yhteys - Kiintymysvanhemmuus ry

Yksinäisyydestä yhteyteen

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 05 Oct 2025 18:36:04 +0000

Lapsen ja vanhemman välinen yhteys ei synny itsestään. Se vaatii läsnäoloa, tunnetaitoja ja kykyä olla saatavilla aidon oikeasti. Erityisesti isien kohdalla yhteys lapseen voi jäädä ohueksi, jos taustalla on yksinäisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta.

Vanhemman yksinäisyys ei ole pelkästään sosiaalisten suhteiden puutetta, vaan tunne siitä, ettei itseä nähdä, kuulla tai ymmärretä. Tämä tunne vaikuttaa vanhemman vuorovaikutukseen lapsensa kanssa.

yksinäisyys ja itsemyötätunto

Tuore tutkimus (Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality) osoittaa, että isän itseen kohdistuva myötätunto (self-compassion) vaikuttaa suoraan lapsen kanssa koettuun läheisyyteen. Isät, jotka hyväksyvät omat tunteensa ja virheensä ilman itsesyytöksiä, kokevat vähemmän yksinäisyyttä, henkistä kuormitusta ja heidän suhteensa lapseen on vahvempi.

Yksinäisyyttä kokeva vanhempi vetäytyy helposti. Se näkyy arjessa: vähemmän läsnäoloa, vähemmän tunnetason vuorovaikutusta ja enemmän etäisyyttä. Lapselle tämä voi näyttäytyä kylmyytenä tai välinpitämättömyytenä, vaikka kyse olisi vanhemman omasta uupumuksesta tai käsittelemättömistä tunteista. Lohdullista on, että itseen kohdistuvaa myötätuntoa eli itsemyötätuntoa pystyy harjoittelemaan. Taitoa, joka hyödyttää itseä sekä lasta.

Eron vaikutus lapseen

Rauna Kämäräisen tutkimus Lapin yliopistosta (Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana) osoittaa, miten isät kokevat eron jälkeisen vuorovaikutuksen muuttuneen. Ero voi viedä arjesta pois yhteiset hetket, spontaanin kontaktin ja vanhemman mahdollisuuden olla läsnä lapsen elämässä. Moni isä kokee jäävänsä taka-alalle, johon eron myötä olosuhteet ohjaavat.

” Kokemus perheestä eron jälkeen ei ollut yhtä selkeä. Osa isistä pohti kovasti, ovatko lapset osa perhettä.”

Tämä tunne voi muuttua hiljaiseksi yksinäisyydeksi. Jos sitä ei tunnisteta, se alkaa vaikuttaa kaikkeen: kontaktiin lapseen, omaan vanhemmuuden kokemukseen ja jaksamiseen.

Lapsi aistii etäisyyden

Tutkimus Loneliness among school-aged children and their parents osoittaa, että vanhemman yksinäisyydellä on yhteys lapsen hyvinvointiin. Kun vanhempi voi huonosti, lapsi aistii sen ja reagoi. Turvallisuuden tunne heikkenee, vuorovaikutus kärsii, ja lapsi voi itsekin alkaa vetäytyä.

Vanhemmuus on ajoittain kuormittavaa ja jokainen kokee yksinäisyyttä ajoittain. Olennaista on se, tunnistetaanko nämä tunteet. Lähdetäänkö toimimaan niiden kautta, jolloin tunne lähtee määrittämään toimintaa.

Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä tutkielmassa lapsen näkökulmasta on tärkeää huomioida seuraavat asiat:

Avoin, rehellinen viestintä
Vanhemman aktiivisuus yhteydenpidossa
Kuulluksi tulemisen kokemus
Yhteiset hetket ja tutut rutiinit
Vapaus olla yhteydessä molempiin vanhempiin ilman syyllisyyttä

”Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutussuhde myös vaatii muita suhteita enemmän, sillä siinä tarvitaan tiettyjä taitoja (skills), saatavilla olemista (availability) ja aikaa (time).”

Eron jälkeen lapsi pyrkii pitämään yllä yhtenäistä perhekäsitystä. Tilaa, joka oli ennen eroa.

Miten vahvistaa yhteyttä, vaikka taustalla olisi yksinäisyyttä?

Hyväksy inhimillisyys.
Kukaan ei ole täydellinen vanhempi. Itsemyötätunto antaa tilaa virheille, jonka alustana toimii läsnäolo.
Puhu tunteista, vaikka se tuntuisi vieraalta.
Tunteiden säätely ei tarkoita kontrollia, vaan ymmärrystä. Kun vanhempi tunnistaa omat tunteensa, hän pystyy myös säätelemään vuorovaikutustaan lapsen kanssa. Taitoa voi harjoitella.
Tunnista yksinäisyys.
Yksinäisyyttä ei aina huomaa. Voit kysyä itseltäsi täyttyvätkö sosiaaliset tarpeeni, koenko ulkopuolisuutta, fyysisiä oireita, alakuloa tai vetäydynkö?
Ole läsnä aitona itsenäsi.
Lapsi kaipaa vanhempaa, joka on kiinnostunut, kuuntelee ja vastaa tunnetasolla. Se rakentaa turvallisuuden tunnetta, joka kantaa.
Eron jälkeen vaali yhteyden tilaa.
Jos lapsi asuu toisen vanhemman luona, varmista, että yhteys säilyy. Pidä kiinni ajasta, yhteisistä tekemisistä ja keskusteluista. Lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Yhteys on rakennettavissa

Lapsen ja vanhemman yhteys rakentuu läsnäolosta, aidosta saatavuudesta ja tunnetaitojen harjoittamisesta. Itsemyötätunto auttaa vanhempaa vähentämään yksinäisyyttä ja vahvistamaan suhdetta lapseen. Eron jälkeen avoin viestintä, yhteiset hetket ja kuulluksi tuleminen tukevat vuorovaikutusta ja lapsen turvallisuuden tunnetta.

Lähteet

Artimaa, S. & Rönkkö, E. (2021). Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/130443/ArtimaaR%F6nkk%F6.pdf?sequence=2

Junttila N. (2009). Loneliness among school-aged children and their parents. Turun yliopisto. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/j.1467-9450.2009.00715.x

Kämäräinen, R. (2023). Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana (Pro gradu -tutkielma). Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/65750/Kamarainen_Rauna.pdf?isAllowed=y&sequence=1

Lawson, J. (2025). Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality. Mindfulness (2025) 16:982–1001 https://link.springer.com/article/10.1007/s12671-025-02538-3?utm_source=chatgpt.com

Kirjoittanut

Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Marjo Hirvonen yli 20-vuoden terveydenhuollon työkokemuksella. Minun Tarina® -konseptin kehittäjä, joka on menetelmä yksinäisyyden käsittelyyn ja elämän merkityksellisyyden vahvistamiseen eri toimintaympäristöissä.

marjohirvonen@mielenpaja.fi
www.mielenpaja.fi
https://www.instagram.com/mielenpaja/

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Lempeä yhteys ja läsnäolon voima lapsen ja aikuisen suhteessa

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 07 May 2023 06:59:56 +0000

Lapsen ja aikuisen suhde perheessä rakentuu yhteydelle. Se on sanaton rakkauden lanka, joka sitoo molemmat toisiinsa ja saa tekemään tekoja toistensa hyväksi. Aikuinen on vastuussa yhteyden ylläpitämisestä ja aloitteiden tekemisestä. Ilman hyvää yhteyttä lapsen ja aikuisen suhde voi olla jäykkä, määräilevä, riitaisa tai etäinen. Hyvä yhteys syntyy monella tavalla: aivan yhtä monella eri tavalla kuin on perheitäkin.

Tässä kirjoituksessa käydään läpi kirjallisuutta hyödyntäen lapsen ja aikuisen suhdetta. Tästä eteenpäin tekstissä käytetään termejä vanhempi ja aikuinen synonyymeina. Näihin haluan sisällyttää kaikki aikuiset bonusvanhemmista isovanhempiin, huoltajiin tai lasta hoitaviin aikuisiin. Jokaisella aikuisella on omanlaisensa merkityksellinen suhde lapseen. Samaan aikaan yhteyden muodostamisen vastuu säilyy vanhemmalla tilanteesta toiseen.

Mitä yhteys on ja miksi se on merkityksellistä?

Jotkut käyttävät kasvatuksessa termiä auktoriteetti. Sen kuvataan olevan kuin jotakin voimaa, jota henkilöllä joko on tai ei ole. Usein auktoriteetti muodostuu ylivoimasta ja valta-asemasta. Aikuisella on valta-asema lapseen nähden jo kokonsa puolesta. Silti äitiään pidempi teini-ikäinenkin tarvitsee edelleen aikuista tunnesäätelynsä tueksi. Auktoriteetti jättää meidät vanhemmat pulaan, jos olemme keinottomia lapsen tai nuoren kanssa. Lempeän kasvatuksen yhteyden ajatus sen sijaan antaa aina mahdollisuuden rakentaa yhteyttä uudelleen ja uudelleen. Samalla yhteys vaatii aikuiselta vastuunottoa ja aikaa luoda suhdetta lapseen. Yhteys toiseen rakentuu yhdessä vietetystä ajasta, keskusteluista ja yhdessä koetuista tunteista.

Yhteys vaatii läsnäoloa, jonka ei tarvitse tarkoittaa väkisin väännettyä laatuaikaa eikä kallista matkaa huvittelukohteeseen. Läsnäolo on ennen kaikkea tietoisesti hetkessä olemista. Arjessa läsnäolo on sitä, että tekee tietoisia valintoja nauraa, hassutella, vitsailla, halia sohvalla, leikkiä, pelata, syödä ja puuhata kotihommia yhdessä lasten kanssa. Läsnäoloa on esimerkiksi kotona tavoitettavissa oleminen, kun teini herää myöhään viikonloppuna ja ajan antaminen keskusteluille, jos teini sattuu haluamaan. Se on lempeyttä raivareiden äärellä ja joskus omasta kannastaan joustamista. Läsnäoloa on lohduttava “taikapuhallus” kipeään varpaaseen tietoisena siitä, että levyllä porisi juuri keitos yli kattilasta (samalla itselleen myötätuntoisia ajatuksia lähettäen).

Siegel ja Bryson (2022) kirjoittavat, että yhteys muodostuu siitä, kun on läsnä ja mukana lapselle tärkeissä jutuissa. Vaikka ei aina pääsisi paikalle, on tärkeää olla kiinnostunut, kuunnella ja kysellä lasta kiinnostavasta asiasta. Kirja ”The Power of Showing up: How parental presence shapes who our kids become and how their brains get wired” on haluttu kirjoittaa kahdelle kuulijakunnalle: sille, joka vaatii itseltään valtavasti vanhemmuudessa sekä sille, joka etsii lempeitä keinoja ja on hukassa vanhemmuudessa tänä informaatiotulvan aikana. Vaativille vanhemmille he haluavat sanoa, että riittää, kun olet läsnä silloin tällöin lapsillesi. Joka sekunti ei tarvitse olla, vaan välillä voi puuhailla itsekseen, jos vauva viihtyy lattialla. Vanhemmuuttaan etsiville kirja painottaa, että läsnäolo ja yhteyden vaaliminen lapseen vaatii tietoisia päätöksiä, valintoja ja tekoja. On ensiarvoisen tärkeää olla paikalla lapsesi lapsuudessa. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, vanhemman läsnäolo vaikuttaa siihen, minkälainen lapsesta tulee ja kuinka aivot virittyvät. Siegelin ja Brysonin mukaan kasvatuksen tavoite on turvallinen kiintymyssuhde.

Kiintymyssuhdeteoria ja yhteys

Kiintymyssuhdeteoria on jo vanha rakkausteoria, josta on paljon tutkimuksia. Se on yritys käsitteellistää ihmisen monimutkaista kykyä muodostaa merkityksellisiä suhteita ja yhteyttä toisiinsa. Kiintymyssuhdeteorialla yritetään myös selittää stressireaktioita eron ja menetyksen hetkellä. Kiintymyssuhdemallit jaetaan turvalliseen ja turvattomaan. Turvattomat kiintymyssuhdemallit jaetaan vielä välttelevään, ristiriitaiseen ja jäsentymättömään.

Välttelevän kiintymyssuhdemallin lapsuudessaan omaksuneen vanhemman voi olla vaikea tunnistaa lapsensa tunteita, ottaa tunteenpurkauksia vastaan ja ilmaista omia tunteitaan. Kuten mallin nimi sanoo, tunteita vältellään ja vanhempi-lapsisuhteessa keskitytään toimintaan ja suorittamiseen.
Ristiriitaisesti turvattomassa suhteessa lapsi joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan, sillä aikuisen käytös on epäjohdonmukaista. Samassa tilanteessa, esimerkiksi lapsen avun tarpeessa, toisinaan vanhempi auttaa lasta ja toisinaan vanhempi suuttuu. Vanhempana ristiriitaisen kiintymysmallin lapsuudessaan oppinut aikuinen saattaa menettää toisinaan helposti malttinsa ja toisinaan olla liian joustava.
Jäsentymättömästä kiintymyssuhdemallista puhutaan, kun perheen ilmapiiri on ollut hyvin epäjohdonmukainen, kaoottinen ja jopa lapselle vaarallinen. Lapsen perustarpeita ei huomioida tai vanhemmat toimivat pelottavasti. Lapsi oppii, ettei aikuisiin voi luottaa.

Joidenkin tutkimusten mukaan Suomessa on löydetty eniten välttelevää kiintymyssuhdetta lasten ja vanhempien välillä. Mallit eivät ole kuitenkaan mitään kiveen hakattuja laatikoita, vaan pikemminkin jana, jossa jokaiseen tilanteeseen reagoidaan sen hetkisten resurssien puitteissa. Nämä vuorovaikutustilanteet jakautuvat usein samalla ihmisellä eniten johonkin janan osaan. Lisäksi vuorovaikutustaitoja voi opetella, jolloin oppii toimimaan eri tavalla, kuin selkärangasta tuleva reaktio ohjaa. Tämä kuitenkin vaatii paljon työtä ja ehkä lapsuuden tapahtumien sekä oman vanhemmuuden käsittelemistä. Yhteys toiseen vaatii jatkuvaa työskentelyä sekä itsensä ja omien reaktioidensa kanssa että toisen huomioonottamista ja läsnäoloa toisen tarpeille. Siegel ja Bryson (2022) esittelevät kirjassaan vuorovaikutustapoja, joiden avulla kuka vain (vaikka hänen omat lapsuuden kiintymyssuhdemallinsa olisivat turvattomia) voi opetella rakentamaan turvallista yhteyttä lapsen kanssa. Tätä avaan seuraavassa blogissa lisää.

– Pia Kosonen –

Lähteet

Siegel, D. & Payne Bryson, T. 2021. The Power of Showing up: How parental presence shapes who our kids become and how their brains get wired. Ballatine Books.

Julkaistu 5/2023.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Lempeää arkea: vanhemman selviytymispakkaus

Kiintymysvanhemmuus ry — Fri, 19 Nov 2021 09:44:47 +0000

Arjen kiireiden keskellä yhteyden ja rakentavan vuorovaikutuksen ylläpitäminen on haastavaa. Kun lähtee aamuvarhain päiväkoti-, koulu- ja työpäivää viettämään ja illalla saapuu kotiin, koko perhe nälkäisenä ja väsyneenä, niin mihinkään isoon ei rahkeet riitä, mutta onneksi pienilläkin teoilla saa paljon aikaiseksi. Tässä kootut vinkkini, joiden avulla arjen saa sujumaan pääsääntöisesti mukavasti.

Jokapäiväiset pienet teot:

1. Huumori ja rentous

Lasten kanssa kaikenlaisissa tilanteissa pääsee usein helpommalla pienen hassuttelun avulla. Huumori alentaa stressitasoja sekä vahvistaa yhteyttä ihmisten välillä.

Jos on esimerkiksi aamulla tiukka tilanne ja alkaa hermot kiristyä, niin tilanne usein helpottuu, jos onnistun päästämään irti omasta kiireen tunteesta tai turhautumisesta ja tuomaan tilanteeseen jotain hassua. Lapsen isoihin tunteenpurkauksiin huumori ei tietenkään sovi, koska se mitätöi lapsen kokemuksen, mutta sellaisiin tilanteisiin, joissa lapsella on ihan hyvä mieli, mutta itseä alkaa hermostuttaa, on huumori oivallinen tapa rauhoittaa itseään ja saada lapsi toimimaan yhteistyössä. Saatan puhua hassulla äänellä, laulaa itse keksimääni hassua laulua tai juksata, että ymmärrän kaiken päinvastoin tai esittää esimerkiksi hassua tai aavistuksen pelottavaa mörköä, dinosaurusta tai vaikka robottia. Yleensä lapset lähtevät tällaiseen leikkiin innolla mukaan eivätkä edes huomaa, että aamu- tai iltatoimet tulivat suoritetuksi.

2. Rutiinien tarkastelu

Miksi tietyt asiat ovat tärkeitä? Ovatko ne kaikki pakollisia tai edes tarpeellisia tai käytännöllisiä? Voiko järjestystä muuttaa? Mikä toimisi paremmin? Meillä esimerkiksi välillä syödään “iltapala” heti työpäivän jälkeen ja päivällinen vasta illemmalla. Näin saamme heti jotain ruokaa, nälkäkiukku on vältetty ja itse ruoan laittamiseen jää enemmän rauhallista aikaa.

3. Lasten osallistaminen

Lapset yleensä haluavat tehdä yhteistyötä, auttaa perheessä tekemällä asioita ja olla hyödyksi tai ainakin kokea itsensä hyödyllisiksi. Yleensä lapset myös toimivat paremmin yhteistyössä, kun he saavat puuhailla jotain sen sijaan, että pitäisi odottaa tai olla passiivisia. Joskus lasten auttaminen tosin hidastaa asiaa tai jopa sotkee, mutta koen tärkeänä tällaisen pienen sekasorron sietämisen, jotta lapsetkin saavat onnistumisen kokemusta. Meillä esim 5- ja 7-vuotiaat osaavat tyhjentää ja täyttää tiskikoneen, tehdä lihapullia ja leipoa mokkapaloja ja lettuja (avustetusti). Olen siis antanut heidän tehdä näitä ilman pikkuasioihin puuttumista tai lapsen tekemisten korjaamista. Olen myös yrittänyt sietää sitä, että tämä on minulle aluksi vähän työläämpää, mutta toisaalta sitten taas paljon ihanampaa, kun saadaan mukavia yhdessäolon hetkiä ja jossain vaiheessa saan jopa apua, kun lapset osaavat ja haluavat tehdä tiettyjä juttuja.

4. Oma jaksaminen

Kaikenlainen jousto, venyminen, huumori, rentous jne edellyttää, että omat voimavarat ovat kunnossa. Tämä ei aina ole helppoa, mutta yksi tärkeimpiä asioita, joista vanhempien täytyisi pitää huolta on se, että saa itse tehdä sellaisia asioita, jotka lisäävät omia voimavaroja. Itse myös koen, että huumori ja rentous sekä yhteys lasten kanssa kasvattavat omia voimavarojani eli tästä seuraa helposti positiivinen kierre, kun löytää ne pienetkin jutut, jotka itselle toimii.

5. Yhteyden ylläpito

Esimerkiksi blogitekstissä olen avannut niitä juttuja, jotka meillä ovat auttaneet yhteyden ylläpitoon: Kun perheeseemme syntyi sisarus.

Yhdistyksen kotisivuilta löytyy monta muutakin tekstiä ja videota yhteydestä ja sen vaalimisesta (Esim: Tietoisku: Miksi lapsen ja aikuisen välisen yhteyden vaaliminen on tärkeää? ja Lempeän kasvatuksen viikko 2019 – lauantai ).

Tilanteen ollessa päällä:

1. Pysähdy

Konfliktien ratkominen vaatii läsnäoloa eli sitä ei saa kunnolla tehtyä, jos miettii jotain seuraavaa asiaa tai on jo ratkaisussa, ilman että on oikeasti pysähtynyt kuuntelemaan. Arjessa on usein miljoona asiaa meneillään samaan aikaan tai tulossa tehtävälistalle, ja voi tuntua siltä, ettei aikaa tai energiaa oikeasti ole pysähtymiseen ja asioiden selvittämiseen. Mutta jos jyrää läpi oman agendansa, siitä seuraa usein vain se, että kaikki itkevät tai ovat kiukkuisia, ja aikaa ja energiaa meneekin sitten siihen, että rauhoitutaan tai siihen, että kaikki ovat tyytymättömiä tilanteeseen.

Ihan konfliktin ollessa päällä voi soveltaa esimerkiksi STOP-tekniikkaa, ja muuten hetkessä olemista voi harjoitella mindfulnessin avulla. Elina Kauppilan Huomaa hetki perheessä -kirjassa on myös esimerkkejä ja harjoituksia tähän aiheeseen

2. Soinnuta

Soinnutaminen pitää sisällään sekä lapseen että itseen kohdistuvan empatian. Pysähtyminen on helpompaa, kun kuuntelee ja ymmärtää myös itseään. Miksi mulla alkaa tässä tilanteessa keittää? Mikä tunne tai täyttymätön tarve siellä takana on? Ja tärkeää on myös päästä pintaa syvemmälle. Eli ei vain “mua ärsyttää, kun tässä kestää” vaan mietitään myös sitä, miksi ei kestä sitä, etteivät asiat mene just niin kuin on ajatellut. Onko se väsymys tai nälkä vai esimerkiksi hallinnan tarve, ja mistä se hallinnan tarve sitten johtuu? Ensinnäkin, kun tunnistaa itsessään niitä asioita, joita tarvitsee tai joista triggeröityy, niitä on helpompi pyytää muilta (tarvitsen ruokaa, unta, 5 minuutin hiljaisuuden jne) ja toisaalta voi myös päästä käsiksi tunnelukkoihin tai haitallisiin ajatusmalleihin, kun miettii esimerkiksi, että “haluan, että lapset käyttäytyy, miksi, no mua hävettää, miksi, no pelkään että mun vanhemmuutta arvostellaan.” Sitten voi miettiä, oletko mielestäsi hyvä vanhempi? Millainen on hyvä vanhempi? Kuka sen määrittelee ja miten? Voiko siitä tehdä päätelmän jostain 10 minuutin irrotetusta kohtauksesta, joka tapahtui vaikka ostoskeskuksessa? Onko sillä edes väliä, mitä joku ulkopuolinen ajattelee? Näin voi myös oppia armollisuutta itseään kohtaan, koska se on toinen huipputärkeä asia vanhemmuudessa.

Ja aivan yhtä tärkeää on lapsen ymmärtäminen. Jokaisella on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja kaikilla menee hermo, jos ymmärryksen sijaan aletaan kertoa ratkaisua, perustella toista mielipidettä tai vähätellä tunnetta. Esimerkiksi, jos mä kerron, että mua väsyttää, niin en halua, että mies käskee mua nukkumaan enemmän, tai sanoo, etten voi olla väsynyt, kun olen kerta mennyt aikaisin nukkumaan, tai sanoo, että mitä sitten, hänkin on väsynyt. Mä haluaisin, että hän ymmärtää mun tunteeni ja hyväksyy sen, että musta tuntuu väsyneeltä. Ja antaa mulle tuen ja samalla myös mahdollisuuden selvittää itse, miten pääsen tilanteessa eteenpäin. Aivan sama toimii siis lapsen kanssa. Lapsen ymmärretyksi tulemisen kokemusta voi myös tehostaa sillä, että laskeutuu lapsen tasolle, koskettaa hellästi ja huolehtii siitä, että äänensävy on empaattinen.

3. Selitä

Tilanteen ratkaisu ja lapsen/lapsien osallistaminen

Vasta tässä vaiheessa kannattaa alkaa miettiä ratkaisuja tai vetää rajoja. Se, että lasta ymmärtää ei tarkoita sitä, että lapsi saa jotain, mikä ei vaan sovi. Mutta lapsi ei hyväksy yleensä rajan vetoa ennen kuin hän on kokenut tulevansa kunnolla ymmärretyksi.

Ratkaisujen löytämiseksi aikuinen voi auttaa ensin lasta ehdottelemalla ratkaisuja tai kysymällä sopivia kysymyksiä. Esim. Mitä sinä tarvitsisit, jotta tämä onnistuisi? Miten me voidaan hoitaa tämä niin, että kaikki ovat tyytyväisiä? Tässä kannattaa olla luova ja miettiä, kuinka vakava jokin asia on. Esimerkiksi onko sillä väliä, jos lapsella on kengät väärissä jaloissa, housut väärinpäin tai “vääränlaiset” vaatteet tai kämppään jää pieni sotku odottamaan.

Lopuksi

Tähän kirjoitukseen olen koonnut sellaisen mallin, johon itse pyrin. Aina ei kuitenkaan jaksa/pysty/kykene ja silloin saattaa itse kullakin kilahtaa. Silloin tärkeintä on laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja olla armollinen itselleen. Eli kannattaa pitää mielessä, että tämä on tavoitetilani, mutta ei ihmiset aina saavuta tavoitteitaan ja silloin se onkin oivallinen oppimistilanne. Miksi en päässyt ja mikä auttaisi minua seuraavalla kerralla pääsemään siihen, mihin pyrin. Epäonnistumiset eivät määrittele minua tai vanhemmuuttani, vaan se, mikä on perusvireeni ja ajatukseni, kun toimin lasteni kanssa.

– Annika Rintamäki, Kiintymysvanhemmuus ry:n puheenjohtaja –

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2020.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Mitä on rakentava vuorovaikutus?

Kiintymysvanhemmuus ry — Thu, 18 Nov 2021 11:45:35 +0000

Tänään 6.5.2019 alkaa järjestyksessään toinen valtakunnallinen Lempeän kasvatuksen viikko. Kiintymysvanhemmuus ry:n tehtävä on jakaa tietoa ja tarjota vertaistukea kaikenlaisille perheille. Eräs tärkeimpiä asioita, joita yhdistys haluaa tehdä, on antaa avaimia vanhemmuudessa kasvamisessa. Tämän viikon aikana aiomme antaa monipuolisesti vinkkejä rakentavaan vuorovaikutukseen perheissä.

Kaikki perheiden sisällä tapahtuva kasvu lähtee aikuisista. Lasta ei voi opettaa lukemaan osaamatta lukea itse, eikä lapsi voi oppia rakentavaa vuorovaikutusta ilman hyvää mallia. Lempeään kasvatukseen olennaisena osana kuuluu itsetuntemus, yhteys omaan itseen ja itsemyötätunto. Jotta aikuinen pystyy olemaan lempeä ja rakentava, on hänen ensisijaisesti oltava sellainen itselleen. Lempeää ja myötätuntoista rakentavan vuorovaikutuksen viikkoa teille kaikille!

Viikko avataan luontevasti määrittelemällä mitä rakentava vuorovaikutus pitää sisällään.

Rakentava vuorovaikutus muodostuu muutamasta tärkeästä osasta. Kokonaisuus on laaja, mutta yksinkertaistetusti voisi sanoa, että rakentava vuorovaikutus muodostuu läsnäolevan kuuntelemisen ja myötätuntoisen viestinnän kehästä.

Läsnäoleva kuunteleminen on sitä, että kuullaan viesti kuten se on lähetetty, eli tehdään selkeä ja vailla tulkintoja oleva havainto. Hyvä vuorovaikuttaja on hyvä kuuntelija. Vuorovaikutus vaatii tämän vuoksi myös ehdotonta läsnäoloa siinä hetkessä, jotta läsnäolevasti kuunnellen pystyy ottamaan viestin vastaan ja tekemään havainnon, joka sisältää myös nonverbaalin viestinnän. Tässä ehdottomaan tärkeää on havainnon ja tulkinnan erottaminen toisistaan. Jos erehdymme tekemään tulkintoja, jotka pohjaavat omiin tunteisiimme, myös omat viestimme värittyvät, eivätkä välttämättä ole enää rakentavia.

Omien tunteiden ja tarpeiden erottaminen on tärkeää – niin kuunnellessa kuin puhuttaessakin. Omien tunteiden tunnistaminen ei ole välttämättä helppoa. Tunneilmaisussa tulisi myös kyetä erottamaan mikä on tunnetta, mikä puolestaan tarvetta tunteen takana ja mikä taas tunteen aiheuttamaa reaktiota. Tarpeita tunteiden takana voivat olla esimerkiksi tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi tai tarve saada myötätuntoa. Rakentavassa vuorovaikutuksessa on tärkeää tarvittaessa sanoittaa oma tunne ja tarve.

Kun puhumme hyvästä, rakentavasta ja lempeästä vuorovaikutuksesta huomaamme, että keskiössä onkin ihmisen kyky olla yhteydessä omaan itseensä ja lapseen. Kun tunnistamme tarpeemme, halumme, odotuksemme, arvomme ja ajatuksemme, hyväksymme vastuun tunteistamme emmekä syytä niistä toisia. Tunteiden takana on aina tarpeita ja kunkin henkilökohtainen vastuu on selvittää mitä ne ovat. Mitä paremmin onnistumme löytämään yhteyden omiin tarpeisiimme, sen paremmin kykenemme viestimään myötätuntoisesti ja toisaalta, sen paremmin muut voivat reagoida meihin myötätuntoisesti.

Viimeinen, mutta ei vähäisin seikka rakentavassa vuorovaikutuksessa on puhuttujen viestien muodostaminen. Kun olemme kuulleet sekä tunnistaneet tunteemme ja tarpeemme, on meidän ilmaistava ne muille niin, että muut tietävät mitä tarkoitamme ja haluamme sanoa. Rakentavan vuorovaikutuksen ottein sen voisi tehdä selkeän pyynnön muodossa. Pyynnöllä on tarkoitus ilmaista se, mitä toivomme ja pyyntö siis esitetään myönteisessä muodossa. Emme siis sano mitä emme toivo, koska kielteisessä muodossa ilmaistuissa pyynnöissä kuulija ei tiedä varmasti, mitä häneltä tarkkaan ottaen pyydetään. Lisäksi kielteisesti muotoiltu pyyntö todennäköisesti herättää vastustusta. Lempeässä kasvatuksessa tärkeänä pidetään kannustavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta, jossa ei syytellä, eikä vähätellä vaan keskitytään myönteiseen ja selkeään viestintään. Viestien muotoilun helpottamisessa toimii mainiosti ajatus minä-viestistä, joka muodostuu havainnosta, oman tunteen ilmaisusta ja havainnosta aiheutuvasta konkreettisesta seurauksesta.

Kun puhumme normaalista arkielämän vuorovaikutuksesta, ei aika tietenkään riitä jokaista tilannetta pohtimaan näin huolellisesti. Rakentavaan vuorovaikutukseen yleensä riittää, että on tietoinen asioista, joista se muodostuu ja vastaavasti myös haluaa ilmaista itseään rakentavasti. Harjoittelu tekee mestarin ja hyvä toistaa hyvää, tässäkin asiassa. Parhaassa tapauksessa myös henkilö, kenen kanssa vuorovaikutetaan on tietoinen rakentavasta vuorovaikutuksesta. Aina näin ei kuitenkaan ole, ja silloin voi pyrkiä olemaan mallina. Jos edes toinen vuorovaikuttaa läsnäolevasti, toisen tarpeet kuullen sekä omansa selkeästi ilmaisten, on vuorovaikutuksen laatu taatusti parempi, kuin ilman yhtään rakentavaa vuorovaikuttajaa.

– Petra Masko, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja –

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2019.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Pohdintoja siitä, millaisia ominaisuuksia tarvitaan hyvään vuorovaikutukseen

Kiintymysvanhemmuus ry — Thu, 18 Nov 2021 11:09:11 +0000

Vuorovaikutus on niin sanallista kuin sanatontakin kanssakäymistä toistemme kanssa, ja se luo osaltaan tärkeän pohjan hyvien ihmissuhteiden syntymiselle ja ylläpitämiseen. Vuorovaikutus on edellytys sille, että voimme ymmärtää toista ihmistä, hänen käytöstään ja tarkoitusperiään. Säröt vuorovaikutuksessa sen sijaan näkyvät helposti pahoinvointina ja haastavina tunteina sekä tilanteina. Säröiltä tuskin voimme kuitenkaan täysin välttyä. Voimme kuitenkin osaltamme kehittää omia vuorovaikutustaitojamme ja edesauttaa näin tasapainoa niin itsemme kuin tärkeiden ihmissuhteidemme osalta. Ihminen pyrkii luonnostaan yhteyteen toisten ja itsensä kanssa, jolloin on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millä tavoin tätä yhteyttä ylläpidämme ja tuemme sekä mitkä seikat vievät meitä kauemmas toisistamme.

Jo vauva on valmis vuorovaikuttamaan häntä hoivaavan aikuisen kanssa. Sitä kautta hän oppii itsestään, toisista ja siitä, miten hänen toimensa vaikuttavat muihin. Aivojen toiminnan rakenteet alkavat muokkaantua jo varhain vuorovaikutuksen edesauttamana. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on merkittävässä roolissa lapsen kehityksen kannalta ja varhaisten aikojen kohtaamiset muovaavat merkittävästi sitä, millaiseksi itsemme koemme. Hyvän vuorovaikutuksen osatekijöitä tässä yhteydessä ovat esimerkiksi vauvan perustarpeisiin vastaaminen herkän kuuntelun kautta ja turvallinen perusarki yhdessä tutun tai tuttujen aikuisten kanssa. Vauva nauttii siitä, että hänestä iloitaan, hänen kanssaan vietetään aikaa ja että hänen tarpeisiinsa vastataan oikea-aikaisesti. Erilaiset temperamentit vaikuttavat ainutlaatuisen vuorovaikutuksen muovautumiseen vanhemman ja lapsen välille.

Lapsen kasvaessa nuoreksi ja myöhemmin aikuiseksi, hän toki vastaa itse perustarpeidensa täyttymisestä. Kuitenkin yhtäläisyyksiä kaipaamastamme kohtaamisesta löytyy, kun verrataan vauva-aikaa, lapsuutta ja jopa aikuisuutta. Kukapa ei haluaisi edelleen aikuisenakin kokea, että hänen läsnäolostaan ilahdutaan, häntä arvostetaan ja tuetaan. Mitkä ominaisuudet sitten voisivat tukea tämänkaltaista hyvää ja kasvua tukevaa vuorovaikutusta?

Läsnäolo nousee hyvän vuorovaikutuksen kulmakiveksi jokaisessa ikäluokassa. Jotta voimme aidosti olla kanssakäymisissä toistemme kanssa, täytyy meidän olla läsnä tilanteessa.Yksinkertaisin keino on pysähtyminen toisen äärelle: minä kuuntelen, katson sinua silmiin, tuen tarpeen tullen, rohkaisen, kannustan ja pyrin ilahduttamaan sinua.

Halu ymmärtää toista on toinen hyvän vuorovaikutuksen osatekijä: näen sinut, voin eläytyä mielesi maisemaan, voin eläytyä tunteisiisi ja saatan huomata jotain sellaistakin, mitä et sano. Ehkä taustalla vaikuttavat erilaiset tunteet, tarpeet tai tavoitteet. Halu ymmärtää toista lisää kykyä toimia yhdessä, joka on tärkeä osa hyvää vuorovaikutusta. Kyky toimia yhdessä tarkoittaa luottamuksellisia suhteita toisiin, jolloin voi saada itse tukea, kannustusta ja hyväksyntää. Ajattelen, että moni meistä kaipaa näitä samoja asioita, ja yhdessä me voimme olla todellakin enemmän. Tukeva yhteisö voi löytyä niin perheen sisältä, harrastuksista, ystävistä kuin mistä tahansa muustakin yhteydestä.

Jämäkkä omien rajojen ilmaisu on myös tärkeä ominaisuus terveen ja itseään arvostavan vuorovaikutuksen pohjatekijä. Jämäkkyyttä on omien rajojen tunnistamisen lisäksi taito huomioida omat tarpeet, tunteet ja toiveet sekä tuoda ne esille toista kunnioittavalla tavalla, itseensä luottaen. Saan puolustaa omia näkemyksiäni, mutta annan sinun kertoa omistasi keskeyttämättä. Tästä pääsemmekin viimeiseen ja ehkä tärkeimpään vuorovaikutuksen osatekijään, eli kuuntelutaitoon. Hyvänä kuuntelijana keskityn kerrottuun viestiin, ilmaisen eleillä kuulevani toista, kysyn lisäkysymyksiä ja kerron omista ajatuksistani vasta sopivalla hetkellä hyväksyttyäni ensin toisen näkökulman.

Kokonaisuutena ajattelen, että vuorovaikutus on monien osatekijöiden summa ja hyvään vuorovaikutukseen liittyy olennaisesti myös halu sen kehittämiseen. Joskus suhteemme toisiin säröilee ja toisinaan se voi hajota sirpaleiksi, joihin voimme loukata itsemme ja toisemme. Haavat voidaan kuitenkin paikata, niitä voidaan hoitaa ja luonnolla on kyky parantaa myös itsestään. Ajattelen, että tässä taika piileekin: kuinka olen yhteydessä siihen luontoon sisälläni, joka toimii itsessään parantavana ja eheyttävänä voimana?

Hyvän vuorovaikutuksen osatekijöitä tarkastelemalla voi saada oivalluksia siitä, mitä ominaisuuksia voi itsessään vielä kehittää. Yhdessä nämä ja monet muut tekijät luovat kokonaisuuden hyvään, rakentavaan vuorovaikutukseen. Yksi itselleni tärkeä osatekijä edellä mainittujen lisäksi, on vuorovaikutus itseni kanssa eli yhteys itseeni. Vaikka kuuntelisin kuinka tarkoin korvin ja sydämin toista, mutta en itseäni, jää kokonaisuudesta jotain puuttumaan. Jämäkkä rajojen ilmaisu on mahdollista vain, jos ensin tunnistamme omat rajamme. Halu ymmärtää itseämme ja läsnäoleva pysähtyminen itsensä äärelle helpottavat näiden keinojen laajentamista myös itsen ulkopuolelle toisiin.

Miksi sitten hyvää vuorovaikutusta olisi syytä pitää yllä? Tähän vastaus löytyy mielestäni yhteydestä. Kun voimme olla yhteydessä toisiimme ja itseemme, on elämä monilta osin mielekkäämpää ja antoisampaa. Yhteys mahdollistaa hyvän näkemisen toisissa ja turvallisuudentunteen läsnäolon. Ajattelen, että yhdessä voimme olla jopa enemmän yksilöllisiä; toisten seurassa tunnistamme omat erityispiirteemme ja autamme toisia näkemään omansa. Yhdessä voimme kannatella toinen toistamme tarpeen tullen ja antaa sekä vastaanottaa rakkautta. Yhdessä voimme siis todellakin olla enemmän.

– Jenna Metsäketo, yhdistyksen aktiivi –

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2019.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Yhteyden merkitys vuorovaikutuksessa

Kiintymysvanhemmuus ry — Thu, 18 Nov 2021 07:55:40 +0000

Olen huomannut, että yhteydellä on iso rooli rakentavan vuorovaikutuksen onnistumisessa. Rakentava vuorovaikutushan muodostuu siitä, että ymmärrämme oman toimintamme motiivit, kerromme ne muille ja yritämme ymmärtää myös muiden ihmisten motiiveja, eli tunteita ja tarpeita käytöksen takana.

Kun minulla on vahva yhteys toiseen, niin minun on paljon helpompi ymmärtää häntä. Osittain tämä tuntuu jopa siltä, että vahva yhteys auttaa minua huomaamaan paremmin sanattomatkin viestit ja ymmärrän toisen motiivit helposti. Tuntuu myös siltä, että minulla on enemmän tahtoa ymmärtää toista silloin, kun yhteys on vahva. Jos taas yhteys on heikentynyt, niin minusta saattaa tuntua siltä, että en yhtään ymmärrä, mitä toisen käytöksen takana on. Eikä minulla välttämättä ole hirveän isoja haluja edes ymmärtää toista, vaan asetun omaan poterooni puolustusasemiin.

Rakentavan vuorovaikutuksen avulla voi kuitenkin parantaa yhteyttä. Jos oikein asetun kuuntelemaan toista ja olen läsnä ja yritän aidosti ymmärtää, niin se vahvistaa meidän välistä yhteyttä. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla kuulluksi sekä ymmärretyksi, etenkin silloin kun meillä on jotain mielen päällä. Tämän tarpeen täyttämättä jättäminen rikkoo yhteyttä voimakkaasti. Siksi kuunteleminen ja aito ymmärrys vahvistavat yhteyttä.

Vahva yhteys luo luottamuksen tunnetta ja alentaa kynnystä kertoa omista tunteista ja tarpeista. Toisen henkilön on tietenkin helpompi ymmärtää minua, kun kerron hänelle, mitkä ne omat tunteet ja tarpeet on. Kun tulee itse ymmärretyksi ja omat tarpeet tulevat täytetyksi, niin sekin osaltaan vahvistaa yhteyttä toiseen.

Yhteydellä toiseen henkilöön on siis iso merkitys vuorovaikutuksen onnistumiselle. Mutta yhtä iso rooli on myös sillä, kuinka vahva yhteys meillä on itseemme. Yhteys itseensä tarkoittaa käytännössä itsetuntemusta. Tiedän kuka olen, mitä tunnen ja mitä tarvitsen. Kun minulla on vahva yhteys itseeni, niin pystyn myös olemaan paremmin läsnä hetkessä. Läsnäolon taitoa tarvitaan siihen, että pystyy kuuntelemaan ja ymmärtämään itseään paremmin. Kun tunnistan tarpeeni ja tunteeni, niin pystyn myös kertomaan niistä toisille. Ja tietenkin minun on helpompi asettua kuuntelemaan toista, kun osaan olla läsnä hetkessä.

Rakentavan vuorovaikutuksen kannalta yhteys on siis ratkaisevassa osassa. Uskallan jopa väittää, että ilman yhteyttä ei edes ole rakentavaa vuorovaikutusta. Yhteyttä tarvitaan omien ja toisten tunteiden ja tarpeiden ymmärtämiseen, kuuntelemiseen, läsnäoloon, omien tunteiden ja tarpeiden kertomiseen ja yleensäkin haluun olla sellaisessa vuorovaikutuksessa, mikä rakentaa eikä riko.

Miten vaalia yhteyttä lapseen?

Jos yhteys on rakoillut isosti lapsen kanssa, niin aikuisen voi olla vaikeaa kokea myötätuntoa tai puhua kauniisti lapselle. Ja lapsen voi olla vaikea tehdä yhteistyötä aikuisen kanssa. Yhteyden vahvistaminen koostuu aika pienistä arkipäiväisistä asioista: Katsekontakti, läheisyys, kosketus, läsnäolo, yhteinen huumori, ymmärrys, toisesta kauniisti ajatteleminen sekä toiselle kauniisti puhuminen. Itse koen, että kaikkia näitä tarvitaan päivittäin ja paljon, jotta yhteys olisi vahva. Toiset lapset myös vaativat hieman enemmän, että “rakkaustankki” täyttyy ja toisille riittää vähempikin.

Meillä aamut alkavat usein niin, että halin kumpaakin lasta ja kuiskin kivoja asioita heidän korviinsa. Yritän hetkeksi unohtaa kellon ja kiireen ja keskityn vain siihen hetkeen, kun minulla on rakkaimpani ihan lähellä. Näin meidän kaikkien aamut alkavat mukavammin ja usein tällä vältytään myös aamun kiukuilta.

Joskus sitä kuitenkin ajattelee että haluaa säästää aikaa ja saada esim aamu- tai iltatoimet tehtyä nopeasti ja jos yhteys rakoilee, niin lapsi ei välttämättä olekaan yhteistyökykyinen. Sen sijaan, että vetäisi aamun rutiinit väkisin läpi, niin nopeampi keino suoriutua aamusta voikin olla jonkin yhteyden parantajan, esim empatian, läsnäolon, huumorin tai kosketuksen käyttäminen, vaikka se aluksi vaikuttaakin siltä, että se vie enemmän aikaa ja energiaa. Näiden menetelmien käyttäminen on helpompaa, jos aikuisella on hyvä yhteys itseensä ja esimerkiksi omat tarpeet on jotakuinkin tasapainossa. Vaikka aamu olisikin alkanut väärällä jalalla, niin huumorilla ja läheisyydellä sekä itse-empatialla aikuinen voi saada myös itsensä paremmalle mielelle sekä yhteistyökykyisemmäksi . Silloin pieni muutos suunnitelmiin tai lapsen vastahakoisuus ei tunnukaan maailmanlopulta vaan ihan normaalilta arjelta.

Työpäivän jälkeen kun haen lapsia, niin usein ihan ensimmäisenä kiljutaan kaikki iloiset tervehdykset ja sen jälkeen joko halitaan tai sitten teemme hassun jahtausleikin päiväkodin pihalla ja nauramme päivän stressit ulos. Sitten vaihdamme rauhalliset kuulumiset lasten sekä hoitajan kanssa ja lähdemme kotiin. Pieni leikittely ja hetkessä läsnäoleminen auttavat tätä siirtymätilannetta, ja sen huomaa etenkin silloin, kun ei olekaan pystynyt hassuttelemaan tai olemaan läsnä, silloin lapsetkin usein reagoivat isommin. Iltaisin pyrin katsomaan lapsiani rakastavasti, kuuntelemaan kaikki heidän hassut juttunsa, ymmärtämään heidän tunteitaan ja vaikeita hetkiä. Yritän koskea kumpaakin lasta usein (pienempi hakeutuu aktiivisesti syliin ja lähelle, isommalta pitää pyytää lupa halaukseen ja kosketukseen). Iltapesut ja nukkumaanmenot ovat taas yksi vaikeampi siirtymätilanne ja silloin otan jännityshuumorin käyttöön. Olen esimerkiksi metsästäjä, joka jahtaa karhuja ja kantaa ne pesulle. Usein juoksemme pitkin taloa päättömästi ja kikatamme (tai ainakin lapset kikattaa) hysteerisinä. Loppuhuipennuksena lapset piiloutuvat sänkyyn, josta menen heitä etsimään hirviönä, joka haluaa syödä herkulliset lapset.

Kyseiset käytännön vinkit olen kerännyt ja soveltanut enimmäkseen Laura Markhamin kirjasta ja kotisivuilta.

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2019.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Love Flooding – menetelmä yhteyden luomiseen ja ylläpitoon

Kiintymysvanhemmuus ry — Tue, 16 Nov 2021 10:43:50 +0000

Tutustuin Susan Stiffelmannin menetelmään pari vuotta sitten. Olen käyttänyt sitä silloin tällöin ja kannatan kokemuksiini pohjautuen menetelmää aivan ehdoitta.

Totta puhuen, ensimmäinen ajatus oli, että onpa mahtipontinen nimi simppelillä menetelmällä. Halusin silti kokeilla sitä heti ja aikalailla välittömästi ymmärsin nimen taakse. Istuin alas illalla ja mietin sekä kirjoitin ylös kymmenen asiaa, joiden vuoksi rakastan 7-vuotiasta esikoistani. Näitä pohtiessani tunsin rakkauden tulvahtavan ja todella konkreettisesti ymmärsin ja muistin, miksi oma lapseni on niin ihana ja paras.

Oli todella voimauttavaa itselle miettiä syitä nimenomaan ehdottoman rakkauden näkökulmasta. Halusin, että vahvistan lapsen uskoa itseensä sitä kautta, että meidän yhteytemme on vahva ja hyvä, ja minä äitinä näen hänet aivan ehdottoman ihanana tyyppinä. On siis tärkeää, että menetelmässä keskitytään lapsen luontaisiin ominaisuuksiin, ei saavutuksiin.

Koin, että kun kerron lapselle ääneen kymmenen syytä rakkauteen tarvitsemme rauhallisen paikan ja hyvin aikaa. Lapselle ensimmäisellä kerralla tilanne voi olla hämmentäväkin, ja oma lapseni kuunteli minua todella tarkasti, vienosti hymyillen ja vähän ujon oloisena, kunnes tuli halaamaan minua lujaa. Olen varma, että rakkaus todella virtasi välillämme tuolla hetkellä ja viidessä minuutissa sain kohennettua yhteyttämme ja vahvistettua sekä ehdottoman rakkauden kokemusta lapsessa, että hänen uskoaan itseensä. Toisella kerralla hän oli mummolassa. Minulla oli vähän ikävä ja nauhoitinkin hänelle videon, jossa kerroin nuo kaikki kymmenen asiaa. Lähetin videon hänelle whatsappissa. Vastausviestissä sain kymmenen ihanaa syytä, miksi hän rakastaa minua. “Koska sä aina kuuntelet mua” jäi parhaiten mieleen.

Taannoin minulla oli nuoremman, nyt 4-vuotiaan lapseni kanssa haastava viikko ja koin, että yhteytemme ei ole kunnossa. Lapsi oli jatkuvasti kiukkuinen ja kovin vaativan oloinen enkä minä päässyt jyvälle miksi hän reagoi näin. Muistin menetelmän ja päätin kokeilla sitä yhteyden palauttamiseen. Tulos oli välitön. Ensinnäkin minulle palautui taas mieleen hänen hyvät puolensa ja viikon kitkat haihtuivat mielestäni. Kun kerroin rakastamisen syyt lapselle, hän sanoi: “Olenpa mä tosi ihana, voitko kertoa uudestaan niin lasken miten paljon sä rakastat”. Tottakai kerroin ja rakkaus virtasi välillämme. Lapsi säteili, eikä meillä ollut sen jälkeen mitään kitkaa, vaan yhteys oli mitä parhaimmassa kunnossa. Olin vähän hämmästynyt ja onnellinen.

Lapset kuulevat minulta rakkauden sanoja ja kiitoksia joka päivä, joten koen, että tämä ei ole menetelmä rakkauden todistamiseen, vaan nimenomaan yhteyden ylläpitoon ja palauttamiseen. Muistutan vielä, että lapsen kokemus ainutlaatuisuudestaan on niin tärkeä, että hetken tulee olla aikuisen ja lapsen kahdenkeskinen – ilman sisaruksia tai muita kuulijoita.

Haastan kaikki vanhemmat heti tänään testaamaan Love Flooding -menetelmää ♡

_________________________

Love Flooding -menetelmä yhteyden luomiseksi ja vahvistamiseksi— Susan Stiffelmannia mukaillen

Yhteyttä luomalla ja ylläpitämällä lapsen ja aikuisen välit muodostuvat sellaiseksi, että lapsi luontaisesti on halukas toimimaan yhteistyössä. Se vaatii aikuiselta kunnioittavaa otetta lapseen, sekä ehdottoman rakkauden ja myötätunnon tarjoamista. Myötätuntoisessa ja turvallisessa ympäristössä lapsen on helppo ilmaista syvimpiä tuntojaan ja opetella tunnetaitoja.

Pohdi ja kirjoitan paperille viidestä kymmeneen asiaa, miksi rakastat lastasi. Asiat perustuvat siihen ketä tai millaisia lapseni aidosti ovat, ei siihen, mitä he ovat saavuttaneet tai missä he ovat onnistuneet.
Kutsu lapsesi rauhalliseen paikkaan kuulemaan, mitä sinulla on sanottavana. Tilanne saattaa olla lapselle kummallinen tai outo, varsinkin, jos tekee tämän ensimmäistä kertaa.
Kerro lapselle nuo kaikki kirjoittamasi asiat häneen täydellisesti keskittyen. Tarkoituksena on antaa rakkauden virrata teidän välillä, ja koko olemuksella ja sanoilla viestiä aitoa hyväksyntää sekä ehdotonta rakkautta.
Nauttikaa yhteyden vahvistumisesta.

– Petra Masko –

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2019.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Siltoja rakentamassa

Kiintymysvanhemmuus ry — Wed, 03 Nov 2021 16:38:32 +0000

Miten saan lapseni kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavana? Miten vaalin lapseni luottamusta minuun, jotta hän uskaltaa kertoa minulle murheistaan ja ongelmistaan? Näitä kysymyksiä itse aika ajoin pohdin, ja varmasti muutkin vanhemmat. Molempien kysymysten taustalla on vanhemman ja lapsen välinen yhteys. Kun heidän välillään on kunnioittava, ymmärtävä ja lämmin keskusteluyhteys, vanhemman sanomisilla on lapselle merkitystä, ja lapsi kokee vanhemman luottamuksensa arvoisena.

Vanhemmalla on lasta kohtaan velvollisuuksia, jotka vaikuttavat heidän suhteensa laatuun. Yhteyden vaalimista pitääkin siksi lähestyä vähän eri kulmasta, kuin esim. parisuhteen tai sisarussuhteen ollessa kyseessä. Toisaalta peruslähtökohdat syvälle yhteydelle ovat samat: tasa-arvoinen kohtaaminen, toisen kuunteleminen ja vakavasti ottaminen sekä omien tunteiden jakaminen.

Joskus vanhempien täytyy ehkä hyväksyä etteivät ole niitä kaikkein tärkeimpiä uskottuja lapsen elämässä hänen kasvaessa ja laajentaessa elinpiiriään. Mutta vanhempi voi silti merkittävästi toimillaan joko vahvistaa tai heikentää heidän välistään yhteyttä. Yhteyden luominen saattaa olla helpompaa silloin, kun lapsi on pieni ja paljon kiinni vanhemmassa. Kun lapsi alkaa viettää enemmän aikaa omassa vertaisryhmässään ja muiden aikuisten vaikutuspiirissä, toivoisi varmasti jokainen vanhempi, että yhteys olisi rakennettu vankalle pohjalle.

Arjessa tulee päivittäin isompia ja pienempiä ristiriitoja perheen sisällä. Usein nämä tilanteet liittyvät siihen, että lapsi tekee vanhemman mielestä jotain epätoivottua, tai ei tee jotain mitä vanhempi haluaisi. Miten nämä tilanteet voidaan ratkoa niin, että lopputuloksena perheenjäsenet tuntisivat toisensa läheisimmiksi sen sijaan, että ristiriidat veisivät heitä erilleen?

Ristiriitojen ilmetessä olen huomannut, että ensireaktiona tulevat ratkaisutavat eivät välttämättä ole niitä, joiden avulla yhteyttä parhaiten vaalitaan. Siksi olen kokenut tarvitsevani kantavia ajatuksia ja voimalauseita, joiden avulla voin pysähtyä hetkeksi ja tehdä uuden arvion siitä, miten haluan tilannetta lähestyä. Toivon, että kun alla olevia ajatuksia riittävän monta kertaa itselleen toistaa ja soveltaa, ne jossain vaiheessa muodostuvat siksi selkäytimestä tulevaksi toimintamalliksi.

Eli kun arjessa joku tökkii, hommat lapsen kanssa eivät suju, hän ei kuuntele ja savu alkaa itse kullakin nousta korvista, yritän muistuttaa itselleni seuraavaa:

“Lapsen epätoivotun käytöksen takana on joku tarve, joka on jäänyt tyydyttämättä.”

Muista, että lapsen jokaisen kiukun, raivonpuuskan, vetkuttelun tai kieltäytymisen takana on tyydyttämättömäksi jäänyt tarve. Ja keskeneräinen ihminen sitä ilmaisemassa. Sen sijaan, että arvioisit ja arvostelisit lapsen käytöstä, yritä nähdä, mitä sen takana on. Kenties väsy, nälkä, tai joku muu fyysinen tarve? Tai sitten joku moninaisista henkisen puolen tarpeista? Lapsi voi tarvita esimerkiksi hyväksyntää, kunnioitusta, rakkautta, harmoniaa tai mahdollisuutta itseilmaisuun. Jos et tiedä, mitä lapsesi sillä hetkellä tarvitsee, halauksesta on hyvä aloittaa. Ja vaikket pystyisikään lopulta lapsesi tarvetta selvittämään, hän varmasti arvostaa silti yritystäsi.

“Joskus ainoa tyydyttämätön tarve on parempi yhteys omaan vanhempaan.”

Kun lapsi on levoton eikä kuuntele, vilkaisu peiliin voi auttaa. Oletko ollut tänään tarpeeksi läsnä lapsellesi ja antanut aikaasi? Oletko istunut alas ja kuunnellut rauhassa, mitä lapsellasi on sanottavana? Vai ovatko ajatuksesi olleet muualla? Kuinka monta kertaa olet päivän aikana vastannut lapsen pyyntöön sanomalla “ihan kohta”? Tarvitaan siis armollisuutta lapselle, joka vain haluaisi huomiotasi ja hyväksyntääsi. Tarvitaan myös armollisuutta itsellesi vanhempana yrittäen jatkuvasti etsiä tasapainoa oman ajan, kodin pystyssä pitämisen ja lapsien kanssa vietetyn ajan välillä. Jos koet ettet ole ollut tarpeeksi lapsesi saatavilla, anteeksipyyntö kertoo lapselle, että vanhempikin on inhimillinen ja epätäydellinen. Ja se halaus on varmasti hyvä ratkaisu tähänkin.

“Lapsi käyttäytyy näin, koska hän ei osaa muuta.”

Lapset ovat impulsiivisia, kokeilunhaluisia, luovia, energisiä, suuria seikkailijoita ja ihailtavan vapaita sieluja. Ja keskeneräisiä, niinkuin me kaikki. Aikuisilla on sentään ollut vuosikymmenet aikaa harjoitella sosiaalisia suhteita ja käyttäytymistä tietyissä tilanteissa. Lapsi ei siis ole ilkeä tai pahantahtoinen, hän ei vain vielä osaa toimia aikuisten rajatussa (ja toisinaan hieman tylsässä) maailmassa. Älä leimaa uhmaksi, tottelemattomuudeksi tai kiukutteluksi käytöstä, jonka tarkoitus on vain toteuttaa itseään ja puolustaa omia oikeuksiaan. Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja lempeää ohjausta. Pohdintaa siitä, mitä hän teki tai ei tehnyt, keihin se vaikutti ja miten. Keskustelua siitä, miten vastaavat tilanteet voi tulevaisuudessa hoitaa. Luota lapsen hyvyyteen ja siihen, ettei hän tee asioita tahallaan tai ilkeyttään. Lapsi haluaa tehdä hyvää ja toimia “oikein”. Jos lähdet tätä sisäsyntyistä hyvyyttä epäilemään, on se epäluottamuslause lasta kohtaan ja nakertaa hänen luottoaan sinuun.

“Voimakeinot harvoin tekevät hyvää yhteydelle.”

Kun pinna kiristyy, lapsi ei kuuntele ja kiire painaa, tulee houkutus lähteä käyttämään voimakeinoja. Jos tekee mieli lähteä sille tielle, palauta itsesi lempeästi takaisin. Muista, että keinotekoiset seuraamukset vain vievät lapsen huomion lopputulokseen, siihen mitä hän sai tai mitä hän menetti. Lapsen halu kertoa sinulle asioita tuskin lisääntyy, jos hän joutuu pelkäämään vanhemman oikeudella määräämiäsi seuraamuksia. Muista, että vanhemman velvollisuudet voi täyttää ilman vallankäyttöä. Voit olla huolehtiva vanhempi ilman vallankäyttöä. Voit luoda lapselle turvallisen ympäristön ilman vallankäyttöä.

“Näytä esimerkilläsi, miten pysytään rauhallisena ja ratkaistaan tilanteet rakentavasti.”

Jokaisen ristiriidan voi nähdä tilaisuutena opettaa lapselle elämästä. Tee se oman esimerkin kautta: näin puhutaan toiselle ihmiselle kohteliaasti, näin huomioidaan toiset, näin autetaan toista, näin osoitetaan empatiaa, näin puolustetaan omia henkilökohtaisia rajoja rikkomatta toisten rajoja, näin hallitaan tunteenpurkauksia, näin pyydetään anteeksi. Lapsella on oikeus tulla kohdatuksi samalla kunnioituksella kuin kuka muu tahansa.

”Keskity kuuntelemaan lasta aktiivisesti ja anna hänen kertoa oma puolensa asiasta.”

Ristiriidat voidaan selvittää rakentavasti vasta, kun kaikkien osapuolten tarpeet on huomioitu. Jos lapsi ei osaa vielä suoraan omista tarpeistaan kertoa, aikuisen vastuulla on ne selvittää. Aktiivinen kuuntelu auttaa kertojaa avaamaan itseään kuuntelijalle vahvistaen osapuolten sidettä ja myös kertojan yhteyttä itseensä. Auta lasta sanoittamaan tunteitaan. Se, joka kokee tulleensa kuulluksi, haluaa myös kuunnella muita.

“Lapsen aktiivinen kuuntelu ja tarpeiden sanoittaminen ei tarkoita, että hyväksyisit lapsen käytöksen tai että sinun pitäisi unohtaa omat tarpeesi.”

Tilanteet, joissa lapsi tekee vanhemman mielestä jotain epätoivottua, tai ei tee jotain mitä vanhempi haluaisi, ovat monesti käytännössä tarveristiriitoja. Velvollisuutesi aikuisena on opastaa lasta, näyttää mahdollisesti vaihtoehtoinen toimintatapa tarpeen ilmaisulle, kuitenkaan jyräämättä lapsen tarvetta. Näin kerrot lapselle, että hänen tarpeensa ovat tärkeitä ja hän on arvokas. Tarvitaan yhdessä mietittyjä ratkaisuja ja yhteisymmärryksessä tehtyjä sopimuksia. Muista, että haluat tukea lapsen itseohjautuvuutta ja -säätelyä sen sijaan, että hän vain odottaisi ylhäältä tulevia ratkaisuja ja käskyjä.

Ilmaise lapsellesi, että rakastat häntä ehdoitta.”

Muista, että hellyyden kieltäminen tai lapsen torjunta ei ole tarpeen missään tilanteessa, kasvatusvelvollisuutesi voit hyvin täyttää muutenkin. Hyväksyntää ja yhteyttä rakennetaan hyvissä hetkissä, kun kaikki sujuu, mutta myös (ja erityisesti) niissä arjen kompastuskivissä, kun asiat eivät mene lasten kanssa niin kuin olit suunnitellut, harmonia on kateissa ja tunteet kuohuvat. Muista, että läheisyys, läsnäolo, empatia ja ymmärrys rakentavat siltoja. Ja kun et keksi muuta niin aina voit ehdottaa halausta.

– Veera –

Luettavaa:

Kirjaesittely: Toimiva perhe -kirjaesittely (mm. aktiivisesta kuuntelusta)
Kirjaesittely: Marshall B. Rosenberg: Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus
Gordon Training International: Children Don’t Misbehave

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2017.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Miksi lapsen ja aikuisen välisen yhteyden vaaliminen on tärkeää?

Kiintymysvanhemmuus ry — Tue, 05 Oct 2021 09:59:04 +0000

Lapsi kaipaa luonnostaan yhteyteen ympäröivän yhteisön ja erityisesti lähimpien hoivaajiensa kanssa. Yhteys lapseen syntyy luonnostaan heti syntymässä ja pitää sisällään molemminpuolista luottamusta, ymmärrystä, tarpeiden huomioimista ja ehdotonta rakkautta. Yhteyttä on tärkeä vaalia, sillä sen avulla lapsi on onnellisempi ja itsetunto vahvistuu ehdottoman hyväksynnän ja rakkauden ilmapiirissä. Sitä kautta hänen taitonsa olla yhteydessä itseensä, hyväksyä tunteensa ja ilmaista niitä kehittyvät. Kun ihminen kykenee olemaan yhteydessä itseensä, luonnollisesti myös kyky vuorovaikuttaa ihmissuhteissa muiden kanssa kehittyy.

Tavallisia arkisia keinoja yhteyden vaalimiseen ovat lempeä ja positiivinen keskustelu lapsen kanssa, läsnäoleva kuunteleminen, yhdessä vietetty aika, yhteinen hassuttelu ja erityisesti nauru, rakkaussanojen käyttö, katsekontakti, läheisyys ja kosketus. Nämä toimivat niin pienten kuin isompienkin lasten kanssa. Kun aikuisen ja lapsen välinen yhteys on kunnossa, on arjen vuorovaikutus mutkattomampaa ja ristiriidat selviävät helpommin, kun osapuolet yhteyden ansiosta ymmärtävät toisiaan paremmin. Hyvä yhteys säilyy, vaikka aikuinen ja lapsi eivät olisikaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa.

Joskus yhteys rakoilee tai rikkoontuu, mutta se ei ole katastrofi. Yhteyden voi onneksi palauttaa, mutta se vaatii aikuiselta aktiivisuutta. Aikuisen on tärkeä pyrkiä hyvään yhteyteen itsensä kanssa, palauttaa mielenrauha itselleen ja sen jälkeen entistä painokkaammin käyttää ylläolevia keinoja. Yhteyden palauttamisessa erityisen myötätuntoinen ote ja rakkaudenosoitukset ovat tärkeässä asemassa. Yhteyden palauttamisessa myös yhteisen huumorin löytäminen voi olla avaintekijä. Ja aina kannattaa kokeilla Love Flooding-menetelmää.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry