Sarjan seuraavassa kirjassa Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari tutustutaan tarkemmin tunteiden säätelyyn. Kirjan avulla lapsi oppii ymmärtämään, että tunteiden voimakkuus vaihtelee, ja tunnistamaan omien tunteidensa voimakkuutta. Hän saa myös tietoa siitä, mitä haittaa liian voimakkaista tunteista on ja miksi omien tunteiden voimakkuutta on hyvä säädellä.

Fanni, Ralf, Lilli ja Lenni ovat menossa eväsretkelle. Sopivaa eväspaikkaa pohtiessaan ystävykset huomaavat, että puiston kukkatarhan kukat ovat lakastuneet, ja menevät ihmettelemään asiaa lähempää. Kolibri, joka yrittää auttaa kukkia, kertoo kaveruksille, että kyseiset kukat eivät ole aivan tavallisia, sillä ne eivät tarvitse lainkaan vettä. Veden sijaan kasvien kasvamiseen vaikuttavatkin tunteet ja niiden voimakkuus, jota kukkien vieressä oleva tunnelämpömittari mittaa. Puiston kävijöiden suuret tunnetilat ovat saaneet kukat lakastumaan, eikä Kolibrin lirkuttelu riitä helpottamaan tilannetta. Fanni, Lilli, Lenni ja Ralf lupautuvat auttamaan Kolibria, ja he lähtevät rauhoittamaan levottomia puistossa olijoita. Ystävykset kohtaavat villeinä riehuvat pikkukarhut, riitelevän kettuperheen sekä pelokkaat linnunpoikaset ja epätoivoisen lintuemon. Lopuksi selviää, onnistuvatko ystävykset toisten eläinten rauhoittamisessa, ja saavatko he kukat pelastettua. 

”Nämä kukat ovat todella erikoisia ja harvinaisia”, kolibri selittää.

Niitä ei voi kastelemalla virkistää. Niiden hyvinvointi riippuu puiston tunteista.

Tieto-osion aloittaa jo ensimmäisestä kirjasta tuttu aukeama, jossa kerrotaan tunnetaidoista ja niiden omaksumisesta yleisesti. Sen jälkeen pureudutaan erilaisten tunteiden säätelyyn. Osiossa kerrotaan, että sen lisäksi, että tunteet vaihtelevat, myös tunteiden voimakkuus vaihtelee ja perehdytään tarkemmin siihen, miksi tunteiden säätely on tärkeää. Lukijalle kerrotaan, että ihmiset säätelevät tunteitaan myös tiedostamatta. Lapsikin oppii säätelemään tunteitaan ilman vanhemman tietoista opetusta, mutta opittu tunnesäätelytapa ei välttämättä ole yksilön tai yhteisön kannalta viisas. 

Seuraavaksi lukija pääsee tutustumaan tunnelämpömittariin, jonka avulla tunnesäätelystä puhuminen lapsen kanssa onnistuu käytännönläheisesti. Tunnelämpömittarikuvan avulla hahmotetaan, mitä kukin mittarin värialue – punainen, keltainen ja vihreä – tarkoittavat, millainen tunteen voimakkuus näillä alueilla on ja kuinka tunteen säätely näillä alueilla onnistuu. Kuvan jälkeen aikuinen saa muutaman vinkin tunnelämpömittarin käyttöön. 

Seuraavaksi sukelletaan tunnelämpömittariajatusta hyväksikäyttäen siihen, kuinka aikuinen voi toimia lapsen aputunnesäätelijänä.

Ensin tutustutaan vihreään alueeseen ja tunnesäätelyn perusteisiin. Lukija oppii, että tunnelämpömittarin vihreä osuus on tärkeä lapsen henkisen hyvinvoinnin kannalta ja saa tietoa siitä, millaiset perusasiat tukevat lapsen tunteiden pysymistä tai palautumista vihreälle alueelle. 

Seuraavaksi syvennytään keltaiseen alueeseen eli alueeseen, jolla lapsi oppii tunnesäätelyä. Kun lapsi kokee voimakkuudeltaan keltaisia tunteita, ohjataan aikuista ennakoimaan ja ehkäisemään tunteiden voimakkuuden kohoamista punaiselle alueelle. Aikuisen on tärkeää myös pyrkiä huomaamaan keltaisen alueen onnistumiset ja auttaa lasta olemalla läsnä. Edellä kerrotuista keinoista kuhunkin perehdytään tarkemmin, ja aikuinen saa tietoa siitä, miksi nämä toimintatavat kannattavat.