Lapsen itsenäisyyden tukeminen

“Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.”

Kahlil Gibran: Profeetta (Karisto 1973, suomentanut Annikki Setälä)
Jatka lukemista “Lapsen itsenäisyyden tukeminen”
Share Button

Mitä uusin tutkittu tieto kertoo tietoisesta vanhemmuudesta?

Kirjallisuutta ja tutkimusta tietoisuustaitojen, kiintymyssuhteen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä myötätunnon ja itsemyötätunnon teemoista on julkaistu viime vuosina runsaasti. Toisena melko tuoreenakin hittinä ovat erilaiset vanhemmuuskurssit sekä esimerkiksi kortit, joilla sekä lapsi että aikuinen voivat harjoitella vaikkapa rentoutumista tai tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Useimmat etenkin suurimpien julkaisijoiden materiaaleista perustuvat nekin tutkittuun tietoon. Lempeän kasvatuksen viikon kunniaksi tutustuimme ajankohtaisimpaan tutkimustietoon juuri tietoisen vanhemmuuden saralta ja kokosimme ylös kaikille saataville meitä puhuttelevimmat ja merkityksellisimmiksi koetuimmat. Hakuja tehtiin suomalaisten yliopistojen JYU ja UEF käytössä olevista kansainvälisistä ja kotimaisista tietokannoista sekä Google Scholarin kautta. 

Jatka lukemista “Mitä uusin tutkittu tieto kertoo tietoisesta vanhemmuudesta?”
Share Button

UKK – Mitä on tietoinen vanhemmuus?

Tietoinen vanhemmuus perustuu tietoiseen läsnäoloon. Se on hyväksyvää vanhemmuutta, jossa pyritään sekä vanhemman omien että lapsen tunteiden ja tarpeiden tiedostamiseen ja hyväksymiseen. Tarkoitus on pyrkiä olemaan lempeästi läsnä juuri tässä hetkessä ja olla kiinnostunut siitä, mitä itsessä ja lapsessa tapahtuu, jolloin on mahdollista valita omat toimintatapansa vuorovaikutustilanteissa sen sijaan, että vain reagoisimme tunnepitoisesti (usein omista traumoistamme tai menneisyydestämme käsin) lapsen ulkoiseen käytökseen. Kun pystymme reflektoimaan sitä, mitä vuorovaikutustilanteissa tapahtuu, mistä omat toimintamallimme kumpuavat, suhtautumaan omiin epäonnistumisiimme lempeydellä ja toisaalta tiedostamaan, millaisia vanhempia haluamme olla, meillä on paremmat mahdollisuudet valita olla lempeä ja myötätuntoinen sen sijaan, että vain toimisimme reaktiivisesti “autopilotilla”.

Vanhemmuus nähdään ihmissuhteena, jossa myös vanhempi oppii lapselta, ei vain yksisuuntaisena kasvatussuhteena. Oleellista on vanhemman oma kasvaminen ja huomion kiinnittäminen omiin toimintatapoihin, tunnesäätelyyn ja odotuksiin sen sijaan, että pyrittäisiin muuttamaan lapsen käytöstä. Vanhemman ja lapsen välisen yhteyden vaaliminen ja hyväksyvä, myötätuntoinen asenne sekä itseä että lasta kohtaan on tärkeää.

Tietoisen vanhemmuuden peruselementtejä ovat:

  • Itsenäisyys: jokaisen yksilön, myös lapsen tarve olla oman elämänsä päättäjä.
  • Empatia, jota vanhempi tarjoaa lapselle myös huonoina hetkinä.
  • Hyväksyntä eli ehdottoman rakkauden ihanne.
  • Myötätunto, joka kohdistuu lapsen ohella myös itseen.
  • Ymmärrys ja tietoisuus omista tiedoista, taidoista, voimavaroista ja kehittymisen kohteista.
  • Läsnäolo, joka auttaa nauttimaan vanhemmuudesta ja tekemään oikeita ratkaisuja.

Seuraava kysymys:
Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

Tervetuloa LKV2021

Olemme startanneet vuotuisen Lempeän kasvatuksen viikon jo neljättä kertaa! Tällä viikolla perehdymme tietoiseen vanhemmuuteen ja pohdimme, millaiset asiat voisivat tuoda meille kaikille ruuhkavuosiarkeen helpotusta ja lisää iloa. Läsnäolo ja hetkeen pysähtyminen ovat tietoisen vanhemmuuden ydintä ja niiden kautta arkeen tuodaan lisää lempeyttä. Tämän viikon aikana jaamme kuvia, tietoa, ideoita, ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten tietoinen vanhemmuus on lisännyt ja voi lisätä lempeyttä arkeen.

Jatka lukemista “Tervetuloa LKV2021”
Share Button

Kirjaesittely: Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo

Myla & Jon Kabat-Zinn, Basam Books, 2011.

Jon Kabat-Zinn on koko mindfulness-yhteisön tuntema henkilö ja Massachusettsin yliopiston professori. Hän on kehittänyt mindfulnessiin perustuvan ohjelman, joka perustuu stressinhallintaan ja jolla voi hoitaa esimerkiksi uupumusta. Kabat-Zinnin merkitys mindfulnessin tuomisessa tieteen kentälle on merkittävä.

Teoksessaan Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo Kabat-Zinn puolisonsa kanssa esittelee tietoista vanhemmuutta eri näkökulmista. Kirja on täynnä pieniä tarinallisia esimerkkejä ja mielenkiintoisia harjoituksia. Kautta linjan kirjan läpäisee lempeästä kasvatuksesta tuttu läheisyyden tarjoaminen ja läsnäolon ja yhteyden merkitys. Esittelen tässä vain yhden osa-alueen eli tietoisen vanhemmuuden pohjan, koska se kytkeytyy vahvasti myötätuntoon ja Lempeään kasvatukseen.

Tietoisen vanhemmuuden perusta

Kyetäksemme toimimaan kussakin tilanteessa optimaalisesti, on meidän pysyttävä tiukasti tässä hetkessä. Se mikä toimii jollain muulla, ei toimi meillä. Se mikä toimi eilen, ei toimi tänään. Vanhemmuus vaatii meitä kasvamaan ja kehittymään jatkuvasti. Vanhemmuudessa me olemme jatkuvasti uuden edessä, ja meidän on luotettava sydämiimme ja syvimpiin vaistoihin ja kokemuksiin. Jos vanhemmuus ei ole tietoista eikä vanhempi jaksa tehdä tutkimusmatkaa itseensä, tämä voi aiheuttaa syvää ja pitkäaikaista vahinkoa lapselle ja heidän kehitykselleen. Meidän on siis pysyttävä hereillä vanhemmuuden haasteissa. 

Mitä tietoinen vanhemmuus on?

Tietoinen vanhemmuus kutsuu meidät vanhemmuusmatkalle itsetuntemuksen ja uuden tavoitteellisuuden pohjalta. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa meitä ymmärtämään lasta ja hyväksymään sekä lapsi että itsemme kaikkine virheinemme. Tietoinen, läsnäoleva vanhemmuus voi myös parantaa nykyhetkeä. Lapset voivat johtaa meidät hyvään vanhemmuuteen, kun vain olemme tietoisia ja läsnä, mieli auki oppimaan heiltä. Kokemuksiamme, niin hyviä kuin huonojakin, tarkkailemalla voimme päästä kokemaan mitä syvimpiä yhteyden ja rakkauden tuntemuksia ja onnistumisia. Tietoinen läsnäolo tuo tullessaan myötätuntoa. Kun havainnoimme kehoamme ja tunteitamme juuri tässä hetkessä, voimme ymmärtää sekä itseämme että muita paremmin. Tietoinen läsnäolo lisää hyvinvointiamme, ja meidän hyvinvointimme vaikuttaa lapsiimme. Me vanhemmat olemme ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän lähteitä. Ja niitä voi antaa vain olemalla aidosti läsnä hetkessä. Rakkaus lapsiimme ilmaistaan ja koetaan heidän kanssaan viettämiemme hetkien laadussa. Emme pysty siihen, ellemme ole omassa elämässämme aitoja, tuntevia, ja hereillä  ̶  eli tietoisia.

Tietoisen vanhemmuuden perusta koostuu kolmesta elementistä. Ne ovat itsenäisyys, empatia ja hyväksyntä.

itsenäisyys

On tärkeää havaita, että kaikki ihmiset haluavat olla oman elämänsä subjekteja. Itsenäisyys merkitsee omana itsenään olemista ja tulemista hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Kaikkien todellinen luonto on itsenäinen, ja se täytyy tunnistaa ja hyväksyä. Valintamme sen kohdalla,  miten itsenäisyyttä lapselle myönnämme voi vaihdella, mutta meidän täytyy tunnustaa itsenäisyys ja kunnioittaa sitä. Jokainen lapsi, joka on saanut olla oma itsensä ja tullut hyväksytyksi sellaisenaan, muistaa sen aikuisuudessa. Tietoisuutta on pysyä läsnä hetkessä ja tunnistaa tämä itsenäisyyden elementti.

Empatia 

Kaikkein eniten lapsi siis haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään ja tulla kohdatuksi myötunnolla, kunnioituksella ja empatialla. Aikuisen on harjoiteltava empatian tuntemista  ja myötätuntoa silloinkin, kun lapsi ei näennäisesti sitä ansaitse. Tähän kuuluu tietoisuus omista tunteistamme. Kun haluamme lisätä empatiaa, yritämme tulkita, mitä lapsi näkee ja kokee joka hetki. Yritämme siis tuoda myötätuntoista tietoisuutta siihen hetkeen. Jos vanhemmat eivät virity lapsen tunteisiin hetkessä, lapsi voi lakata ilmaisemasta niitä. Tällä tavalla läheisistä ihmissuhteista voi kadota tunteita kokonaan, etenkin, jos tunteita yritetään välttää lapsuudessa eikä suhtauduta empatialla kaikkiin tunteisiin. Lasten täytyy saada tuntea, että pidämme heistä kiinni, käyttäytyvätpä he miten tahansa. 

Tietoinen vanhemmuus siis vaatii tietoisuutta lapsen tunteista kussakin hetkessä ja niihin suhtautumista empaattisesti.

(Tästä näkökulmasta vauva, joka nukahtaa itkuunsa on ehkä vauva, joka on oppinut luovuttamaan?)

Hyväksyntä

Lapsen kokemus siitä, että hänet hyväksytään täysin on äärimmäisen tärkeä. Se ei tarkoita, että hyväksymme kaikki hänen tekonsa, vaan se on pikemminkin yleinen varmuus ehdottomasta rakkaudesta. Hyväksyntää on se, että valitsee nähdä lapsen lähtökohtaisesti hyvänä. Jos valitsemme nähdä lapset manipuloivina, tahallaan kiukuttelevina ja uhmaavina olentoina, on hyväksyminen vaikeaa. Hyväksyntä on valittu tie. Meidän on tapana tulkita huonoksi käytökseksi tilanteet, jotka tulkitsemme hyökkäykseksi auktoriteettia kohtaan. Tämä on huono tie, sillä se pystyttää välillemme muurin. Meidän täytyy tuoda niihin hetkiin tietoista läsnäoloa. Näin voimme huomata tunteemme ja tarpeemme  ̶  pelkomme kontrollin menettämisestä ja sitä kautta suhtautua hyväksyvämmin lapsen tunteisiin.

Tietoinen vanhemmuus vaatii tietoisuutta omista tulkinnoista ja pyrkimystä tunnistaa omat tunteet ja niiden vaikutukset tulkintoihin. Aina voi valita olla leppoisampi.

– Petra Masko