Miten selvitä tahtoikäisen kanssa?

miten selvitä tahtoikäisen kanssa

Vanhemman ja tahtoikäisen lapsen tarpeiden ja halujen ollessa ristiriidassa ne ratkaistaan kuin mitkä tahansa muutkin perheen ristiriidat – keskustelemalla. Tässä on tärkeässä osassa aktiivinen kuuntelu, tunteiden sanoittaminen ja minä-viestit. Mitä enemmän lapsi tulee kuulluksi ja mitä vähemmän pakotetuksi, sitä pienempi tarve lapsella on vastustaa aikuista.

Esimerkki: Lapsi haluaa leikata itse tomaattinsa, hakee veitsen ja huutaa innostuneesti: “Minä itte!” Aikuinen tietää, ettei lapsi voi mitenkään osata leikata tomaattia ja veitsen käsittely on vaarallista. Aikuinen ottaa lapselta veitsen pois ja kieltää tätä: “Veitset ovat vaarallisia ja sinä et osaa vielä leikata itse”. Lapsi reagoi yleensä kieltoon uhmalla: “Osaanpas!” Tästä seuraa aikuisen toistava kielto ja luultavasti myös lapsen “raivari”. Lapsi nähdään uhmakkaana, joka ei usko tai tottele aikuista.

Lempeän kasvatuksen mukaan ajatellaan, ettei lapsi voi oppia, jollei hän saa koskaan harjoitella. Tässä esimerkissä siis koko uhmatilanne vältetään sillä, että ymmärretään lasta: “Haluat siis leikata tomaattisi itse, selvä. Leikataan aluksi yhdessä, minä autan sinua koska veitsi on terävä” Lapsi on tyytyväinen, hän sai leikata oman tomaattinsa itse ja aikuinen voi todeta, että lapsi onkin kyvykkäämpi kuin luulikaan.

Esimerkki: Lapsi saa mielestään hyvän idean rakentaa majan olohuoneeseen. Vanhempi on juuri siivonnut vieraita varten ja tuskastuu ajatuksesta. Hän kieltää lasta sotkemasta. Lapsi väittää ettei sotke vaan leikkii, mutta aikuinen kieltää lapsen toiminnan. Lapsi kiukustuu ja saa raivarin. 

Lempeässä kasvatuksessa ajatellaan, että tarveristiriidoissa jokaisen tarve ja tunne pitää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tässä esimerkissä vanhempi ei selittänyt omaa tarvettaan lapselle eikä nähnyt lapsen tarvetta olla luova. Vanhempi voi tilanteessa kertoa selkeästi lapselle, miten lapsen toiminta vaikuttaa vanhempaan. “ Sain juuri siivottua olohuoneen huomisia vieraita varten, enkä halua että huone menee sotkuiseksi. Minun pitää vielä leipoa enkä ehdi auttaa sinua korjaamaan jälkiäsi.” Tähän lapsi varmasti kertoo, miten hyvän idean hän sai ja miten tärkeä majan rakentaminen on hänelle. Tällaisen keskustelun jälkeen on helpompi miettiä yhdessä kaikille sopivan ratkaisun, joka voi olla esimerkiksi jokin seuraavista

  • Lapsi rakentaa majan johonkin toiseen huoneeseen tai vähemmillä materiaaleilla.
  • Maja rakennetaan seuraavana päivänä vieraiden lähdettyä ja vanhempi auttaa tekemään siitä kaikkien aikojen parhaimman majan.
  • Toinen vanhempi lupaa auttaa jälkien korjaamisessa, jos se ei ole hänelle ongelma.
  • Lapsi keksiikin jonkin toisen leikin, joka ei sotke huonetta.
  • Aikuinen toteaa, että hänen häpeänsä sotkuisesta talosta on turha. Lapsiperheessä majat olohuoneessa on arkea ja vieraatkin varmasti ymmärtävät sen. 

Jokainen tilanne, lapsi ja aikuinen on ainutlaatuinen ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on lukuisia, kunhan luovuudelle annetaan tilaa. Lapset usein keksivät hienoja ratkaisuja itsenäisestikin, kun siihen annetaan mahdollisuus.