kasvatus - Kiintymysvanhemmuus ry

Mitä on lempeä kasvatus?

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 21 Feb 2022 09:34:10 +0000

Lempeä kasvatus on luonnollinen jatkumo vauva-ajan vuorovaikutukselle. Lempeässä kasvatuksessa pyritään saavuttamaan luottamuksellinen ja kunnioittava suhde lapsen ja aikuisen välille rakentavan vuorovaikutuksen avulla. Aikuinen kasvaa ja oppii uutta aina kun lapsen kanssa tulee eteen uusi tilanne. Korjaavat toimenpiteet kohdistuvat ensisijaisesti aikuiseen. Aikuinen vastaa siitä, millainen suhde lapseen muodostuu. Vertaistuen kautta vanhempi pääse tutkimaan omaa toimintaansa ja kehittymään vanhempana.

Lapsi nähdään lähtökohtaisesti halukkaana tekemään yhteistyötä, kunhan vain häneen uskotaan ja hän näin ollen saa siihen mahdollisuuden. Aikuinen kannustaa lasta yhteistyöhön rakentavan vuorovaikutuksen avulla, jossa lapsi kohdataan kunnioituksella ja uskoen tämän kyvykkyyteen ja halukkuuteen tehdä yhteistyötä.

Kasvaakseen lapsi tarvitsee ohjausta mm. yhteiskunnan normeista ja käytöstavoista, mutta lapselle sallitaan myös oma näkemys ja mahdollisuus tehdä itse omat virheensä, ja oppia niistä.

Lempeä kasvatus painottaa tunne-ja vuorovaikutustaitoja. Aikuisen rooli on olla aito, tunteva ja toimiva ihminen, joka ilmaisee omia tarpeita ja tunteita rakentavasti ja näyttää näin lapselle mallia rakentavasta vuorovaikutuksesta. Omien tunteiden ja toiminnan tarkastelu realistisesti, mutta lempeästi kehittää sosiaalisia taitoja. Vanhemman kannattaakin harjoitella omia sosiaalisia taitoja, jotta voi tukea paremmin lapsen oppimista. Lempeässä kasvatuksessa ristiriidat pyritään ratkaisemaan yhdessä niin, että jokainen osapuoli tulee kuulluksi. Tavoitteena on, että kenenkään tarpeita ei jätetä huomiotta, vaan että koko perhe voi hyvin.

Lempeä kasvatus perustuu tieteeseen ja kirjallisuuteen pohjaaviin kasvatusnäkemyksiin sekä yleisiin elämänarvoihin. Sen toivotaan tukevan lapsen kasvua autonomiseksi, tarpeelliset sosiaaliset taidot omaavaksi muita ja itseään kunnioittavaksi ihmiseksi.

Lue lisää aiheesta

Blogi: Siltoja rakentamassa
Kirjaesittely: Toimiva perhe
Kirjaesittely: Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus
Tukea vanhemmuuteen: Lempeä kasvatus

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Tutkimus- ja ajankohtaiskatsaus meiltä ja maailmalta: itsemyötätunto ja myötätunto

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 22 Nov 2021 08:59:51 +0000

Myötätuntotutkimus on kasvava tieteenala. Myötätunnon ja itsemyötätunnon yhteyttä vanhemmuuteen, parisuhteeseen, itsetuntoon, mielenterveysongelmiin ja lähes kaikkiin elämän muotoihin ja osa-alueisiin on tutkittu runsaasti eri puolilla maailmaa ja uutta tutkimustietoa julkaistaan jatkuvasti. Myös OECD:n eli Organisation for Economic Co-operation and Development Global competency for an inclusive world –raportissa (2016), hoiva, empatia ja myötätunto mainitaan keskeisiksi globaaleiksi taidoiksi tulevaisuuden yhteiskunnissa. Erilaiset yhteisöt ja organisaatiot, joilla on vakiintuneita käytäntöjä huomata ja kohdata ihmisten mielipaha ja kärsimys ovat tuottavampia ja ihmiset myös voivat niissä keskimääräistä paremmin. Seuraavassa pääset lukemaan pientä pintaraapaisua tutkitusta ja ajankohtaisesta tiedosta.

HYVINVOINTI

Journal of Research in Personality -lehdessä vuonna 2007 julkaistussa artikkelissa kerrotaan kahdesta eri tutkimuksesta. Näiden mukaan itsemyötätunnolla on yhteys psyykkiseen terveyteen. Itsemyötätunto tuo mukanaan kiltteyttä ja toisen ihmisen ymmärrystä vaikeissa tilanteissa enemmän kuin itsekriittisyys. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että itsemyötätunto auttaa torjumaan ahdistusta. Tutkimuksessa 2 todettiin, että yhden kuukauden jakson aikana tapahtunut itsemyötätunnon lisääntyminen liittyi lisääntyneeseen psyykkiseen hyvinvointiin. (Neff ym.)

Itsemyötätunnon vaikutusta hyvinvointiin on tutkittu myös esimerkiksi vuonna 2015 The International Association of Applied Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Tulokset osoittivat itsemyötätunnolla ja yksilön hyvinvoinnilla olevan selkeä yhteys.

KEHONKUVA, ITSETUNTO

Yli kolmelle sadalle kiinalaisopiskelijalle teetetyssä tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako itsemyötätunto vähentävästi kehonkuvaongelmiin, kehon tarkkailuun ja “body shame” -ilmiöön. Tuloksissa todettiin itsemyötätunnolla olevan näihin ongelmiin vähentävää vaikutusta. Sukupuolten välisiä eroja ei havaittu, vaan vaikutus oli sama sekä mies- että naisopiskelijoille. Tutkimus on julkaistu Sex Roles: A Journal of Research -lehdessä kesäkuussa 2020. (Wang ym.) Myös Body Image -lehdessä maaliskuussa 2020 julkaistussa artikkelissa kerrotaan samansuuntaisista tutkimustuloksista: itsemyötätunto vaikutti naistutkituilla myönteisempään kehonkuvaan (otos 363 naista). Tulokset laajennettiin koskemaan syömiseen ja liikuntaan liittyviin sosiaalisiin vertailutilanteisiin. (Siegel ym.)

Kristin Neffin kirjoittaman artikkelin mukaan korkean itsetunnon tavoittelu voi olla myös ongelmallista. Itsemyötätunto onkin tälle hyvä vaihtoehto. Itsemyötätunto merkitsee itsensä kohtelemista ystävällisellä tavalla, inhimillisyyden tunnustamista ja tietoisuutta negatiivisten puolten esilletuontiin. Itsemyötätunnolla voi saada samanlaisia hyötyjä mielenterveydelle kuin korkealla itsetunnolla, mutta vähemmillä haitoilla. Tutkimus on osoittanut, että itsemyötätunto antaa enemmän emotionaalista sietokykyä ja vakautta kuin itsetunto, mutta siihen liittyy vähemmän itsearviointia ja itsepuolustusta, kuin korkean itsetunnon tavoitteluun. Vaikka hyvä itsetunto merkitsee itsensä positiivista arviointia siihen liittyy usein tarve olla erityinen ja keskiarvoa korkeammalla tasolla, itsemyötätunto sen sijaan ei merkitse itsearviointia tai vertailua muihin. Pikemminkin se on eräänlainen yhdistetty ja selkeä tapa suhtautua itseemme myös silloin, kun epäonnistumme ja olemme epätäydellisiä. (Neff)

IHMISSUHTEET

The Journal of Positive Psychology -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimusartikkelissa todetaan, että koska ihminen käyttää itseään ankkurina arvioidessaan ihmissuhteita ja käsityksiään niistä, itsemyötätunnolla voi olla vaikutusta esimerkiksi seuraaviin ihmissuhdepiirteisiin: empatiaan ja auttaviin
aikomuksiin. (Welp & Brown.)

Personality and Social Psychology Bulletin -lehdessä kuvataan itsemyötätunnosta olevan monenlaisia etuja yksilölle. Yhä on kuitenkin epäselvää, kuinka näitä etuja saisi siirrettyä myös muille. Kolmen tutkimuksen tuloksissa osoitettiin itsemyötätunnon voivan lisätä omien epätäydellisyyksiensä hyväksymistä, mikä puolestaan voi samalla lisätä myös muiden ihmisten epätäydellisyyksien hyväksymistä. Erityisesti tutkimuksissa 1 ja 2 todettiin, että myötätuntoiset ihmiset ilmoittivat hyväksyvänsä omat virheensä paremmin, mikä myös ennakoi heidän seurustelukumppaniensa ja muiden tuttaviensa virheiden suurempaa hyväksymistä. Tutkimuksessa 3 havaittiin, että myötätunto edisti molemminpuolista hyväksyntää parisuhteessa. (Zhang ym.)

VANHEMMUUS JA KASVATUS

Elokuussa 2020 julkaistussa kiinalaistutkimuksessa tutkittiin ankaran vanhemmuuden ja nuoruusiän masennusoireiden välistä yhteyttä. Tuloksissa todettiin itsemyötätunnon olevan oireita torjuva tekijä. Masennusoireita oli vähemmän niillä nuorilla, ketkä olivat itsemyötätuntoisia. (Liu ym.)

Itsemyötätuntoa ja myötätuntoa sisältävät vanhemmuusinterventiot parantavat vanhemman omaa itsemyötätuntoa ja tietoisuustaitoja, sekä vähentävät masennusta, ahdistusta ja stressiä. (Jefferson ym.) Itsemyötätunnolla on myös todettu olevan vanhemmuuteen suora tiedostava ja kiitollisuutta välittävä vaikutus. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että myötätunnon ja kiitollisuuden lisääminen voivat auttaa ylipäätään parantamaan tietoista vanhemmuutta. (Thanh ym.)

Tutkimusten mukaan myötätunnolla on merkittävä rooli toimivassa organisaatiossa. Suomen Opetushallitus on vuosina 2019-2020 rahoittanut ”Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa” -hanketta, jonka avulla avulla päiväkotiyhteisöjä voidaan tukea oman myötätuntokulttuurinsa tiedostamisessa, tunnistamisessa ja kehittämisessä ja sitä kautta elävän myötätuntokulttuurin saavuttamisessa. Myötätuntokulttuurilla tarkoitetaan yhteisöön vakiintuneita ja säännöllisiä tapoja huomata jäsentensä mielipaha ja kärsimys ja myötäelää näissä tilanteissa. Hankkeessa luodun Pedagogisen mallin avulla päiväkotiyksiköitä koulutettiin havainnoimaan, tunnistamaan ja tarkastelemaan omaa myötätuntokulttuuriaan. Tulosten perusteella “Kohti elävää myötätuntokulttuuria” -malli osoittautui koulutuskäytössä toimivaksi ja päiväkotiyhteisöt kokivat saaneensa sen avulla hyvän alun oman toimintansa kehittämiseksi kohti elävää myötätuntokulttuuria. (Rainio ym.)

Haku seuraavista: Google Scholar, ResearchGate, PsycINFO(EBSCO), FINNA
Hakusanoilla: “self-compassion”, “compassion”, “itsemyötätunto”, “myötätunto”

Lähteet:

Jefferson F., Shires A. & McAloon J. 2020. Parenting Self-Compassion: A Systematic Review and Meta-analysis. Mindfulness 11(2).
Liu K. & Hu Y. 2020. Self-compassion mediates and moderates the association between harsh parenting and depressive symptoms in chinese adolescent. Current Psychology: A Journal for Diverse Perspectives on Diverse Psychological Issues, Aug 29, 2020.
Neff K. 2011. Self‐Compassion, Self‐Esteem, and Well‐Being. Social and personality Psychology Compass.
Neff K., Kirkpatrick L., Rude S. 2007. Self-compassion and adaptive psychological functioning. Journal of Research in Personality. Vol 41(1), Feb 2007, pp. 139-154.
Rainio A, Kurenlahti E., Nurhonen L., Pursib A., Hilppo J. & Lipponen L. 2020. ”Kohti elävää myötätuntokulttuuria”: Päiväkotien myötätuntokäytännöt liikkeessä. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti Journal of Early Childhood Education Research Volume 9, Issue 2, 2020, 329–348.
Siegel J., Huellemann K. & Hillier C. 2020. The protective role of self-compassion for women’s positive body image: An open replication and extension. Body Image, Vol 32, Mar, 2020. pp. 136-144.
Thanh M., Thi T., Xingxue X. & Vu, H. 2020. The Influence of Self-Compassion on Mindful Parenting: A Mediation Model of Gratitude. The Family Journal
Welp L. & Brown C. 2014. Self-compassion, empathy, and helping intentions. The Journal of Positive Psychology, Vol 9(1), Jan, 2014. pp. 54-65.
Wang Y., Wang X., Yang J., Zeng P. & Lei, L. 2020. Body talk on social networking sites, body surveillance, and body shame among young adults: The roles of self-compassion and gender. Sex Roles: A Journal of Research, Vol 82(11-12), Jun, 2020. pp. 731-742.
Zessin U., Dickhäuser O. & Garbade S. 2015. The Relationship Between Self‐Compassion and Well‐Being: A Meta‐Analysis. The International Association of Applied Psychology.
Zhang J., Chen S., Tomova S. & Teodora K. 2020. From me to you: Self-compassion predicts acceptance of own and others’ imperfections. Personality and Social Psychology Bulletin, Vol 46(2), Feb, 2020. pp. 228-242.

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2020.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Vallattomat rajat

Kiintymysvanhemmuus ry — Wed, 27 Oct 2021 09:27:07 +0000

Rajat tulevat lähes poikkeuksetta esiin lapsen kasvatukseen liittyvissä keskusteluissa. Ja kuka lähtisikään kyseenalaistamaan sitä, etteikö täysin ilman rajoja oleva ihminen tuntisi itsensä turvattomaksi. Keskusteluissa rajojen tärkeydestä saa vain helposti sellaisen käsityksen, että ainoa tapa toteuttaa lapsen tarvitsema olemisen ja tekemisen kehys, on luoda lapsen ympärille keinotekoiset, aikuisen määrittelemät rajat. Aikuinen määrittelee ja päättää, mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei. Rajojen sijaintia ei tarvitse edes välttämättä perustella lapselle, koska aikuinen tietää parhaiten, mikä on lapsen parhaaksi.

Jesper Juul kuvaa kirjassaan Viisas lapsesi edellä mainittua aikuislähtöistä rajojen asettamista lapsen ympärille seuraavan piirroksen avulla:

Jos lapsella on elämässään useampia rajoja asettavia vanhempia tai muita aikuisia, mitä sitten tapahtuu? Lapsen elämässä olevat aikuiset asettavat lapselle oman kokemuksensa mukaisesti sellaiset rajat, mitkä ovat heidän mielestään sopivat ja lapsen parhaaksi. Juulin piirroksia mukaillen sen voisi esittää oman tulkintani mukaan näin:

Sillä vaikka aikuiset sopisivatkin yhdessä kasvatusperiaatteista, ihmisten yksilöllisyys tuo eteen sen, että eri ihmisten asettamat rajat ovat väistämättä eri paikoissa. Jokaisesta eteen tulevasta asiasta on mahdotonta keskustella etukäteen ja asettaa se yksi yhteinen linja. Olemme erilaisia ja meillä on erilaiset mielipiteet. Sen lisäksi, että eri aikuisten täysin yhtenäinen linja on hankala, jollei mahdoton toteuttaa, se ei ole inhimillistä, saati aitoa. Ihmiset eivät ole robotteja, joiden tulisi, tai jotka voisivat aina käyttäytyä tietyn kaavan mukaan. Onko lapsen kannalta parempi yrittää olla täysin yhden- ja johdonmukainen, vai aito? Kumpi opettaa enemmän ihmisenä olemisesta?

Juul kirjoittaa: ”Aikaisemmin olemme asettaneet rajat ikään kuin lasten ympärille. Niiden tilalle aikuisten on opittava asettamaan rajat itselleen.” Juul kuvaa aikuisten itselleen asettamia rajoja seuraavasti:

Vanhemmalla on toki velvollisuus luoda lapsen elolle turvalliset ja terveelliset puitteet. Aikuisen on suotavaa myös opastaa lasta toimintaympäristöjen ja yhteiskunnan säännöistä ja käyttäytymisoletuksista. Mutta tarvetta tämän ajatuksen mukaan varsinaisiin keinotekoisiin rajanmuodostuksiin ei ole. Riittää, että aikuinen on rehellinen sekä itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan kohtaan, että myös lasta kohtaan, ilmaisten rajojensa sijainnin kunnioittavasti ja ikätasoisesti.

Eli sen sijaan, että kohdistettaisiin puhe lapseen ja siihen mitä hän teki väärin tai oikein, tai sääntöjen vastaisesti tai niiden mukaisesti (Et saa tehdä noin/sinun pitää/tuo on kiellettyä), ilmaistaan asia omasta lähtökohdasta itseen kohdistuen (En pidä kun/En halua, että/Minua sattuu, kun). Lapsi ansaitsee saada tietää, mikä hänen käytöksessään meni rajasi yli, ja miksi. Lapsi oppii oikeita syy-seuraussuhteita sen sijaan, että kehitettäisiin keinotekoisia seuraamuksia.

”Et saa koskea toisten tavaroihin ilman lupaa” vs. ”En pidä siitä, että otat puhelimeeni kysymättä minulta ensin.”

”Ei ihmisten päällä saa pomppia!” vs. ”En halua, että hyppäät päälleni varoittamatta.”

Joskus on tarpeen puolustaa myös muiden rajoja: ”Pikkusiskoa taitaa sattua, kun puristat hänen kättään noin kovaa.”

Aiemmin kuvattu useamman aikuisen ja yhden lapsen tilanne voisi tämän ajattelun mukaan näyttää tältä:

Asettamalla perinteisellä tavalla rajat lapsen ympärille opetetaan lapselle, että pienemmän ja heikomman tulee totella isompaa ja vahvempaa, kyseenalaistamatta. Jälkimmäinen Juulin esittämä tapa opettaa lapselle, että jokaisella on oikeus pitää kiinni henkilökohtaisista rajoistaan. Se myös opettaa käytännössä aikuisen esimerkin kautta, miten sen tehdään. Käytännön osaaminen siitä, miten voi jämäkästi, mutta kunnioittavasti puolustaa omia rajojaan on äärimmäisen tärkeä taito, joka tulee varmasti jokaisella eteen mm. kaveriporukoissa ja muissa tulevissa ihmissuhteissa.

Joillekin aikuisille omien rajojen puolustaminen on vaikeaa. Monikaan meistä ei ole lapsena saanut harjoitella näitä taitoja turvallisessa ympäristössä. Jos joku on lapsena aina tiennyt sinua paremmin, kuinka paljon vaatetta tarvitset, kuinka paljon ruokaa on sopivasti, milloin on sinulle oikea aika mennä nukkumaan, tai mitä missäkin tilanteessa on sopivaa ja epäsopivaa tuntea, on vaikea saada tuntumaa omiin tarpeisiin ja tunteisiin. Ehkä sinua on lisäksi kiitelty ja kehuttu niissä tilanteissa, kun venyt ja paukut toisten ihmisen toiveiden ja ympäristön odotusten mukaan, omat rajasi unohtaen. Aikuisenakin voi olla silloin vaikea tunnistaa omia tunteita ja tarpeita, ja tietää missä oman sietämisen tai jaksamisen rajat menevät.

Onneksi päivittäinen puuhastelu lasten kanssa on mitä mainiota alustaa itsetutkisteluun, omien rajojen hakemisen ja niiden puolustamisen harjoitteluun. Päivittäin varmasti tulee eteen esimerkiksi tilanteita, joissa lapsen joku teko ärsyttää. Silloin voi pysähtyä miettimään, onko rajasi ylitetty. Onko lapsen teossa oikeastaan mitään ”väärää”, vai onko kyse vain tunteesta, joka sinussa herää? Jos olisit toisessa paikassa tai toisessa mielentilassa, heräisikö sinussa sama tunne vai joku muu? Onko lapsesi vastuussa sinun tunteistasi?

Jos haluat puuttua johonkin lapsen tekemiseen, on siis hyvä kysyä ensin itseltään, mitä rajojani on rikottu. Jos et keksi siihen vastausta, kyse ei ehkä olekaan sellaisesta asiasta, johon sinun tulisi puuttua. Jos rajasi on rikottu, kerro siitä lapselle rakentavasti ja kunnioittavasti. Anna vuorostaan lapsesi puolustaa omia rajojaan, silloin kun hänen tekonsa eivät riko kenenkään muu rajaa.

Mikä tässä ajattelutavassa on lisäksi mielestäni hienoa ja vapauttavaa, että sen myötä voidaan vähentää lapseen kohdistuvaa vallankäyttöä. Voimme siis rakentaa suhteemme lasten kanssa ihan muiden lähtökohtien varaan – aitouden sekä molemminpuolisen ymmärryksen ja kunnioituksen. Minun ei tarvitse aikuisena astua päivittäisessä kanssakäymisessä määräävään ja lasta ylempänä olevaan rooliin, vaan voin olla vanhempanakin täysin oma itseni. Omine rajoineni ja rajallisuuksineni.

– Veera –

Lisäys 22.2.2017. Yllä olevaa tekstiä soveltaessa täytyy huomioida, että lapsella on välttämättömiä tarpeita esim. kosketus, ravinto, hoiva ja tarve tulla nähdyksi. Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, että vanhempi on lähellä ja valmiina huolehtimaan näistä tarpeista. Pienen lapsen kanssa vanhemman rajat saattavat ylittyä ja todennäköisesti ylittyvätkin, eikä se ole vaarallista, kunhan vanhempi huolehtii myös omasta jaksamisestaan mm. pyytämällä tarvittaessa apua ja järjestämällä mahdollisuuksien mukaan lepohetkiä. Kun lapsella alkaa ilmetä muitakin kuin välttämättömiä perustarpeita, voi vanhempi pikku hiljaa alkaa pitämään enemmän rajoistansa kiinni. Lapsen on oltava sellaisessa iässä, että hänellä on kyvyt ymmärtää, miksi häntä rajoitetaan. Isompaakaan lasta ei tulisi jättää yksin voimakkaiden tunteiden kanssa. Lasta kuulostelemalla selviää, missä tilanteissa ja kuinka paljon aikuinen voi ilmaista rajansa ja missä taas joustaminen on tarpeen.

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2016.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Mitä riskejä on rankaisemisen käytössä kasvatusmenetelmänä?

Kiintymysvanhemmuus ry — Thu, 07 Oct 2021 08:30:51 +0000

Rankaisemisen käyttäminen kasvatusmenetelmänä on useastakin syystä kyseenalainen. Ensinnäkin se on tehotonta, koska se ei opeta lapselle toivottua toimintatapaa haitallisen tilalle. Rankaiseminen myös viestii lapselle, että lapsi on huono eikä osaa, ja on siten suoraan yhteydessä myös heikkoon itsetuntoon. Vaikka lyhyellä aikavälillä näyttäisikin siltä, että rankaiseminen – esimerkiksi lapselle annettu jäähy – toimii, pitkällä aikavälillä se tuottaa päinvastaisia tuloksia: rankaisemalla lapsista tulee aggressiivisempia ja heillä on enemmän käytöshäiriöitä.

Kun lapsi toimii väärin, on usein kyse yksinkertaisesti siitä, että hän ei vielä osaa toimia oikein. Voi myös olla, että hänen tunnemaailmansa on sillä hetkellä ylikuormittunut, jolloin lapsi ei itse pysty kontrolloimaan käytöstään. Tunnemaailman ollessa ylikuormittunut lapsi tarvitsee aikuista tasapainottamaan kuohuvia tunteitaan. Kun aikuinen pysyy rauhallisena, myös lapsi oppii rauhoittumaan. Rankaiseminen puolestaan haittaa oppimista lapsen kokeman häpeän, uhan ja vihan tunteiden myötä. Esimerkiksi jäähyt saavat lapsen helposti entistä vihaisemmaksi ja tuntemaan epäluottamusta vanhempaa kohtaan, eikä tunteiden ja käytöksen sääntely silloin parane. Oppiminen vaatii sille otollisen ilmapiirin.

Rankaiseminen johtaa myös helposti negatiiviseen kehään. Tuolloin lapsen ja vanhemman tunnesuhde rikkoutuu, jonka johdosta lapsen tarve saada kiitosta vähenee ja rankaisemisen voimakkuutta täytyy lisätä. Rankaiseminen ei myöskään kehitä lapsen omaa moraalitajua, oivalluskykyä, empatiaa tai ongelmanratkaisutaitoja.

Näitä kaikkia voidaan opetella vuorovaikutuksellisilla metodeilla. Lapsi oppii yhteyden kautta, jota hän kokee vanhempiensa kanssa. Kun ollaan hankalan tilanteen edessä, ollaan erityisen hyvän kasvatustilanteen äärellä. Kasvattaja mallintaa tuolloin lapselle tunteiden hallintaa omalla käytöksellään sekä rauhoittumista lohduttamalla, kosketuksella ja keskustelemalla. Parempaa toimintatapaa voi opetella yhdessä keskustelun lisäksi esimerkiksi konkretisoimalla lapselle tilannetta lelujen avulla tai vaikkapa piirtämällä.

Lue lisää aiheesta

Kirjaesittely: Unconditional Parenting

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry