Tietoisku - Kiintymysvanhemmuus ry

Miten tukea itsenäistä leikkiä?

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 18 Dec 2023 18:33:14 +0000

Miten saada lapsi leikkimään, jos lapsen mielestä kaikki on tylsää ja vanhemman ehdotukset eivät käy tai kävisivät, jos vanhempi tulee mukaan leikkimään. Lapsen kanssa leikkiminen on myös tärkeää, mutta joskus olisi kiva, että lapsi leikkisi ihan itsekseenkin ja vanhempi voisi keskittyä johonkin muuhun. Miten tämä onnistuisi?

Varmista, että lapsella on tilaa leikkiä ja olla lapsi. Leikkiminen ei ole kivaa, jos siihen sisältyy sääntöjä ja rajoitteita. Lapsella pitää olla tilaa toteuttaa itseään vapaasti, joten huolehdi, että tila ja tilassa olevat esineet ovat sellaisia, joilla lapsi saa leikkiä rauhassa.
Varmista, että lapsella on oikeanlaiset lelut. Itsenäiseen leikkiin uppoutuminen on helpompaa, kun lelut ovat sellaisia, joita voi käyttää monella eri tavalla. Esimerkiksi erilaiset palikat, leluhahmot, rasiat tai pahvilaatikot tai taikahiekka sallivat lapsen mielikuvituksen lentää, toisin kuin vaikka vilkkuvalo-ääni-lelut, joissa leikki on vain napin painamista. Lelun on hyvä olla myös oikea ikätasoisesti. Lapsen on vaikea innostua leikistä, jos lelu on liian helppo tai vaikea.
Karsi lelujen määrää, panosta laatuun. Mikäli leluja on liikaa esillä, voi leikkiin ryhtyminen tuntua ylitsepääsemättömältä, kun on liikaa valinnanvaraa. Leluja voi laittaa välillä tauolle ja pitää vain lempilelut esillä kerrallaan.
Älä odota liikoja. Taaperon keskittymiskyky on 5-6 minuuttia ja ja leikki-ikäisellä 8-10 minuuttia. Jos itsenäinen leikkiminen on uutta lapsellesi, niin aloita sopivan pituisesta ajasta, kunnes lapsi oppii siirtymään leikistä toiseen.
Auta lasta aloittamaan leikki, jos se on vaikeaa. Jos itsenäinen leikkiminen tuntuu todella vaikealta, voi sen oppiminen vaatia, että vanhempi on ensimmäiset 15-20 minuuttia leikissä mukana. Jätä omat kiireet ja puhelin pois ja keskity täysillä lapsen kanssa leikkimiseen.
Kerro lapselle, että odotat lapsen leikkivän nyt itsekseen ja että sinä teet jotain muuta sillä aikaa. Kerro myös, että leikin jälkeen haluat kuulla, mitä lapsesi leikki. Jos lapsi kaipaa rakennetta elämään, voit kertoa, että olet asettanut aikaa 10 minuuttia tälle leikille. Toiset lapset taas haluavat leikkiä ilman ajastinta. Pysy kuitenkin positiivisena. Leikkiminen on osa arkea ja lapselle hauskanpitoa. Siksi ei kannata tehdä siitä kotityötä, esimerkiksi sanomalla: “Nyt minun pitää tehdä töitä ja sinun pitää leikkiä itseksesi!”
Pysy näkö- tai kuuloetäisyydellä. Lapsen leikki sujuu parhaiten, kun lapsi kokee olevansa turvassa ja sinun läsnäolosi tuo lapselle turvan tunteen. Kun lapsi voi tarkastaa sinun sijaintisi leikin lomasta, niin hänelle jää paremmin energiaa keskittyä leikkimiseen.
Älä kommentoi lapsen leikkiä. Lapsen leikin kehuminen voi tuntua kivalta, mutta se vie lapsen keskittymisen pois leikkimisestä. Anna lapsen keskittyä täysillä siihen, mistä hän nauttii, niin leikki sujuu paremmin.
Kerää laatikkoon leluja tai tavaroita, joista lapsesi erityisesti innostuu. Ota esille nämä erityislelut silloin, kun odotat lapsesi leikkivän itsekseen.
Luota siihen, että lapsi pääsee yli tylsästä hetkestä. Älä ala keksimään lapsellesi tekemistä vaan vahvista lapsen luottoa siihen, että hän keksii kyllä jotain mielenkiintoista tekemistä. Voit sanoa: “Mitäköhän kivaa keksit seuraavaksi?” Jos lapsi valittaa, voi osoittaa myötätuntoa: “Nyt et meinaa keksiä mitään, se tuntuu susta tylsältä. Haluatko multa vähän halienergiaa, jos se auttaisi keksimään seuraavan leikin?”

Lue lisää aiheesta

Encouraging Independent Play for Toddlers and Preschoolers

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Lapsen kuormittuminen

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 10 Dec 2023 19:28:38 +0000

Lyhyesti

Lapsi kuormittuu, kun virikkeitä, ärsykkeitä ja vaatimuksia on enemmän kuin hän jaksaa käsitellä. Silloin keskittyminen ja tunteiden säätely vaikeutuvat.
Kuormituksen merkkejä ovat esimerkiksi nukahtamisvaikeudet, itkuisuus, levottomuus, vetäytyminen ja matala ärsytyskynnys.
Neurokirjon lapsi kuormittuu erityisen herkästi.
Lasta auttavat ennakointi, rauhoittumishetket, oma rauhoittumispaikka ja aikuisen rauhallisuus. Jos voimat käyvät vähiin, kannattaa hakea apua ammattilaiselta.

Monet arkiset toiminnot kuormittavat lasta, joka vielä opettelee toimimaan tässä maailmassa, jossa uusia asioita ja ennakoimattomia tilanteita tulee eteen päivittäin. Kuormitus ei aina ole paha asia. Kuormitus voi vaikuttaa positiivisesti kasvattaen lapsen arjen selviytymisen taitoja ja sietokykyä, mutta ainoastaan silloin, kun se ylittää aiemman taitotason ja sietokyvyn vain hyvin vähän ja lyhytkestoisesti. Haasteita ilmenee, kun lapsen kokema kuormitus on liian suurta hänen selviytymiskykyynsä sekä ympäristön tarjoamaan tukeen nähden. Tästä kirjoituksesta saat lisää tietoa, miten voit tunnistaa lapsen kuormituksen, mistä kuormittuminen voi johtua sekä tietoa, miten auttaa lasta tilanteessa, kun hän on kuormittunut.

Kuormituksen tunnistaminen

Lapsen ollessa kuormittuneessa tilassa, hänen voi olla vaikeaa toimia yhteistyössä muiden kanssa. Keskittyminen, paikoillaan pysyminen ja yhteisistä sopimuksista kiinni pitäminen voi olla hyvin haastavaa. Tunteiden säätely on lapselle kuormittuneessa tilassa tavallista vaikeampaa, joka voi johtaa siihen, että lähes mikä tahansa asia voi laukaista voimakkaan tunnereaktion. Lapsi kuitenkin viestii meille aikuisille kuormituksestaan monin tavoin jo ennen kuin ”kamelinselkä katkeaa”. Voimme oppia tunnistamaan lapsen yksilöllisiä kuormittumisen merkkejä havainnoimalla häntä. Kun tiedämme, milloin lapsi tarvitsee erityisesti apuamme, osaamme paremmin ennakoida tilanteita ja tarjota apua tilanteissa, joissa lapsi ei välttämättä osaa sanoittaa tarpeitaan meille.

Esimerkkejä tavoista, joilla lapsi voi viestiä kuormituksestaan:

nukahtamisvaikeudet
normaalista poikkeava väsymys
ahdistuneisuus ja itkuisuus
levottomuus ja riehakkuus
toistavat tai nykivät liikkeet
vaikuttaa poissaolevalta tai kuin olisi ”omassa maailmassaan”
matala ärsytyskynnys
vetäytyminen yhteisistä tekemisistä
passiivisuus ja tuijottelu
hyräily, sanojen tai äänteiden toistelu
jumiutuminen esimerkiksi ruudun ääreen
kipujen ja särkyjen valittelu
omaan rauhaan tai piiloon vetäytyminen

mistä kuormittuminen johtuu

Kun lapsen vielä kehittymässä olevat aivot saavat liikaa virikkeitä, aistimuksia ja ärsykkeitä, hän kuormittuu. Aivot ikään kuin ylikuumenevat, eivätkä pysty enää ottamaan vastaan informaatiota tai säätelemään tunteita.

Kuormittumista voivat aiheuttaa muun muassa uuden opettelu, sosiaaliset tilanteet, tunteet, ajatukset, yhteisten sopimusten sisäistäminen ja niistä kiinni pitäminen, kokemus omasta osaamisesta ja pärjäämisestä sekä äänet, vaatteiden materiaalit, valot, nälkä, muiden ihmisten läsnäolo, rutiineista poikkeaminen, yllättävät tilanteet ja moni muu asia.

Neurokirjon lapsi on erityisen herkkä kuormittumaan. Hänen aistimustensa säätelyjärjestelmä voi olla yli- tai alivirittynyt. Tämän lisäksi lapselle voi olla haastavaa kertoa omista tarpeistaan ja kokemuksistaan. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi neurokirjon lapsi tarvitsee erityisen paljon rakastavaa ja ymmärtävää tukea vanhemmiltaan sekä muilta aikuisilta.

miten voin auttaa lasta

Lapsi tarvitsee kuormittuneena aikuiselta apua ja ohjausta omien tunteittensa läpikäymiseen ja hyvinvointinsa palauttamiseen, jotta voisi taas toimia arjessa sekä olla vuorovaikutuksessa. Lasta seuraamalla voit löytää hänelle sopivan tavan purkaa kuormitusta. Isomman lapsen kanssa voitte pohtia yhdessä, mistä juuri hän hyötyisi.

Kuormittuneena lapsi ei välttämättä osaa sanallisesti ilmaista olevansa kuormittunut, mutta aikuinen voi opetella tunnistamaan lapsen käytöksestä, milloin hän tarvitsee apua kuormituksen säätelyyn. Haastavan käytöksen takana onkin se, että arjen tilanteet ylittävät lapsen voimat ja taidot. On erityisen tärkeää, että aikuinen toimii itse rauhallisesti ja huomioi sen, että lapsi on sellaisessa tilassa, että hän ei pysty toimimaan toivotulla tavalla ja hän tarvitsee aikuisen apua. Aikuisen onkin tärkeää löytää keinoja, joilla kuormitusta voi vähentää, jotta hän osaa auttaa lasta oikealla tavalla. Joskus kuitenkin voi käydä niin, että lapsi on niin ylikuormittunut, että hän reagoi johonkin hyvin voimakkaalla tunnekuohulla. Tällaisen tilanteen jälkeen on äärimmäisen tärkeää osoittaa lapselle rakkautta ja hellyyttä kunhan tunteet ovat tasaantuneet.

Näistä on usein hyötyä:

Ennakointi ja selkeys arjessa
Tunnetaidot
Vireystilan säätely
Vuorovaikutuksen vahvistaminen lapsen kanssa
Taitojen harjoittelu yhdessä ennakoivasti
Valmiiden toimintasuunnitelmien luominen
Rauhoittumishetket pitkin päivää
Oma rauhoittumispaikka, jonne lapsi voi vetäytyä itse niin halutessaan

Aikuinen voi hyötyä samoista rauhoittumisen keinoista lapsen kanssa ja niistä voi olla hyötyä varsinkin tilanteissa, jolloin lapsella on voimakas tunnekuohu päällä, jotta aikuinen pystyisi itse pysymään rauhallisena. Kaikki olemme kuitenkin ihmisiä ja lastaan syvästi rakastava vanhempi saattaa jossain tilanteessa menettää malttinsa ja toimia tavalla, jolla ei haluaisi. Ehdottoman tärkeää tällaisen jälkeen on selittää tilanne lapselle sopivana hetkenä ja pyytää häneltä anteeksi. Ole myös lempeä itseäsi kohtaan, äläkä syyllistä itseäsi tarpeettomasti sen jälkeen, kun asia on käyty läpi lapsen kanssa. Tässä tarvitaan paljon itsemyötätuntoa. Jos lapsella on usein voimakkaita tunnekuohuja ja voimavarasi alkavat käydä vähiin, hae apua ammattilaiselta. Yksin ei tarvitse jaksaa!

Lue lisää aiheesta

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Mitä pitää huomioida sormiruokailussa?

Kiintymysvanhemmuus ry — Fri, 28 Jul 2023 14:20:49 +0000

Kiinteiden ruokien aloittamisessa lapsen oma kiinnostus, motoriset valmiudet ja suoliston kehitys kulkevat käsi kädessä: kun vauva istuu kevyesti tuettuna, haluaa itse ottaa ruokaa käsiinsä, vie ruuan suuhun, työstää sitä suussaan ja nielee, hän on valmis aloittamaan kiinteiden maistelun. Sormiruokailu on osa lapsentahtista vieroittumista. Sormiruokailussa vauvan ulottuville tarjotaan turvallisia, terveellisiä ruoanpaloja ja hän syö niitä itse. Puurojen tai soseiden lusikalla syöttämistä ei ole pakko käyttää vauvan ruokkimisessa lainkaan. Kiinteät ovat aluksi uusia elämyksiä, eivät pääravintoa. Vähitellen lapsi alkaa syödä yhä enemmän, maidon säilyttäessä roolinsa pääasiallisena ravintona yhden vuoden ikään saakka.

Sormiruokailussa oleellista on lapsentahtisuus: lapsi syö aikuisen tarjoamia ruokia oman mielenkiintonsa ja valmiuksiensa mukaan – ei tuputtamalla tai maanittelemalla. Ruoan ja ruokailun itsessään tulisi olla lasta kiinnostavaa ja viihdyttävää. Joidenkin vanhempien kokemuksen mukaan sormiruokailu edistää lapsen mutkatonta ja ennakkoluulotonta suhtautumista uusiin makuihin.

Sormiruokaillessa vauva ei saa mitään yksittäistä ruoka-ainetta vatsalle haitallisen suuria määriä kerralla, joten hänen voi huoletta antaa maistella monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita. Vauvalle voi tarjota mitä vain pehmeähköjä, tuoreita tai tuoreista raaka-aineista kypsennettyjä ruokia ilman lisättyä suolaa tai sokeria. Mausteita tai yrttejä ei tarvitse välttää. Ennen pinsettiotteen kehittymistä helpointa syötävää ovat hedelmien, juuresten, vihannesten, pastan, leivän, kalan, munan ja lihan suurehkot palat, lohkot tai tikut.

Turvallisuussäännöt:

vauvan on oltava täysin pystyasennossa, usein syöttötuolissa. Pienemmän vauvan voi tukea istumaan aikuisen syliin. Sitterissä ei syödä tukehtumisriskin takia.
ei tarjota mitään kovaa, noin peukalonpään kokoista (pähkinät, kokonaiset kuorimattomat viinirypäleet tms.) tai kovaa, josta voi irrota vaikeasti työstettäviä palasia (raaka porkkana, raaka omena)
lapsi ruokailee aina valvotusti.

Pinsettiotteen ja aterimien käytön kehittyessä vauvalle voi antaa yhä enemmän samaa kuin muukin perhe syö, 1-vuotis-syntymäpäivästä lähtien aivan samaa, vähäsuolaisuus tai suolattomuus huomioon ottaen. Vaikka kiinteiden ruokien määrä lisääntyy, imetyksen ei tarvitse päättyä. Imetyskerrat harvenevat pikkuhiljaa lapsen kasvaessa.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Mitä on vertaistuki?

Kiintymysvanhemmuus ry — Thu, 11 May 2023 16:01:46 +0000

Vertaistuki koostuu vertaisuudesta ja tukemisesta. Siinä ihmiset löytävät yhdistävän tekijän samanlaisesta elämäntilanteesta tai kokemuksesta ja toiseen samaistumisen myötä syntyy kokemus ymmärretyksi tulemisesta. Vertaistuki tarkoittaakin siis kokemustietoon perustuvaa tukea, jossa keskeistä on kokemusten jakaminen, kertominen ja kuunteleminen. Vertaistukitoiminta on alkanut 1930-luvulla terveydenhuollon toimintaympäristöissä, mutta nykyisin vertaistukea on tarjolla hyvinkin laajasti erilaisiin elämäntilanteisiin ja kokemuksiin liittyen.

Vertaistuessa ihminen nähdään itsensä parhaana asiantuntijana. Vaikka jokaisen yksilöllinen tilanne on aina omanlaisensa, on samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien mahdollista jakaa keskenään sellaisia asioita, joista muilla ei välttämättä ole kokemusta. Vertaistukija voi tarjota käytännön tietoa siitä, miten jaettu kokemus näkyy hänen arjessaan. Vertaisen kanssa keskustellessa toinen ymmärtää aidosti, mistä puhutaan, mutta samaan aikaan on tarpeeksi etäällä toisesta esimerkiksi omiin perheenjäseniin verrattuna, jolloin puhuminen ilman jännitteitä on helpompaa. Vertaistuki perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen.

Vertaistuen muodot

Vertaistukea voidaan tarjota ryhmissä tai henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen vertaistuki voi olla suunnittelematonta, kun saman kokemuksen jakavat ihmiset törmäävät sattumalta tai sopivassa ympäristössä toisiinsa. Se voi olla myös organisoitua, jolloin toinen osapuoli on tyypillisesti koulutettu vertaistukijan tehtävään ja hänellä on usein enemmän kokemusta aiheesta kuin tuettavalla. Vertaistukea voidaan antaa ja saada kasvokkain tai esimerkiksi puhelimitse.

Ryhmässä kokemusten ja tiedon määrä kasvaa osallistujamäärän mukana. Samalla on mahdollista tehdä yhdessä asioita. Ryhmämuotoinen vertaistuki voi olla kaikille avointa tai ryhmä voi olla suljettu, jolloin ryhmään ilmoittaudutaan etukäteen ja samat osallistujat sitoutuvat yleensä useampiin yhteisiin tapaamisiin. Vertaistukiryhmät voivat tavata kasvokkain tai etänä esimerkiksi sosiaalisen median alustoja hyödyntäen. Ryhmän toimintaa voi organisoida esimerkiksi jokin järjestö ja sen vetäjänä voi toimia koulutettu vertaistukija. On myös mahdollista, että ryhmän kaikki jäsenet ovat keskenään vertaisia ilman, että kukaan osallistujista olisi erikseen koulutettu vertaisohjaaja.

Vertaistuen merkitys

Vertaistuen arvo on samanlaisen elämäntilanteen tai kokemuksen jakaminen, jolloin syntyy aito ymmärrys toisen kokemuksesta. Keskustelu vertaisen kanssa on helpottavaa, ja on voimaannuttavaa huomata, ettei olekaan yksin omien kokemustensa kanssa. Saman kokenut voi parhaimmillaan olla jopa parempi tuki kuin asiaan teorian tasolla perehtynyt asiantuntija. Vertaistuki tarjoaa tuen lisäksi tietoa ja toivoa. Vastauksia ja vinkkejä voi saada sellaisiinkin asioihin, joita ei itse edes sillä hetkellä osaisi kysyä.

Vertaistuki ei ole yksisuuntaista samalla tavalla kuin asiantuntijan tarjoama tuki vaan se on yhtä lailla merkityksellistä sen kaikille osapuolille. Vertaistukitilanteessa sen kaikki osapuolet saavat myös itse vertaistukea ja lisätietoa, vaikka alun perin yhdellä olisi ollut enemmän kokemusta kuin muilla. Vertaistuki normalisoi kokemuksia, lisää ymmärrystä näistä kokemuksista ja keventää niiden aiheuttamaa taakkaa, jolloin voimavarat lisääntyvät. Vertaisuuden yhdistävä voima tuo parhaimmillaan yhteen samanhenkisiä ihmisiä, jotka voivat löytää toisistaan uusia ystäviä ja saada arkeensa mielekästä sisältöä vertaistukitoiminnasta.

Vertaistuki Kiintymysvanhemmuus ry:ssä

Kiintymysvanhemmuus ry pyrkii tarjoamaan lapsentahtisuudesta ja Lempeästä kasvatuksesta kiinnostuneille perheille erilaisia mahdollisuuksia vertaistukeen. Yhdistys järjestää toimintaa kaikille aiheesta kiinnostuneille ja lisäksi vielä erikseen yhdistyksen jäsenille. Kuka tahansa yhdistyksen jäsenistä voi kouluttautua yhdistyksen toimihenkilöksi ja sen myötä osaltaan mahdollistaa vertaistukitoimintaa. Myös koulutetut toimihenkilöt osallistuvat toimintaan vertaisvanhempina, eivät tukihenkilöinä.

Tällä hetkellä yhdistyksen perhekahvilat kokoontuvat eri puolilla Suomea. Lisäksi yhdistyksellä on sähköinen perhekahvila Digipuu, johon voi osallistua mistä päin Suomea tahansa. Perhekahvilatoiminnan lisäksi vertaistukea on tarjolla yhdistyksen Facebook-ryhmissä, joista osa on kaikille avoimia ja osa jäsenten omia keskustelualustoja. Paikallisesti voidaan järjestää myös kotitreffejä tai muita yksittäisiä tapaamisia esimerkiksi piknikin merkeissä. Lisäksi yhdistys järjestää vuosittain Lempeän kasvatuksen leirin.

Lue lisää

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Miten tukea vauvan kiintymyssuhteen kehittymistä?

Kiintymysvanhemmuus ry — Tue, 01 Mar 2022 08:07:25 +0000

Vanhemmat luovat usein tiedostamattaan kiintymyssuhteen vauvaan ihan arkipäivän rutiineissa. Tutkimusten mukaan on olemassa vauvan hoitotapoja, jotka vahvistavat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Ensisijaisesti kiintymyssuhdetta vahvistaa se, että vauvan viesteihin vastataan riittävän oikea aikaisesti. Katse siis vauvaan, mitä sinun vauvasi tarvitsee nyt ja minkälaisia viestejä vauva lähettää vanhemmilleen.

Jo muutaman päivän ikäinen vauva hakee turvaa ja kontaktia vanhempaan. Parin kuukauden iässä vauva jo hymyilee ja nauraa vanhempien kanssa leikkiessään. Vauva viestii itkulla ja ilmeillä nälkää, väsymystä, kipua, vessahätää, kuumuutta tai kylmää. Vauva etsii vanhemmistaan turvaa, tyynnytystä, tarpeiden täyttämistä ja seurustelua. Jokaisen yksilöllisen vauvan viestejä voi oppia tulkitsemaan vain olemalla läsnä, seuraamalla vauvan tapoja pitkiä aikoja ja vastaamalla viesteihin välillä yrityksen ja erehdyksen kautta. Vanhemman tehtävä on asettua kuulemaan ja näkemään vauva juuri sellaisena kuin hän on ja vastata vauvan sekä fyysisiin että psyykkisiin tarpeisiin.

Tutkittuja keinoja vahvistaa turvallisen kiintymyssuhteen kehittymistä ovat esimerkiksi ihokontakti, läheisyys, imettäminen, vauvan viesteihin vastaaminen ja läsnäoleva vuorovaikutus. Kiintymysvanhemmuudella tarkoitetaan vauvojen ja lasten hoitofilosofiaa, jossa keskiössä on lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ihmiselle lajityypillisellä tavalla. Yhdistys tarjoaa tietoa ja vertaistukea vanhemmille siitä, miten näitä keinoja voi toteuttaa esimerkiksi vauvaa kantamalla, sormiruokailemalla, vauvan vessahätä viestinnällä, perhepedissä nukkumalla tai imettämällä pitkään.

Kiintymysvanhemmuudessa ei arvoteta tai selvitetä, minkälainen kiintymyssuhde vauvaan on syntynyt tai syntymässä vaan vertaistuen kautta vanhempi pääse tutkimaan omaa toimintaansa ja kehittymään vanhempana. Tällä tavalla muodostuva tietoinen vanhemmuus antaa mahdollisuuden valita, minkälainen lempeä vanhempi haluaa olla, eikä vanhemman tarvitse vain reagoida tilanteisiin selkärankareaktiolla tai toistaa oman lapsuutensa kasvatustapoja.

Yhdistyksen tarkoituksena ei ole tarjota perheille valmiita ratkaisuja, mutta tarpeellisena koetaan tiedon jakaminen vauvan- ja lapsenhoitotavoista, joilla voidaan tukea lapsen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointia, ja joista perheet eivät välttämättä muuta kautta saisi tietoa. Kiintymysvanhemmuudessa on kyse ennen kaikkea perusasenteesta lasta kohtaan, ei vain ulospäin näkyvistä toimintatavoista. On myös täysin sallittua toteuttaa kiintymysvanhemmuutta lempeästi ja kokeilla vain niitä osa-alueita, jotka sopivat omaan perheeseen.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Miten selvitä tahtoikäisen kanssa?

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 28 Feb 2022 10:18:43 +0000

Vanhemman ja tahtoikäisen lapsen tarpeiden ja halujen ollessa ristiriidassa ne ratkaistaan kuin mitkä tahansa muutkin perheen ristiriidat – keskustelemalla. Tässä on tärkeässä osassa aktiivinen kuuntelu, tunteiden sanoittaminen ja minä-viestit. Mitä enemmän lapsi tulee kuulluksi ja mitä vähemmän pakotetuksi, sitä pienempi tarve lapsella on vastustaa aikuista.

Esimerkki: Lapsi haluaa leikata itse tomaattinsa, hakee veitsen ja huutaa innostuneesti: “Minä itte!” Aikuinen tietää, ettei lapsi voi mitenkään osata leikata tomaattia ja veitsen käsittely on vaarallista. Aikuinen ottaa lapselta veitsen pois ja kieltää tätä: “Veitset ovat vaarallisia ja sinä et osaa vielä leikata itse”. Lapsi reagoi yleensä kieltoon uhmalla: “Osaanpas!” Tästä seuraa aikuisen toistava kielto ja luultavasti myös lapsen “raivari”. Lapsi nähdään uhmakkaana, joka ei usko tai tottele aikuista.

Lempeän kasvatuksen mukaan ajatellaan, ettei lapsi voi oppia, jollei hän saa koskaan harjoitella. Tässä esimerkissä siis koko uhmatilanne vältetään sillä, että ymmärretään lasta: “Haluat siis leikata tomaattisi itse, selvä. Leikataan aluksi yhdessä, minä autan sinua koska veitsi on terävä” Lapsi on tyytyväinen, hän sai leikata oman tomaattinsa itse ja aikuinen voi todeta, että lapsi onkin kyvykkäämpi kuin luulikaan.

Esimerkki: Lapsi saa mielestään hyvän idean rakentaa majan olohuoneeseen. Vanhempi on juuri siivonnut vieraita varten ja tuskastuu ajatuksesta. Hän kieltää lasta sotkemasta. Lapsi väittää ettei sotke vaan leikkii, mutta aikuinen kieltää lapsen toiminnan. Lapsi kiukustuu ja saa raivarin.

Lempeässä kasvatuksessa ajatellaan, että tarveristiriidoissa jokaisen tarve ja tunne pitää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tässä esimerkissä vanhempi ei selittänyt omaa tarvettaan lapselle eikä nähnyt lapsen tarvetta olla luova. Vanhempi voi tilanteessa kertoa selkeästi lapselle, miten lapsen toiminta vaikuttaa vanhempaan. “ Sain juuri siivottua olohuoneen huomisia vieraita varten, enkä halua että huone menee sotkuiseksi. Minun pitää vielä leipoa enkä ehdi auttaa sinua korjaamaan jälkiäsi.” Tähän lapsi varmasti kertoo, miten hyvän idean hän sai ja miten tärkeä majan rakentaminen on hänelle. Tällaisen keskustelun jälkeen on helpompi miettiä yhdessä kaikille sopivan ratkaisun, joka voi olla esimerkiksi jokin seuraavista

Lapsi rakentaa majan johonkin toiseen huoneeseen tai vähemmillä materiaaleilla.
Maja rakennetaan seuraavana päivänä vieraiden lähdettyä ja vanhempi auttaa tekemään siitä kaikkien aikojen parhaimman majan.
Toinen vanhempi lupaa auttaa jälkien korjaamisessa, jos se ei ole hänelle ongelma.
Lapsi keksiikin jonkin toisen leikin, joka ei sotke huonetta.
Aikuinen toteaa, että hänen häpeänsä sotkuisesta talosta on turha. Lapsiperheessä majat olohuoneessa on arkea ja vieraatkin varmasti ymmärtävät sen.

Jokainen tilanne, lapsi ja aikuinen on ainutlaatuinen ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on lukuisia, kunhan luovuudelle annetaan tilaa. Lapset usein keksivät hienoja ratkaisuja itsenäisestikin, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Lue lisää aiheesta

Tietoisku: Mitä on aktiivinen kuuntelu?
Tietoisku: Mitä ovat minä-viestit?
Tietoisku: Mitä on tunteiden sanoittaminen?

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Mitä lempeässä kasvatuksessa ajatellaan uhma- tai tahtoiästä?

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 28 Feb 2022 09:56:52 +0000

Lapsen itsenäistymisvaiheesta käytetään monesti puhekielessä sanaa uhmaikä. Lapsi alkaa tahtoa ja osaa jo ajatella, tuntea ja toimia itsenäisesti – ilman aikuisen apua. Lapsi on edelleen yhteistyökykyinen ja -haluinen, mutta törmäys tulee vanhemman kanssa silloin, kun aikuinen estää lasta tekemästä asioita itsenäisesti ajatellen, ettei lapsi osaa tai pysty tekemään asiaa itse. Törmäyksiä syntyy myös tarveristiriidoista, kun lapsi oppii yhä selkeämmin ilmaisemaan tarpeitaan ja halujaan – eli lapsi ei olekaan enää täysin aikuisen vietävissä.

Jesper Juulin (mm. Viisas lapsesi -kirjan kirjoittaja) mukaan, kun lapsen yritykset kehittää itsenäisyyttään törmäävät aikuisten vastustukseen ja uhmaan, muuttuu lapsi jo muutaman kuukauden kuluessa joko uhmakkaaksi – ja vastaa uhmaan uhmalla – tai aloitekyvyttömäksi ja riippuvaiseksi. Uhma ei ole synnynnäinen asenne vaan se on lapsen tapa reagoida siihen, että häntä estetään itsenäistymästä ja päättämästä itseä koskevista asioista.

Esimerkki: Lapsi haluaa laittaa hoitoon asun, joka ei ole aikuisen mielestä sopiva. Aikuinen ajattelee, että pukeutumiseen liittyvät asiat on aikuisen vastuulla ja liian iso asia lapsen päätettäväksi. Aikuinen tuo uudet vaatteet ja pyytää lasta pukeutumaan soveliaammin. Lapsi vastustaa ja repii vaatteita pois samalla kun aikuinen yrittää pukea lasta. Lapsi saa raivarin ja vanhempikin tuskastuu. Lapsi nähdään uhmakkaana, joka ei tottele edes pienissä asioissa.

Lapsi haluaa päättää itseään koskevista asioista ihan samalla tavalla kuin me aikuisetkin haluamme päättää omasta tyylistämme tai mitä haluamme syödä tai mitä harrastaa. Joskus aikuinen kuitenkin kokee, että nämä lasta koskevat päätökset ovat liian isoja lapsen tehtäväksi ja että aikuinen tietää lasta paremmin. Kun aikuinen ei kuuntele lasta tai anna lapsen tehdä itseään koskevia päätöksiä, lapsi reagoi ja se koetaan uhmakkaana käytöksenä.

Tämä itsenäistymisvaihe on tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä ja vanhemman asenteella ja sillä, miten hän reagoi näihin itsenäistymisyrityksiin on suuri merkitys siinä, miten paljon lapsi todellisuudessa vastustaa vanhempaansa tai ”uhmaa” tätä. Kun lapsi kokee, että hänen itsenäiselle yrittämiselleen tehdä asioita tai päätöksiä (koska harvoin aluksi lapsi vielä kuitenkaan täysin osaa itse) annetaan tukea ja tilaa, hänen tarpeensa vastustaa vanhempaansa vähenee tai loppuu.

Uhmaikä-termi itsessään pitää sisällään ajatuksen vanhemman valta-asemasta, mitä lapsi alkaa uhmaamaan. Kun valta-asetelmasta luovutaan kokonaan, ja nähdään, että useimmat tilanteet perheessä voidaan hoitaa ilman minkään suuntaista vallankäyttöä, myös suhtautuminen tähän ikäkauteen voi helpottua. Rinnakkaisena terminä ikäkaudelle käytetäänkin tahtoikää, joka ei sisällä em. valta-asetelmaa.

Kun valta-asetelmasta luovutaan, voi vanhempi pelätä, että lapsi ottaa vallan perheessä. Lempeässä kasvatuksessa tehdään kuitenkin selkeä ero siihen, että lapsella on oikeus päättää itseään koskevista asioista, mutta oikeus ei tietenkään ulotu siihen, että lapsi voisi päättää aikuiseen tai muuhun perheenjäseneen koskevaa asiaa. Mikäli päätös koskee useampaa henkilöä samaan aikaan, puhutaan tarveristiriidasta. Tällaisetkin tilanteet yleensä ratkeavat, kun kaikki tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Lue lisää aiheesta

Tietoisku: Mitä on aktiivinen kuuntelu?
Kirjaesittely: Viisas lapsesi
Kirjaesittely: Unconditional parenting

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Miten toimia aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kanssa?

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 28 Feb 2022 09:45:24 +0000

Lyhyesti

Lapsen aggressiivisen käytöksen takana on aina syy: lapsella ei ole siinä tilanteessa ollut taitoa toimia toisin.
Rangaistukset, palkinnot ja jäähy eivät opeta lapselle tunteiden säätelyä, vaan lisäävät turhautumista.
Aikuinen pysyy lähellä, osoittaa empatiaa ja on valmis lohduttamaan. Myöhemmin selvitetään, mikä käytöksen laukaisi ja mitä taitoja puuttuu.
Tilanteen purkamisen muistisääntö on KUKIPASO: kuuntele, kiitä, pahoittele, sovittele.

Lapsen aggressiiviseen käyttäytymiseen on aina jokin syy. Lapsi ei käyttäydy huonosti tai väärin vain, koska nyt sattuu huvittamaan. Lapset toimivat oikein, jos he osaavat. Jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti, lapsella ei siinä tilanteessa ole ollut muuta tapaa toimia. Rankaiseminen on turhaa ja lasta kohtaan väärin, koska lapsella ei ole ollut mahdollisuutta toimia oikein. Sekä rangaistukset että palkinnot toimivat päinvastoin mitä on tarkoitettu: ne aiheuttavat lisää turhautumista ja opettavat lapselle lisää joustamattomuutta. Voimakkaan tunteen vallassa yksin jäähylle jätetty lapsi ei yhtäkkiä taianomaisesti opi säätelemään tunteitaan ja impulsiivista käyttäytymistään. Lisäksi jäähy kertoo lapselle, ettei aikuinenkaan kestä lapsen suuria tunteita.

Vaikka se tuntuisi riehuvan lapsen kanssa vaikealta, tilanteessa tulee kiinnittää huomiota empaattiseen vuorovaikutukseen ja tiedostaa, mikä lapsen käyttäytymisen sai aikaan: mitä taitoja puuttuu ja mikä laukaisee toiminnan. Voiko tilanteita ennakoida jatkossa?

Kaikkien lasten kanssa toimii empatia. Aikuinen voi elein ja sanoin ilmaista ymmärtävänsä lapsen olevan tunnekuohun vallassa. Aikuisen empaattinen suhtautuminen vaikuttaa vahvasti lapsen kykyyn rauhoittua suurten tunnekuohujen jälkeen. Olennaista on pysytellä lapsen lähellä, samassa tilassa, omalla toiminnalla osoittaen, ettei kiukun tunteessa ole pelättävää. Aikuinen on lasta varten ja valmiina lohduttamaan, kun lapsi on siihen valmis. Kun lapsi on rauhoittunut, on empaattinen suhtautuminen edelleen tärkeää. Itsehillinnän menetys voi olla raskas, jopa häpeällinen kokemus. Siksi onkin tärkeää osoittaa lapselle, että hän on arvokas ja rakastettu juuri sellaisena kuin on.

Myöhemmin tilanteita yksityiskohtaisesti läpikäydessä on hyvä välttää saarnaamista ja korostaa, että vaikka aikuinen ei hyväksy tekoa, hän hyväksyy lapsen itsensä. Eräs Kiintymysvanhemmuus ry:n suosittelema malli tulistumisen käsittelyyn on KUKIPASO: kuuntele, kiitä, pahoittele, sovittele. Se on aikuiselle hyvä muistisääntö, kun aletaan purkamaan aggressiivisen käyttäytymisen tilannetta.

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

Mitä on vvv?

Kiintymysvanhemmuus ry — Mon, 28 Feb 2022 09:25:10 +0000

Vauvojen vessahätäviestintä eli vvv on vanha tapa, joka säästää luontoa ja rahaa. Suomessa Arvo Ylppö kirjoitti ja tutki vauvojen vessahätäviestintää jo 1940-luvulla. Vvv on lapsilähtöinen käytäntö, joka on lempeä vaistoihin ja varhaiseen vuorovaikutukseen perustuva menetelmä. Tämä menetelmä tukee vauvan luontaista kehitystä.

Vauvat eivät ole tiedottomia ja taidottomia, jotka itkevät vain tavan vuoksi. He ovat aktiivisia pieniä ihmisiä, jotka viestivät tarkoituksenmukaisesti osaamillaan keinoilla. He ovat heti syntymästään saakka tietoisia ja kykeneviä ”kertomaan” vessahädästään. Vauvojen vessahätäviestintää voi lähestyä keinona syventää vanhemman ja vauvan yhteyttä. Luottamus ja ymmärrys lisääntyvät sekä turhautuneisuus vähenee. Vanhemman kunnioitus vauvan persoonallisuutta kohtaan lisääntyy. Vauva saa paljon läheisyyttä ja ihokosketusta. Vauvalla on vaipattomana mahdollisuus liikkua vapaammin, tutustua kehoonsa ja kehittää eheä ruumiinkuva. Vaipattomana vauvan kehontuntemus vahvistuu ja itsevarmuus lisääntyy. Hänen ei tarvitse kärsiä märästä olosta tai vaippaihottumasta – iho voi hyvin.

Vvv:n tukeminen vaikuttaa positiivisesti lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Menetelmän ansiosta voidaan vähentää ummetusta sekä lapsuuden ja aikuisuuden vessahätäjännitystä. Vvv:llä on positiivisia vaikutuksia myös vauvan ruuansulatuksen toimintaan.

Vvv:n periaatteita ovat lempeys, kunnioitus, johdonmukaisuus, kommunikaatio, luottamus, herkkyys, jämäkkyys ja rentous. Yhtenä periaatteena on myös se, ettei menetelmässä palkita eikä rankaista. Vauvan tuotoksista ei puhuta pahasti, niitä ei arvostella eikä niitä sen kummemmin kehuta tai onnistumisesta kiitetä. Vessassa käynnin tulisi olla ”nautinto”, normaali osa elämää.

Vauvojen vessahätäviestintä on siis varhaista vuorovaikutusta, jolla on positiivisia vaikutuksia läpi elämän. Vauvan viestien ymmärtäminen vähentää vauva-ajan stressiä. Vauvojen vessahätäviestintä nopeuttaa kuivaksi opettelua, mutta ei ole sama asia kuin vauvan kuivaksi opettaminen. Vessahätäviestinnän tavoitteena on pitää lapsi tietoisena ruumiintoiminnoistaan ja tarjota mahdollisuus käydä vessassa. On tärkeä muistaa, että vessahätäviestintää voi harjoittaa myös osa-aikaisesti ja kaikki vauvan hoitajat voivat harjoittaa sitä. Menetelmä ei ole sidottu vain yhteen hoitajaan.

Vauvojen vessahätäviestintä on yhteinen projekti, jossa siis vuorovaikutus paranee ja vanhempi oppii ymmärtämään vauvaa paremmin. Hyötyinä on mm. se, että vessassa käynti on luontevaa missä vaan, sitä ei tarvitse ujostella tai hävetä. Vauvan hyvinvointi paranee ja vuorovaikutus vahvistuu.

Älä stressaa tai suorita, vaan nauti yhteisestä matkastanne vauvasi kanssa! Muista huumori, rentous ja ilo!

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry