VAUVA KOTIUTUU – Sisarussuhde kasvaa ja kehittyy

Muistan vielä hyvin sen päivän, jolloin kotiuduin synnytyssairaalasta toisen lapseni kanssa. Kun mummolassa hoidossa ollut esikoisemme saapui samana iltana kotiin, vaikutti hän aluksi ikään kuin haistelevan kodin ilmapiiriä. Millaista täällä nyt on? Miten vauvan tulo on muuttanut kotielämäämme? Missä minun paikkani on? Muistan myös, kuinka hänen olemuksensa rentoutui, kun kysyin, lähtisikö hän vaihtamaan vauvan vaippaa kanssani. Oli kuin tuon kysymyksen myötä vanhempi lapseni olisi löytänyt oman paikkansa uudenlaisessa perheessämme. Oli kuin hän olisi huokaissut helpotuksesta: ”Tässä on siis minun paikkani. Minulle on edelleen tilaa.” Toki esikoinen prosessoi vauvan syntymää pidempäänkin, mutta tuosta kysymyksestä lähtien kaikki selvin jännitys oli poissa ja viikkojen kuluessa hänestä kuoriutui ihana, huolehtiva ja rakastava isoveli. 

Onkin äärimmäisen tärkeää, että isosisarus otetaan heti alusta asti mukaan vauvan hoitamiseen. Lapsen iästä riippuen hänelle voi antaa erilaisia tehtäviä. Pienempi lapsi voi esimerkiksi viedä likaisen vaipan roskiin tai ojentaa harson. Isommalta lapselta voi vaipan- ja vaatteidenvaihtokin sujua. Monet haluavat myös silitellä ja pitää vauvaa sylissä. Vauvalle voi esitellä omia leluja tai lukea kirjaa, vaikka hän ei vielä niistä paljoa ymmärtäisi. Oleellista ei ole se, mitä lapsi tekee, vaan se, mitä hän kokee. Lapsen tulee saada kokea, että hänellä on oma paikkansa myös tässä uudessa kokoonpanossa.

Pieni vauva tarvitsee runsaasti syliä ja läheisyyttä, mutta näitä samoja asioita tarvitsee myös esikoinen, mahdollisesti enemmänkin kuin ennen vauvan syntymää. Samalla tavoin ihokontakti ei ole edullista pelkästään vauvalle, vaan se voi vahvistaa kaikenikäisten ihmisten suhteita. Ensimmäisinä pesimisen viikkoina kannattaakin mahdollisuuksien mukaan vaalia läheisyyttä ja kiireettömyyttä. Lasten kanssa voi esimerkiksi vetäytyä peiton alle lukemaan kirjaa.

On hyvä kiinnittää huomionsa siihen, ettei isosisaruksen paikka perheessä näyttäydy lapselle vain isosisaruksen paikkana, vaan että hän kokee edelleen olevansa arvokas omana itsenään. Vanhempien on tärkeää edelleen olla kiinnostuneita lapsen leikeistä, kiinnostuksen kohteista ja ajatuksista. Samoin lapsen olisi hyvä saada edes lyhyitä hetkiä kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa. Ensiviikkoina ja -kuukausina tämän ei tarvitse tarkoittaa pitkiä yhteisiä ulkoiluja tai uimahallireissuja, vaan esimerkiksi hauska leikki tai yhdessä luettu kirja vauvan päiväuniaikaan ovat oikein riittäviä. 

Vauvaa katsomaan tulevia vieraita kannattaa myös pyytää huomioimaan esikoinen. Vauva ei vielä ymmärrä lahjoista tai vieraiden huomiosta, mutta isomman lapsen näkökulmasta voi olla raskasta, jos vieraat huomaavat vain vauvan. Läheisiä voikin pyytää osoittamaan mahdolliset lahjansa (myös) esikoiselle ja heitä voi pyytää ensimmäisenä tervehtimään isompaa lasta. Isosisarus voi myös esitellä pikkusisaruksensa vieraille.

Vauvan syntymä aiheuttaa todennäköisesti kaikissa perheenjäsenissä monenlaisia tunteita. Erityisesti tuoreen isosisaruksen tunteet voivat vaihdella hyvinkin suuresti. Yhtenä hetkenä hän saattaa olla onnesta soikeana ja hoivata pikkusisarusta hellästi, kun taas toisena hän pohtii, voisiko vauvan palauttaa synnytyslaitokselle tai viedä vaikka naapuriin. Tämä kaikki on täysin normaalia. Negatiivisia tunteita esiintyy myös silloin, kun pikkusisaruksesta on ehtinyt jo tulla rakas – aivan kuten kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Onkin tärkeää, että vanhemmat pyrkivät viestimään lapselle, että kaikki tunnetilat ja kokemukset ovat sallittuja ja että niistä voi puhua vanhemmille.  Luonnollisestikaan mitä tahansa ei silti saa tehdä.

Vaikka vauvan syntymä muuttaa perheen arkielämää monella tavalla, on alkuvaiheessakin hyvä pyrkiä pitämään kiinni sellaisista rutiineista, joista mahdollista. Esimerkiksi säännölliset ruoka-ajat ja tutut nukkumaanmenorutiinit luovat isommalle lapselle turvaa kaiken uuden keskellä. Vaikka elämä on erilaista kuin ennen, kaikki ei ole muuttunut. 

VAUVA KASVAA – Sisarussuhteen uudet mahdollisuudet ja haasteet 

Vauvat kasvavat nopeasti. Jo muutaman viikon päästä syntymästään vauva hymyilee, jokeltelee ja on muutenkin tietoisempi ja kiinnostuneempi ympäristöstään, erityisesti läheisistä ihmisistä. Puolen vuoden iässä vauva saattaa jo liikkua ja osoittaa selvästi omia toiveitaan, ja vuoden iässä lapsi on aktiivinen toimija koko perheen touhuissa. Voisi sanoa, että vauvan elämä on jatkuvaa muutosta, mikä aiheuttaa omanlaisiaan vaatimuksia myös isosisarukselle.

Vauvan kasvaessa sisarussuhteen mahdollisuudet lisääntyvät. Nyt pikkusisaruskin alkaa osoittaa kiintymystä isosisarusta kohtaan aiempaa selvemmin. Isosisaruksen ilmaantuminen näköpiiriin saa vauvan puhkeamaan hymyyn, isosisaruksen leikit kiinnostavat ja isosisuuksin hassuttelu naurattaa. Pikkusisaruksen hoivaaminen on helpompaa, kun hän ei ole enää aivan yhtä hento kuin alussa. Lapsille saattaa myös hiljalleen alkaa kehittyä yhteisiä leikkejä.

Tässä vaiheessa vanhemman on hyvä pyrkiä auttamaan lapsia suhteen uusien mahdollisuuksien huomaamisessa ja kannustaa lapsia yhteiseen touhuun. Vanhemman kannattaa esimerkiksi sanoittaa sitä, kuinka tärkeä isompi lapsi on pikkusiskolleen tai –veljelleen. “Katso, kuinka vauva ilahtui sinun näkemisestäsi” tai “Vauva selvästi tykkää siitä, kun silittelet häntä” ovat tärkeitä lauseita, jotka rohkaisevat isosisarusta. Lapsia voi auttaa löytämään yhteisiä leikkejä ja touhuja, esimerkiksi kukkuu-leikki ilahduttaa todennäköisesti molempia.

Vauvan kasvaminen luo sisarussuhteelle uusia mahdollisuuksia, mutta samalla se voi tuoda eteen myös uudenlaisia haasteita. Vähentyvä unentarve tarkoittaa, että pikkusisarus on aiempaa enemmän hereillä vaatimassa osansa vanhempien huomiosta. Leluista kiinnostumisen ja liikkeelle lähtemisen myötä vauva ei enää vain katsele leikkejä kauempaa, vaan haluaa olla osa niitä. Tätä kuvataan vauva-arjessa usein vaiheeksi, jolloin isosisaruksen mustasukkaisuus saattaa nostaa uudelleen päätään. 

Vauvan kasvaessa vanhemman tehtävänä sisarussuhteen näkökulmasta on ennen kaikkea kannustaa lapsia huomaamaan mahdollisuudet ja auttaa heitä selviämään haasteista.

Yhteisten touhujen lisäksi isosisaruksella pitäisi olla edelleen oikeus omaan rauhaan. Senkin jälkeen, kun pikkusisarus alkaa liikkua, vanhemmalle lapselle kannattaa turvata mahdollisuuksia leikkiä aivan yksin. Samalla lapselle kannattaa sanoittaa pikkusisaruksen toimintaa: “Pikkusisko on niin kiinnostunut lego-palikoistasi, että hänkin haluaisi tutkia niitä” tai “Pikkuveli ei vielä ymmärrä, ettei toisen kädestä saa ottaa”. Isosisaruksen on tärkeää oppia, että vanhempi auttaa vaikeassa tilanteessa ja että hänen apuaan voi aina pyytää. Näin myös tilanteet, joissa isosisarus alkaisi ratkoa haasteita esimerkiksi tönimällä pikkusisarusta, vähentyvät. 

Koko ensimmäisen vuoden, ja vielä paljon sen jälkeenkin, ensimmäisten päivien ja viikkojen ohjenuorat ovat edelleen tärkeitä. Isompi lapsi tarvitsee yhtä lailla huomiota, rakkautta ja läheisyyttä. Hänen tulisi saada kokea, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. Vanhemmat ovat tukena ja auttavat, molempia lapsia. 

Sisarussuhteet ovat usein elämän pisimpiä suhteita. Suhteen tukeminen ei tapahdukaan vain ensi päivien aikana, vaan se jatkuu läpi koko lapsuuden. Sisarukset kokevat yhdessä monenlaisia vaiheita: ilon hetkiä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja räiskyviä riitoja. Joskus sisarussuhteen tukeminen on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Tässä tekstissä on käsitelty melko konkreettisiakin tapoja tukea sisarussuhteen kehittymistä. Voidaan kuitenkin sanoa, että rakkaus, läheisyys ja rakentava vuorovaikutus vievät jo pitkälle. Kun nämä palikat ovat kunnossa, vähintäänkin melko hyvin, yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä.




– Henriikka Vainio, Kiintymysvanhemmuus ry:n toimihenkilö – 



Julkaistu 5/2023.