Sisarussuhteet ovat monella tavalla merkittäviä ihmissuhteita. Siskot ja veljet ovat usein tärkeitä ja rakkaita, ja kaikessa rakastettavuudessaan toisinaan niin rasittavia. Heidän kanssaan harjoitellaan monenlaisia vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja, kuten ristiriitojen sopimista ja rakentavaa keskustelua.
Sisarussuhteita on hyvin erilaisia. Toiset ovat sisarustensa kanssa hyvin läheisiä, kun osa sisaruksista ei pidä toisiinsa lainkaan yhteyttä. Myös saman perheen sisällä voi olla monenlaisia sisarussuhteita. Sisarussuhteen läheisyyteen vaikuttavat monet asiat, kuten sisarusten temperamentit, ikäero, kasvuympäristö, perhetilanne, kiinnostuksen kohteet ja elämänpolut. Myös sillä, millaista tukea lapset saavat sisarussuhteen syntymiseen ja ylläpitämiseen, on mitä todennäköisimmin vaikutusta suhteen laatuun. Vanhempien kannattaakin pyrkiä tukemaan sisarussuhteen kehitystä heti sen ensi metreiltä alkaen, ja jo ennen sitä.
Pikkusisaruksen syntymä on isosisaruksen elämässä lähes poikkeuksetta suuri mullistus. Uuden perheenjäsenen myötä koko perheen dynamiikka muuttuu. Ensimmäisen vuoden aikana sisarussuhteen kehityksen tukemisessa onkin pitkälti kyse siitä, miten vanhemmat tukevat isompaa lasta uudenlaisessa perhetilanteessa.
Ennen kuin siirrymme tarkastelemaan sitä, miten vanhemmat sitten voivat tukea sisarussuhteen varhaista kehitystä, on tarpeen huomauttaa, että vaikka isosisaruksia voi olla useita, tässä tekstissä puhutaan yksikkömuodossa isosisaruksesta kahdesta syystä. Ensinnäkin tekstiä on helpompi kirjoittaa ja myös sen luettavuus paranee, kun tekstiin ei yritetä mahduttaa isosisarusta sekä yksikössä että monikossa. Toisekseen, vaikka isosisaruksia olisi kaksi, viisi tai kahdeksan, jokainen sisarussuhde on aina kahden yksilön välinen suhde. Jokainen lapsi reagoi pikkusisaruksen syntymään omalla tavallaan, ei kollektiivina, ja jokainen suhde rakentuu omalla tavallaan.
RASKAUDEN AIKANA – Sisarussuhteen rakentuminen alkaa
Sisarussuhteen kehittyminen alkaa jo raskausaikana. Voidaan ajatella, että tuolloin näkymättömissä alkaa muodostua pohja, jonka päälle suhde vauvan syntymän jälkeen rakentuu. Sisarussuhteen ensimmäinen askel otetaan viimeistään silloin, kun tulevalle isosiskolle tai -veljelle kerrotaan raskaudesta. Jokainen vanhempi päättää itse, milloin ja miten he haluavat uutisen paljastaa. Toiset haluavat kertoa raskaudesta heti positiivisen raskaustestin jälkeen, toiset odottavat mieluummin ensimmäisen kolmanneksen ohi, jolloin suurin keskenmenoriski on ohi. Jotkut taas paljastavat uutisen vasta, kun äidin vatsa on jo alkanut pyöristyä.
Kertoipa raskaudesta miten ja missä vaiheessa hyvänsä, on hyvä muistaa muutama asia. Lapsen tulisi saada kuulla asiasta omilta vanhemmiltaan sopivalla hetkellä. Isovanhemmalta kuultu lipsautus tai vanhempien keskinäisistä keskusteluista tehdyt päätelmät tuskin ovat paras pohja sisarussuhteen muodostumiselle, vaikka ne eivät vielä mitään pilaakaan.
Samoin vanhemman kannattaa muistaa, että uutinen voi herättää lapsessa monenlaisia reaktioita. Lapsi voi olla esimerkiksi iloinen, hämmentynyt, epävarma tai jopa surullinen. Kovin pieni lapsi ei oikein edes ymmärrä, mistä asiassa on kyse. Vanhemman on tärkeää on muistaa, että kaikki lapsen tunteet ja reaktiot ovat aivan yhtä sallittuja. Negatiivinenkaan ensireaktio ei tarkoita sitä, ettei lapsi tulisi rakastamaan pikkusisarustaan. Myöskään myönteinen reaktio ei tarkoita sitä, etteikö isosisarus tarvitsisi tukea asiaan tottumisessa.
Myöhemminkin raskauden aikana isosisaruksen tunnetilat voivat vaihdella ilosta ja innostuksesta huoleen ja suruun. Myös tällöin on tärkeää antaa tilaa lapsen kaikille tunteille ja kuulla ne avoimesti. Jo lapsen kokemus siitä, että vanhempi kestää hänen tunteensa, vie usein negatiivisista tunteista terävimmän kärjen. Samalla on mainio tilaisuus osoittaa lapselle hyväksyntää. Lapsen on todella tärkeää kokea, että pikkusisaruksesta huolimatta hän on edelleen aivan yhtä tärkeä, rakas ja arvokas kuin ennen raskauttakin. Lapselle kannattaa kertoa, että hänellä on aina oma, tärkeä paikkansa perheessä.
Raskauden edetessä vauvaa kannattaa pitää puheissa enenevissä määrin, mikä usein tapahtuu varsin luontevasti. Lapsen kanssa voi ihmetellä hiljalleen pyöristyvää vatsaa ja tunnustella ensimmäisiä potkuja ja pyörähdyksiä. Kirjastoissa on suuri valikoima aiheeseen liittyviä lastenkirjoja, joita kannattaa lukea yhdessä tulevan isosisaruksen kanssa. Lapsen voi ottaa mukaan neuvolaan kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja hänen kanssaan voi järjestellä vauvan vaatteita. Hieman isomman lapsen kanssa voi myös perehtyä siihen, mitä kohdussa viikko viikolta tapahtuu, mikäli lapsi niin toivoo. Isosisaruksen kanssa on hyvä myös pohtia, mitä sitten tehdään, kun vauva on syntynyt. Keskustelun ohessa on luontevaa puhua myös tulevista rajoitteista, mikäli isosisarus sellaisia jo ymmärtää. Keskusteluissa olisi kuitenkin hyvä pyrkiä pitämään myönteinen sävy. Lapselle olisi hyvä välittyä alusta asti viesti siitä, että tuleva vauva on meidän perhettämme, siis osa meitä.
Kun vauvaa pidetään mukana puheissa, hän tavallaan on osa perhettä jo ennen kuin hän syntyy. Samalla sisarussuhteen pohja vahvistuu ja isosisaruksen muutokseen tottuminen helpottuu. Isomman lapsen elämään pitäisi kuitenkin edelleen mahtua muutakin kuin vauva. On tuskin hyvä, jos lapsi kokee koko elämän muuttuneen vain vauvan odottamiseksi.
VAUVA SYNTYY – Sisarussuhde muuttuu näkyväksi
Lopulta koittaa raskauden ja vauva-arjen risteyskohta: synnytys. Synnytys tarkoittaa vähintään synnyttävän vanhemman eroa isommasta lapsesta, mikä voi lisätä oman haasteensa uuden arjen opetteluun. Synnytyksen lähestyessä on tärkeää, että lapsen kanssa puhutaan mahdollisimman konkreettisesti siitä, mitä lapsen näkökulmasta tapahtuu, kun synnytys käynnistyy. Minne äiti tai molemmat vanhemmat menevät? Missä ja kenen kanssa esikoinen on synnytyksen ajan? Kuinka kauan äiti voi olla sairaalassa? Mitä sitten tapahtuu, kun tullaan kotiin? Synnytyksen kulkua ei tietenkään useimmiten pysty ennustamaan, mutta on hyvä, että lapsella on edes jonkinlainen käsitys asiasta jo etukäteen.
Kun vauva syntyy, sisarussuhde ikään kuin muuttuu näkyväksi. Nyt pikkusisarus on täällä, hänet voi nähdä ja kuulla ja häntä voi pitää sylissä. Isosisaruksen ja vauvan ensikohtaaminen on hetki, jota monet vanhemmat odottavat innon ja jännityksen sekaisin tuntein. Kuten raskaudesta kertomisenkin, myös lasten ensikohtaamisen voi järjestää monella tavalla. Monet lapset tulevat katsomaan pikkusisarustaan jo sairaalaan, kun taas toiset pääsevät tutustumaan vauvaan kotiutumisen jälkeen. Molemmat tavat voivat olla yhtä hyviä. Tärkeintä onkin miettiä, mikä sopii parhaiten omalle lapselle ja omaan tilanteeseen. Joka tapauksessa tilanteen olisi hyvä olla rauhallinen, jotta vanhemmat todella pystyvät keskittymään lapsiin.
Isosisarukselle voi hankkia etukäteen isosiskon tai -veljen lahjan, jonka hän saa tavatessaan pikkusisaruksen ensimmäisen kerran. Voi myös olla hyvä järjestää tapaaminen niin, että äiti on lasta vastassa siten, ettei vauva ole hänen sylissään. Tällöin äiti voi rauhassa tervehtiä isosisarusta, halata häntä tai ottaa hänet syliinsä ja viedä lapsen sitten katsomaan vauvaa. Näin isosisarus kokee varsin konkreettisesti, että hänelle todella on edelleen tilaa äidin sylissä eikä äiti ole unohtanut häntä.
Sillä aikaa, kun äiti ja vauva ovat sairaalassa, vanhemman lapsen on tärkeää tietää, että hän on edelleen äidin mielessä, rakas ja tärkeä. Nykytekniikan ansiosta isosisarukselle voi esimerkiksi soitella sairaalasta, perinteisesti tai videopuheluiden välityksellä. Samoin ääniviestejä kannattaa hyödyntää.
VAUVA KOTIUTUU – Sisarussuhde kasvaa ja kehittyy
Muistan vielä hyvin sen päivän, jolloin kotiuduin synnytyssairaalasta toisen lapseni kanssa. Kun mummolassa hoidossa ollut esikoisemme saapui samana iltana kotiin, vaikutti hän aluksi ikään kuin haistelevan kodin ilmapiiriä. Millaista täällä nyt on? Miten vauvan tulo on muuttanut kotielämäämme? Missä minun paikkani on? Muistan myös, kuinka hänen olemuksensa rentoutui, kun kysyin, lähtisikö hän vaihtamaan vauvan vaippaa kanssani. Oli kuin tuon kysymyksen myötä vanhempi lapseni olisi löytänyt oman paikkansa uudenlaisessa perheessämme. Oli kuin hän olisi huokaissut helpotuksesta: ”Tässä on siis minun paikkani. Minulle on edelleen tilaa.” Toki esikoinen prosessoi vauvan syntymää pidempäänkin, mutta tuosta kysymyksestä lähtien kaikki selvin jännitys oli poissa ja viikkojen kuluessa hänestä kuoriutui ihana, huolehtiva ja rakastava isoveli.
Onkin äärimmäisen tärkeää, että isosisarus otetaan heti alusta asti mukaan vauvan hoitamiseen. Lapsen iästä riippuen hänelle voi antaa erilaisia tehtäviä. Pienempi lapsi voi esimerkiksi viedä likaisen vaipan roskiin tai ojentaa harson. Isommalta lapselta voi vaipan- ja vaatteidenvaihtokin sujua. Monet haluavat myös silitellä ja pitää vauvaa sylissä. Vauvalle voi esitellä omia leluja tai lukea kirjaa, vaikka hän ei vielä niistä paljoa ymmärtäisi. Oleellista ei ole se, mitä lapsi tekee, vaan se, mitä hän kokee. Lapsen tulee saada kokea, että hänellä on oma paikkansa myös tässä uudessa kokoonpanossa.
Pieni vauva tarvitsee runsaasti syliä ja läheisyyttä, mutta näitä samoja asioita tarvitsee myös esikoinen, mahdollisesti enemmänkin kuin ennen vauvan syntymää. Samalla tavoin ihokontakti ei ole edullista pelkästään vauvalle, vaan se voi vahvistaa kaikenikäisten ihmisten suhteita. Ensimmäisinä pesimisen viikkoina kannattaakin mahdollisuuksien mukaan vaalia läheisyyttä ja kiireettömyyttä. Lasten kanssa voi esimerkiksi vetäytyä peiton alle lukemaan kirjaa.
On hyvä kiinnittää huomionsa siihen, ettei isosisaruksen paikka perheessä näyttäydy lapselle vain isosisaruksen paikkana, vaan että hän kokee edelleen olevansa arvokas omana itsenään. Vanhempien on tärkeää edelleen olla kiinnostuneita lapsen leikeistä, kiinnostuksen kohteista ja ajatuksista. Samoin lapsen olisi hyvä saada edes lyhyitä hetkiä kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa. Ensiviikkoina ja -kuukausina tämän ei tarvitse tarkoittaa pitkiä yhteisiä ulkoiluja tai uimahallireissuja, vaan esimerkiksi hauska leikki tai yhdessä luettu kirja vauvan päiväuniaikaan ovat oikein riittäviä.
Vauvaa katsomaan tulevia vieraita kannattaa myös pyytää huomioimaan esikoinen. Vauva ei vielä ymmärrä lahjoista tai vieraiden huomiosta, mutta isomman lapsen näkökulmasta voi olla raskasta, jos vieraat huomaavat vain vauvan. Läheisiä voikin pyytää osoittamaan mahdolliset lahjansa (myös) esikoiselle ja heitä voi pyytää ensimmäisenä tervehtimään isompaa lasta. Isosisarus voi myös esitellä pikkusisaruksensa vieraille.
Vauvan syntymä aiheuttaa todennäköisesti kaikissa perheenjäsenissä monenlaisia tunteita. Erityisesti tuoreen isosisaruksen tunteet voivat vaihdella hyvinkin suuresti. Yhtenä hetkenä hän saattaa olla onnesta soikeana ja hoivata pikkusisarusta hellästi, kun taas toisena hän pohtii, voisiko vauvan palauttaa synnytyslaitokselle tai viedä vaikka naapuriin. Tämä kaikki on täysin normaalia. Negatiivisia tunteita esiintyy myös silloin, kun pikkusisaruksesta on ehtinyt jo tulla rakas – aivan kuten kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Onkin tärkeää, että vanhemmat pyrkivät viestimään lapselle, että kaikki tunnetilat ja kokemukset ovat sallittuja ja että niistä voi puhua vanhemmille. Luonnollisestikaan mitä tahansa ei silti saa tehdä.
Vaikka vauvan syntymä muuttaa perheen arkielämää monella tavalla, on alkuvaiheessakin hyvä pyrkiä pitämään kiinni sellaisista rutiineista, joista mahdollista. Esimerkiksi säännölliset ruoka-ajat ja tutut nukkumaanmenorutiinit luovat isommalle lapselle turvaa kaiken uuden keskellä. Vaikka elämä on erilaista kuin ennen, kaikki ei ole muuttunut.
VAUVA KASVAA – Sisarussuhteen uudet mahdollisuudet ja haasteet
Vauvat kasvavat nopeasti. Jo muutaman viikon päästä syntymästään vauva hymyilee, jokeltelee ja on muutenkin tietoisempi ja kiinnostuneempi ympäristöstään, erityisesti läheisistä ihmisistä. Puolen vuoden iässä vauva saattaa jo liikkua ja osoittaa selvästi omia toiveitaan, ja vuoden iässä lapsi on aktiivinen toimija koko perheen touhuissa. Voisi sanoa, että vauvan elämä on jatkuvaa muutosta, mikä aiheuttaa omanlaisiaan vaatimuksia myös isosisarukselle.
Vauvan kasvaessa sisarussuhteen mahdollisuudet lisääntyvät. Nyt pikkusisaruskin alkaa osoittaa kiintymystä isosisarusta kohtaan aiempaa selvemmin. Isosisaruksen ilmaantuminen näköpiiriin saa vauvan puhkeamaan hymyyn, isosisaruksen leikit kiinnostavat ja isosisuuksin hassuttelu naurattaa. Pikkusisaruksen hoivaaminen on helpompaa, kun hän ei ole enää aivan yhtä hento kuin alussa. Lapsille saattaa myös hiljalleen alkaa kehittyä yhteisiä leikkejä.
Tässä vaiheessa vanhemman on hyvä pyrkiä auttamaan lapsia suhteen uusien mahdollisuuksien huomaamisessa ja kannustaa lapsia yhteiseen touhuun. Vanhemman kannattaa esimerkiksi sanoittaa sitä, kuinka tärkeä isompi lapsi on pikkusiskolleen tai –veljelleen. “Katso, kuinka vauva ilahtui sinun näkemisestäsi” tai “Vauva selvästi tykkää siitä, kun silittelet häntä” ovat tärkeitä lauseita, jotka rohkaisevat isosisarusta. Lapsia voi auttaa löytämään yhteisiä leikkejä ja touhuja, esimerkiksi kukkuu-leikki ilahduttaa todennäköisesti molempia.
Vauvan kasvaminen luo sisarussuhteelle uusia mahdollisuuksia, mutta samalla se voi tuoda eteen myös uudenlaisia haasteita. Vähentyvä unentarve tarkoittaa, että pikkusisarus on aiempaa enemmän hereillä vaatimassa osansa vanhempien huomiosta. Leluista kiinnostumisen ja liikkeelle lähtemisen myötä vauva ei enää vain katsele leikkejä kauempaa, vaan haluaa olla osa niitä. Tätä kuvataan vauva-arjessa usein vaiheeksi, jolloin isosisaruksen mustasukkaisuus saattaa nostaa uudelleen päätään.
Vauvan kasvaessa vanhemman tehtävänä sisarussuhteen näkökulmasta on ennen kaikkea kannustaa lapsia huomaamaan mahdollisuudet ja auttaa heitä selviämään haasteista.
Yhteisten touhujen lisäksi isosisaruksella pitäisi olla edelleen oikeus omaan rauhaan. Senkin jälkeen, kun pikkusisarus alkaa liikkua, vanhemmalle lapselle kannattaa turvata mahdollisuuksia leikkiä aivan yksin. Samalla lapselle kannattaa sanoittaa pikkusisaruksen toimintaa: “Pikkusisko on niin kiinnostunut lego-palikoistasi, että hänkin haluaisi tutkia niitä” tai “Pikkuveli ei vielä ymmärrä, ettei toisen kädestä saa ottaa”. Isosisaruksen on tärkeää oppia, että vanhempi auttaa vaikeassa tilanteessa ja että hänen apuaan voi aina pyytää. Näin myös tilanteet, joissa isosisarus alkaisi ratkoa haasteita esimerkiksi tönimällä pikkusisarusta, vähentyvät.
Koko ensimmäisen vuoden, ja vielä paljon sen jälkeenkin, ensimmäisten päivien ja viikkojen ohjenuorat ovat edelleen tärkeitä. Isompi lapsi tarvitsee yhtä lailla huomiota, rakkautta ja läheisyyttä. Hänen tulisi saada kokea, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. Vanhemmat ovat tukena ja auttavat, molempia lapsia.
Sisarussuhteet ovat usein elämän pisimpiä suhteita. Suhteen tukeminen ei tapahdukaan vain ensi päivien aikana, vaan se jatkuu läpi koko lapsuuden. Sisarukset kokevat yhdessä monenlaisia vaiheita: ilon hetkiä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja räiskyviä riitoja. Joskus sisarussuhteen tukeminen on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Tässä tekstissä on käsitelty melko konkreettisiakin tapoja tukea sisarussuhteen kehittymistä. Voidaan kuitenkin sanoa, että rakkaus, läheisyys ja rakentava vuorovaikutus vievät jo pitkälle. Kun nämä palikat ovat kunnossa, vähintäänkin melko hyvin, yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä.
– Henriikka Vainio, Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n toimihenkilö –
Julkaistu 5/2023.
