensa, johon puututaan.”
Osiossa esitellään erityisen mielenkiintoiset turvan ja uhan kumuloituvat polut, johon jokaisen aikuisen kannattaa tutustua. Samoin lapsen itsenäistymistä käsitellään eräänlaisen porrasmallin avulla.
Aikuista ohjeistetaan ilahduttavan selkeästi ja konkreettisestikin siinä, miten lasta ja nuorta voi tukea tunnereaktioissa. Aikuisen kannattaa muun muassa pysähtyä ottamaan tunne vastaan, välittää turvan merkkejä, antaa empatiaa ja purkaa tunnetta yhdessä lapsen kanssa.
Kaikkien haasteiden keskellä aikuisen on tärkeää muistaa olla itsemyötätuntoinen. Kuten Jääskinen kirjoittaa: “Mitä enemmän ja epärealistisempaa itseltämme odotamme, sen kaoottisemmaksi sisäinen olomme käy. Kasvattajinakin olemme kuitenkin rajallisia ja inhimillisiä ihmisiä.” Osiossa muistutetaan tavoista, joilla aikuinen voi pitää huolta siitä, että jaksaa toimia lapsen tunteiden kanssasäätelijänä. Samoin tekstissä annetaan ohjeita siihen, miten aikuinen voi auttaa itseään “toimimaan akuutissa tilanteessa lasta tukien”.
Osion kolme seuraavan alaotsikon nimi on “Avoimuus ja tunneilmapiiri”. Avoimessa ja rehellisessä tunneilmapiirissä jokainen voi ilmaista itseään ja kokea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. Avoimuus on keskeistä tasapainoisen tunne-elämän näkökulmasta. Tunteet ja tunneilmapiiri välittyvät lapsille ja vaikuttavat heihin. Puhuminen ei kuitenkaan ole aina tarpeen, vaan joskus hiljaisuuskin voi olla puhumista syvempää yhteyttä.
Parisuhteen ilmapiiri toimii mallina lapsille. Se vaikuttaa niin lapsen aikuisiän parisuhteeseen, omiin lapsiin kuin työyhteisöönkin. Vanhempien onkin tärkeää tiedostaa tämä.
Seuraavaksi lukijaa kehotetaan ottamaan asenteeksi IHME. Tässä asenteessa I = Ilo ja ihastelu, H = Hyväksyntä ja hidastaminen, M = Mielenkiinto ja mahdollisuudet ja E = Empatia ja ei-tietäminen.
Osiossa käsitellään myös empatiaa ja myötätuntoista vuorovaikutusta, vihan merkitystä minuudelle, minäkuvan rakentumista sekä toisiin liittymistä ja somea.
OSA 4 – TUNNETAITOJEN TAVOITTEELLINEN TUKEMINEN
Kirjan neljäs osa vaikuttaa osioista käytännönläheisimmältä. Siinä perehdytään siihen, miten kutakin tunnetaitoa voi harjoitella tavoitteellisesti lasten ja nuorten kanssa ryhmissä – tai oman lapsen kanssa kotona.
“Kokemuksellisuus on ainoa tapa oppia tunnetaitoja.”
Heti osion aluksi lukijalle annetaan käytännön vinkkejä. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, miten lasta ja nuorta voi tukea tunnetaidoittain sekä annetaan vinkkejä eri-ikäisten tunnetaitojen opetteluun. Lopuksi osiossa perehdytään tukemisen menetelmiin.
Aivan viimeiseksi ennen kirjan loppusanoja käännetään vielä katse siihen, mikä lopulta onkaan kaikkein tärkeintä. Tunnetaitojen ohjaamisessa tärkeintä on yhteyden luomisen taito. Tunnetaitojen oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on.
LOPUKSI
Voimme suositella Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen –teosta lämpimästi kaikille lasten ja nuorten kanssa toimiville aikuisille. Kirjassa teoria ja käytäntö yhdistyvät ja täydentävät toisiaan tarjoten ymmärrystä avartavaa tietoa sekä konkreettisia työkaluja. Samalla lukukokemus säilyy kiinnostavana, opettavana ja kuitenkin sopivan kevyenä. Teksti on helppotajuista ja helposti lähestyttävää.
Kirjan upean ja havainnollistavan kuvituksen avulla on helppo päästä nopeasti perille tärkeimmästä tiedosta. Tekstiä jakavat, halkovat ja sävyttävät lyhyehköt kappaleet, kuvat, tekstilaatikot ja lainaukset, mikä tekee lukemisesta varsin kevyttä tekstin runsaasta asiapitoisuudesta huolimatta. Toisaalta aluksi ensivaikutelma voi olla sekava ja jossain määrin kaoottinen, mutta tämä vaikutelma helpottaa pian. Mikäli kirjaan haluaa syventyä, kirjasta löytyy pitkäksi aikaa luettavaa ja koettavaa.
Erityisen ilahduttavaa kirjassa on tapa, jolla teksti pyrkii ymmärtämään lasta ja nuorta. Vaativa katse käännetään toistuvasti lapsen sijasta aikuiseen, mutta tämäkin tehdään inhimillisellä otteella. Aikuisen kuuluu olla juuri sitä, aikuinen, vastuunkantaja ja tuki, johon lapsi tai nuori voi nojautua. Tämä ei aina ole helppo tehtävä, ja siksi aikuisenkin hyvinvointi on tärkeää.
– Henriikka Vainio ja Pia Kosonen –
Julkaistu 5/2024.
