Kiintymysvanhemmuus ry

Näe lapsen käytöksen taakse

Kiintymysvanhemmuus ry — Thu, 09 Oct 2025 17:56:05 +0000

Mäkelä Heli
Näe lapsen käytöksen taakse
Santalahti 2025

Näe lapsen käytöksen taakse -kirjan nimi kertoo jo hyvin, mikä kirjan kantava teema on. Kirjan ulkonäkö ei minusta valitettavasti ole kovin houkutteleva, mutta sisältö oli erittäin hyvä!

Kirja on suunnattu varhaiskasvatuksen ammattilaisille, mutta voin suositella sen lukemista ihan jokaiselle vanhemmalle tai lasten kanssa muutoin tekemisissä olevalle. Mäkelä onnistuu perustelemaan todella kattavasti ja vakuuttavasti, miksi todellakin on tärkeää pysähtyä tutkimaan, mitä lapsen käytöksen takana on. Kirja perustuu vahvasti hermostolliseen näkökulmaan ihmisen käyttäytymisestä.

Kirjoittaja kehottaa pysähtymään ja pohtimaan, miksi lapsi käyttäytyy juuri näin ja mitä se kertoo minulle? Tärkeää olisi ottaa kantavaksi ajatukseksi se, mitä kasvattaja voisi tehdä toisin, eikä kiinnittää huomiota vain lapsen toimintaan. Mäkelä toivoo, ettemme enää yritä keinolla millä hyvänsä muuttaa lapsen käytöstä sellaiseksi, mitä itse toivoisimme sen olevan. Hän ehdottaa, että näkisimme käytöksen merkkinä siitä, missä tilassa lapsen hermosto on sillä hetkellä. Vanhat sukupolvien ketjusta nousevat kasvatustavat eivät tue tätä ajattelua. Meidän tulee pysähtyä ja miettiä, miten todella haluamme toimia.

Mäkelä on koonnut kattavasti tietoa siitä, mitkä kaikki asiat voivat vaikuttaa lapsen käytöksen takana. Näitä ovat muun muassa tarpeet ja tunteet, temperamentti, hermoston eri tilat sekä stressi ja kiire. Toisessa osassa Mäkelä esittelee erilaisia keinoja lapsen turvan tunteen vahvistamiseen. Tämä on tärkeää, sillä lapsuudessa muodostuneella turvan tunteella on suuri vaikutus myöhempäänkin hyvinvointiin. Kolmannessa osiossa kirjoittaja on koonnut erilaisia aikuisen toimintatapoja siihen nähden, missä hermoston tilassa lapsi on. Jo otsikoista näkee hyvin sen, että lapsen varsinainen “kasvattaminen” ei onnistu muulloin kuin lapsen ollessa turvan tilassa. Silloin kun lapsen hermosto on epätasapainossa eli hän on esimerkiksi taistele tai pakene -tilassa, on tärkeää keskittyä vain turvan tunteen palauttamiseen. Viimeisessä osiossa Mäkelä johdattaa lukijan tutkimaan kasvattajan oman käytöksensä taustoja. Hän kirjoittaa esimerkiksi aikuisen oman lapsuuden vaikutuksesta hermostoon sekä aikuisen hermoston epätasapainon vaikutuksesta kasvatukseen. Lopussa on myös hyviä harjoituksia oman hermoston säätelyyn, joita voi käyttää myös lapsen kanssa.

Avaan tässä Mäkelän kirjoituksia tarkemmin hermoston eri tiloista, sillä se oli mielestäni yksi kirjan parhaita anteja. Ihmisen yleisin hermostollinen tila pitäisi olla turvan tila. Turvan tila on avain oppimiseen sekä terveeseen sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. On tärkeää palauttaa lasta turvan tilaan aina kun se on tarpeen. Polyvakaalisen teorian mukaan hermosto voi mennä hetkellisesti epätasapainoon ja lapsi on taistele tai pakene -tilassa, lamaantumisen tilassa tai miellyttämisen tilassa. Muussa kuin turvan tilassa lapsi keskittyy vain selviämiseen, ei yhteyden muodostamiseen toisten kanssa. Tilat vaihtelevat päivän aikana, mutta tärkeää on, että pystymme palautumaan turvan tilaan emmekä jumitu epätasapainoon.

Turvan tila

Lapsi on avoin, kontaktissa muiden kanssa, yhteistyökykyinen, empaattinen ja ottaa vastaan puhetta
Keho on rento, hengitys rauhallista ja syvää, sydämen syke normaali
Lapsi on leikkisä, luova, aktiivinen ja kiinnostunut asioista
Lapsen kanssa pystyy keskustelemaan ja ratkomaan ongelmia
Lasta pystyy “kasvattamaan” erilaisilla keinoilla (kirjassa esitelty mm. mallintaminen, positiivinen huomiointi, myönteinen aktivointi, luonnolliset seuraamukset, rajat, motivaation tukeminen, ympäristön muokkaus, leikki ja ongelmanratkaisutaitojen vahvistaminen)

Taistele tai pakene -tila

Suurin osa haastavista kasvatustilanteista tapahtuu kun lapsi on taistele tai pakene -tilassa
Lapsen sympaattinen hermosto aktivoituu. Näkyy usein liikkeenä, äänenä ja aggressiivisuutena
Lapsi hakee huomiota haastavalla käytöksellä
Lapsi ei käyttäydy huonosti vaan hänen kehonsa puolustautuu
Lapsi tarvitsee turvaa ja kanssasäätelyä EI rankaisua, sättimistä, uhkailua, nalkutusta ym.

Lamaantuminen

Lapsen liike on vähäistä ja hidasta
Häneen on vaikeaa saada kontaktia eikä hän hae yhteyttä toisiin ihmisiin
Lapsi saattaa näyttää ulospäin olevan turvan tilassa mutta kokee sisäisesti hätää tai ahdistusta tai häpeää
Houkuttelu yhteyteen välittämisen ja turvan avulla
Lapsen kehon liikuttelu ja asennon avaaminen

Miellyttäminen

Lapsi tuntee olevansa turvassa miellyttäessään muita. Lapsi pelkää, että yhteys katkeaa, jos hän näyttää kaikki tarpeensa ja tunteensa.
Lapsi toimii aikuisen tunteiden kannattelijana
Lapsi tukahduttaa omia tunteitaan ja tarpeitaan
Keho voi olla jatkuvassa valppaustilassa mutta ulospäin lapsi näyttää tyytyväiseltä ja käyttäytyy moitteettomasti
Miellyttämiseen taipuvaiset lapset ovat usein aikuisen näkökulmasta helppoja ja mukautuvia. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan selviytymiskeinosta!

Autonominen hermostomme tarkkailee jatkuvasti ympäristöä ja kehon sisäistä tilaa, sillä sen tehtävä on pitää meidät turvassa. Tätä tiedostamatonta havainnointia kutsutaan neuroseptioksi. Jos neuroseptio havaitsee uhkaa, se aktivoi meissä tilanteesta ja ihmisestä riippuen tarpeen taistella, paeta tai lamaantua. Lapsen neuroseptio tarkkailee aikuisen toimintaa. Jos lapsi käyttäytyy huonosti (hänen hermostonsa on epätasapainossa), saatamme pahentaa tilannetta, jos lapsen neuroseptio kokee toimintamme uhkana. Aikuisten tulisikin aina pyrkiä viestimään turvaa ja näin saada myös lapsi turvan tilaan.

Mäkelä kirjoittaa, että kanssasäätely on yksi aikuisen tärkeimmistä työkaluista lapsen kanssa. Lapsi autetaan stressaavista hetkistä takaisin sietoalueelleen. Kanssasäätelyssä aikuinen säätelee omaa hermostoaan ja tuo lapsen hermostolle turvan merkkejä, jotta lapsi voi palata turvan tilaan. Kyse on siitä, että aikuinen vain on läsnäolevasti lapsen kanssa, ei kerro, opeta tai anna ohjeita. Se on siis olemista ei tekemistä. Lapsi oppii yhdessä aikuisen kanssa kohtaamaan ja sietämään isoja tunteita. Kanssasäätelyn avulla lapsi tulee kohdatuksi ja hän oppii, että hänen tunteillaan on väliä. Kanssasäätelyn tarkoitus ei ole saada lapsen tunnetta loppumaan ja häntä hiljentymään. Aikuisen antamia turvan merkkejä: pehmeät kasvot, rennot lihakset, rauhallinen hengitys ja sydämen syke, melodinen ääni ja pehmeät, vähäiset liikkeet.

Lapsi tarvitsee tarpeeksi tukea sisäistääkseen, että hän on hyvä, hänen tunteilleen on tilaa ja hän on turvassa. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa, antaa tilaa tunteille, toimii kanssasäätelijänä ja hyväksyy hänet kaikissa tilanteissa. Mäkelä on ilmaissut tämän hyvin lauseella: “Lapsella on oikeus olla aikuiselle vaivaksi”. Lapsen tulisi saada tuntea kaikkia tunteita ja aikuisen tulisi sietää ja kannatella niitä. Hänen tulisi saada itkeä, jännittää, raivota ja hävetä ilman, että aikuinen mitätöi, vähättelee tai kieltää hänen tunteensa.

Kirjan tärkein sanoma on siis, että meidän tulisi pysähtyä lapsen käytöksen äärelle. Pohtia, mikä saa lapsen käyttäytymään näin. Pysähtyä ja olla uteliaita ennen kuin teemme mitään. Jos keskitymme vain muuttamaan lapsen käytöstä, sorrumme usein näihin vanhanaikaisiin sukupolvien ketjusta nouseviin kasvatusmenetelmiin kuten häpäiseminen, palkitseminen, sättiminen, uhkailu, pakottaminen, lahjominen, kiristäminen tai tunteiden mitätöinti. Yhteyden ja turvan tilassa lapsi on lähtökohtaisesti yhteistyöhaluinen, joustava ja kykenee säätelemään tunteitaan eli jokin on saanut hänen hermostonsa epätasapainoon. Tämä hermostollinen tila aiheuttaa aikuisen näkökulmasta ei toivottua käyttäytymistä.

Mäkelä kehottaa lukijaa myös tutkimaan oman käytöksen taustoja. Jos pysähdymme omien tarpeidemme ja tunteidemme sekä hermoston tilojen äärelle, pystymme näkemään niitä paremmin myös lapsessa. Kun tutustumme meitä triggeröiviin ärsykkeisiin ja niistä nouseviin reaktioihimme, pystymme toimimaan tietoisemmin. Tapamme reagoida on ohjelmoitu jo lapsuudessa hermostoomme sillä, miten meidät on kohdattu. Onko tarpeisiimme ja tunteisiimme vastattu? Reaktiomme hankaliin tilanteisiin lapsen kanssa nousee siis omista kokemuksistamme. On ymmärrettävää, että joissain tilanteissa aikuisen oma itsesäätely pettää. Näissä tilanteissa uteliaisuus ja itsemyötätunto ovat avainasemassa. Lapselle olisi ensiarvoisen tärkeää, että aikuinen tarjoaa hänelle turvaa ja kanssasäätelyä. Meidän olisi siis tärkeää vahvistaa omaa itsesäätelykykyämme. Pystymme lisäämään oman hermostomme joustavuutta itsemyötätunnon ja kehotietoisuuden kautta.

– Anni Paarma

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Kani, joka kuunteli

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 06 Oct 2025 17:24:02 +0000

Kani, joka kuunteli
Cori Doerrfeld
Suomennos: Raija Rintamäki
Kumma kustannus
2025

Tässä lastenkirjassa Karo-niminen lapsi rakentaa palikoista upean rakennelman, joka kuitenkin yllättäen sortuu. Karoa saapuu auttamaan eri eläimiä, joilla on jokaisella näkemys siitä, mikä auttaisi ja mitä pitäisi tehdä. Karoa nämä auttamisyritykset eivät kuitenkaan lohduta. Sitten saapuu kani, joka keskittyy vain olemiseen ja Karon kuunteluun. Karo saa itse näyttää, miltä hänestä tuntuu ja mitä seuraavaksi voisi tehdä.

“Kani, joka kuunteli” on koskettava kuvakirja surusta, lohduttamisesta ja kuuntelemisen voimasta: siitä, miten tärkeää on joskus vain olla hiljaa.

Tämä kirjan takakannesta löytyvä lause kiteyttää hyvin kirjan tärkeimmän sanoman. Kirja kuvaa sitä, kuinka tärkeää on pysähtyä lapsen äärelle ilman, että yrittää poistaa hänen tunnettaan, ratkaista ongelmaa tai edes sanallisesti lohduttaa. Kun lapsella on suuria tunteita, on aikuisen ensisijaisesti tärkeää keskittyä yhteyden rakentamiseen. Kun yhteys ja turva on muodostettu ja tunne on saanut tilaa olla ja mennä, voi asiaa käsitellä myös sanallisesti. Näin emme ohita tunnetta ja sen kehollista kokemusta, vaan annamme sen virrata.

Kirjan kuvitus on tehty digitaalisesti. Kuvitus on melko minimalistista, mutta hyvin kertovaa. Tekijä on saanut erinomaisesti tallennettua Karon tunnetiloja hänen ilmeisiinsä ja kehonkieleensä. Lapsemme (2- ja 4-vuotiaat) tykästyivät kirjaan heti. Heidän sanojensa mukaan parasta kirjassa on Karon tekemät upeat rakennelmat. Hauskaa on myös, kun kirjassa on monenlaisia eläimiä. Vielä hauskempaa on, kun aikuinen lukee niitä eri äänillä.

Voin suositella kirjaa kaikille alle kouluikäisille ja miksei toki vanhemmillekin. Kirjan teema ei ole kovin yleisesti kirjoissa näkyvä ja saa lukijan toivottavasti ajattelemaan asioita hieman eri tavalla. Mitä jokainen meistä eniten tarvitsee, silloin kun on vaikeaa? Kuuntelevia korvia ja myötätuntoista asennetta.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Vahva vanhemmuus: Kuinka löytää hyvä itsestään ja lapsestaan

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 05 Oct 2025 19:05:12 +0000

Kirjoittanut: Becky Kennedy
Suomentanut: Suvi Kauppila
2024
Alkuperäisteos: Good Inside: Practical Guide to Become the Parent You Want to Be

“Yhteys ennen kaikkea” on teema, joka yhdistää kaiken, mistä Becky Kennedy kirjoittaa. Vahva vanhemmuus kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osa keskitytään Dr. Beckyn kasvatus periaatteisiin kuten kaksi asiaa on totta, käytös on ikkuna, vähennä häpeää ja lisää yhteyttä. Toisessa osassa selvitetään käytännössä yhteyden rakentamista ja käytökseen puuttumista. Käytännöllisiä vinkkejä vanhemmille tulee siitä, miten yhteyspääomaa voi kerätä ja kuinka toimia erilaisissa haasteissa: kiukkukohtaukset, aggressiivisuus, sisaruskateus, uhma, valittaminen, valehtelu, pelot ja ahdistus, ujous, turhautumisen sietäminen, ruokailut, itkeminen, eroahdistus, nukkuminen, itseluottamuksen rakentaminen, perfektionismi ja haluttomuus puhua tunteista. Englanninkielisen alkuperäisteoksen nimi on osuva, sillä tämän kirjan avulla vanhempi todella voi opiskella käytännöllisiä keinoja löytää hyvä itsestään ja lapsestaan sekä muuttua sellaiseksi vanhemmaksi, joka haluaa olla.

Käydäänpä kasvatusperiaatteista ensimmäiseksi läpi, mitä tarkoittaa yhteys. Yhteys on merkki läsnäolosta, turvallisuudesta ja hyvyydestä. Yhteys on vanhemman ja lapsen välinen tai omaan itseen luotu side, joka olettaa hyvän tarkoituksen käytöksen takana. Yhteys ei kuitenkaan ole hyväksyntää, joka liittyy tiettyyn käytökseen. Tämä selittää sen, miksi ei yhteyden luominen lapseen vaikealla hetkellä “vahvista” huonoa käytöstä. Yhteys liittyy siis suhteeseemme ihmiseen käytöksen takana. Yhteys on olemassa, kun näytämme lapsillemme, että saat olla oma itsesi silloinkin kuin sinulla on vaikeaa ja pysyn silti luonasi. Vanhempien vaikeudet lastensa kanssa johtuvat yleensä jommasta kummasta ongelmasta: lapset eivät tunne niin voimakasta yhteyttä vanhempiin kuin haluavat tai tuntevat olevansa yksin jonkin vaikeuden tai täyttymättömän tarpeen kanssa.

Dr. Becky kertoo yhteyttä kuvaavan esimerkin, jossa kuvitellaan lapsella olevan pankkitili tunteita varten. Pankkitilin valuuttana on yhteys. Lapsen käytös kullakin hetkellä heijastaa sitä, kuinka täysi tai vajaa pankkitili on. Kun vanhempi todella luo yhteyden lapseen, näkee vaivaa ymmärtääkseen, mitä lapselle on tapahtumassa, vanhempi näkee lapsen kokemuksen, sallii hänen tunteensa, vanhempi kerää pääomaa pankkiin. Terve määrä yhteyspääomaa saa lapset tuntemaan olevansa itsevarmoja, pystyviä, turvassa ja arvokkaita. Nämä positiiviset sisäiset tunteet johtavat “hyvään” ulkoiseenkin käytökseen, kuten yhteistyöhön, joustavuuteen ja säätelyyn. Saadaksemme aikaan positiivista muutosta meidän on vanhempina ensin rakennettava yhteys, joka saa lapset tuntemaan olonsa paremmaksi ja käyttäytymään paremmin. Huomionarvoista on, että käytös on ketjun viimeinen lenkki, kaikki alkaa yhteydestä. Yhteyspääoma liikkuu molempiin suuntiin: nostamme säännöllisesti yhteyspääomaa pankkitililtä, kun pyydämme lasta siivoamaan huoneensa, on aika lähteä tai pestä hampaat tms. Vanhemmat kuluttavat runsaasti yhteyspääomaa, sillä meidän on vähän väliä käskettävä lapsia tekemään jotain, mitä he eivät halua ja kunnioittamaan sääntöjä. Tämän vuoksi vanhempien on oltava todella taitavia yhteyden rakentajia, koska tarvitsemme kattavat säästöt, jotta varannot eivät kulu loppuun.

Yhteyden rakentamisen salaisuus on siinä, että olemme rauhallisia. Yhteyden luomista ei kannata yrittää latautuneessa tilanteessa, sillä kehomme ei ole hyvä oppimaan taistele tai pakene -tilassa. Rauhallisemmalla hetkellä voimme hidastaa, luoda yhteyttä, nähdä lasten hyvyyden ja kehittää vahvempaa suhdetta.

Dr. Becky antaa seitsemän vinkkiä vanhemmille kuinka luoda yhteyttä lastensa kanssa:

1. LEPU-aika: leikki ilman puhelinta aika: lapset haluavat jakamattoman huomiomme! Huomio on viesti siitä, että he ovat turvassa, tärkeitä, arvokkaita ja rakastettuja. Anna hetkelle nimi osoittaaksesi, että tämä aika on erityistä. Rajoita aika 10-15 minuuttiin ja pidä se häiriöttömänä. Anna lapsen valita leikki. Lapsi on keskipisteenä, sinun tehtäväsi on vain jäljitellä, pohtia ja kuvailla, mitä lapsi tekee.

2. Täydennys peli: kun lapsi käyttäytyy kapinnallisesti, etsitä hänelle ajatus, että lapsen käytös johtuu äidin /isän puutteesta. Seuraavalla kerralla voit tehdä täydennyksen jo ennen kuin lapsen käytös muuttuu häiritseväksi. Esittele leikki naurun ja hassuttelun kautta: “Minusta tuntuu, ettet ole tarpeeksi täynnä äitiä/ isiä. Luulen, että äitiä / isiä on vain nilkkoihin asti! Täydennetäänpä sinut!” Halaamalla lujasti ja pitkään ja irvistämällä kuin käyttäisit kaikki voimasi muutaman kierroksen avulla, lapsen varastot latautuvat.

3. Tunnerokottaminen toimii samalla tavalla kuin rokottaminen sairauden ehkäisemiseksi. Vahvistamme kehoamme, jotta olemme valmiimpia kestämään vaikeuksia tulevaisuudessa. Tunnerokottamalla luomme yhteyden lapsiin ennen suurten tunteiden hetkeä ja vahvistamme säätelytaitoja ennen kuin lapsen on käytettävä niitä. Tunnerokottamisen kaava on yhteys + validointi + ymmärrettävä tarina, joka toteutetaan ennen varsinaista tapahtumaa. Tämä ei tarkoita, että lapsesta tulee yhtäkkiä hyvä häviäjä lautapelissä, mutta harjoittelu on tunnetusti tie edistykseen. Esimerkiksi tunnerokottaminen ruutuajan päättymistä varten: “Ajatellaan ennen ruutuajan alkamista, miltä tuntuu, kun se loppuu. On vaikea lopettaa sellaisten asioiden tekemistä, joita rakastamme, eikö olekin. Niin minustakin. Vedän nyt syvään henkeä, niin että kehoni valmistautuu siihen kun lopetamme katselun. Mietin myös voisimmeko hoitaa jotkut ruutuajan loppumisen aiheuttamat valitukset pois alta nyt, niin, että kehomme ovat valmiit”. Kepeästi mutta ei pilkallisesti vanhempi voi sanoittaa ruutuajan loppumisten valitusta. Tällä hassuttelulla valat yhteyttä vaikeaan siirtymäkohtaan jo ennen kuin se tapahtuu.

4. Tunnepenkki on kuviteltu penkki, jonne ollaan pudottu, kun tuntuu pahalta. Se voi olla esimerkiksi vihan -penkki, pettymys -penkki, tai kukaan ei välitä minusta -penkki. Lapset ja aikuisetkin haluavat penkillä istuessaan, etenkin jos se on synkkä ja epämukava penkki, että joku istuu heidän seuranaan. Kun siellä istuu yhdessä, penkki ei tunnu enää niin synkältä ja kylmältä vaan meillä on “penkinlämmitin”. Tunteet ovat pelottavia vain, jos jäämme niiden kanssa yksin. Tunteet alkavat heti tyyntyä, jos joku sanoo meille: “Hei, sinä tunnet (surua/ pelkoa/ vihaa/ ulkopuolisuutta). Se on okei. Olen tässä kerro lisää.” Seuraavan kerran, kun lapsesi kertoo sinulle vaikeasta tunteesta muistuta itseäsi, että istu hänen seuranaan penkillä yrittämättä vetää häntä sieltä pois. Näin rakennat yhteyttä ja autat kehittämään resilienssiä. Tekoja ei tarvita paljon: istu ja kuuntele, nyökkää, näytä ymmärtäväiseltä, tarjoa halausta ja hengittäkää syvään. Esimerkkisanoja:

“Kuulostaa tosi vaikealta”
Onpa ikävää. Ihan oikeasti.”
“Olen tosi iloinen, että puhut minulle tästä.”
“Uskon sinua”
“Juuri nyt tuntuu tosi vaikealta olla lapsi. Tajuan sen.”
“Olet tosi surullinen tämän takia. Saat olla surullinen, kulta”
“Olen tässä kanssasi. Olen tosi iloinen, että puhumme tästä yhdessä.”
“Aina ei tarvitse tuntea oloaan heti paremmaksi. Joskus kun tuntuu vaikealta, on parasta puhua ystävällisesti itsellemme ja kertoa ihmisille, jotka ymmärtävät.”
“Rakastan sinua. Rakastan sinua aina yhtä paljon riippumatta siitä, mitä tunnet tai mitä elämässäsi tapahtuu.”

5. Leikkisyys on tapa vaalia yhteyttä arjen keskellä pienillä hassutteluhetkillä. Nauru vähentää stressihormoneja ja lisää vastustuskykyä. Kehomme tervehtyy kun kikatamme tai rentoudumme. Lisäksi hassut tanssileikit, keksityt lorut ja laulut sekä hippaleikit saavat lapset tuntemaan, että he ovat tärkeitä, turvassa ja rakastettuja. Mikäli leikkisyys on vaikeaa, on leikkisä puoli minusta etääntynyt ja sitä voi houkutella takaisin. Kirjan itsestä huolehtimisen luvussa kerrotaan keinoja tähän. Keinoja leikkisyyteen on monia: hassut tanssileikit, kykykilpailu, laulujen ja lorujen keksiminen, perhekaraoke, mielikuvitusleikit, pukuleikit, majan rakentaminen, piilo, hippa…

6. “Kerroinko koskaan siitä kun…” -strategia. Hankalimmat hetket lasten ja vaikeuksien välillä syntyvät siitä kun olemme jumissa vaikeassa käytös kierteessä: lapsi käyttäytyy huonosti, reagoimme huutamalla, lapsi sulkeutuu eikä enää puhu ja olemme neuvottomia. Ongelmasta tulee usein tulenarka, eikä sitä voida käsitellä suoraan, koska siihen liittyy liikaa häpeää (lapset) ja reaktiivisutta (vanhemmat). Tässä strategiassa ei pyritä ratkaisemaan suoraan ongelmaa vaan lähestytään sitä kiertoteitse. Vanhempi samaistuu lapsen ongelmaan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Aluksi vanhemman tulee tunnistaa haasteiden ydin, esim. onko lapsen vaikea tuntea onnea muiden saavutusten vuoksi tai onko lapsella keskittymisvaikeuksia, kun matematiikka tuntuu vaikealta ja turhauttavalta. Sitten vanhempi suhtautuu ongelmiin kuin ne olisivat hänen omiaan. Muistele lähimenneisyydessä tai lapsuudessa kokemaasi samankaltaista vaikeaa hetkeä. Puhu lapsellesi, kun olette rauhallisia, ei tilanteen ollessa päällä! Kerro tarina siitä, kun sinulla oli samanlaisia vaikeuksia. Aloita tarina: “kerroinko koskaan siitä kun…” Herätä lapsen kiinnostus tarinaan, mieluiten sellaiseen, jossa et keksinyt helppoa ratkaisua vaan sinulla oli vaikeaa ja selvisit jotenkuten. Älä päätä tarinaa vääntämällä rautalangasta yhdistämällä tarinaa lapsen tilanteeseen, vaan anna tarinan ja hetken toimia omillaan sekä luota siihen, että se koskettaa yhteyttä kaipaavaa osaa lapsessasi.

Tämä strategia toimii niin hyvin siksi, että kun kerrot sinulla olleen samanlaisia vaikeuksia, sanot todellisuudessa. olet sisimmältäsi hyvä ja rakastettava, olet hyvä lapsi, jolla on vaikeuksia. Näen hyvyyden käytöksesi takana, koska olen itsekin hyvä ja minulla oli samoja vaikeuksia. Kaksi asiaa on totta: voit olla hyvä ja sinulla voi olla vaikeuksia. Tämä olikin yksi tärkeistä Dr. Beckyn kasvatusperiaatteista, johon kannattaa kirjasta tutustua tarkemmin. On myötätuntoista ajatella, että voin olla huutava/ erehtyvä/ virheitä tekevä vanhempi ja silti voin olla hyvä vanhempi. Kaksi asiaa voi olla totta samaan aikaan!

7. Muuta loppua -strategia tarjoaa mahdollisuuden korjaamiselle. Teemme kaikki virheitä, toimimme syyttelevästi, puramme omia vaikeuksiamme lapsiin, huudamme… Teemme virheitä, koska olemme tavallisia ihmisiä, ei siksi, että olemme huonoja vanhempia. Korjaaminen antaa meille mahdollisuuden muuttaa tarinan loppua. Korjata voi pian tapahtuneen jälkeen tai viikon tai vuosien päästä. Ihmissuhteita ei määritä säröilyn määrä vaan kykymme korjata niitä. Korjaaminen ja anteeksipyyntö eivät ole sama asia. Anteeksipyynnöllä yritetään lopettaa keskustelu, mutta hyvä korjaaminen avaa keskustelun. Korjaamisen avulla on tarkoitus luoda uudelleen läheinen yhteys.

Muuta loppua -strategia sisältää neljä vaihetta:

Kerro, että olet pohtinut tapahtunutta.
Tunnista toisen ihmisen kokemus.
Ilmoita, mitä tekisit toisin seuraavalla kerralla.
Luo yhteys uteliaisuuden kautta nyt, kun tilanne tuntuu turvallisemmalta.

Tärkeintä on kantaa vastuu ja kertoa lapsille etteivät he ole vastuussa tunteistasi tai reaktioistasi. Mikään ei tunnu lapsista niin kauhealta kuin jäädä yksin tunteidensa kanssa, ja se johtaa itsesyytöksiin tai itsensä epäilemiseen.

Lapsen käytös on ikkuna hänen tunteisiinsa. Utelias suhtautuminen lapsen (ja omaan) käytökseen on avain siihen, mitä tapahtui käytöksen taustalla. Uteliaisuuden kautta vanhempi on tulevaisuudessa maadoittuneempi ja vähemmän reaktiivinen ja voimme ehkä seuraavalla kerralla kehittää lapsen säätelytaitoja. Yhteys, rajat, validointi ja empatia auttavat lasta rakentamaan säätelytaitojaan. On tärkeää muistaa, että meidän kaikkien on tunnettava olevamme sisimmältään hyviä voidaksemme muuttua. Syyllisyys ja häpeä eivät mahdollista muutosta. Muutoksen avain on, että opimme sietämään tuntemaamme häpeää ja syyllisyyttä. Tässä auttaa kaksi asiaa on totta periaate: “olen tehnyt asioita, joista en ole ylpeä ja olen sisimmältäni hyvä”.

Vahva vanhemmuus on kirja, joka todella antaa paljon miettimistä ja sulateltavaa. Sitä voi myös käyttää selailemalla suoraan hankaluuteen, joka nyt on pinnalla. Tätä kirjoittaessani luin kirjan toiseen kertaan ja yhä se antoi paljon uutta ja pohdittavaa vanhemmuuden oppimiseen.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Yksinäisyydestä yhteyteen

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 05 Oct 2025 18:36:04 +0000

Lapsen ja vanhemman välinen yhteys ei synny itsestään. Se vaatii läsnäoloa, tunnetaitoja ja kykyä olla saatavilla aidon oikeasti. Erityisesti isien kohdalla yhteys lapseen voi jäädä ohueksi, jos taustalla on yksinäisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta.

Vanhemman yksinäisyys ei ole pelkästään sosiaalisten suhteiden puutetta, vaan tunne siitä, ettei itseä nähdä, kuulla tai ymmärretä. Tämä tunne vaikuttaa vanhemman vuorovaikutukseen lapsensa kanssa.

yksinäisyys ja itsemyötätunto

Tuore tutkimus (Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality) osoittaa, että isän itseen kohdistuva myötätunto (self-compassion) vaikuttaa suoraan lapsen kanssa koettuun läheisyyteen. Isät, jotka hyväksyvät omat tunteensa ja virheensä ilman itsesyytöksiä, kokevat vähemmän yksinäisyyttä, henkistä kuormitusta ja heidän suhteensa lapseen on vahvempi.

Yksinäisyyttä kokeva vanhempi vetäytyy helposti. Se näkyy arjessa: vähemmän läsnäoloa, vähemmän tunnetason vuorovaikutusta ja enemmän etäisyyttä. Lapselle tämä voi näyttäytyä kylmyytenä tai välinpitämättömyytenä, vaikka kyse olisi vanhemman omasta uupumuksesta tai käsittelemättömistä tunteista. Lohdullista on, että itseen kohdistuvaa myötätuntoa eli itsemyötätuntoa pystyy harjoittelemaan. Taitoa, joka hyödyttää itseä sekä lasta.

Eron vaikutus lapseen

Rauna Kämäräisen tutkimus Lapin yliopistosta (Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana) osoittaa, miten isät kokevat eron jälkeisen vuorovaikutuksen muuttuneen. Ero voi viedä arjesta pois yhteiset hetket, spontaanin kontaktin ja vanhemman mahdollisuuden olla läsnä lapsen elämässä. Moni isä kokee jäävänsä taka-alalle, johon eron myötä olosuhteet ohjaavat.

” Kokemus perheestä eron jälkeen ei ollut yhtä selkeä. Osa isistä pohti kovasti, ovatko lapset osa perhettä.”

Tämä tunne voi muuttua hiljaiseksi yksinäisyydeksi. Jos sitä ei tunnisteta, se alkaa vaikuttaa kaikkeen: kontaktiin lapseen, omaan vanhemmuuden kokemukseen ja jaksamiseen.

Lapsi aistii etäisyyden

Tutkimus Loneliness among school-aged children and their parents osoittaa, että vanhemman yksinäisyydellä on yhteys lapsen hyvinvointiin. Kun vanhempi voi huonosti, lapsi aistii sen ja reagoi. Turvallisuuden tunne heikkenee, vuorovaikutus kärsii, ja lapsi voi itsekin alkaa vetäytyä.

Vanhemmuus on ajoittain kuormittavaa ja jokainen kokee yksinäisyyttä ajoittain. Olennaista on se, tunnistetaanko nämä tunteet. Lähdetäänkö toimimaan niiden kautta, jolloin tunne lähtee määrittämään toimintaa.

Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä tutkielmassa lapsen näkökulmasta on tärkeää huomioida seuraavat asiat:

Avoin, rehellinen viestintä
Vanhemman aktiivisuus yhteydenpidossa
Kuulluksi tulemisen kokemus
Yhteiset hetket ja tutut rutiinit
Vapaus olla yhteydessä molempiin vanhempiin ilman syyllisyyttä

”Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutussuhde myös vaatii muita suhteita enemmän, sillä siinä tarvitaan tiettyjä taitoja (skills), saatavilla olemista (availability) ja aikaa (time).”

Eron jälkeen lapsi pyrkii pitämään yllä yhtenäistä perhekäsitystä. Tilaa, joka oli ennen eroa.

Miten vahvistaa yhteyttä, vaikka taustalla olisi yksinäisyyttä?

Hyväksy inhimillisyys.
Kukaan ei ole täydellinen vanhempi. Itsemyötätunto antaa tilaa virheille, jonka alustana toimii läsnäolo.
Puhu tunteista, vaikka se tuntuisi vieraalta.
Tunteiden säätely ei tarkoita kontrollia, vaan ymmärrystä. Kun vanhempi tunnistaa omat tunteensa, hän pystyy myös säätelemään vuorovaikutustaan lapsen kanssa. Taitoa voi harjoitella.
Tunnista yksinäisyys.
Yksinäisyyttä ei aina huomaa. Voit kysyä itseltäsi täyttyvätkö sosiaaliset tarpeeni, koenko ulkopuolisuutta, fyysisiä oireita, alakuloa tai vetäydynkö?
Ole läsnä aitona itsenäsi.
Lapsi kaipaa vanhempaa, joka on kiinnostunut, kuuntelee ja vastaa tunnetasolla. Se rakentaa turvallisuuden tunnetta, joka kantaa.
Eron jälkeen vaali yhteyden tilaa.
Jos lapsi asuu toisen vanhemman luona, varmista, että yhteys säilyy. Pidä kiinni ajasta, yhteisistä tekemisistä ja keskusteluista. Lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Yhteys on rakennettavissa

Lapsen ja vanhemman yhteys rakentuu läsnäolosta, aidosta saatavuudesta ja tunnetaitojen harjoittamisesta. Itsemyötätunto auttaa vanhempaa vähentämään yksinäisyyttä ja vahvistamaan suhdetta lapseen. Eron jälkeen avoin viestintä, yhteiset hetket ja kuulluksi tuleminen tukevat vuorovaikutusta ja lapsen turvallisuuden tunnetta.

Lähteet

Artimaa, S. & Rönkkö, E. (2021). Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/130443/ArtimaaR%F6nkk%F6.pdf?sequence=2

Junttila N. (2009). Loneliness among school-aged children and their parents. Turun yliopisto. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/j.1467-9450.2009.00715.x

Kämäräinen, R. (2023). Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana (Pro gradu -tutkielma). Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/65750/Kamarainen_Rauna.pdf?isAllowed=y&sequence=1

Lawson, J. (2025). Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality. Mindfulness (2025) 16:982–1001 https://link.springer.com/article/10.1007/s12671-025-02538-3?utm_source=chatgpt.com

Kirjoittanut

Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Marjo Hirvonen yli 20-vuoden terveydenhuollon työkokemuksella. Minun Tarina® -konseptin kehittäjä, joka on menetelmä yksinäisyyden käsittelyyn ja elämän merkityksellisyyden vahvistamiseen eri toimintaympäristöissä.

marjohirvonen@mielenpaja.fi
www.mielenpaja.fi
https://www.instagram.com/mielenpaja/

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Peppe on ihana

Kiintymysvanhemmuus ry — Sat, 28 Jun 2025 18:55:54 +0000

Peppe on ihana (Bebbe och fina kroppen, 2018, Bonnier Carlsen Bokförlag) on Mervi Lindmanin kirjoittama ja kuvittama, perheen pienimmille suunnattu lastenkirja. Kirjan on suomentanut Raija Rintamäki ja suomenkielisen laitoksen on kustantanut Kustannus-Mäkelä.

Peppe on ihana -kirja on osa Peppe-sarjaa, jossa Peppe, iloinen, tarmokas ja toimelias taapero tutkii, ihastelee ja ihmettelee elämää. Kuten ruotsinkielisen alkuteoksen nimestä voi päätellä, kirjassa käsitellään ihmiskehon hienouksia ja ihmeellisyyksiä Peppen näkökulmasta.

Peppellä on kaksi terävää silmää ja kaksi tarkkaa korvaa. “Ja NENÄ vasta hyvä onkin. Se osaa haistaa. Nuuh, nuuh!”

Jotkin hajut saattavat tosin olla suorastaan tyrmääviä… Myös taitavat sormet ja terävät hampaat löytyy, ja mikäs se tuossa mahan keskellä napottaakaan?

Kirjassa kuvataan kauniisti ja humoristisesti taaperon mutkatonta ja suoraviivaista tapaa ihastella ja ihmetellä omaa kehoaan. Päähuomio on siinä, mitä kaikkea kehon ihmeellisillä osilla voikaan tehdä. Toisinaan tarmokkuus ja ihastelemiseen uppoutuminen johdattavat Peppen vaikeuksiinkin, mutta onneksi häneltä löytyy kaksi ketterää jalkaa, joilla pääsee vikkelästi pakoon.

Mervi Lindmanin kuvitus osuu jälleen nappiin. Selkeät ja yksinkertaiset, mutta hyvin ilmeikkäät kuvat sopivat loistavasti pienille lukijoille. Ne avaavat lyhyehkön tarinan uudelle tasolle korostaen kirjan viestiä ja tuoden siihen kuin huomaamatta lisää sisältöä.

Parhaimmillaan Peppe on ihana -kirja jopa liikuttaa. Tarina muistuttaa kauniisti ja hauskasti siitä, kuinka hienoja meidän pienet lapsemme ja myös me aikuiset itse olemme. Tämä kirja on todellista hyvän mielen lukemistoa, jota meillä kuuntelivat hymyssä suin niin kaksivuotias taapero kuin esikoululainenkin. Myös perheemme vauhdikas vauva jaksoi jo hetkittäin pysähtyä katsomaan kirjan selkeää kuvitusta. Voinkin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille perheille, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia, ja miksei kirjaa voisi lukea isompienkin lasten kanssa muistutukseksi siitä, kuinka ihania, hauskoja ja hurmaavia me kaikki olemme!

– Henriikka Vainio
Kiintymysvanhemmuus ry:n toimihenkilö

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Imetystä tandemina – miksi se kannattaa?

Kiintymysvanhemmuus ry — Sat, 28 Jun 2025 18:31:48 +0000

“Imetätkö vielä taaperoasi?” Perhekerhon jälkeen minulle esitetty kysymys yllätti. Ei siksi, että se olisi tuntunut tungettelevalta tai epäsopivalta, vaan ennen kaikkea siksi, etten osannut odottaa sitä. Isomman lapsen imetys vaikuttaa olevan yhteiskunnassamme jonkinasteinen vaiettu asia ja helposti oletetaan, että taaperoikäisen tai sitä vanhemman lapsen kanssa imetys on jo loppunut. Erityisen suuresti näin tunnutaan oletettavan silloin, kun lapsella on jo pikkusisarus, kuten yllä kuvaamassani tapauksessa. Jos taaperoimetys on harvinaista, tandem-imetys lienee vielä harvinaisempaa.

Tandem-imetys on vähintään kahden eri-ikäisen lapsen imettämistä samanaikaisesti. Lapset eivät välttämättä käy rinnalla yhtä aikaa, vaan olennaista on se, että heitä molempia/kaikkia imetetään.

Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee imetyksen jatkamista vähintään kahden vuoden ikään saakka. Kahden vuoden – ja sitäkin pienemmät – ikäerot ovat Suomessa varsin tavallisia, joten perheitä, joille tandem-imetys sopii, on huomattavasti nykyistä määrää enemmän. Näin on erityisesti silloin, kun huomioidaan, että ihmisen biologiseksi vieroitusiäksi on arvioitu 2,5-7 vuotta.

Millaisia hyötyjä tandem-imetyksellä sitten voi olla? Miksi kahden eri-ikäisen lapsen imettämistä kannattaa harkita, jos se on omassa perheessä ajankohtaista? Entä liittyykö tandem-imetykseen jonkinlaisia haasteita?

TANDEM-IMETYS SISARUSSUHTEEN JA ÄIDIN JA LASTEN VÄLISEN SUHTEEN TUKEMISESSA

Yksi tärkeimmistä tandem-imetyksen hyödyistä on sen myönteiset vaikutukset lasten välisen sisarussuhteen muodostumiselle. Pikkusisaruksen syntymä on isommalle lapselle aina suuri muutos. Siinä, missä isompi lapsi on tottunut saamaan kenties kaiken vanhempien huomion tai olemaan ainakin perheen pienin, on hänen yhtäkkiä jaettava huomio toisen, varsin paljon huomiota vaativan vauvan kanssa. Usein kuvataan, että vauvan imetyshetket ovat tuoreelle isosisarukselle erityisen raskaita. Tämä ei ole mikään ihme, onhan imetys varsin intiimi tapahtuma, jossa äidillä ja imetettävällä lapsella on aivan omanlaisensa yhteys.

Mikäli isosisarus saa jatkaa rinnalla käymistä vielä vauvan synnyttyäkin, hän ei jää täysin ulkopuoliseksi tästä äidin ja pikkusisaruksen välisestä symbioosista. Päinvastoin, imetetty isosisarus saa kokea varsin konkreettisesti, että hänelle on tässä perheessä ja äidin sylissä edelleen tilaa.

Tandem-imetys ei pelkästään ehkäise sisarussuhteessa esiintyviä negatiivisia tunteita, vaan se voi myös omalta osaltaan rakentaa lasten välistä yhteyttä. On sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka sisarukset katsovat toisiaan silmiin tai ottavat toisiaan kädestä kiinni silloin, kun he ovat yhtä aikaa rinnalla.

Pikkusisaruksen syntymä on suuri mullistus paitsi isosisaruksen itsensä elämässä, myös isosisaruksen ja äidin suhteen näkökulmasta katsottuna. Imetyksen aikainen läheisyys, läsnäolo ja ihokontakti ovat omiaan vahvistamaan suhdetta uudenlaisessa tilanteessa ja paikkaamaan siihen mahdollisesti syntyneet kuprut.

ISOMMAN IMETYS VOI AUTTAA VAUVAN IMETYKSEN KÄYNNISTYMISESSÄ

Imetyksen käynnistymiseen voi liittyä monenlaisia haasteita. Maito ei välttämättä nouse kovin nopeasti, vauvan imuote ei välttämättä ole optimaalinen eikä hän välttämättä saa nostatettua tai jaksa nostattaa maitoa riittävään tahtiin. Tällaisissa tilanteissa isomman lapsen imettäminen voikin olla suuri apu. Isompi lapsi on rinnan imemisessä kokenut ja hänellä on tekniikka jo valmiiksi hallussa, joten hänelle maidon nostattaminen voi olla huomattavasti helpompaa. Mikäli maidontuotanto on pysynyt käynnissä koko raskauden tai käynnistynyt uudelleen raskauden loppupuolella, nostattamista ei myöskään tarvitse aloittaa aivan alusta. Koen itse, että kolmannen lapseni imetystaipaleen alkua sujuvoitti se, että olin imettänyt alle kaksivuotiasta taaperoamme läpi koko raskauden ja että hän jatkoi rinnalla käymistä heti, kun palasimme synnytysreissulta kotiin.

Yleinen huolenaihe tuntuu olevan, riittääkö maito vauvalle, jos äiti päättää imettää myös isompaa lasta. On toki tärkeää huolehtia, että vauva saa tarvitsemansa ravinnon, mutta yleisesti ottaen maitomäärä kyllä kasvaa vastaamaan molempien lasten tarpeisiin.

TANDEM-IMETYKSESSÄ TOTEUTUVAT TAAPEROIMETYKSEN TERVEYSHYÖDYT

Taaperoimetyksellä, siis yli vuoden ikäisen lapsen imetyksellä, on monenlaisia hyötyjä. Toisin kuin usein ajatellaan, rintamaito on vauvaa isommallekin lapselle ravitsemuksellisesti laadukasta. Maito sisältää esimerkiksi proteiinia, vitamiineja ja hivenaineita, ja se voi kattaa jopa kolmasosan taaperoikäisen lapsen päivittäisestä energiantarpeesta.

Taaperoimetys vähentää monien sairauksien, muun muassa tyypin 2 diabeteksen ja ylipainon riskiä. Samalla se vahvistaa lapsen immuunipuolustusta ja näin vähentää lasten sairastumista erilaisiin infektioihin niin pitkään kuin imetys jatkuu. Tämä puolestaan vähentää lasten sairaalahoidon tarvetta. Perheessä, jossa on pieni vauva, infektioherkkyyden pienenemisen merkitys korostuu entisestään.

TANDEM-IMETYKSEN HAASTEET

Tandem-imetyksellä on monenlaisia hyötyjä, mutta liittyykö siihen jonkinlaisia haasteita? Toki niitäkin voi olla. Haasteista selkeimpänä mieleen nousee imetysaversio. Imetysaversiolla tarkoitetaan äidin epämiellyttävää tunnetta, joka esiintyy lapsen tullessa rinnalle. Se voi olla esimerkiksi yllättävää raivon tunnetta, häiritseviä ajatuksia, kuten halu päästä tilanteesta pois, tai iholla esiintyvää kutinaa. Imetysaversiota voi esiintyä niin yhtä kuin useampaakin lasta imetettäessä. Tandem-imetyksessä imetysaversio saattaa vaivata esimerkiksi vanhemman lapsen tullessa rinnalle. Aversion kokemus voi pelästyttää ja imettävä vanhempi voi kokea siitä syyllisyyttä.

Tieto siitä, että kyseessä on varsin tavallinen ilmiö, voi auttaa.

Tiedon lisäksi hankalalla hetkellä voi auttaa myös esimerkiksi huomion ohjaaminen muualle tai se, että ottaa lapset rinnalle vuorotellen, ei yhtä aikaa. Aversio voi tuntua voimakkaampana silloin, kun imettäjä on erityisen väsynyt, minkä vuoksi omasta hyvinvoinnista on tärkeää yrittää pitää huolta.

Toinen tandem-imetykseen liittyvä haaste voi olla ulkopuolelta tuleva ihmettely. Koska kahden tai useamman lapsen imettäminen ei ole yhteiskunnassamme yleistä, voi tandem-imettäjä joutua kohtaamaan ihmettelyä ja kyseenalaistamista. Näissä hetkissä on tärkeää muistaa, etteivät oman perheen imetysasiat kuulu muille, eikä niiden kyseenalaistaminen ilman erityisen painavaa syytä ole ok. Tandem-imetykselle on monta hyvää syytä, eikä sitä muille tarvitse perustella ellei välttämättä halua.

LOPUKSI

Tandem-imetys on kaunista, herkkää ja vauhdikasta. Toisinaan se on säheltämistä ja hetkittäin rasittavaakin, mutta ennen kaikkea tandem-imetys on suuresti rakkauden täyteistä. Minulla on kolme lasta ja olen tandem-imettänyt kahdesti, molemmilla kerroilla kahta lasta kerrallaan. Voin lämpimästi suositella lasten samanaikaista imetystä kaikille, joille asia on ajankohtainen ja jotka voisivat kuvitella sitä yrittävänsä.

– Kirjoittaja on Kiintymysvanhemmuus ry:n toimihenkilö –

Lähteet:

https://www.who.int/health-topics/breastfeeding#tab=tab_2

https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/taapero/taaperofaktat/

https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/mielialat-ja-tunteet-imetysaikana/

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Fanni ja kiusattu kaveri- kaveritaitojen harjoitteleminen

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 24 Feb 2025 13:12:06 +0000

Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston, Kumma kustannus, 2025

Mainos – kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena

Kirja koostuu kolmesta osasta; kuvitetusta Fanni ja kiusattu kaveri -tarinasta, sekä tietoa tunnetaidoista ja tehtävä-osioista.
Tarinassa käsitellään kuinka uusi ryhmä leijonia pyytävät Ralffin mukaan leikkeihin, mutta he eivät huoli Fanni-norsua mukaan ja liikeri Ralf hyväksyy tämän, koska pelkää itse jäävänsä pois uudesta ryhmästä.

Kirjassa käsitellään Fannin pettymystä ja kuinka mustajoutsen kaksoset Lilli ja Lenni puolustavat häntä ja neuvovat kaveritaidoissa. Yhdessä he aikovat kohdata kiusaavat leijonat ja samalla he auttavat Ralffia, jota leijonat ovat alkaneet nimitellä lälläri liikeriksi.

Tunnetaito-osiossa käydään läpi tunnetaitoja ja kiusaamista, kiusaamisen eri rooleja ja miten ennaltaehkäistä kiusaamista. Tästä osiosta löytyy myös apuvälineitä kiusaamiseen puuttumiseen.
Tehtäväosiossa on tehtäviä niin lapsen kanssa tehtäväksi kuin aikuiselle.

Lapsen kanssa tehtäviksi tarkoitetut tehtävät sisältävät tarinaporinan, jossa käydään kirjan tarinaa läpi kysymysten avulla. Osiossa on lisäksi esimerkkejä kiusaamisesta ja hyvä kaveri- ohjetaulu.

Aikuisten osiossa kerrotaan taitojen mallintamisesta, kiusaamiseen puuttumisesta, sosiaalista suhteista ja ryhmähengen vahvistamisen tärkeydestä. Kirjassa on ohjeita ryhmässä suoritettavista tehtävistä, johon tarvitaan koko ryhmän osallistumista. Yhdessä tekeminen vahvistaa ryhmän henkeä – ratkotaan yhdessä vaikka ihmissolmu tai temppurata.

Mielestäni kirja sopisi erityisesti varhaiskasvatuksen kasvattajille ja muille lapsiryhmien kanssa työskenteleville. Kirjan suositusikä on 4+, kirjan teema ja kuvitus on ajatuksia herättävä, kiusaaminen tuntuu pahalle ja tämä näkyy hahmojen ilmeissä.

Fanni ja kiusattu kaveri kuuluu Fanni-tunnetaitosarjaan, jossa tutustutetaan lapset tunnetaitoihin tarinoiden avulla. Kirjoissa on aina osio myös aikuisille ja tehtäviä lapsen tai lapsiryhmän kanssa tehtäviksi. Kirjan on kirjoittanut Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston, kuvittanut Linnea Bellamine.

– Iina Raita, Kiintymysvanhemmuus ry

Avainsanat: kiusaaminen, ryhmähenki, kaveritaidot

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Miu ottaa kädestä

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 24 Feb 2025 13:01:12 +0000

Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston, Kumma kustannus, 2025

Mainos – kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena

Miu ottaa kädestä on perheen pienimmille suunniteltu kuvakirja kaveritaidoista ja leluilla vuorottelusta. Kauniisti kuvitettu kirja kertoo melko varmasti kaikille vanhemmille tutusta tilanteesta, jossa lapsi ottaa lelun toisen kädestä ilman lupaa.

Kirjassa Miu ottaa lelun Maxin kädestä, ja Maxia alkaa harmittaa. Miun isä ohjaa antamaan lelun takaisin Maxille. Seuraavalla kerralla Miu pyytää lupaa lelulla leikkimiseen, mihin Max vastaa: ”kohta”. Vaikka Miusta odottaminen on rankkaa, Miu jaksaa odottaa vuoroaan ja leikit jatkuvat sovussa.

Vuorottelu ja odottaminen ei ole aina helppoa, mutta onneksi kaveritaitoja ja vuorottelua voi harjoitella yhdessä aikuisen tuella. Tämän kirjan avulla on helppo käsitellä tavaroiden ilman lupaa kädestä ottamista lapsen kanssa.

Miu ottaa kädestä kuuluu Fanni-kirjasarjaan, jotka tutustuttavat 0-3 vuotiaat tunnetaitoihin. Kirjan on kirjoittanut Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston, kuvittanut Larissa Saloranta.

– Iina Raita, Kiintymysvanhemmuus ry

Avainsanat: tunnetaidot, kaveritaidot, vuorottelu

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Vauvan unen arvoitus – parempia unia koko perheelle

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 24 Nov 2024 09:36:07 +0000

Sofia Berg, Reetta Isotalus & Tiia Finne, Tuuma 2024.

Vauvan unen arvoitus -kirja on erittäin tervetullut käytännönläheinen tietopaketti vauvan unesta. Kirjoittajat ovat kasvatus- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia, lapsen uneen erikoistuneita uniohjaajia sekä imetysohjaajia. Vauvan uneen liittyvää mutu-tietoa, huhuja ja muuta virheellistä tietoa pyörii somessa, mediassa ja vanhempien keskuudessa paljon. Kirja tarjoaa tutkittua tietoa helposti ymmärrettävässä sekä sovellettavassa muodossa. Kirjoittajat tuovat useasti esiin tärkeän seikan: jokainen lapsi on yksilö myös uniasioissa. Tämän vuoksi yhtä oikeaa tapaa toimia ei ole, vaan jokaisen perheen tulee löytää ne itselle sopivimmat tavat. Kirjasta löytyykin esimerkkejä ja vaihtoehtoja monenlaisiin tilanteisiin.

Perusnuorana kirjoittajilla on, että mitään unimuutoksia ei tehdä vauvan ja hoivaajan välistä vuorovaikutusta rajaamalla eli niin sanottuja huudatusunikouluja kirjassa ei suositella. Mielestäni kirjan yksi tärkeä sanoma on myös: jos jokin uneen liittyvä asia toimii nyt, voit huoletta jatkaa samalla tavalla. Eli muutoksia tarvitsee tehdä vain, jos vanhemmat kokevat sen tarpeelliseksi. Ei vaikkapa pelon vuoksi siitä, ettei lapsi opi nukahtamaan itsenäisesti, jos jatkamme vauvan nukuttamista näin. Kaikki vauvat osaavat nukkua! Unen tarve ja yöllinen heräilyherkkyys ovat kovin yksilöllisiä. Toiset vauvat yksinkertaisesti heräävät useammin kuin toiset ja se on täysin normaalia mutta vanhempien kannalta tietysti raskaampaa. Vauvan ja vanhempien unta voi kuitenkin parantaa monella tavalla, ja näitä tapoja kirjassa esitelläänkin runsaasti.

Kirja on jaoteltu kahdentoista eri kysymys muotoisen luvun alle. Tässä nostoja lukujen aiheista.

Miksi vauvaa ei tarvitse opettaa nukkumaan?
- Jo sikiö osaa nukkua kohdussa.
- Vuorovaikutusta rajaava unikoulu voi olla haitallinen esimerkiksi terveen kiintymyssuhteen muodostumiselle.
Mitä vauvan unelta voi odottaa?
- Nukkuminen ei parane lineaarisesti vaan aaltoilee erinäisten vaiheiden esim. kehityksen, eroahdistuksen sekä hampaiden tulon myötä.
- Unen tarve, nukahtamisen helppous ja heräilyherkkyys on vauvoilla hyvin yksilöllistä riippuen mm. vauvan temperamentista.
- Luvussa paljon tietoa vauvan unesta ja siihen vaikuttavista asioista.
Paljonko vauva nukkuu?
- Vauvojen unimäärät vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä.
- Vaikka lapsi nukkuu vähän, jos hän on pääosin pirteä ja hyväntuulinen, saa hän todennäköisesti tarpeeksi unta.
- Aika, jonka vauva jaksaa olla hereillä, kasvaa koko ajan ja yllättävän nopeastikin, mikä tulee huomioida päivä- ja yöunien ajoittamisessa.
Millaisia päiväunia vauva nukkuu?
- Vauva saattaa nukkua useita lyhyitä päiväunien pitkien sijaan. Se on täysin normaalia mutta saattaa turhauttaa vanhempia.
- Unimäärän mittarina paras on lapsen yleinen vointi, ei niinkään keskiarvot ja tilastot.

Milloin vauva menee yöunille?
- Pienen vauvan nukkumaanmenoaika on usein myöhäinen ja se aikaistuu hiljalleen iän myötä.
- Lapselle on hyvä luoda iltarutiini, jota ei kuitenkaan ole tarkoitus orjallisesti ja kellosidonnaisesti noudattaa.
- Luvussa vinkkejä lapsen nukahtamisen helpottamiseen.
Millainen uniympäristö tukee vauvan yöunta?
- Päätöksen siitä, missä vauva nukkuu, pitäisi tehdä perheen itse pohjautuen ymmärrykseen eri nukkumispaikkojen hyödyistä ja riskeistä.
Mitkä asiat auttavat vauvaa nukahtamaan?
- Sen sijaan, että mietin, miten vauvan saa nukkumaan, pyri haastavina hetkinä ensin pohtimaan, miten saat vauvan rauhalliseksi.
- Vauvan voi nukuttaa perheelle sopivimmalla tavalla ja tapaa voi tarvittaessa muuttaa.
- Suurin osa vauvoista tarvitsee vanhemman apua nukahtaakseen. Itsenäisen nukahtamisen taidolla ei siis ole mikään kiire.
- Jos perheelle toimivin tapa on nukuttaa lapsi rinnalle tai pullolle, niin voi huoletta tehdä. Muutoksia tähän voi tehdä sitten, jos nukutustapa alkaa vanhemmasta tuntua huonolta.
- Luvusta löytyy erilaisia tapoja, miten vauvan voi nukuttaa
Miksi vauva herää öisin?
- Vauvan lyhyet yöheräilyt ovat täysin normaaleja mutta jos ne kuormittavat perhettä, kannattaa tarvittavia muutoksia miettiä.
- Jos heräily on todella tiehää, on tärkeää ottaa yhteyttä neuvolaan terveydellisten syiden poissulkemiseksi.
- Unenhuollollisilla keinoilla ja muilla tarpeellisilla muutoksilla heräilyjä voidaan yrittää vähentää
Miten yösyötöt vaikuttavat vauvan nukkumiseen?
- Yösyöttöjen määrä voi vaihdella eri kehitysvaiheissa. Toiset nukkuvat aluksi pitkiä pätkiä ja kasvaessaan heräävät tiheämmin, toisilla vauvoilla heräämisten määrä menee juuri päinvastoin.
- Yösyötöt on mahdollista lopettaa vuorovaikutusta rajaamatta eli ns. huudatusunikoulua ei tarvitse käyttää.
Kuinka vastata vauvan itkuun?
- Itku on aina viesti jostain ja siihen tulee vastata.
- Tarjoa ensin maitoa, jos se ei auta voit esimerkiksi kokeilla mennä vauvan kanssa piipahtamaan ulos, laulaa, kylvettää tai hieroa vauvaa.

Kirja on oiva lahja odottavalle perheelle tai tuoreille vanhemmille! Sillä vauvan uni ja nukkuminen on vanhemmille usein melkoinen mysteeri.

– Anni Paarma, hallituksen jäsen –

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Vanhempana tunteiden ja tunnetaitojen keskellä

Kiintymysvanhemmuus ry — Fri, 10 May 2024 14:48:00 +0000

Vuoden 2024 tunnetaidot-teemainen Lempeän kasvatuksen viikko alkaa lähestyä loppuaan. Viikon aikana olemme kokemuksellisissa blogiteksteissä pohtineet, millaista on elää eri-ikäisten lasten kanssa tunne-elämän näkökulmasta. Tänään tarkastelemme sitä, millaista on elää vanhempana tunteiden keskellä. Millaisia tunteita vanhemmuus herättää? Millaisia vaatimuksia vanhemmuus tunnetaidoille asettaa? Entä millaista on, kun vanhempi itsekin vasta harjoittelee tunnetaitoja? Jokaisella meistä on aiheesta varmasti omanlaisemme kokemus. Tässä yksi niistä.

VANHEMMUUS – VALTAVA TUNTEIDEN KIRJO

Kuusi vuotta sitten kevättalvella makasin silloisen kotimme olohuoneen sohvalla pikkuruinen, vastasyntynyt esikoislapsemme rinnallani. Olin aivan vastikään tullut äidiksi ja siinä sohvalla maatessani, vauvan tuhistaessa unta sylissäni, puhkesin onnenkyyneliin.

Vanhemmuuteen on alusta saakka sisältynyt poikkeuksellisen vahvoja tunteita. Odotusta ja onnea, pelkoa ja huolta, kiitollisuutta ja iloa. Lapsen kasvaessa myös kokemieni tunteiden kirjo on kasvanut.

Siellä, missä on tunteita, tarvitaan tunnetaitoja. Ennen äidiksi tulemista en ollut juurikaan kuullut tunnetaidoista, tai ainakaan en ollut kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota. Tämä tuskin on poikkeuksellista, sillä nykypäivän vanhempien ollessa lapsia ja nuoria tunnetaidoista ei juurikaan puhuttu eikä tunnetaitojen tukemisen merkitystä ymmärretty.

Kun sitten vauvan hoitoon liittyen tutustuin Kiintymysvanhemmuus ry-yhdistykseen, sukelsin samalla lempeän kasvatuksen maailmaan. Opin pian, että lapsen tunnetaitojen tukeminen on hyvin tärkeää ja että minulla oli siitä paljon opittavaa.

En heti ymmärtänyt, kuinka suuri ja ihmiselämää läpiluotaava teema tunteet ja tunnetaidot todella ovatkaan. Ne eivät ole tärkeitä vain lapsen kehityksen tukemisessa, vaan ihan jokapäiväisessä elämässä. Tunnetaitojen avulla kykenemme muun muassa tunnistamaan, säätelemään ja ilmaisemaan omia tunteitamme. Ne auttavat meitä pärjäämään tunteidemme kanssa. Hyvät tunnetaidot mahdollistavat sen, että pystymme huomioimaan toistenkin tunteet paremmin.

LAPSET JA OMAT TUNNETAIDOT

Oman kokemukseni mukaan lasten kanssa eläminen haastaa tunnetaitoja enemmän kuin monet muut ihmissuhteet. Ensinnäkin, lapset ovat meille usein valtavan läheisiä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Läheisimmät ihmissuhteemme ovat yleensä juuri niitä, joissa koemme suurimman tunteiden kirjon.

Toiseksi, lasten elämä on hyvin tunnerikasta. Koettujen tunteiden kirjo on varsin laaja, tunteet vaihtelevat nopeastikin ja ne ovat usein hyvin intensiivisiä ja kokonaisvaltaisia kokemuksia. Ilosta hyppelevä lapsi vaikuttaa ilmapallon kevyeltä, kun taas pettymyksen nostattama kiukku tärisyttää varpaista hiusrajaan saakka.

Kaiken tämän keskellä lasten tunnetaidot ovat vasta kehittymässä ja he tarvitsevat runsaasti aputunnesäätelijän, usein juuri vanhemman, tukea. Niinpä aikuisen pitäisi enimmäkseen pystyä säätelemään omia tunteitaan niin, että hän pystyy huomioimaan lapsen tunteet ja toimimaan niiden kanssa rakentavasti. Tässä juuri tunnetaidoilla on suuri merkitys.

MISSÄ MENNÄÄN NYT?

Olen nyt siis ollut äitinä reilut kuusi vuotta. Tällä hetkellä saan olla äiti kahdelle pienelle lapselle, ja parhaillaan odotamme kolmatta lastamme syntyväksi. Kokemusta äitiydestä on tullut lisää.

Olisi hienoa voida kirjoittaa, kuinka vanhemmuuden alussa puutteelliset tunnetaitoni ovat nyt, harjoittelun ja oivallusten täyteisen matkan jälkeen, erinomaiset. Se ei kuitenkaan pitäisi paikkaansa. Vanhemmuudessa kasvamisen, lapsen ja perheen kasvamisen myötä olen saanut huomata, että erilaiset ikä- ja kehitysvaiheet sekä elämäntilanteet haastavat tunnetaitoja eri tavalla. Aivan pienen lapsen kanssa haasteet ja ilonaiheet ovat erilaisia kuin isomman kanssa. Yhden lapsen kanssa elämä on erilaista kuin useamman lapsen vanhempana.

Äitiys ei aina ole ollut helppoa. Se on asettanut minut silmätysten omien kipukohtieni ja heikkouksieni kanssa. Yksi näistä kipukohdista on ollut juuri puutteelliset tunnetaidot. Olen monet kerrat ollut valtavan pettynyt omaan toimintaani. Erityisesti ne hetket, jolloin en ole osannut toimia yhtä rauhallisesti, rakentavasti ja lempeästi kuin olisin halunnut, ovat haastaneet käsitystäni itsestäni äitinä. Miten rauhallisena pysyminen tai edes rakentavasti kiukkunsa osoittaminen voi toisinaan olla niin vaikeaa? Miksi toimin väärin, vaikka koko ajan tiedän, ettei se ole kannattavaa? Olenko enää edes se lempeä äiti, joka olen kuvitellut olevani?

Onneksi heikkojen hetkien vastapainoksi on myös valtavasti – haastavia hetkiä enemmän – hyviä hetkiä. Myös sellaisia hetkiä, joissa tuntuu, että äitinä olen osannut toimia oikeinkin. Tällaisia hetkiä on esimerkiksi silloin, kun lapsi iltaisin käpertyy kainalooni nukkumaan, osoittaa rakkauttaan tai kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Samoin sisarusten välinen ilmiselvä rakkaus ja toisesta huolehtiminen saavat sydämeni sykkimään ilosta. Ja kun lapseni tiukan paikan tullen käskee minua hengittämään ja silittämään itseäni, voin toivoa, että ehkä hänen matkansa tunnetaitojen kanssa olisi jo hyvässä alussa.

Olen onnellinen siitä, että se äitiyden syvä ilo ja onni lapsista on säilynyt sydämeni pohjassa läpi kaikkien vaiheiden. Äitiys on toisinaan rankkaa, mutta se on silti parasta, mitä minä olen tässä elämässä tehnyt.

Sen sijaan, että sanoisin, että kulkemani tunnetaitomatka olisi valmis, voin sanoa, että tunnetaitoni ovat – ainakin toivoakseni – kehittyneet ja opittavaa riittää vielä runsaasti. Toisaalta tässä on juuri oma kauneutensa. Kenenkään meistä ei vanhempinakaan tarvitse emmekä edes voisi olla valmiita paketteja, vaan saamme yhä edelleen harjoitella, epäonnistua ja oppia. Samalla voimme näyttää lapsillemme arvokasta esimerkkiä siitä, etteivät aikuisetkaan aina osaa, ja kuinka mekin voimme pyytää anteeksi ja pyrkiä parempaan.

Blogitekstin lopuksi haluan vielä korostaa, että tämä kaikki on omaa kokemustani. Toivon, että joku voi samaistua tekstiini ja ehkä saada siitä vertaistukeakin. Samalla se ei varmastikaan kuvaa kaikkien vanhempien kokemuksia. Tekstin ei ole tarkoitus aiheuttaa vertailua, vaan ennemmin se on kurkistus yhden, vielä keskeneräisen äidin ajatuksiin.

– Kirjoittaja on Kiintymysvanhemmuus ry:n toimihenkilö –

Julkaistu 5/2024.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry