FANNI-TUNNETAITOSARJA
Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston, Kumma-kustannus, 2020.
Lapsille, lapsiperheille ja lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille suunnattu Fanni-tunnetaitosarja (Kumma-kustannus) on ilmestyttyään löytänyt tiensä monen lapsiperheen kotiin. Sarjan ovat kirjoittaneet lasten kehitykseen ja vanhemmuuden tukemiseen erikoistuneet psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen. Kirjan ihastuttavan kauniista ja lämminhenkisestä kuvituksesta puolestaan vastaa Linnea Bellamine.
Viidestä kirjasta ja tunnetaitokorteista koostuvan sarjan tarkoituksena on tutustuttaa lasta erilaisiin tunteisiin, auttaa lasta oppimaan säätelemään omia tunteitaan ja tulemaan toimeen niiden kanssa. Fanni-norsusta ja tämän ystävistä kertovien tarinoiden lisäksi kirjoista löytyy aikuisille suunnattu luku, jossa lukija saa tietoa tunnetaidoista, sekä tehtäväosio, joka sisältää tehtäviä pääasiassa lapsen kanssa pohdittavaksi, mutta myös aikuiselle yksinään mietittäväksi. Sarjan materiaaleja suositellaan yli 4-vuotiaille lapsille, ja niitä voi käyttää niin yhden lapsen kuin lapsiryhmänkin kanssa.
Jokainen Fanni-kirja alkaa jo ensimmäiseltä aukeamalta pienen ja tunteellisen Fanni-norsun sekä tämän ystävien, Ralf-liikerin ja mustajoustenkaksosten Lillin ja Lennin esittelyllä. Kirjojen lopusta puolestaan löytyy sarjan kirjoittajien esittely sekä kuva Vinhavaarasta, jossa tarinan ystävykset asuvat.
Sarjan seuraavassa kirjassa Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari tutustutaan tarkemmin tunteiden säätelyyn. Kirjan avulla lapsi oppii ymmärtämään, että tunteiden voimakkuus vaihtelee, ja tunnistamaan omien tunteidensa voimakkuutta. Hän saa myös tietoa siitä, mitä haittaa liian voimakkaista tunteista on ja miksi omien tunteiden voimakkuutta on hyvä säädellä.
Fanni, Ralf, Lilli ja Lenni ovat menossa eväsretkelle. Sopivaa eväspaikkaa pohtiessaan ystävykset huomaavat, että puiston kukkatarhan kukat ovat lakastuneet, ja menevät ihmettelemään asiaa lähempää. Kolibri, joka yrittää auttaa kukkia, kertoo kaveruksille, että kyseiset kukat eivät ole aivan tavallisia, sillä ne eivät tarvitse lainkaan vettä. Veden sijaan kasvien kasvamiseen vaikuttavatkin tunteet ja niiden voimakkuus, jota kukkien vieressä oleva tunnelämpömittari mittaa. Puiston kävijöiden suuret tunnetilat ovat saaneet kukat lakastumaan, eikä Kolibrin lirkuttelu riitä helpottamaan tilannetta. Fanni, Lilli, Lenni ja Ralf lupautuvat auttamaan Kolibria, ja he lähtevät rauhoittamaan levottomia puistossa olijoita. Ystävykset kohtaavat villeinä riehuvat pikkukarhut, riitelevän kettuperheen sekä pelokkaat linnunpoikaset ja epätoivoisen lintuemon. Lopuksi selviää, onnistuvatko ystävykset toisten eläinten rauhoittamisessa, ja saavatko he kukat pelastettua.
”Nämä kukat ovat todella erikoisia ja harvinaisia”, kolibri selittää.
Niitä ei voi kastelemalla virkistää. Niiden hyvinvointi riippuu puiston tunteista.
Tieto-osion aloittaa jo ensimmäisestä kirjasta tuttu aukeama, jossa kerrotaan tunnetaidoista ja niiden omaksumisesta yleisesti. Sen jälkeen pureudutaan erilaisten tunteiden säätelyyn. Osiossa kerrotaan, että sen lisäksi, että tunteet vaihtelevat, myös tunteiden voimakkuus vaihtelee ja perehdytään tarkemmin siihen, miksi tunteiden säätely on tärkeää. Lukijalle kerrotaan, että ihmiset säätelevät tunteitaan myös tiedostamatta. Lapsikin oppii säätelemään tunteitaan ilman vanhemman tietoista opetusta, mutta opittu tunnesäätelytapa ei välttämättä ole yksilön tai yhteisön kannalta viisas.
Seuraavaksi lukija pääsee tutustumaan tunnelämpömittariin, jonka avulla tunnesäätelystä puhuminen lapsen kanssa onnistuu käytännönläheisesti. Tunnelämpömittarikuvan avulla hahmotetaan, mitä kukin mittarin värialue – punainen, keltainen ja vihreä – tarkoittavat, millainen tunteen voimakkuus näillä alueilla on ja kuinka tunteen säätely näillä alueilla onnistuu. Kuvan jälkeen aikuinen saa muutaman vinkin tunnelämpömittarin käyttöön.
Seuraavaksi sukelletaan tunnelämpömittariajatusta hyväksikäyttäen siihen, kuinka aikuinen voi toimia lapsen aputunnesäätelijänä.
Ensin tutustutaan vihreään alueeseen ja tunnesäätelyn perusteisiin. Lukija oppii, että tunnelämpömittarin vihreä osuus on tärkeä lapsen henkisen hyvinvoinnin kannalta ja saa tietoa siitä, millaiset perusasiat tukevat lapsen tunteiden pysymistä tai palautumista vihreälle alueelle.
Seuraavaksi syvennytään keltaiseen alueeseen eli alueeseen, jolla lapsi oppii tunnesäätelyä. Kun lapsi kokee voimakkuudeltaan keltaisia tunteita, ohjataan aikuista ennakoimaan ja ehkäisemään tunteiden voimakkuuden kohoamista punaiselle alueelle. Aikuisen on tärkeää myös pyrkiä huomaamaan keltaisen alueen onnistumiset ja auttaa lasta olemalla läsnä. Edellä kerrotuista keinoista kuhunkin perehdytään tarkemmin, ja aikuinen saa tietoa siitä, miksi nämä toimintatavat kannattavat.
Keltaisen alueen jälkeen siirrytään käsittelemään punaista aluetta. Kun lapsen tunteen voimakkuus kohoaa punaiseksi, on aikuisen tärkeää keskittyä rauhoittamaan lasta, mikä kannattaa aloittaa käsillä olevan tilanteen pysäyttämisestä. Aikuista muistutetaan siitä, ettei lapsi voimakkaan tunteen vallassa pysty sisäistämään puhetta tai osallistumaan tunteen aiheuttaman tilanteen ratkaisemiseen. Toisinaan aikuinen voikin auttaa lasta vain odottamalla tunteen laantumista ja ilmaisemalla olevansa lähellä. Lukijaa muistutetaan myös siitä, että tunteet ovat kokijalleen tosia, eikä lapsen tunteita pitäisi vähätellä tai tunteiden voimakkuutta arvostella.
Tieto-osion lopuksi pureudutaan vielä aikuisen tunnesäätelyyn. Kirjassa myönnetään, että aputunnesäätelijänä toimiminen voi olla raskasta. Samaan aikaan aikuinen ei kuitenkaan voi auttaa lasta rauhoittumaan, jos on itse voimakkaan tunteen vallassa. Aikuisen olisikin tärkeää miettiä, kuinka säätelee omia tunteitaan ja pitää huolta omasta jaksamisestaan. Aikuista kannustetaan myös armollisuuteen itseään kohtaan, sillä hänkin edelleen harjoittelee tunnesäätelyä. Lasten kanssa ollessa aikuisen oma tunnesäätely on usein enemmän koetuksella kuin toisten aikuisten kanssa, ja on luonnollista, että myös aikuiset hermostuvat joskus. Kirjassa lukijaa kannustetaankin käsittelemään omaa hermostumistaan jälkikäteen yhdessä lapsen kanssa ja annetaan vinkkejä siihen, kuinka se kannattaa tehdä.
Lapsen on tärkeää oppia ilmaisemaan kaikkia tunteitaan keltaisella alueella, sillä sekä ylilyönnit (punaiselle alueelle meneminen) että tunteiden peitteleminen (vihreällä alueella väkisin pysytteleminen) heikentävät lapsen psyykkistä hyvinvointia.
Tehtäväosio alkaa jo ensimmäisestä kirjasta tutusta tarinaporinasta. Sen jälkeen päästään pohtimaan eri tunnesanojen voimakkuutta tunnelämpömittarin avulla sekä sitä, millaisia reaktioita tuo tunne itsessä aiheuttaisi. Tehtävissä myös tutustutaan tarkemmin tunnelämpömittariin ja opetellaan sen avulla tunteen voimakkuuden tunnistamista. Sitten lapsi saa tehdä oman tunnekukan ja kukan tekemisen yhteydessä pohtia itseään rauhoittavia ajatuksia ja tekemistä. Lopuksi lapsi pääsee vielä pohtimaan, kuinka voimakkaita tunteita erilaiset esimerkkitilanteet hänessä aiheuttaisivat.
Aikuisille on kirjassa jälleen kaksi omaa tehtävää. Ensin aikuinen saa miettiä, kuinka voisi auttaa lasta vaikeiden tunteiden kanssa. Aikuinen pääsee pohtimaan lapsen tunnesäätelyn perusteita, kehumaan lapsen toimivaa tunnesäätelyä, pohtimaan tilanteita, jotka helposti aiheuttavat lapselle suuria tunteita, tekemään suunnitelman lapsen voimakkaiden tunteiden varalle sekä katselemaan lapsen kanssa tunnelämpömittaria ja puhumaan sen avulla tunteista.
Toisessa tehtävässä aikuinen puolestaan keskittyy omaan tunnesäätelyynsä. Aikuinen saa tarkastella tunnesäätelynsä perusteita, voimakkaita tunteita herättäviä tilanteita ja tapoja, jotka häntä auttavat tunnesäätelyssä. Aikuinen pääsee myös laatimaan suunnitelman keinoista, joiden avulla pysyä keltaisella alueella, sekä tavoista, joilla toimia tunteen voimakkuuden kohotessa punaiselle alueelle.
Julkaistu osana vuoden 2022 joulukalenteria.