Mitä lempeässä kasvatuksessa ajatellaan uhma- tai tahtoiästä?

Mitä lempeässä kasvatuksessa ajatellaan uhma- tai tahtoiästä

Lapsen itsenäistymisvaiheesta käytetään monesti puhekielessä sanaa uhmaikä. Lapsi alkaa tahtoa ja osaa jo ajatella, tuntea ja toimia itsenäisesti – ilman aikuisen apua. Lapsi on edelleen yhteistyökykyinen ja -haluinen, mutta törmäys tulee vanhemman kanssa silloin, kun aikuinen estää lasta tekemästä asioita itsenäisesti ajatellen, ettei lapsi osaa tai pysty tekemään asiaa itse. Törmäyksiä syntyy myös tarveristiriidoista, kun lapsi oppii yhä selkeämmin ilmaisemaan tarpeitaan ja halujaan – eli lapsi ei olekaan enää täysin aikuisen vietävissä.

Jesper Juulin (mm. Viisas lapsesi -kirjan kirjoittaja) mukaan, kun lapsen yritykset kehittää itsenäisyyttään törmäävät aikuisten vastustukseen ja uhmaan, muuttuu lapsi jo muutaman kuukauden kuluessa joko uhmakkaaksi – ja vastaa uhmaan uhmalla – tai aloitekyvyttömäksi ja riippuvaiseksi. Uhma ei ole synnynnäinen asenne vaan se on lapsen tapa reagoida siihen, että häntä estetään itsenäistymästä ja päättämästä itseä koskevista asioista.

Esimerkki: Lapsi haluaa laittaa hoitoon asun, joka ei ole aikuisen mielestä sopiva. Aikuinen ajattelee, että pukeutumiseen liittyvät asiat on aikuisen vastuulla ja liian iso asia lapsen päätettäväksi. Aikuinen tuo uudet vaatteet ja pyytää lasta pukeutumaan soveliaammin.  Lapsi vastustaa ja repii vaatteita pois samalla kun aikuinen yrittää pukea lasta. Lapsi saa raivarin ja vanhempikin tuskastuu. Lapsi nähdään uhmakkaana, joka ei tottele edes pienissä asioissa.

Lapsi haluaa päättää itseään koskevista asioista ihan samalla tavalla kuin me aikuisetkin haluamme päättää omasta tyylistämme tai mitä haluamme syödä tai mitä harrastaa. Joskus aikuinen kuitenkin kokee, että nämä lasta koskevat päätökset ovat liian isoja lapsen tehtäväksi ja että aikuinen tietää lasta paremmin. Kun aikuinen ei kuuntele lasta tai anna lapsen tehdä itseään koskevia päätöksiä, lapsi reagoi ja se koetaan uhmakkaana käytöksenä.

Tämä itsenäistymisvaihe on tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä ja vanhemman asenteella ja sillä, miten hän reagoi näihin itsenäistymisyrityksiin on suuri merkitys siinä, miten paljon lapsi todellisuudessa vastustaa vanhempaansa tai ”uhmaa” tätä. Kun lapsi kokee, että hänen itsenäiselle yrittämiselleen tehdä asioita tai päätöksiä (koska harvoin aluksi lapsi vielä kuitenkaan täysin osaa itse) annetaan tukea ja tilaa, hänen tarpeensa vastustaa vanhempaansa vähenee tai loppuu.

Uhmaikä-termi itsessään pitää sisällään ajatuksen vanhemman valta-asemasta, mitä lapsi alkaa uhmaamaan. Kun valta-asetelmasta luovutaan kokonaan, ja nähdään, että useimmat tilanteet perheessä voidaan hoitaa ilman minkään suuntaista vallankäyttöä, myös suhtautuminen tähän ikäkauteen voi helpottua. Rinnakkaisena terminä ikäkaudelle käytetäänkin tahtoikää, joka ei sisällä em. valta-asetelmaa.

Kun valta-asetelmasta luovutaan, voi vanhempi pelätä, että lapsi ottaa vallan perheessä. Lempeässä kasvatuksessa tehdään kuitenkin selkeä ero siihen, että lapsella on oikeus päättää itseään koskevista asioista, mutta oikeus ei tietenkään ulotu siihen, että lapsi voisi päättää aikuiseen tai muuhun perheenjäseneen koskevaa asiaa. Mikäli päätös koskee useampaa henkilöä samaan aikaan, puhutaan tarveristiriidasta. Tällaisetkin tilanteet yleensä ratkeavat, kun kaikki tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi.