Leea Mattila & Janna Manninen, Gummerus, 2024.
Riemunkiljahduksia ja kasvun voimaa
Lastenpsykiatri Janna Manninen sekä psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila ovat kirjoittaneet kirjan Teinin mieli – Opi ymmärtämään nuorta (Gummerus). Teinin mieli kertoo siitä, miksi murrosikä on tärkeä elämänvaihe niin nuorelle itselleen kuin hänen aikuisille läheisilleen. Teos pohjautuu mentalisaatioteoriaan eli kykyyn ymmärtää omia tunteita ja reaktioita sekä eläytyä toisen mieleen. Nuoruusiän kehitystä tarkastellaan tuoreesta näkökulmasta: tunnesäätelyn, vuorovaikutuksen ja resilienssin kautta. Nuoruusvaiheen haasteita iloineen ja itkuineen käsitellään hauskasti ja kunnioittavasti arkista elämää ymmärtäen.
Mikäli pidit kirjasta Mitä ihmettä – Opi ymmärtämään lapsesi mieltä, pidät varmasti myös tästä teoksesta. Kirja on kuin hellä kosketus olkapäällä tai silitys poskella, myötätuntoinen halaus. Se kertoo, mitä nuoren päässä liikkuu, ja miten voit vanhempana olla kanssakulkijana yhdessä elämän suurimmista prosesseista – vanhemmasta eriytymisessä. Kirja suhtautuu myötätuntoisesti ja empaattisesti niin lukijaan (vanhempaan) kuin nuoreenkin. Teksti tarjosi myös ahaa-elämyksiä omista teinivuosista tai mielen myllerryksistä.
Jos turvallinen kiintymyssuhde on parasta mitä lapselle voi antaa, niin erillistyminen on parasta, mitä nuorelle voi antaa.
Konkreettisesti kirja jäsentyy kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee sitä, mistä nuoren kehityksessä oikein on kyse. Kirja jatkaa siitä mihin Mitä ihmettä -kirjassa jäätiin. Mentalisaatio kulkee molemmissa teoksissa samalla tavalla punaisena lankana läpi eri teemojen. Kirjassa tuodaan esille, että nuoren käytöksen ja muutosten takana tapahtuu paljon ihan biologisella tasolla. Nuoren aivojen rakenteet ja toiminnot muokkautuvat vaikuttaen niin nuoren käytökseen, tunne-elämään kuin älylliseen kehitykseenkin. Tämän lisäksi hormonit vaikuttavat nuoren muuttuneeseen käytökseen ja mielialan vaihteluihin. Itse opin kirjasta, että nuoren aivot ovat erittäin herkkiä stressille. Stressaavia asioita ovat esimerkiksi aivojen kehitys, keholliset muutokset ja isoimpana sosiaalinen stressi.
Erillistyminen eli individuaatio on nimitys psyykkiselle kehityskululle, jossa ihmisestä tulee muista erillinen yksilö. Tämä erillistyminen näkyy nuoren kamppailuna määräysvallasta omaan kehoon ja mieleen. Kirja kertoo, että tämän tulisi tapahtua tarpeeksi turvallisesti, mutta myös riittävän raivokkaasti. Kasvulle välttämätön aggressio käsitetään kirjan mukaan usein väärin. Se ei tarkoita pelkästään vihaisuutta, hyökkäävyyttä tai väkivaltaa. Aggressio on monisävyinen biologiaan pohjaava voima, jonka avulla nuori tekee eroa hänelle merkittävistä hoivaajista. Se voi näyttäytyä vanhemmalle muodossa, “ei”, “EI”, “NO VITTU EI”. Kirja kuvaa rajusti nuoren tilannetta: “Lapsuuden aikana nuoren mieleen on syntynyt mielikuva, sisäistys vanhemmasta. Jotta oma kasvu pääsisi vauhtiin, on tuo mielikuva vanhemmasta tapettava.” Teinin vanhempi saattaa tunnistaa tilanteen, jossa vanhemmat muuttuvat yhdessä yössä noloiksi, tyhmiksi, idiooteiksi ja umpisurkeiksi. Tämän kaiken kuuleminen ihmiseltä, joka on tähänastisen elämänsä pitänyt sinua maailman täydellisimpänä olentona, voi ja saa olla raskasta. Tärkeää on muistaa, että nuori tarvitsee edelleen perhettään – mutta ehkä eri tavoin kuin ennen.
Nuoren sanat sen sijaan osuvat usein todella kipeästi juuri siihen, mitä olemme itsessämme itsekin inhonneet.
Toinen osa käsittelee mielekästä arkea teinin kanssa. Tämän osan alussa muistutetaan tärkeästä asiasta: Nuoren ja aikuisen mentalisaatio on koetuksella, mutta valitettavasti vanhemman täytyy tehdä se isompi duuni. Tässäkin kehitysvaiheessa vanhempi on velvollinen ylläpitämään suhdetta ja yhteyttä lapseensa, ei nuori itse. Erityisesti tämän osion oikeasta elämästä olevat esimerkit saivat hymyn kareen huulille. Lapsuusiässä leikillä on suuri merkitys. Nuorella leikki muuttaa muotoaan ja se voikin olla ulkonäöllä leikkimistä, läpän heittoa, oma kieli, lorvimista ja hengailua, ajelua millä vain ajopelillä, Tiktok-videoita tai mikä vain aikuisista päättömältä ajanhukalta tuntuva asia. Nuoret pursuavat ideoita ja suunnitelmia. He tuskastuvat aikuisiin, jotka eivät ole saaneet mitään aikaiseksi. Vanhemman on opittava olemaan sopivasti nolo ja nauramaan itselleen. Osio antaa myös hyvät vinkit arjen tilanteisiin, joissa ylilyönti on jo tapahtunut. Kirja kokoaa nämä selkeiksi askeleiksi:
- Rauhoita itsesi
- Malta viipyä nuoren tunteiden äärellä
- Tavoittele nuoren mieltä
- Auta nuorta ymmärtämään omaa intentiotasi
- Palauta ja korjaa yhteys
- Huomaa mentalisoiva hetki
Jos aihe kiinnostaa, mutta arki ei mahdollista koko kirjan lukemista, lue ainakin nämä askeleet. Löydät ne sivuilta 111-118.
Kolmas osa käsittelee huolen ja helpotuksen aiheita. Osiossa jäsennellään yleisimpiä käytöksen tason huoli-ilmiöitä, kuten velttoilua, ylisuorittamista, ahdistusta, masennusta, syömisen pulmia, viiltelyä, päihteitä ja riskinottoa. Kirja tarjoaa ajateltavaa sisarussuhteista, vuoroasumisesta, bonusvanhemmista ja monista muista arkisista asioista, jotka teini-iässä kokevat suurta myllerystä.
Teini-ikäisiä parjataan ja vähätellään usein sekä mediassa että kahvipöytäkeskusteluissa. Teinin mieli tarjoaa kiikarit nuoruuden iloon ja ihanuuteen, ja nostaa tämän elämänvaiheen positiiviseen valoon. Kirja liikutti ja kosketti syvältä, sai kyyneleet silmiin monessa kohdassa. Loppusanojen kohdalla mietin, että voi kunpa tämä ei loppuisi. Ehdoton suositus kaikille, joiden elämässä on tai tulee lähivuosina olemaan teini-ikäisiä!
Saatat havahtua siihen, että omaa nuorta voi katsoa lämpimästi ja ylpeästi. Kannatti jaksaa. Vartit matelevat, mutta vuodet lentävät. Lapsuus ja nuoruus ovat ohikiitäviä vaiheita.
