Kotisynnytykseni

Inspiraatio

Tästä tulee ensimmäinen tekstini tähän blogiin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan: Aloitin puheenjohtajana jo vuosi sitten, ja siitä asti to-do listallani on roikkunut blogitekstin kirjoittaminen. Viime yönä vauvaa imettäessäni sain inspiraation ja päätin, että tästä se lähtee, matalalla kynnyksellä. Muut hallituslaiset ovat kirjoittaneet tietopainoitteisesti, mutta minä päätin nyt tuoda tähän henkilökohtaisen näkökulman. Aion kertoa blogin kautta meidän vauvavuodestamme! Näin lukijat pääsevät kurkkaamaan yhden kiintymysvanhemmuusperheen arkeen, näkemään miltä kiintymysvanhemmuus voi näyttää. Sekaan saatan ujuttaa pieniä tiedonmurusiakin. Tässä ensimmäisessä osassa tuntuu luontevalta kertoa synnytyksestä. Siitähän vauvavuosi alkaa!

Taustaa

Olen 26-vuotias pääkaupunkiseutulainen. Minulla on kaksi lasta, Evelyn 7v ja Ossian joka syntyi joulukuussa. Olen yksinhuoltaja; Evelynin isästä erosin raskauden aikana ja Ossian sai alkunsa hedelmöityshoitoklinikalla. Opiskelen kolmatta vuotta Aalto-yliopistossa, ohjelmassa nimeltä Informaatioverkostot. Olen ollut Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n jäsen sen perustamisajoista lähtien, mutta aktivoiduin hallituksessa vasta syksyllä 2014. KiVa ry:n lisäksi häärin esikoisen päiväkotia ja iltapäiväkerhoa pyörittävän yhdistyksen sihteerinä ja koordinoin Otaniemessä Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n toimintoja. Joskus kun minulla vielä oli aikaa, harrastin lukemista. Asumme kerrostalokaksiossa ja ravaamme kyläilemässä milloin missäkin.

Synnytys – vauvavuoden alku

Oli sunnuntai. Minua väsytti kovasti. Raskausviikkoja oli kertynyt tasan 38+0. Kun kello läheni yhdeksää, päätin mennä samaa aikaa Evelynin kanssa nukkumaan. Kun kello lopulta tuli yhdeksän, ei häntä väsyttänytkään vielä. Menin itse maate ja kehotin häntä menemään olohuoneeseen vaikka Aku Ankkaa lukemaan. Nukahdin heti, havahduin vain kevyesti kun Evelyn kömpi sänkyyn tuntia myöhemmin. Tämä raskaus ei ollut yhtä helppo kun esikoisen. Mitään vakavaa ongelmaa ei ollut, mutta kaikki ne pienet raskausvaivat olivat hieman hankalampia. Oli matalaa hemoglobiinia, oli liitoskipuja. Olin väsyneempi. Viimeiset viikot supisteli yhtenään, onneksi sentään kivuttomasti. Voi kuinka ihanaa olikaan nukkua!

03:06 Niin siinä kellossa lukee. Totta kai tässä piti käydä näin, että kun menen aikaisin nukkumaan niin herään keskellä yötä enkä enää saa unta. Minua väsyttää vielä kovasti, miksi ihmeessä minä olen hereillä? Jaahas, supistelee taas, vatsa on ihan pinkeä. Kummasti myös särkee selkään, mitäköhän minä… Hetkinen, särkee? Ikään kuin olisi kuukautiskipuja? Tunsin itseni hieman hölmöksi kun yhdistin nämä asiat. Voisiko synnytys jo olla käynnissä? Apua! Muovitetut froteet puuttuvat! Kuumavesipullo, äiti hakee sen vasta tiistaina! Toisaalta, ei yksi supistus synnytystä tee.

03:15…03:23…03:31 Mutta neljä supistusta? Apua. Ihanaa! Jännää! Nyt pitää kertoa jollekin. K voisi olla hereillä, hän on aina hereillä hassuihin aikoihin.

S: Satutko olee hereillä?
K: Joo, mitenni?
S: Noooo… Älä nyt vielä innostu, mutta mulla on tässä ollu muutama kivulias supistus. Iiiiks!

4:17 Jahas, nyt näitä on tullut jo jonkun aikaa 3-4 minuutin välein. Kai se on uskottava, että tässä synnytetään. Pyydän K:ta ottamaan taksin meille ja laitan tässä vaiheessa kotilolle tekstaria. Kerron vielä soittavani jos hän ei tekstariin herääkään.

Kotilo: Kotisynnytyksiä hoitava kätilö. Jos harkitset kotisynnytystä, suuntaa  Aktiivinen synnytys ry; siellä on listattuna muun muassa kotiloita! Sivustolta löytyy myös kattava tietopaketti kotisynnytyksistä.

 4:35 K saapuu. Tekee minulle voileivän, tuo juotavaa. Katselee ihmeissään kun ääntelen. Ennen K:n saapumista olen seissyt vessassa (suoli halusi tyhjentyä, helpottaa synnytyksessä), roikkunut katosta kantoliinan avulla ja haahuillut pitkin asuntoa supistuksen tullessa. K:n saavuttua istun jumppapallolla jonkun aikaa. Hän laittaa olohuoneen sohvan minulle valmiiksi. Sohva leviää patjoiksi lattialle. Siihen päälle hän asettelee vielä peiton. Muovitettujen froteiden puutteessa se saa toimia patjojen suojana… Menen patjoille nelinkontin. Se tuntuu hyvältä. Supistuksen tullessa nousen pystyyn, supistusten välissä lepään nojaamalla kyynärpäihin.

4:50 K on hoitanut doulan hommia hienosti, mutta tässä vaiheessa alan kaipaamaan siskoani. Isosisko toimi esikoisen sairaalasynnytyksessä doulana, ja olin pyytänyt häntä tähänkin. Sisko on kolme lasta synnyttänyt ja tuntee tapani. Soitan ja pyydän häntä alkaa tulemaan paikalle. K ottaa valokuvia. Yhdessä räplään puhelintani supistusten välissä. Luin muun muassa maataloustuista kertovaa blogipostausta.

Doula: Tulee kreikankielestä, tarkoittaa äidin palvelijatarta. Yleensä itsekin synnyttänyt nainen joka tukee naista synnytyksessä ja sen jälkeen. Doulana voi toimia kuka tahansa joka on sitoutunut tukemaan naista synnytyksessä, mutta nykyään voi myös valita ammattidoulan. Ammattidoulat ovat usein opiskelleet erilaisia lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, kuten gua shaa tai akupunktiota. Doulan voi myös löytää edellä mainitusta Aktiivinen synnytys ry:n nettisivulta.

5:40 Sisko soittaa: Pitääkö kaupasta tuoda jotain? Pitää! Tajuan yhtäkkiä, että minun oli tarkoitus vasta tiistaina käydä ostamassa talouspaperia ja käsisaippuaa. Yhtäkkiä tekee mieli limsaakin. Sisko lupaa tuoda. Hän soittaa vielä pian perään ja sanoo, että pitää ilmoittaa jos vauva alkaakin syntyä, hän ei halua myöhästyä siitä. Naurahtelen K:lle: Ei se kai nyt vielä synny!

5:50 Vai syntyykö? Nyt alkaa olo olla hieman tukala. Tunnistan tämän esikoisen synnytyksestä: Nyt voisi painaa sitä pause-nappulaa. Pieni tauko kiitos! Maistuisi! Missä se sisko luuraa? K hieroo ja halaa. Tuntuu hyvältä.

6:01  Sisko saapuu. Ihanaa. K käy avaamassa hänelle oven; alaovi on lukossa yöaikaan. Saan lasillisen limsaa. Sisko kysyy mitä voi tehdä. Pyydän häntä painamaan tai hieromaan alaselkääni, niin kuin hän teki esikoisen synnytyksessä. Se oli ihanaa silloin. Mutta jo seuraavassa supistuksessa huomaan, että nyt olen jo välivaiheessa. Yhtäkkiä en haluakaan, että minuun kosketaan, vaikka koko avautumisvaiheen sitä kaipasin. Vaivun regressioon aika pian. Kun avautumisvaiheessa vain supistuksen aikana joudun keskittymään, olen välivaiheessa jo lähes puhekyvytön myös supistusten välissä. Keskityn hommaani täysillä.

Synnytysregressio: Transsinomainen tila johon synnyttävä äiti voi vaipua. Yleensä puhuminen tuottaa suuria vaikeuksia. Monet kuvailevat, ettei heillä oikeastaan ole tarvetta puhua tuolloin, vaikka heitä puhuteltaisiin. Kaikki muu tuntuu niin turhalta! Mieli ja keho irtaantuvat toisistaan ja tästä hetkestä. Itse koin leijuvani.

6:08 Tulee voimakas supistus. Suustani tulee ääntä, aika kovaakin. Kuulen kun makuuhuoneen ovi avautuu. Vilkaus siskooni päin, hän menee juttelemaan rääkäisyyni heränneelle esikoiselle. Olemme puhuneet tästä etukäteen, että miten käy jos ja kun synnytys käynnistyy. Esikoinen saa itse päättää tuleeko katselemaan vai jääkö makkariin. Hän valitsee makuuhuoneen. Sisko tulee takaisin.

6:19 Minua pissattaa ihan kamalasti! Supistus kuitenkin vyöryy paikalle, enkä voi kuvitellakaan nousevani enää ylös. Nojaan käsiini ja puuskutan. Päätän pissata siinä ja silloin. Kun rentoutan lihakseni pissatakseni, nousee supistuksen voima yhtäkkiä aivan valtavaksi vuoreksi. Tapahtuu monta asiaa samaan aikaan: Päästän taas jotain ääntä ja yllätyksekseni huomaan ponnistavani.  Puhelimeeni saapuu tekstiviesti jonka sisko lukee ääneen: Kotilo on alaovella! Tunnen valtavaa painetta, aivan kuten synnyttäisin suurta vesi-ilmapalloa ja sitten kuulen pienen naksahduksen. Lapsivedet lorahtavat patjalle. Sisko lähtee hakemaan kotiloa ja huikkaa iloisesti K:lle joka on lähinnä kauhuissaan, että hae pyyhkeitä! Valtava helpotus valtaa minut. Ihan pian saan vauvan syliini. Vuosikausia olen tätä vauvaa odottanut. Nyt tiedän, että puhutaan minuuteista enää. Ihanaa!

6:21 Kätilö tulee ovesta sisään. Hän kaivaa samalla doppleria esiin kuunnellakseen vauvan sydänääniä, kunnes katse kääntyy minuun päin: “Ja pää näkyy…” Doppler menee takaisin laukkuun, hanskat käteen ja hän tulee luokseni, laittaen käden lempeästi selälleni.

“Onko vauva liikkunut synnytyksen aikana?” hän kuiskaa.
“On…” kuiskaan takaisin.
“Hyvä, jatketaan sitten samaan malliin. Hyvin menee.”

6:24 Vauvan pää on nyt kokonaan ulkona. Kuulen miten synnytystiimi sitä ihastelee. Yritän koskea siihen, mutta en oikein saa hyvää asentoa ja annan olla. Kotilo kehottaa nyt olemaan ponnistamatta, jos suinkaan voin. Supistusta ei ole päällä ja nyt on hyvä antaa kudosten rauhassa tottua tilanteeseen. Hengittelen pinnallisesti ja yritän rentoutua.

6:27 Ääntelystäni kätilö huomaa heti, että supistus on nousemassa. Olemme hyvin synkassa, hän tsemppaa juuri oikealla äänenpainolla, että nyt! Nyt saa ponnistaa, nyt kaikki peliin, nyt se syntyy! Olen varsin valmis lopettelemaan synnytyksen tältä erää, ja keho ponnistaa juuri niin kuin pitääkin: Kätilö hieman ohjaa vauvaa ja napanuoraa hänen tömähtäessään patjalle. Kätilö kysyy K:lta mitä kello on. Minulle se jää lähtemättömästi mieleen: 6:27. Minulla on pieni poika.

Seuraavaksi kerron miten sujui vauvan ensimmäinen päivä!

– Saga Riihinen –