Tietoinen vanhemmuus perustuu tietoiseen läsnäoloon. Se on hyväksyvää vanhemmuutta, jossa pyritään sekä vanhemman omien että lapsen tunteiden ja tarpeiden tiedostamiseen ja hyväksymiseen. Tarkoitus on pyrkiä olemaan lempeästi läsnä juuri tässä hetkessä ja olla kiinnostunut siitä, mitä itsessä ja lapsessa tapahtuu, jolloin on mahdollista valita omat toimintatapansa vuorovaikutustilanteissa sen sijaan, että vain reagoisimme tunnepitoisesti (usein omista traumoistamme tai menneisyydestämme käsin) lapsen ulkoiseen käytökseen. Kun pystymme reflektoimaan sitä, mitä vuorovaikutustilanteissa tapahtuu, mistä omat toimintamallimme kumpuavat, suhtautumaan omiin epäonnistumisiimme lempeydellä ja toisaalta tiedostamaan, millaisia vanhempia haluamme olla, meillä on paremmat mahdollisuudet valita olla lempeä ja myötätuntoinen sen sijaan, että vain toimisimme reaktiivisesti “autopilotilla”.
Vanhemmuus nähdään ihmissuhteena, jossa myös vanhempi oppii lapselta, ei vain yksisuuntaisena kasvatussuhteena. Oleellista on vanhemman oma kasvaminen ja huomion kiinnittäminen omiin toimintatapoihin, tunnesäätelyyn ja odotuksiin sen sijaan, että pyrittäisiin muuttamaan lapsen käytöstä. Vanhemman ja lapsen välisen yhteyden vaaliminen ja hyväksyvä, myötätuntoinen asenne sekä itseä että lasta kohtaan on tärkeää.
Tietoisen vanhemmuuden peruselementtejä ovat:
- Itsenäisyys: jokaisen yksilön, myös lapsen tarve olla oman elämänsä päättäjä
- Empatia, jota vanhempi tarjoaa lapselle myös huonoina hetkinä.
- Hyväksyntä eli ehdottoman rakkauden ihanne
- Myötätunto, joka kohdistuu lapsen ohella myös itseen.
- Ymmärrys ja tietoisuus omista tiedoista, taidoista, voimavaroista ja kehittymisen kohteista.
- Läsnäolo, joka auttaa nauttimaan vanhemmuudesta ja tekemään oikeita ratkaisuja.
