Miten hoitaa vauvaa lempeästi? Miten löytää oma tapa olla vanhempi?

Tässä tekstissä esitellään keinoja  “Vauvat pitää unikouluttaa” – Myyttejä vauvoista -tekstin myyttien purkuun. Kaikki keinot eivät luonnollisestikaan syystä tai toisesta sovi kaikille, mutta niistä voi parhaassa tapauksessa saada omaan arkeen ajatuksia, luottamusta omiin valintoihin tai kenties idean siemeniä, jos niille on tarvetta. 

Miten pärjätä vauvan kanssa ilman unikoulua? Mitä jos tuntuu siltä, että vauva ei vaan opi nukkumaan?”

On suositeltavaa ottaa selvää vauvan normaalista biologisesta unesta ja lapsen normaalista käytöksestä. Useimmiten se on liki paras ja yksinkertaisin apu vanhempien kokemaan lapsen ”uniongelmaan”, sillä moni ongelmaksi koettu asia onkin osa normaalia kehitystä. On täysin asiaankuuluvaa, että erityisesti vauva, mutta myös taapero, havahtuu ja jopa heräilee öisin. Ymmärtämällä oikeasti vauvan unen kehitystä saa usein automaattisesti jo jonkinasteista helpotusta omaan oloonsa. Vauva oppii kyllä ajallaan ja ilman unikouluja nukkumaan pitkäkestoisempaa unta. Selittämättömän levottomiin ja/tai itkuisiin öihin kannattaa ensisijaisesti hakea selitystä terveyspuolelta, kehon jumeista tai/ja päivärytmistä. 

Jos perheellä ei ole ongelmaa unien tai yöimetyksen kanssa, on turha puuttua niihin tai muuttaa tapoja varmuuden vuoksi. Vallitseva unikeskustelu ja alati kasvava, paikoin tarkkoihin aikatauluihin ja muihin runkoihin perustuva, uniohjausbisnes aiheuttavat kuitenkin epävarmuutta vanhemmissa. Vanhempi saattaa ajatella, että vauvan uni on epänormaalia tai vauvan kehityksessä on tai tulee olemaan haasteita, mikäli vauva ei nuku tietyllä tapaa. Yöimetyskin saatetaan lopettaa varmuuden vuoksi, ettei siitä myöhemmin tulisi ongelmia. Imetys yöllä ja päivällä on kuitenkin normaalia, eikä se välttämättä aiheuta minkäänlaisia ongelmia arkeen lapsen kasvaessa. Monet itse asiassa kertovat, että lopetettuaan yöimetyksen ulkopuolisesta painostuksesta, on yöllinen vauvan rauhoittaminen vaikeutunut. Imetyksen tilalle on tullut esimerkiksi tutti, joka putoaa jatkuvasti öisin ja josta vieroittaminen on haastavaa. Siksi paras tapa suhtautua perheen uniin on se, että kuuntelee lempeästi sekä vauvan, että muun perheen tarpeita ja valitsee omalle perheelle sopivimmat ja omien arvojen mukaiset tavat nukkua.

Kiintymysvanhemmuusperheet ry on vuonna 2020 koonnut kattavan uniartikkelin 
”Hyvin nukkuvan vauvan salaisuus”Uniartikkeli pohjautuu yhdistyksen tekemään kyselyyn sekä lähdemateriaaliin. Artikkelissa syvennytään vauvan normaaliin uneen sekä vanhempien jakamiin keinoihin turvata perheen hyvät unet. 

“Mitä tehdä, jos vauvan itku ärsyttää tai tuntuu kiukuttelulta? Eikö vauvalle pitäisi jo opettaa, ettei itkemällä saa tahtoaan läpi?”

Joskus vauvan tapa ilmaista itseään voi tuntua siltä, että hän kiukuttelee tai ärsyttää tahallaan. Tyytymätön ääni voi tuntua aikuisesta ymmärrettävästi hyvin kuormittavalta etenkin pidempään jatkuessaan. Usein helpottaa, kun tietoisesti keskittyy tunnistamaan tarpeita vauvan ilmaisun takana. Tarvittaessa esimerkiksi omaa ääniherkkyyttä voi helpottaa käyttämällä kuulosuojaimia, jotka vaimentavat kovimman melun. Näin itse kovan äänen sietämisyritys ei vie kaikkea vanhemman energiaa ja keskittymiskykyä. 

Vauvan itkuun ja muuhun tyytymättömyyteen on tärkeää opetella suhtautumaan myötätuntoisesti ja empaattisesti. Monelle vanhemmalle tämä on etenkin alkuun vaikeaa ja syynä voi olla, että myötätuntoinen kohtaaminen on itselle vierasta. Itsemyötätuntoon tutustuminen usein auttaa. Lisää voit lukea esimerkiksi blogistamme Mindfulnessin, eli tietoisuustaitojen, hyödyt ja käyttö lapsiperhearjessa.

Usein vanhemmat tuntevat voimattomuutta ja turhautumista, kun vauva itkee. Vanhempi ehkä kokee tehtäväkseen saada vauvan lopettamaan itkunsa mahdollisimman pian. Tällöin rauhallinen hengittely ja myötätuntoinen suhtautuminen sekä itseensä että vauvaan voi auttaa. Jos vauvan fyysisistä tarpeista on huolehdittu, voi vauvan antaa itkeä turvallisessa ja rauhallisessa sylissä itkunsa pois. Saattaa olla, että vauva vain purkaa jotain tunnetta eikä vanhemman tarvitse siinä hetkessä olla muuta kuin läsnä. (
LKV2020: Laura Markhamin tärpit vauvan itkuun vastaamisesta)

“Miten vauva ikinä oppii nukahtamaan ilman apua, jos hänet imettää uneen?”

Kaikilla on uniassosiaatioita, myös aikuisilla, eivätkä ne ole automaattisesti huonoja, vaan pitkälti päin vastoin. Imetys on vauvalle luonnollinen nukahtamisen apu, jota kannattaa halutessaan hyödyntää mahdollisimman pitkään. Erilaisissa kehitysvaiheissa tai sairastellessa lapsen uni saattaa häiriintyä. Silloin imetys voi auttaa nukahtamisessa ja olla helpotus vanhemmalle. Imetyshormonit auttavat myös imettävää vanhempaa nukahtamaan nopeammin uudelleen.

Imetyksestä vauva saa ravinnon lisäksi turvaa, lohtua ja läheisyyttä, jotka ovat välttämättömiä asioita hänen optimaalisen kokonaisvaltaisen kehityksensä kannalta. Yöimetykseen ei ole tarvetta puuttua tai lopettaa sitä, mikäli se sopii vauvalle ja vanhemmalle. Jokainen lapsi oppii nukahtamaan itsenäisesti, vaikkei lasta koulutakaan vauvana nukahtamaan yksin. Vanhemman kannattaa kuunnella sekä lastaan että itseään ja miettiä, mikä tukee koko perheen unia parhaiten. Mitään toimenpidettä ei kannata tehdä siksi, että joku perheen ulkopuolelta varoittelee tai ohjaa toimimaan toisella tavalla, jos itsellä ei ole ongelmaa. Eikä asioita kannata väkisin muuttaa siksi, että pelkää jotain tulevaisuudessa toteutuvaa ennustusta. Jos vauva on tyytyväinen ja vanhemmat jaksavat, niin kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa. Ehjää ei tarvitse korjata. 

Jos vauvan imettäminen uneen tuntuu raskaalta pikkuvauvakuukausien jälkeen ja jos asiaan haluaa muutosta, on tärkeää lähteä imetyksen lisäksi totuttamaan vauvaa myös muihin uniassosiaatioihin. Vauvalle tärkeää asiaa ei ole suositeltavaa noin vain viedä pois, vaan ensin tulee luoda pohjalle uusia korvaavia tapoja, jotka vauva ottaa omakseen. Selkeä iltarutiini on itsessään uniassosiaatio, joka muodostuu monille lapsille tarpeelliseksi ja turvalliseksi. Joskus omaa “
en jaksa tätä enää” -ajatusta on myös hedelmällistä ja tärkeää lähteä oikeasti kunnolla pureksimaan ja pohtimaan. Jos vauva vaatii tiheää “tissitainnutusta” alkuillasta, voisiko imettävä vanhempi mennä vauvan kanssa samaan aikaan sänkyyn ja sieltä käsin katsoa tv-sarjaa vaikka tabletilta? Tai voisiko vauvan antaa nukahtaa yöunille olohuoneeseen, josta hänet aikuisten nukkumaanmenoaikana otetaan mukaan sänkyyn? Usein myös kantovälineeseen yöunille nukuttaminen on hyvä ja toimiva tapa ja vanhemman fyysinen läheisyys saattaa myös vähentää vauvan jatkuvaa imemisen tarvetta. Hankalimmiksikin koetut kehitysvaiheet ovat lopulta häviävän pieni hetki pidemmässä mittakaavassa, vaikka ne eivät siltä vaiheen äärellä elettäessä tunnu.

“Saako lasta hoitava vanhempi tuntea väsymystä, jos on itse valinnut tietyt vauvanhoitotavat?”

Totta kai saa. Vauvavuosi vaatii usein vanhemmilta ja etenkin imettävältä vanhemmalta paljon. Erityisesti esikoisen kohdalla kaiken (myös hormonaalisten muutosten) ollessa uutta voi vauva-arjen sitovuus yllättää, järkyttää, tuskastuttaa, väsyttää tai kaikkia näitä. Kuitenkin vanhemman jaksamista voi tukea usealla eri tavalla. Suurin osa tavoista on niitä, joita herkästi pidämme jopa itsestään selvinä, mutta jotka valitettavasti usein jäävät liian vähälle huomiolle etenkin, kun vauvan tarpeet täyttävät arkea. 

Vanhemman on ensisijaisen tärkeää tarkastella omaa unensaantiaan. Omasta ajasta nauttimisen tarve hiljaisessa talossa iltaisin on täysin ymmärrettävää. On kuitenkin myös tarpeen pohtia, voisiko ajan määrästä esimerkiksi hieman tinkiä, jotta yöunen määrä ei kärsi liikaa. Monelle siisti koti tuo mielenrauhaa. Siksi on mahdollista kokea jopa pakottavaa tarvetta käyttää osa yön nukkumisajasta kotitöiden tekemiseen rauhassa, kun vauva nukkuu. Tällaisissa tilanteissa vanhemman kannattaa aidosti miettiä asioiden tärkeysjärjestystä ja esimerkiksi pohtia, kumpi toiminta tuo enemmän helpotusta pidemmällä tähtäimellä ja valita sen. Kodin siivoamiseksi voi päättää tietyt nopeat toimenpiteet, jotka eivät vie päivittäin kohtuuttomasti aikaa tai energiaa. 

Usein aikuiset huolehtivat hyvin ja tarkasti lastensa säännöllisestä ruokailusta, mutta oma ruokailu on kaikkea muuta kuin säännöllistä tai ravinteikasta. Pahimmillaan aikuinen syö hyvin epäsäännöllisesti, aivan liian vähän tai liian yksipuolisesti. Liian vähäinen energiansaanti tutkitusti lisää väsymystä ja uupumusta. Usein väsyneenä tekee mieli syödä napostellen nopeita hiilihydraatteja ja rasvaa, mikä on herkästi pois päivän ravinnerikkaista aterioista. Jos oma syöminen on retuperällä, voisi liki ykkösprioriteetti olla sen parantaminen. Moni aloittaa projektin sillä, että opettelee syömään säännöllisesti 3-4 tunnin välein. Tämä ehkäisee liiallisia verensokerin laskuja ja liian kovan nälän tunteen muodostumista. Etenkin, kun vauva aloittaa kiinteän ruuan syönnin, on aikuisellakin ainutlaatuinen tilaisuus helposti monipuolistaa omaa ruokavaliotaan. Tähän erityisen hyvä apu on sormiruokailu. 

Päiväsaikaan tapahtuva liikunta etenkin ulkona tutkitusti parantaa yöunen laatua. Väsyneenä jo pieni kävely ulkona tuo vireyttä, vaikka lähteminen voi silloin tuntua jopa ylitsepääsemättömän vaikealta. Etenkin luonnossa liikkuminen parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Liikunta ja ravitsemus kulkevat pitkälti käsi kädessä ja tukevat toisiaan. 

Univaje ja uupumus altistavat erittäin monille terveysongelmille. Jo raskausaikana olisi ihanteellista kartoittaa omaa sosiaalista tukiverkostoaan ja keskustella verkoston jäsenten kanssa äänen, millaisen avun ja tuen pyytäminen keneltäkin on ok. Fyysisen verkoston puuttuessa voi vertaistuki muodostua kultaakin kalliimmaksi. Erityisesti samat arvot jakava vertaistuki voi voimaannuttaa vahvasti, vaikkei tukihenkilö pystyisikään antamaan konkreettista apua arkeen. On tärkeää pystyä kertomaan omista valinnoistaan sekä väsymyksestä ilman, että kuuntelija alkaisi syyllistää tai neuvoa väsynyttä vanhempaa valitsemaan arvojensa vastaisia keinoja hoitaa lastaan. Kiintymysvanhemmuusperheet ry tukee monin tavoin vertaistukitoimintaa: lue
täältä paikallistoiminnasta.

Jos tuntuu, että omissa elintavoissa on moni asia vailla korjaamista, ei ole viisautta yrittää laittaa kaikkea uusiksi kerralla etenkään väsyneenä. Kannattaa aloittaa esimerkiksi yhdestä itselle helposta ja tärkeänä pitämästään asiasta, jota alkaa parantaa. Vähitellen asioita voi lisätä ja lisääminen tapahtuu yleensä hyvin mielekkäästi, kun positiivisia vaikutuksia alkaa havaita. 

“Miten yhdistää nykyajan vaatimukset ja vauvan tarpeet?”

Tässä kohtaa on tärkeä pysähtyä pohtimaan, mistä vaatimukset ja paineet kumpuavat. Kun näitä tekijöitä on saanut eriteltyä, on viisasta miettiä kohta kohdalta, mitä kullekin asialle on tehtävissä. Jos sosiaalisen median kiiltokuvatilit asettavat paineita, kannattaa ne ronskisti jättää seuraamatta ainakin vähäksi aikaa. Jos joku ihminen tuo tullessaan elämääsi enemmän negatiivista kuin positiivista, kannattaa yhteydenpitoa varmasti harventaa. 

Ennen vauvanhoitoneuvoja antoivat oikeastaan vain omat äidit, naapuruston tai suvun äidit sekä neuvolan henkilökunta. Nykyään roolit ovat muuttuneet ja sosiaalinen media sekä muu internet-sisältö ovat tuoneet valtavasti uusia näkökulmia, joista voi olla joskus vaikea valita. Omaa vaistoaan voi olla vaikea kuunnella informaatiotulvan keskellä. 

Kuten edelläkin on todettu, vauva ei tiedä, onko hän syntynyt 2020-luvulle vai kivikaudelle. Tämä on erinomainen muistisääntö, kun pohtii erilaisia kommervenkkejä vauva-arkeen. Omaan intuitioon luottaminen, luotettavista lähteistä vauvan biologiseen normaaliin kehitykseen tutustuminen ja oman sydämen kuuntelu ovat kolmen kärki, jonka mukaan kannattaa ehdottomasti mennä. 




Julkaistu 5/2022.