synnytys - Kiintymysvanhemmuus ry

Kotisynnytykseni

Kiintymysvanhemmuus ry — Fri, 27 Aug 2021 05:56:42 +0000

Inspiraatio

Tästä tulee ensimmäinen tekstini tähän blogiin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan: Aloitin puheenjohtajana jo vuosi sitten, ja siitä asti to-do listallani on roikkunut blogitekstin kirjoittaminen. Viime yönä vauvaa imettäessäni sain inspiraation ja päätin, että tästä se lähtee, matalalla kynnyksellä. Muut hallituslaiset ovat kirjoittaneet tietopainoitteisesti, mutta minä päätin nyt tuoda tähän henkilökohtaisen näkökulman. Aion kertoa blogin kautta meidän vauvavuodestamme! Näin lukijat pääsevät kurkkaamaan yhden kiintymysvanhemmuusperheen arkeen, näkemään miltä kiintymysvanhemmuus voi näyttää. Sekaan saatan ujuttaa pieniä tiedonmurusiakin. Tässä ensimmäisessä osassa tuntuu luontevalta kertoa synnytyksestä. Siitähän vauvavuosi alkaa!

Taustaa

Olen 26-vuotias pääkaupunkiseutulainen. Minulla on kaksi lasta, Evelyn 7v ja Ossian joka syntyi joulukuussa. Olen yksinhuoltaja; Evelynin isästä erosin raskauden aikana ja Ossian sai alkunsa hedelmöityshoitoklinikalla. Opiskelen kolmatta vuotta Aalto-yliopistossa, ohjelmassa nimeltä Informaatioverkostot. Olen ollut Kiintymysvanhemmuus ry:n jäsen sen perustamisajoista lähtien, mutta aktivoiduin hallituksessa vasta syksyllä 2014. Kiintymysvanhemmuus ry:n lisäksi häärin esikoisen päiväkotia ja iltapäiväkerhoa pyörittävän yhdistyksen sihteerinä ja koordinoin Otaniemessä Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n toimintoja. Joskus kun minulla vielä oli aikaa, harrastin lukemista. Asumme kerrostalokaksiossa ja ravaamme kyläilemässä milloin missäkin.

Synnytys – vauvavuoden alku

Oli sunnuntai. Minua väsytti kovasti. Raskausviikkoja oli kertynyt tasan 38+0. Kun kello läheni yhdeksää, päätin mennä samaa aikaa Evelynin kanssa nukkumaan. Kun kello lopulta tuli yhdeksän, ei häntä väsyttänytkään vielä. Menin itse maate ja kehotin häntä menemään olohuoneeseen vaikka Aku Ankkaa lukemaan. Nukahdin heti, havahduin vain kevyesti kun Evelyn kömpi sänkyyn tuntia myöhemmin. Tämä raskaus ei ollut yhtä helppo kun esikoisen. Mitään vakavaa ongelmaa ei ollut, mutta kaikki ne pienet raskausvaivat olivat hieman hankalampia. Oli matalaa hemoglobiinia, oli liitoskipuja. Olin väsyneempi. Viimeiset viikot supisteli yhtenään, onneksi sentään kivuttomasti. Voi kuinka ihanaa olikaan nukkua!

03:06 Niin siinä kellossa lukee. Totta kai tässä piti käydä näin, että kun menen aikaisin nukkumaan niin herään keskellä yötä enkä enää saa unta. Minua väsyttää vielä kovasti, miksi ihmeessä minä olen hereillä? Jaahas, supistelee taas, vatsa on ihan pinkeä. Kummasti myös särkee selkään, mitäköhän minä… Hetkinen, särkee? Ikään kuin olisi kuukautiskipuja? Tunsin itseni hieman hölmöksi kun yhdistin nämä asiat. Voisiko synnytys jo olla käynnissä? Apua! Muovitetut froteet puuttuvat! Kuumavesipullo, äiti hakee sen vasta tiistaina! Toisaalta, ei yksi supistus synnytystä tee.

03:15…03:23…03:31 Mutta neljä supistusta? Apua. Ihanaa! Jännää! Nyt pitää kertoa jollekin. K voisi olla hereillä, hän on aina hereillä hassuihin aikoihin.

S: Satutko olee hereillä?
K: Joo, mitenni?
S: Noooo… Älä nyt vielä innostu, mutta mulla on tässä ollu muutama kivulias supistus. Iiiiks!

4:17 Jahas, nyt näitä on tullut jo jonkun aikaa 3-4 minuutin välein. Kai se on uskottava, että tässä synnytetään. Pyydän K:ta ottamaan taksin meille ja laitan tässä vaiheessa kotilolle tekstaria. Kerron vielä soittavani jos hän ei tekstariin herääkään.

Kotilo: Kotisynnytyksiä hoitava kätilö. Jos harkitset kotisynnytystä, suuntaa Aktiivinen synnytys ry; siellä on listattuna muun muassa kotiloita! Sivustolta löytyy myös kattava tietopaketti kotisynnytyksistä.

4:35 K saapuu. Tekee minulle voileivän, tuo juotavaa. Katselee ihmeissään kun ääntelen. Ennen K:n saapumista olen seissyt vessassa (suoli halusi tyhjentyä, helpottaa synnytyksessä), roikkunut katosta kantoliinan avulla ja haahuillut pitkin asuntoa supistuksen tullessa. K:n saavuttua istun jumppapallolla jonkun aikaa. Hän laittaa olohuoneen sohvan minulle valmiiksi. Sohva leviää patjoiksi lattialle. Siihen päälle hän asettelee vielä peiton. Muovitettujen froteiden puutteessa se saa toimia patjojen suojana… Menen patjoille nelinkontin. Se tuntuu hyvältä. Supistuksen tullessa nousen pystyyn, supistusten välissä lepään nojaamalla kyynärpäihin.

4:50 K on hoitanut doulan hommia hienosti, mutta tässä vaiheessa alan kaipaamaan siskoani. Isosisko toimi esikoisen sairaalasynnytyksessä doulana, ja olin pyytänyt häntä tähänkin. Sisko on kolme lasta synnyttänyt ja tuntee tapani. Soitan ja pyydän häntä alkaa tulemaan paikalle. K ottaa valokuvia. Yhdessä räplään puhelintani supistusten välissä. Luin muun muassa maataloustuista kertovaa blogipostausta.

Doula: Tulee kreikankielestä, tarkoittaa äidin palvelijatarta. Yleensä itsekin synnyttänyt nainen joka tukee naista synnytyksessä ja sen jälkeen. Doulana voi toimia kuka tahansa joka on sitoutunut tukemaan naista synnytyksessä, mutta nykyään voi myös valita ammattidoulan. Ammattidoulat ovat usein opiskelleet erilaisia lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, kuten gua shaa tai akupunktiota. Doulan voi myös löytää edellä mainitusta Aktiivinen synnytys ry:n nettisivulta.

5:40 Sisko soittaa: Pitääkö kaupasta tuoda jotain? Pitää! Tajuan yhtäkkiä, että minun oli tarkoitus vasta tiistaina käydä ostamassa talouspaperia ja käsisaippuaa. Yhtäkkiä tekee mieli limsaakin. Sisko lupaa tuoda. Hän soittaa vielä pian perään ja sanoo, että pitää ilmoittaa jos vauva alkaakin syntyä, hän ei halua myöhästyä siitä. Naurahtelen K:lle: Ei se kai nyt vielä synny!

5:50 Vai syntyykö? Nyt alkaa olo olla hieman tukala. Tunnistan tämän esikoisen synnytyksestä: Nyt voisi painaa sitä pause-nappulaa. Pieni tauko kiitos! Maistuisi! Missä se sisko luuraa? K hieroo ja halaa. Tuntuu hyvältä.

6:01 Sisko saapuu. Ihanaa. K käy avaamassa hänelle oven; alaovi on lukossa yöaikaan. Saan lasillisen limsaa. Sisko kysyy mitä voi tehdä. Pyydän häntä painamaan tai hieromaan alaselkääni, niin kuin hän teki esikoisen synnytyksessä. Se oli ihanaa silloin. Mutta jo seuraavassa supistuksessa huomaan, että nyt olen jo välivaiheessa. Yhtäkkiä en haluakaan, että minuun kosketaan, vaikka koko avautumisvaiheen sitä kaipasin. Vaivun regressioon aika pian. Kun avautumisvaiheessa vain supistuksen aikana joudun keskittymään, olen välivaiheessa jo lähes puhekyvytön myös supistusten välissä. Keskityn hommaani täysillä.

Synnytysregressio: Transsinomainen tila johon synnyttävä äiti voi vaipua. Yleensä puhuminen tuottaa suuria vaikeuksia. Monet kuvailevat, ettei heillä oikeastaan ole tarvetta puhua tuolloin, vaikka heitä puhuteltaisiin. Kaikki muu tuntuu niin turhalta! Mieli ja keho irtaantuvat toisistaan ja tästä hetkestä. Itse koin leijuvani.

6:08 Tulee voimakas supistus. Suustani tulee ääntä, aika kovaakin. Kuulen kun makuuhuoneen ovi avautuu. Vilkaus siskooni päin, hän menee juttelemaan rääkäisyyni heränneelle esikoiselle. Olemme puhuneet tästä etukäteen, että miten käy jos ja kun synnytys käynnistyy. Esikoinen saa itse päättää tuleeko katselemaan vai jääkö makkariin. Hän valitsee makuuhuoneen. Sisko tulee takaisin.

6:19 Minua pissattaa ihan kamalasti! Supistus kuitenkin vyöryy paikalle, enkä voi kuvitellakaan nousevani enää ylös. Nojaan käsiini ja puuskutan. Päätän pissata siinä ja silloin. Kun rentoutan lihakseni pissatakseni, nousee supistuksen voima yhtäkkiä aivan valtavaksi vuoreksi. Tapahtuu monta asiaa samaan aikaan: Päästän taas jotain ääntä ja yllätyksekseni huomaan ponnistavani. Puhelimeeni saapuu tekstiviesti jonka sisko lukee ääneen: Kotilo on alaovella! Tunnen valtavaa painetta, aivan kuten synnyttäisin suurta vesi-ilmapalloa ja sitten kuulen pienen naksahduksen. Lapsivedet lorahtavat patjalle. Sisko lähtee hakemaan kotiloa ja huikkaa iloisesti K:lle joka on lähinnä kauhuissaan, että hae pyyhkeitä! Valtava helpotus valtaa minut. Ihan pian saan vauvan syliini. Vuosikausia olen tätä vauvaa odottanut. Nyt tiedän, että puhutaan minuuteista enää. Ihanaa!

6:21 Kätilö tulee ovesta sisään. Hän kaivaa samalla doppleria esiin kuunnellakseen vauvan sydänääniä, kunnes katse kääntyy minuun päin: “Ja pää näkyy…” Doppler menee takaisin laukkuun, hanskat käteen ja hän tulee luokseni, laittaen käden lempeästi selälleni.

“Onko vauva liikkunut synnytyksen aikana?” hän kuiskaa.
“On…” kuiskaan takaisin.
“Hyvä, jatketaan sitten samaan malliin. Hyvin menee.”

6:24 Vauvan pää on nyt kokonaan ulkona. Kuulen miten synnytystiimi sitä ihastelee. Yritän koskea siihen, mutta en oikein saa hyvää asentoa ja annan olla. Kotilo kehottaa nyt olemaan ponnistamatta, jos suinkaan voin. Supistusta ei ole päällä ja nyt on hyvä antaa kudosten rauhassa tottua tilanteeseen. Hengittelen pinnallisesti ja yritän rentoutua.

6:27 Ääntelystäni kätilö huomaa heti, että supistus on nousemassa. Olemme hyvin synkassa, hän tsemppaa juuri oikealla äänenpainolla, että nyt! Nyt saa ponnistaa, nyt kaikki peliin, nyt se syntyy! Olen varsin valmis lopettelemaan synnytyksen tältä erää, ja keho ponnistaa juuri niin kuin pitääkin: Kätilö hieman ohjaa vauvaa ja napanuoraa hänen tömähtäessään patjalle. Kätilö kysyy K:lta mitä kello on. Minulle se jää lähtemättömästi mieleen: 6:27. Minulla on pieni poika.

Seuraavaksi kerron miten sujui vauvan ensimmäinen päivä!

– Saga Riihinen –

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2016.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Syntymän jälkeen

Kiintymysvanhemmuus ry — Fri, 27 Aug 2021 05:43:59 +0000

Lempeään syntymään kuuluu vauvan pääsy välittömästi äidin vatsan päälle ja ihokontaktiin, mikäli molempien vointi sen sallii. Napanuoraa ei tarvitse leikata heti, vaan se voi sykkiä rauhassa loppuun. Mittaukset ja muut hoitotoimenpiteet voi tehdä myöhemminkin.

Ihokontakti on heti alussa tärkeä tapa lapselle saada perheen omasta bakteerifloorasta suojakerros iholleen. Se vahvistaa haju- ja tuntoaistin kautta sekä lapsen että vanhemman leimaantumis- ja kiintymisreaktioita. Siksi vastasyntynyttä tai synnyttäjää ei pitäisikään välittömästi syntymän jälkeen pestä. Hajut äidistä lapseen ja takaisin saavat välittyä kaikessa luonnollisuudessaan. Lapsenkinan imeytyminen vauvan ihoon edistää ihon hyvinvointia.

Suora ihokontakti vahvistaa vauvojen rinnanhamuamisrefleksiä ja äidin rintojen herumisrefleksiä. Ilman vaatekerroksia on helpompi saada hyvä imetysasento ja vauvojen on huomattu haukkaavan rintaa hyvällä, isolla otteella ihokkain imetettäessä.

Parhaiten imetys lähtee käyntiin, kun alaston vastasyntynyt saa – niin pian kuin äidin ja vauvan vointi mahdollistavat – ryömiä takakenossa nojaavan äidin paljaan mahan päällä kohti valitsemaansa rintaa, hamuilla sitä kaikessa rauhassa ja ottaa sen itse suuhun. Vauvalle tulisi antaa aikaa hakeutua itse rinnalle ja tutustua rintaan omaan tahtiinsa. Ensiarvoisen tärkeää on se, ettei vauvalle työnnetä rintaa pakolla suuhun eikä hänen päätään paineta vasten rintaa.

Ensimmäisen vuorokauden ajan vauvat ovat usein väsyneitä ja viettävän suurimman osan ajasta nukkuen. Toisen vuorokauden aikana vauva käy tavallisesti tiheään rinnalla ja voi jopa tuntua, että taukoja imetysten välillä ei juuri ole. Vauvan tiheällä imemisellä on kuitenkin tarkoituksensa maidonerityksen käynnistämisessä.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Kaksi erilaista synnytystä

Kiintymysvanhemmuus ry — Thu, 26 Aug 2021 09:21:27 +0000

Kiintymyssuhteen muotoutuminen alkaa jo odotusaikana, ja lämmin ihmissuhde lapsen ja vanhemman välillä on elinikäinen prosessi. Luonnollisesti sujuvalla synnytyksellä ja ensihetkillä syntymän jälkeen voi saada merkittävän lisäavun sopeutumisessa vanhemmuuteen ja toisaalta vauvan sopeutumiseen elämään kohdun ulkopuolella. Lääkkeetön, omaan tahtiinsa etenevä synnytys tarjoaa optimaalisen pohjan turvalliselle syntymälle, imetyksen käynnistymiselle ja kiintymyssuhteen muodostumiselle.

Luonnonmukaisen syntymän jälkeen lapsi on usein vireä, ja hänen luontaiset selviytymisvaistonsa (kuten rinnalle ryömiminen, hamuaminen ja imeminen) toimivat hyvin. Luonnonmukainen synnytys myös edistää fyysistä toipumista synnytyksestä.

Kun synnyttävä nainen voi kokea hallitsevansa kehoaan ja synnytyksen etenemistä, synnytyskokemuksesta muodostuu myönteinen koetusta kivusta huolimatta. Tämä voi helpottaa hyvän kiintymyssuhteen muodostumista ja ehkäistä synnytyksen jälkeistä masennusta.

Paikallistoimihenkilömme Jenna on saanut kokea sekä lääkkeentäyteisen että omaan tahtiinsa etenevän synnytyksen ja lupautui jakamaan kokemuksensa meille.

Esikoista odottaessani olin stressaavassa työssä, ja raskausaika oli vaivoja täynnä. Oli kolotuksia, liian aikaisia supistuksia ja raskaushehku oli kaukana. En valmistautunut juurikaan tulevaan synnytykseen vaan odotin, että synnytyskoitos vain alkaisi ja pääsisin tukalasta raskaudesta eroon. Päätin luottaa ammattilaisiin sairaalassa ja lähteä “takki auki” synnytykseen.

Olihan perhevalmennuksessa jo kerrottu, millä lääkkeillä synnytyskivut saa pois. Valmistautumattomuus oli virhe. Lopputulema oli koko lääkearsenaali, imukuppisynnytys ja lääkkeistä veltto vauva. Mieheni kuvaili 30 tuntia kestänyttä synnytystäni “kauniisti”: “kuin olisi nähnyt, miten sikaa teurastetaan”. Se tunne minullekin ensimmäisestä synnytyksestäni jäi. Tunsin menettäneeni täysin oman kehoni ja mieleni hallinnan sekä olevani sairaalahenkilökunnan armoilla.

Vaikka niin vannoin, etten enää ikinä tule olemaan synnytyspuuhissa, niin vauvakuume yllätti. Olin parin vuoden jälkeen uudelleen raskaana, ja kaikki tuntui menevän tällä kertaa ihanasti alusta saakka. Ilo helposta alkuraskaudesta pyyhkiytyi pois siihen mennessä, kun vauva alkoi potkia ja kamalat muistot synnytyksestä nousivat pintaan. Hakeuduin pelkopolille juttelemaan. Pelon ja paniikin saattelemana aloin etsiä apua tulevasta synnytyksestä selviämiseen. Sattumalta luin hypnosynnytyksestä ja sen hyödyistä. Hypnosynnytys-sanasta minulle tuli ensiksi mieleen heiluvaa taskunaurista tuijottavat ja puuskuttavat jooganaiset synnyttämässä. Hypnosynnytyskurssille osallistuminen osoittautui kuitenkin parhaaksi tavaksi, jolla synnytykseen saatoin valmistautua.

Hypnosynnytys on hienompi nimitys lempeällä synnytykselle, luonnolliselle syntymälle. Itse kurssi ei sisältänyt mitään hienoja sirkustemppuja vaan rentoutumisharjoituksia ja positiivisen ajattelukierteen ylläpitämistä. Puolisot opastettiin hieromaan synnyttäjän hermopisteitä ja pitämään yllä hyvää ilmapiiriä lempeillä sanoilla ja kosketuksella. Ensimmäistä kertaa todella ymmärsin, mitä naisen kehossa fysiologisesti tapahtuu synnytyksessä.

Toinen synnytykseni lähti käyntiin puolen yön jälkeen napakoilla supistuksilla. Olin toista kuukautta harjoitellut rentoutumista ääninauhoilla, joita aloin taas kuunnella supistusten ilmaannuttua. Mieheni laittoi pyynnöstäni TENS-laitteen selkääni. Supistukset tihenivät, joten lähdimme ajamaan sairaalalle. Kuuntelin matkalla harjoitteita, ja ne auttoivat yllättävän paljon TENS-laitteen ohella. Supistukset olivat jo todella voimakkaita sairaalan parkkipaikalla, joten “tanssimme hitaita” supistuksia vastaanottaessani. Mietin mielessäni voimaannuttavia affirmaatiolauseita, jotka ovat positiivisia ja kannustavia sanoja itselle. Mieheni tsemppasi, jotta jaksoin kävellä sairaalaan sisälle saakka. Kello oli tässä vaiheessa 03.30. Pääsin heti synnytyssaliin, jossa minulle laitettiin toiveestani synnytysallas. Pyysin laittamaan hämärän valaistuksen ja valitsemani rentoutusmusiikit soimaan. Lämmin vesi tuntui ihanalta, rentouttavalta ja kannatteli mukavasti vatsaa. Pääsin nopeasti omaan “synnytyskuplaani”. En nähnyt enkä kuullut, äännähdin vain merkiksi miehelleni, kun piti alaselän hermopisteitä supistuksen tultua painaa. Kerrankin pääni oli selvä ilman lääkkeitä, ja tunsin supistuksen selkeänä ja ohimenevänä toisin kuin edellisellä kerralla. Menin ammeessa siihen asentoon, joka parhaalta tuntui enkä kätilön sanelemana. Supistukset tulivat edelleen voimakkaammiksi, mutten kokenut vieläkään tarvitsevani lääkkeitä. Mahtavat hormonit kehossani taisikin jyllätä, sillä löin otsani altaan reunaan enkä tätä tuntenut, vaikka myöhemmin otsaani nousi kuhmu. Kello 5.40 tuli ponnistuksen tarve ja tottelin sitä tunnetta. Enää ei sattunut eikä miehen enää tarvinnut painaa selästä. Kätilö tarkisti tilanteen ja sanoi, että saan alkaa ponnistaa. Vauvallamme oli käsi poskella, joten pään synnyttyä piti kätilöiden auttaa loput vauvasta veteen. Vieläkin muistan sen huikean tunteen, kun näin vauvan lopulta syntyvän klo 6.46 ja kuinka rauhallinen hän olikin. Itku ei heti tullut, minkä päättelin johtuvan siitä, että tulo maailmaan oli pehmeä; lämpimästä vedestä lämpimään veteen.

Jälkikäteen ajatellen asiat ikään kuin loksahtivat kurssilla paikalleen. Tuli tunne, että näinhän sen syntymän pitääkin mennä: itseään kuunnellen ja minun kohdallani lisäksi lääkkeettä. Sain vahvan uskon itseeni synnyttäjänä ja osasin suhtautua positiivisin mielin synnytykseen. Mieheni sanoi jälkikäteen, että kurssin ansioista synnytyksen vaiheet ja kulku olivat selkeänä mielessä, minkä ansiosta synnytyksessä pystyi olemaan rauhallisena auttamassa ja tukemassa

– Jenna Masko, Kiintymysvanhemmuus ry:n paikallistoimihenkilö –

Lue lisää

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Lohtua koronapandemian keskelle

Kiintymysvanhemmuus ry — Tue, 24 Aug 2021 10:01:20 +0000

Elämme haastavia aikoja keskellä koronakriisiä. Pelko, suru, epävarmuus ja epätietoisuus ovat tunteita, jotka ovat vahvasti läsnä monissa kodeissa. Erityisesti lasta odottavissa perheissä on viime aikoina herättänyt huolta ja epäreiluuden tunteita yliopistosairaaloiden päätös rajata tukihenkilöiden mukanaoloa synnytyksissä: maanantaista 6.4. alkaen tukihenkilöt pääsevät mukaan vain alatiesynnytyksen aktiiviseen vaiheeseen. Tukihenkilöillä ei siis ole mahdollisuutta olla läsnä sektiossa tai lapsivuodeosastolla synnytyksen jälkeen.

Kiintymysvanhemmuus ry päätyi ottamaan tilanteeseen kantaa. Kannanotossa yhdistyksemme toivoo, että linjauksen myötä synnytyssairaaloiden henkilöstöresursseja lisätään ja että rajoitukset puretaan heti, kun se on mahdollista. Yhdistyksemme toive on, että päättäjät pohtivat, olisiko tilannetta mahdollista ratkaista millään muulla keinolla. Kannanoton lisäksi Kiintymysvanhemmuus ry haluaa tässä tilanteessa rohkaista lasta odottavia vanhempia ja pohtia keinoja, joilla lieventää synnytykseen liittyviä huolia ja lisätä mielenrauhaa rajoituksista huolimatta.

Voit puhua huolistasi lähimmillesi ja etsiä vertaistukea

On hyvä muistaa, että koska kyseessä on valtakunnallinen linjaus, rajoitukset koskettavat tällä hetkellä tuhansia suomalaisia, jotka odottavat lastaan syntyväksi. Et siis ole tilanteessa yksin, vaikka siltä voi joskus tuntua kaikkien eristystoimenpiteiden takia. Vertaistukea kannattaa etsiä ja jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Näinä aikoina on hyvä tukeutua myös omaan lähipiiriin, jos vain mahdollista.

Voit varautua henkisesti synnytykseen, antaa tilaa tunteillesi ja hyväksyä ne

Positiivisena haastavassa tilanteessa voi nähdä sen, että koska perheillä on tieto tukihenkilön läsnäolon rajoittamisesta jo ennakkoon, on tukihenkilön poissaoloon mahdollista varautua henkisesti. Kun tilanne ei tule vastaan yllätyksenä, siihen liittyviä negatiivisia tunteita on mahdollista käsitellä jo etukäteen. Tämän ansiosta voimavarat riittävät paremmin haasteen kohtaamiseen, eikä tilanne välttämättä lopulta tunnukaan niin pahalta kuin oli etukäteen pelännyt.

Voit pyytää tarvitsemaasi tukea sairaalan henkilökunnalta

Synnytystä miettiessä on hyvä muistaa, että sairaalassa kätilöt ovat synnyttäjien tukena ja puolella tässä vaikeassa tilanteessa. Välttämättömät rajoitukset eivät ole heidän laatimiaan, vaan päätökset on tehty ylemmällä tasolla meidän kaikkien terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi ja jotta ammattitaitoista henkilökuntaa riittäisi epidemiatilanteessa kaikkien synnyttäjien avuksi. Kätilöt myös kohtaavat normaalistikin joka viikko ennen synnytystä, sen aikana tai sen jälkeen ilman tukihenkilöä sairaalassa olevia synnyttäjiä, joten he ovat tottuneet tukemaan ja auttamaan synnyttäjiä, joilla ei ole tukihenkilöä mukana. Vaikka tilanne voi olla synnyttäjälle uusi, on se kätilölle tuttu ja tarvittaessa he auttavat ja tukevat kyllä. Ilman tukihenkilöä olevan ei tarvitse selviytyä yksin.

Voit valmistautua etäyhteydenpitoon

Kun tukihenkilön läsnäoloa synnytyksessä ja lapsivuodeosastolla on rajoitettu, kannattaa etsiä muita tapoja pitää yhteyttä. Esimerkiksi synnytyksen jälkeiset videopuhelut voivat tuoda lohtua, vaikka ne eivät voikaan täysin korvata toisen vanhemman läsnäoloa. Tilanteeseen voi valmistautua varmistamalla etäyhteyden toimivuuden etukäteen.

Voit helpottaa huolta tutustumalla faktoihin

Huolta voi helpottaa myös ajatus siitä, että suurin osa synnytyksistä on edelleen hyvin sujuvia alatiesynnytyksiä, joihin tukihenkilö pääsee mukaan ja joiden jälkeen sekä synnyttäjä että vauva saavat kotiutua nopeasti. Sektionkin jälkeen useimmat synnyttäjät toipuvat nopeasti ja pystyvät jo hieman toivuttuaan hoitamaan vauvaa itse. Sektion jälkeen vauvan toisella vanhemmalla on myös mahdollisuus tavata vauva, vaikka itse toimenpiteeseen tai lapsivuodeosastolle ei pääsekään mukaan.

Voit valmistautua synnytykseen tutustumalla synnytyksen kulkuun ja opettelemalla rentoutumistekniikoita

Synnytykseen valmistautumisesta on hyötyä normaalitilanteessakin, mutta erityisesti epävarmassa tilanteessa valmistautuminen voi tuoda synnyttäjälle turvaa ja varmuutta. Valmistautuminen ei tarkoita sitä, että suunnittelee käsikirjoituksen synnytykselle, vaan sitä, että ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista ja pohtii, mitkä todennäköisesti sopivat itselle. Etenkin ensisynnyttäjä voi hyötyä synnytyksen eri vaiheisiin ja erilaisiin lääkkeettömiin kivunlievitysmenetelmiin sekä rentoutumistekniikoihin tutustumisesta. Jos synnytyksen alkuvaiheessa joutuu viettämään aikaa sairaalassa ennen synnytyssaliin siirtymistä, voi näiden asioiden tuntemisesta olla paljon hyötyä oman jaksamisen ja synnytyksen etenemisen kannalta.

Voit tutustua imetykseen ja sen mahdollisiin haasteisiin ennen synnytystä

Myös imetyksestä kannattaa etsiä tietoa jo ennen synnytystä. On hyvä muistaa, että esimerkiksi imetykseen liittyvät alkuhankaluudet ovat täysin normaaleja ja niihin on lähes aina löydettävissä helpotusta. Vielä sairaalassa ollessa apua kannattaa pyytää rohkeasti, jos sitä kokee tarvitsevansa. Mahdollisiin imetykseen liittyviin haasteisiin on saatavilla tukea ja apua myös sairaalasta kotiutumisen jälkeen, ja vaikka imetys tuntuisi kotiutumisvaiheessa haastavalta, on vielä paljon aikaa etsiä ratkaisuja ongelmiin. Esimerkiksi se, että maito nousee kunnolla vasta kotona, tutussa ympäristössä, on melko yleistä.

Voit pesiä rauhassa perheen kesken kotiutumisen jälkeen

Ensihetket ja -päivät ovat merkittäviä vastasyntyneeseen tutustumisen ja kiintymyssuhteen alun kannalta, mutta pidemmällä aikavälillä ratkaisevaa on kuitenkin kokonaisuus: viikot, kuukaudet ja vuodet. Ajat, jolloin läsnäoloa on mahdollista antaa. Useimmiten sairaalassaoloaika synnytyksen jälkeen on kuitenkin vain pieni hetki lapsen elämässä. Myös toisen vanhemman on täysin mahdollista rakentaa hyvä ja turvallinen kiintymyssuhde lapseen, vaikka vauvan kanssa ei heti ensimmäisinä päivinä pystyisikään viettämään aikaa. Heti äidin ja vauvan kotiuduttua kotona ollut vanhempi pääsee osallistumaan vauvan hoitoon, jolloin lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde pääsee kehittymään. Joissakin perheissä tätä yhteistä aikaa kotona voi tässä tilanteessa saada hieman normaalia pidemmäksi, jos vanhempainvapaan ajankohdan suunnittelee vasta synnyttäjän ja vauvan kotiutumisen jälkeiseen aikaan. Jokainen lisäpäivä yhdessä kotona helpottaa uuteen arkeen totuttelua.

Voit pyytää ammattiapua

Ammattiavun puoleen kannattaa kääntyä, jos ahdistus tai pelko tulevasta alkavat liiaksi häiritä elämää. Myös tilanteessa, jossa synnytys ja sitä seuraavat päivät jäävät vaivaamaan, kannattaa kääntyä läheisten, vertaistuen tai ammattilaisen puoleen heti, kun se vain on mahdollista. Apua voi saada sekä neuvolasta että synnytyssairaalan pelkopolilta.

Voit olla armollinen itseäsi ja tunteitasi kohtaan

Lopuksi kannattaa muistaa armollisuus itseään ja tämänhetkistä tilannetta kohtaan. Emme voi muuttaa tai korjata tilannetta itse. Voimme vain ottaa sen vastaan, hyväksyä sen ja elää hetkessä. On hyvä muistaa, ettei vauva-arjessa kaikki muutenkaan aina mene täydellisesti tai käsikirjoituksen mukaan. Hyvä kokonaisuus ei kaadu yhteen tai kahteen asiaan, jotka eivät menneetkään toivotulla tavalla. Vanhemmilla on myös täysi oikeus tuntea kaikenlaisia tunteita. Vaikeimmatkaan tunteet eivät ole kiellettyjä. Kieltämisen sijaan tunteet kannattaa tuntea ja hyväksyä, jolloin niistä on myös helpompi päästää irti ja jatkaa eteenpäin.

Kiintymysvanhemmuus ry haluaa toivottaa kaikille lastaan odottaville vanhemmille toivoa, voimia, luottamusta ja tsemppiä tulevaan!

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2020.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Synnytys

Kiintymysvanhemmuus ry — Tue, 24 Aug 2021 09:40:33 +0000

Normaali, matalan riskin synnytys on luonnollinen tapahtuma, joka sujuu todennäköisimmin turvallisesti sekä äidin että vauvan kannalta, jos siihen puututaan mahdollisimman vähän. Valitettavasti nykyaikaisessa länsimaisessa synnytyskulttuurissa ei aina lähdetä tukemaan naisen kehon omaa synnytysvoimaa, vaan tehdään synnytyksistä sairauteen verrattava, lääkehoitoa ja toimenpiteitä vaativa tila.

Synnytyskipu on poikkeuksellista kipua: se viestii synnytyksen edistymisestä ja kannustaa äitiä liikkumaan ja vaistomaisesti lievittämään itse kipuaan. Synnytyskipu on jaksottaista ja siinä on taukoja, joten synnyttäjä saa mahdollisuuden lepohetkiin ja voimien keräämiseen. Synnyttäjän omia kivunlievityskeinoja ovat esimerkiksi liikkuminen, pystyasento, synnytyslaulu, mielikuvat ja hengitys. Tukihenkilö voi lievittää kipua vaikkapa hieromalla, painelemalla, suihkuttamalla vettä paineella, puhumalla ja halaamalla. Apuvälineitä lääkkeettömään kivunlievitykseen ovat ainakin TENS-laite, vesiallas, jumppapallo ja lämpöpussit. Ammattilaista tarvitaan esimerkiksi akvarakkuloiden, akupunktion sekä synnytyshypnoosin käyttöön.

Tens-laite

Yhdistävä punainen lanka eri kivunlievityskeinojen käytölle ja valinnalle on synnyttäjän oma suhtautuminen niihin. Oikeasti tehokkaita kivunlievityskeinoja ovat vain ne, jotka rentouttavat synnyttäjää, helpottavat hänen kipuaan tarpeeksi eivätkä pelota häntä. Rentoutunut ja hyvä olo parantaa äidin oman kehon kivunlievittäjien, endorfiinien, tuotantoa. Endorfiinit, kuten oksitosiini, puolestaan edistävät synnytystä tehostamalla kohdun toimintaa, saavat vauvan voimaan paremmin verenkierron parantuessa ja siten taas parantavat synnyttäjän oloa, kun synnytys edistyy ja vauva voi hyvin. Tukihenkilöiden ja kätilön rooli pitäisikin olla auttaa synnyttäjää löytämään itselleen sopivia kivunlievityskeinoja ja auttaa häntä rentoutumaan ja pysymään luottavaisella mielellä.

Ponnistusasennoissa kannattaa hyödyntää painovoimaa ja naisen synnytyskanavan muotoa ja siksi valita pysty ponnistusasento (esim. kyykky, polvillaseisonta, seisoma-asento). Optimaalisessa ponnistusasennossa naisen lantio pääsee avautumaan kaikkiin suuntiin ja häntäluu pääsee taipumaan taaksepäin. Apuna ponnistamisessa voi käyttää esimerkiksi synnytysjakkaraa sekä Relax Birth synnytystukea. Perinteiset selinmakuu- ja puoli-istuvat asennot sairaalasängyllä eivät tue lantion avautumista ihanteellisesti, vaan päinvastoin äiti joutuu ponnistamaan vauvaa ulos synnytyskanavan kaartuessa jopa ylöspäin ja häntäluun jäädessä puristuksiin sänkyä vasten.

Myös suunniteltu kotona synnyttäminen on mahdollista. Kotona äiti saattaa kokea olonsa turvallisemmaksi kuin kliinisessä sairaalaympäristössä, jolloin äidin stressitaso on matalampi ja lääketieteellisten toimenpiteiden tarve on pienempi kuin sairaalassa. Kotisynnytyksessä äitiä avustaa kotisynnytyksiä hoitava kätilö eli kotilo. Aktiivinen synnytys ry on kirjoittanut oppaan kotisynnytystä harkitseville, ja se on ladattavissa internetistä.

Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry