Syksyllä monella alkaa uudenlainen arki. Vanhemmilla alkavat työt kesäloman jälkeen ja pienet lapset saattavat aloittaa päiväkodissa. Päiväkodin aloitus voi olla jännittävä ja pelottavakin asia sekä lapselle että aikuiselle. Tässä tekstissä on esimerkkejä, miten KiVa ja Lempeä kasvatus näkyvät päiväkodin aloituksessa.
Jatka lukemista “Kivaa arkea: päiväkodin aloitus”
Kiintymysvanhemmuus koetaan eri tavoin eri perheissä. Tässä blogitekstissä yhdistyksemme aktiivi kertoo, miten hän on löytänyt KiVan pariin ja miten hän siihen liittyvät asiat kokee.
Jatka lukemista “Mitä KiVa on minulle?”10-vuotiaan Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n puheenjohtajaksi alkaminen tuntuu aika isolta askeleelta. Edelliset puheenjohtajat ovat tehneet työtä intohimolla, sydämellä ja vahvalla asiantuntemuksella ja tehneet yhdistyksestä sen, mikä se nyt on. Pieni, mutta aktiivinen ja näkyvä, vahvasti oman kantansa takana seisova yhdistys.
Jatka lukemista “Puheenjohtajan tervehdys”Lapsi tekee, mitä hän näkee, ei mitä hänen käsketään tekevän. Vanhemman teot ja esimerkki vaikuttavat lapsiin enemmän kuin ohjeet ja kehotukset, koska lapsi oppii parhaiten tarkkailemalla ja jäljittelemällä hänelle tärkeitä ihmisiä. Lapsi havainnoi kaikkea mitä näkee ja kuulee ympärillään, ja siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten lapsen seurassa käyttäydymme ja millaisia arvoja ja toimintamalleja käyttäytymisellämme viestimme lapselle. Jäljittelemällä oppimista tapahtuu syntymästä saakka, huomaamatta, kaikissa tilanteissa. Kun tulemme tietoisiksi esimerkin ja mallioppimisen voimasta, voimme tehokkaammin vaikuttaa siihen, mitä lapsi meiltä oppii ilman että meidän tarvitsee turvautua autoritääriseen vallankäyttöön ja perinteisiin kasvatuskeinoihin kuten komentamiseen, palkitsemiseen ja rankaisemiseen.
Jatka lukemista “Mallioppimisen merkitys Lempeässä kasvatuksessa ja perheiden arjessa”
Kiintymysvanhemmuusperheet ry:lle esitettiin kysymys, missä haluttiin tietää, mitä pitäisi tehdä kun lapsi saa ns. kaupparaivarit, eli menettää malttinsa julkisella paikalla ja heittäytyy esimerkiksi lattialle makaamaan huutaen. Pohdimme vastausta ja päädyimme seuraavanlaisiin ajatuksiin.
Kun ajatellaan lapsen raivareita ylipäätään, on aika tärkeä muistaa, että lapsen tunneryöppyyn on aina joku syy. Aikuisen mielestä syy voi olla vähäpätöinen, mutta lapselle sekä syy, että tunne ovat todellisia. Syy on usein joku täyttymätön tarve. Kaikkein helpoin tapa raivareiden hoitoon on ennakointi, eli lapsen välittömien tarpeiden täyttäminen jo ennen kauppareissua. Kauppaan ei siis kannattaisi lähteä väsyneen, nälkäisen tai päiväkotipäivästä kuormittuneen lapsen kanssa. Myös aikuisen tarpeet olisi hyvä olla täytetty ennen kauppareissua. Lapselle kannattaa pohtia omaa tekemistä ja vastuualueita kaupassa, jotta lapsen ei tarvitse turhautumistaan purkaa kiukuttelemalla.
Jatka lukemista “Kaupparaivarit ja Lempeä kasvatus”
Olen usein törmännyt ajatukseen, että nykylasten (aikuisia) häiritsevä käytös ja erityislasten määrän lisääntyminen johtuisi lempeämmästä kasvatuskulttuurista, kun lapsia ei enää entiseen tapaan “laiteta kuriin”. Erityislapsiaan lempeästi kasvattavat vanhemmat saattavatkin saada ympäristöstään usein viestiä: “teet jotain väärin”. Milloin muiden mielestä lapselle on annettu liikaa periksi, milloin on asetettu liian tiukat rajat ja jopa vanhempien rakkauden riittävyyttä saatetaan epäillä. Näille vanhemmille haluaisin kertoa, että erityislapsi voi oireilla, vaikka ne kuuluisat rajat ja rakkaus olisivatkin kunnossa.
Jatka lukemista “Erityislasta ei ole lempeydellä* pilattu”
Elina Kauppila on kirjoittanut kirjan, joka on tämänhetkiseen kasvatuskeskusteluun tilattu. Rakentava ja lempeä vuorovaikutus kuuluu yhä useamman vanhemman tavoitteisiin, mutta suomalaisia oppaita siihen ei ole oikein ollut. Huomaa hetki perheessä on erityisen tärkeä teos useammasta syystä. Se selittää, miksi aikuisen tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat erittäin merkittäviä lapsen kehityksen kannalta. Lisäksi se antaa konkreettisia ja ymmärrettäviä neuvoja taitojen kehittämiseen.
Kun lapsi kasvaa koululaiseksi, muuttuvat arjen vuorovaikutustilanteet erilaisiksi verrattuna pikkulapsiaikaan. Lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia ja hänelle alkaa muodostua oma maailmankuva ja elinpiiri. Miten KiVa ja Lempeä kasvatus näkyvät koululaisten perheissä erilaisissa tilanteissa, joissa näyttäisi olevan jokin ristiriita? Monelle meistä KiVa on ihan tavallista arkea, jota näillä tosielämään pohjautuvilla esimerkeillä pyrin avaamaan.
Jatka lukemista “KiVaa arkea koululaisen kanssa”
Lasten kasvattamisesta puhutaan paljon. Erityisesti suomalaisia puhuttaa kuritusväkivalta, johon liittyviä juttuja on julkaistu eri medioissa runsaasti. Lastensuojelun keskusliiton selvityksen mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista hyväksyy kuritusväkivallan. Luku on edelleen liian suuri.
Näiden yhteydessä yleisesti toistuva vanhempien esille nostama kysymys on, että jos lasta ei saa rankaista, häntä ei ole suositeltavaa laittaa jäähylle, eikä edes huutaminen ole suotavaa, mitä sitten saa tehdä? Jääkö ainoaksi vaihtoehdoksi nostaa kädet pystyyn?
