Kiintymyssuhteen muotoutuminen alkaa jo odotusaikana ja lämmin ihmissuhde lapsen ja vanhemman välillä on elinikäinen prosessi. Luonnollisesti sujuvalla synnytyksellä ja ensihetkillä syntymän jälkeen voi saada merkittävän lisäavun sopeutumisessa vanhemmuuteen ja toisaalta vauvan sopeutumiseen elämään kohdun ulkopuolella. Lääkkeetön, omaan tahtiin etenevä synnytys tarjoaa optimaalisen pohjan turvalliselle syntymälle, imetyksen käynnistymiselle ja kiintymyssuhteen muodostumiselle.
Luonnonmukaisen syntymän jälkeen lapsi on usein vireä ja hänen luontaiset selviytymisvaistonsa (kuten rinnalle ryömiminen, hamuaminen ja imeminen) toimivat hyvin. Luonnonmukainen synnytys myös edistää fyysistä toipumista synnytyksestä.
Kun synnyttävä nainen voi kokea hallitsevansa kehoaan ja synnytyksen etenemistä, synnytyskokemuksesta muodostuu myönteinen koetusta kivusta huolimatta. Tämä voi helpottaa hyvän kiintymyssuhteen muodostumista ja ehkäistä synnytyksen jälkeistä masennusta. Lääkkeet ja lääketieteelliset toimenpiteet tuottavat erilaisia riskejä synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Ne saattavat esimerkiksi hidastaa synnytyksen etenemistä ja näin lisätä uusien toimenpiteiden tarvetta. Siksi lääkkeitä ja lääketieteellisiä toimenpiteitä pitäisi käyttää vain vauvan tai äidin turvallisuuden kannalta välttämättömissä tilanteissa. Odottajalla ja synnyttävällä naisella on oikeus tietää erilaisiin toimenpiteisiin liittyvät riskit.
Synnytyksessä on hyvä olla mukana yksi tai useampi tukihenkilö (esimerkiksi puoliso, äidin sukulainen, ystävä tai doula), johon synnyttävä äiti voi luottaa. Tukihenkilön läsnäolo lievittää synnytykseen liittyvää stressiä. Äidin ja tukihenkilön kannattaa valmentautua etukäteen hankkimalla tietoa ja asennoitumalla synnytykseen. Synnytystoivelista on hyvä tapa ilmaista synnytykseen liittyvät toiveet ja odotukset.
Olennaisinta aktiivisessa synnyttämisessä on laaja ymmärrys erilaisista kivunlievityskeinoista. Lääkkeettömän kivunlievityksen laajaan kirjoon kannattaa synnyttäjän sekä tukihenkilön tai -henkilöiden tutustua perusteellisesti ennen synnytystä. Valmistautuminen ei tarkoita sitä, että suunnittelee käsikirjoituksen synnytykselle, vaan sitä että ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista ja pohtii, mitkä todennäköisesti sopivat itselle. Synnyttäjän ja tukihenkilön kannattaakin tehdä paperille niin sanottu työkalupakki: luettelo erilaisista kivunlievityskeinoista ja -vinkeistä muilta synnyttäjiltä ja kirjoista.
On tilanteita, joissa luonnonmukainen synnytys ei ole mahdollinen. Aktiivinen osallistuminen omaan synnytykseen ja sen valmisteluun voimauttaa naista silloinkin, kun tarvitaan lääketieteellisiä toimenpiteitä. Esimerkiksi suunnitellussa sektiossa äidillä on mahdollista osallistua synnytyksen kulun suunnitteluun ja esittää toive mahdollisemman lempeästä syntymästä. Tällöin synnytyskokemus voi muodostua on myönteisemmäksi ja synnytyksen lopputulos voi olla positiivisempi.
Tukea ja tietoa synnytykseen valmistautumiseen tarjoaa Aktiivinen synnytys ry.