Tuntuuko arki kiireiseltä? Säntäilyltä paikasta toiseen ja yritykseltä sammuttaa ne kriittisimmät tulipalot ja sinnitelyltä vapaapäivään asti? Omaa arkea voi myös yrittää tietoisesti hidastaa. Ne kuuluisat ruuhkavuodet ovat useimmilla totista totta, mutta niiden sisältöön voi pyrkiä vaikuttamaan. Ratkaisuja hidastamiseen tuntuu löytyvän sosiaalisesta mediasta ja iltapäivälehdistä lähes päivittäin, mutta miten tämän kaiken voisi yhdistää vanhemmuuteen? Maailmalla puhutaan termistä “slow parenting”. Vapaasti suomennettuna hidas vanhemmuus on monilta osin samankaltaista kuin kiintymysvanhemmuus ja lempeä kasvatus. Hitaaseen vanhemmuuteen kuuluu ensisijaisesti läsnäolo, rentous ja kiireen välttäminen.
Läsnäolo on monelle vaikeaa. Suorituskeskeinen yhteiskunta digitaalisine ympäristöineen ei suoraan sanottuna kannusta läsnäoloon ja rauhoittumiseen. Läsnäolo on kuitenkin vanhemmuudessa ja hidastamisessa tärkeintä. Läsnäolo vaatii harjoittelua ja opettelua, jos on vuosia suorittanut arkea ja tottunut reagoimaan puhelimen jokaisen sovelluksen kilahduksiin. Läsnäolo ei kuitenkaan vaadi taikatemppuja. Läsnäoloa on aamiaishetki perheen kanssa ilman älylaitteita, metsäretki lapsen kanssa siten, että heittäytyy lapsen maailmaan mukaan, ihastelee jokaisen kävyn ja kepin, hengittää ja hiljentyy. Tärkeintä on, että löytää omasta elämästä tilaa hidastamiselle.
Konkreettisia vinkkejä läsnäololle:
- Päivä ilman ruutuja, koko perheelle.
- Metsäretki ilman tavoitteita ja päämäärää
- Kirjan lukeminen/ihmetteleminen lapsen kanssa, ajan kanssa
Hitaassa vanhemmuudessa kyseenalaistetaan suorituskeskeisyys. Lapsille ei aseteta suuria odotuksia ja odoteta seuraavien virstanpylväiden saavuttamista. Lasta ei pakoteta harrastamaan, vaan annetaan lapsen kasvaa ja kehittyä omaan tahtiin ja löytää omat mielenkiinnon kohteet. Lapselle tarjotaan tilaa vapaalle leikille ja tekemiselle. Tähän voi liittyä myös lelujen karsimista minimiin, paljon luonnossa oleilua ja ruuduista luopuminen. Moni hitaampaan elämäntyyliin siirtynyt vähentää työn tekemistä. Osittainen hoitovapaa avaa monelle enemmän kiireettömyyttä arkeen.
Pieni taapero voi tuntua pyörremyrskyltä. Hän ehtii ja tekee, pysähtymättä, kellon ympäri. Tähän vanhemmat pyrkivät vastaamaan tarjoamalla lisää ja enemmän, kaikkea. Enemmän aktiviteetteja, enemmän leluja, enemmän opettavaisia ohjelmia, enemmän ohjattua ja aikataulutettua tekemistä. Onko tämän taustalla kuitenkin vanhemman pelko, että mitä sitten, jos lapsella ei olekaan mitään tekemistä? Mitä sitten tapahtuu, kun lapsella on tylsää?
Stressaantunut ja kireä vanhempi siirtää stressin myös lapseen. Vanhemman on siis tärkeää oppia rentoutumaan. Ruuhkavuodet ovat täynnä kiirettä ja satoja tehtäviä asioita loputtomalla listalla. Moni kokee arjessa olevansa jatkuvasti uupunut ja väsynyt. Lapsetkin kitisevät koko ajan. Yhteyden vaaliminen ja läsnäolo on usein ratkaisu tähän. Vanhemman pitää raivata kiireen keskeltä tilaa kiireettömälle yhdessäololle. Joskus se vaatii suuremman sotkun sietämistä, valmisruokaa ja lasten harrastusten vähentämistä tai niistä luopumista. Kun aikuinen on rauhallinen, se rauhoittaa myös lasta.
Hitaaseen vanhemmuuteen kuuluu lasten mukaan ottaminen arkisiin asioihin. Pyykkien ripustaminen tai lattian peseminen kestää kauemmin, eikä ehkä suju juuri aikuisen toivomalla tavalla, mutta jos kotitöihin asennoituu kiireettömänä yhdessäolona, muuttuvat ne erilaisiksi. Istukaa perheenä alas ja pohtikaa, mitkä asiat antavat elämään iloa ja rauhaa, ja pyrkikää jättämään ne kuormittavat asiat pois tai ainakin minimoimaan ne. Hitaita hetkiä kaikille.
Julkaistu 8/2023.