Mitä uusin tutkittu tieto kertoo tietoisesta vanhemmuudesta?

Kirjallisuutta ja tutkimusta tietoisuustaitojen, kiintymyssuhteen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä myötätunnon ja itsemyötätunnon teemoista on julkaistu viime vuosina runsaasti. Toisena melko tuoreenakin hittinä ovat erilaiset vanhemmuuskurssit sekä esimerkiksi kortit, joilla sekä lapsi että aikuinen voivat harjoitella vaikkapa rentoutumista tai tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Useimmat etenkin suurimpien julkaisijoiden materiaaleista perustuvat nekin tutkittuun tietoon. Lempeän kasvatuksen viikon kunniaksi tutustuimme ajankohtaisimpaan tutkimustietoon juuri tietoisen vanhemmuuden saralta ja kokosimme ylös kaikille saataville meitä puhuttelevimmat ja merkityksellisimmiksi koetuimmat. Hakuja tehtiin suomalaisten yliopistojen JYU ja UEF käytössä olevista kansainvälisistä ja kotimaisista tietokannoista sekä Google Scholarin kautta. 

Kotimaista tutkimusaineistoa tietoisen vanhemmuuden teemoista on ainakin toistaiseksi hyvin vähän saatavilla. Tietoisuustaidot ja positiivinen kasvatus ovat kuitenkin vahvasti pinnalla tällä hetkellä meillä ja maailmalla, joten varmasti  vähitellen kertyy myös kotimaista tutkittua tietoa näiden hyödyistä ja sitä kautta tukea esimerkiksi kuntatasoiseen päätöksentekoon.  

Boldtin ym. (2020) artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa todetaan, että sekä äidin tai isän ja lapsen välinen varhainen turvallinen kiintymyssuhde liittyi suoraan lapsen parempaan tunteiden säätelyyn stressaavissa olosuhteissa varhaislapsuudesta esikouluikään. Artikkelin kirjoittajien mukaan varhaislapsuuden kiintymyssuhteella ei ollut suoraa vaikutusta enää murrosikäisen tunteiden säätelyyn, mutta sillä havaittiin kuitenkin olevan epäsuora vaikutus vanhemman arvojen sisäistämiseen sekä omantunnon vahvistumiseen murrosiässä. Lisäksi tutkijat esittävät, että varhaisen turvallisen kiintymyssuhteen saanut lapsi omasi paremman kyvyn säädellä negatiivisuutta sekä vihaista ja negatiivista käytöstä kodin lisäksi laajemmassa sosiaalisessa ympäristössä, kuten päiväkodissa tai koulussa. Tutkijat korostavat varhaisen kiintymyssuhteen vaikuttavan nuoren arvojen sisäistämiseen, omatunnon vahvistumiseen sekä negatiivisuuden säätelyyn, joten varhaisen kiintymyssuhteen epäsuorat vaikutukset nuoren tunteiden säätelyyn ovat siltä osin merkitykselliset. 

Nepplin ym. (2020) mukaan positiivisen vanhemmuuden vaikutukset olivat nähtävissä kehityksellisesti niin, että vanhemman oma mahdollinen positiivinen muutos vanhemmuudessa eri tutkimuskerroilla näkyi myöhemmin myös positiivisena muutoksena lapsen omassa tahdonalaisessa toiminnassa. Nepplin ym. (2020) mukaan positiivisen vanhemmuuden vaikutukset ulottuvat pitkälle, sillä se vaikuttaa myös esimerkiksi lapsen parempaan suorituskykyyn koulussa. 

Molemmissa edellä mainituissa tutkimus
artikkeleissa tutkittavana oli lapsien ja äitien lisäksi myös lasten biologiset tai sosiaaliset isät. Molemmissa tutkimuksissa tutkittiin sekä äidin että isän vanhemmuutta ja vanhemmuuden vaikutusta lapseen. Molempien tutkimusten tutkimustulokset osoittavat äidin ja isän vanhemmuuden vaikutusten eroavaisuuksia lapseen. Boldtin ym. (2020) artikkelissa kuvatussa tutkimustuloksessa todetaan, että ainoastaan äiti-lapsisuhteen turvallinen kiintymyssuhde oli yhteydessä lapsen kykyyn säädellä vihaa 3–5,5-vuotiaana. Neppl ym. (2020) osoittavat myös tutkimuksessaan äidin ja isän eroavaisuuksia positiivisen vanhemmuuden sekä lapsen tahdonalaisen säätelyn näkökulmasta. Heidän mukaansa molempien vanhempien positiivinen vanhemmuus vaikutti lähestulkoon samankaltaisesti lapseen, mutta pieniä eroja löytyi lapsen ulkoisessa käyttäytymisessä niin, että äidin positiivisella vanhemmuudella oli hieman suurempi ja moniulotteisempi vaikutus lapsen ulkoiseen käyttäytymiseen sekä koulusuorituksiin kuin isällä. Vaikka sekä isän että äidin vanhemmuuden vaikutus lapseen on Boldtin ym. (2020) ja Nepplin ym. (2020) mukaan pääpiirteissään samanlainen, löytyi molemmissa tutkimuksissa pieniä eroja äidin ja isän välillä niin, että äidin vanhemmuudella oli hieman vahvempi merkitys lapseen edellä kuvattujen tutkimustulosten perusteella.

Tanin ym. (2020) artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa todetaan, että vanhemman negatiivissävytteinen ja lasta tukematon käyttäytyminen on yhteydessä lapsen aivojen harmaan sekä valkean aineen vähenemiseen erityisesti ennen murrosikää, mikä puolestaan heijastaa muutoksiin aivojen hermoverkoissa. Tutkijoiden mukaan negatiivinen ja lasta tukematon vanhemmuus liittyy myös aivoalueiden vähentyneeseen aktivoitumiseen erityisesti silloin, kun lapsi käsittelee negatiivissävytteistä emotionaalista tietoa. Tan ym. (2020) esittävät, että edellä kuvatut muutokset aivoissa voivat johtaa lapsen lisääntyneeseen negatiiviseen emotionaaliseen reaktiivisuuteen, tunteidenkäsittelyn vaikeuteen, käytöshäiriöihin sekä kohonneeseen riskiin sairastua mielenterveyshäiriöihin. Tanin ym.  (2020) mukaan positiivinen ja lasta tukeva vanhemmuus puolestaan vähentää lapsen negatiivista emotionaalista reaktiivisuutta ja edistää lapsen sopeutumiskykyä. 

Perryn ym. (2020) tutkimuksessa tutkittiin, liittyvätkö äitien tukea antavat tai tukemattomat reaktiot 5-vuotiaiden lasten negatiivisiin tunteisiin arvioitaessa lasten fysiologista käyttäytymistä sekä tunteiden säätelyä myöhemmin murrosiässä. Tutkittavana oli noin 400 lasta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että äitien tukea antavat reaktiot lasten negatiivisiin tunteisiin olivat yhteydessä lasten suurempaan tunteiden säätelyyn ja fysiologiseen säätelyyn 10-vuotiaina, kun taas äitien tukemattomat reaktiot lasten negatiivisiin tunteisiin olivat yhteydessä lasten heikompaan fysiologiseen säätelyyn sekä tunteiden säätelyyn 10-vuotiaina. Tutkimuksessa ilmeni myös, että 10-vuotiaiden parempi fysiologinen säätely oli yhteydessä tutkittavien kokemaan sosiaaliseen osaamiseen 15-vuotiaina. Tutkimuksen mukaan myös äidit ja opettajat raportoivat 10-vuotiaiden tunteiden säätelyn kyvyillä olevan kokonaisvaltainen yhteys 15-vuotiaiden murrosikäiseksi sopeutumisessa. Tutkijat esittävät tutkimustulostensa viittaavan siihen, että äitien reaktiot lastensa varhaislapsuudessa esiintyviin kielteisiin tunteisiin saattavat vaikuttaa lasten säätelykykyyn keskilapsuudessa, mikä puolestaan voi vaikuttaa lasten kykyyn hallita tunteitaan ja käyttäytymistään ja selviytymistään yhä monimutkaisemmissa sosiaalisissa tilanteissa murrosikäisenä.

Vuonna 2018 Turun yliopistosta julkaistun, Magda Flemmichin väitöskirjan mukaan
tietoisella vanhemmuudella tarkoitetaan vanhemman läsnä olevaa suhtautumista lapseen ja lapsi-vanhempi-vuorovaikutussuhteeseen. Tietoinen vanhempi tuo läsnäolevassa hetkessä tietoisen huomionsa myötätuntoisesti, hyväksyen ja kunnioittaen vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Tietoinen vanhemmuus on tutkimusaiheena vielä vähän tutkittu eikä tietoisen vanhemmuuden käsitettä ei ole täysin määritelty. Tietoista vanhemmuutta mittaavia mittareita on kehitetty vasta kaksi tähän mennessä, eikä niitä ole toistaiseksi suomennettu. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kääntää englanninkielinen MIPQ-mittari (Mindfulness in Parenting Questionnaire) suomeksi sekä arvioida käännetyn tietoisen vanhemmuuden mittarin validiteettia ja reliabiliteettia suomalaisessa väestössä pikkulapsiperheiden vanhemmilla. MIPQ-mittarissa on 28 kysymystä tietoisesta vanhemmuudesta, lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa. Mittari koostuu kahdesta faktorista, joista ensimmäinen arvioi vanhemman yksilöllistä tietoista läsnäoloa vanhemmuudessa ja toinen tietoista vanhemmuutta lapsi-vanhempi-vuorovaikutussuhteessa.

Fokusryhmähaastattelun perusteella suomenkielinen MIPQ-mittari oli selkeä ja sisällön ymmärrettävyys pääosin hyvä. Pienten kielellisten muutosten ja muutaman käsitteen kulttuuristen tarkennusten jälkeen mittaria käytettiin HyväMe-tutkimuksen yhteydessä. Käännösprosessi ja vähäisten puuttuvien vastausten osuus tukevat suomenkielisen MIPQ-mittarin soveltuvuutta suomalaiseen väestöön. Tilastollisen aineiston keskiarvot, keskihajonnat ja Cronbachin alpha-arvot vastaavat mittarin alkuperäistutkimuksen tasoa tietoisesta vanhemmuudesta pikkulasten vanhemmilla Yhdysvalloissa. Mittari osoitti hyväksyttävän validiteetin ja reliabiliteetin tietoisen vanhemmuuden mittaamiseen, joten Tietoinen läsnäolo (mindfulness) vanhemmuudessa -kyselylomakkeen voidaan todeta olevan alustavasti validi suomalaiseen kulttuuriin. (Flemmich, M. 2018.)


– Lotta Parkkonen ja Tiina Paasolainen –

 
  • Boldt, L.J., Goffin, K.C. & Kochanska, G. (2020). The significance of early parent-child attachment for emerging regulation: A longitudinal investigation of processes and mechanisms from toddler age to preadolescence. Developmental Psychology, Vol 56(3), 431–443.

  • Neppl, T.K., Jeon, S., Diggs, O. & Donnellan, M.B. (2020). Positive parenting, effortful control, and developmental outcomes across early childhood. Developmental Psychology, Vol 56(3), 444–457.

  • Tan, P.Z., Oppenheimer, C.W., Ladouceur, C.D., Butterfield, R.D. & Silk, J.S. (2020). A review of associations between parental emotion socialization behaviors and the neural substrates of emotional reactivity and regulation in youth. Developmental Psychology, Vol 56(3), 516–527.

  • Perry, N.B., Dollar, J.M., Calkins, S.D., Keane, S.P. & Shanahan, L. (2020). Maternal socialization of child emotion and adolescent adjustment: Indirect effects through emotion regulation. Developmental Psychology, Vol 56(3), 541–552.

  • Flemmich, M. 2018. Tietoista vanhemmuutta mittaavan MIPQ-mittarin käännösprosessi ja validointi suomalaiseen väestöön. Saatavissa https://www.utupub.fi/handle/10024/145626 

LKV_logo