Avun tarjoaminen on kohteliasta, vilpitöntä ja hyvä sydämistä

avuntarjoaminen

Avun tarjoaminen on kohteliasta. Usein apua tarjottaessa kuulee sanottavan: ”Voin auttaa, kerro vain miten”. Se on hyvin kohteliaasti sanottu, ja usein tämän takana on vilpitön halu olla avuksi. 

Mutta avun tarjoaminen on myös osa suomalaista vähäeleistä
”small talkia”. Avun tarvitsijalle saattaa jäädä olo, että tarjous on vain kohteliaisuudesta lausuttu fraasi, eivätkä he oikeasti omissa kiireissään ehdi mitään auttaa. 

Avuntarvitsija ei usein tiedä, miten häntä voisi auttaa tai ehkä tietää, mutta ei osaa arvioida, minkä kokoista apua keltäkin voi ja uskaltaa pyytää. Vaihtoehtoisesti avuntarvitsija on niin vaikeassa ja kuormittavassa elämäntilanteessa, että avun koordinointiin ei riitä aivokapasiteettia, kun voimat menevät arjesta selviämiseen.

Näistä syistä olisikin tärkeää, että avuntarjoaja ehdottaisi itse konkreettisia keinoja, miten hän voisi auttaa. Pieniä, konkreettisia, vilpittömiä ja hyväsydämisiä ehdotuksia avuntarvitsija voi kiitollisena ottaa vastaan.

Kiitollisuudenvelka voi tuntua liian isolta taakalta jos on jo valmiiksi kuormittunut. Avuntarjoajan kannattaakin selkeästi kertoa, että tarjotessaan apua hän ei odota vastapalveluksia. Avuntarjoaja voi myös sanoa että häneltä voi vapaasti pyytää palveluksia ja että hän sanoo sitten ei, jos ei sovi. Tällöin apua tarvitseva uskaltaa helpommin, kenties ilman häpeää, pyytää apua, jos tietää ettei kuormita toista.

Tässä muutamia esimerkkejä avun tarjoamisesta:

  • Voin käydä teille kaupassa samalla, kun haen meidän ostokset. Mitä tuodaan?
  • Tarvitsetko kyytiä kotiin/lääkäriin?
  • Sovitaanko vuoroviikoin harrastuksiin viemiset?
  • Laita vain aina viestiä, kun X tarvitsee kyytiä harrastukseen. Meiltä ei kierrä paljon, ja mielellään haetaan.
  • Tuonko päivällistä? Mitä voin tuoda?
  • Teen joululaatikoita perheelle. Tuon teille myös.
  • Meille voi tulla aina leikkimään. Milloin X tulee hoitoon?
  • Tarvitsetko omaa aikaa? Mä voin katsoa lasten perään.
  • Lähdemme ulkoilemaan. Tuleeko teidän lapsetkin ulos niin saat rauhassa laittaa ruokaa.
  • Tuo vetoketju näyttää hankalalta, saanko auttaa?

Entäpä kenelle apua voi tarjota? Apua voi tarjota kenelle vain läheiselle tai vähän tuntemattomallekin. Apua tarjotaan parisuhteessa, kun toista alkaa pinna kiristää. Lapsellekin voi tarjota apua. Pienetkin lapset tosin haluavat usein tehdä itse, joten aikuisen täytyy hyväksyä, että avunantotarjouksesta voi kieltäytyä. Muuten tarjous onkin vaatimus.

Sukulaiset, naapurit, ystävät tai työkaverit ovat tietysti niitä, joiden kanssa kannattaa sopia molemminpuolisia avunantosopimuksia. Erityisesti apua pitää tarjota silloin, kun jonkun läheisen elämässä on raskaampia hetkiä kuten läheisen kuolema, ero, työpaikan menetys, sairauksia tai uupumusta.

Eli ei unohdeta sitä kohteliasta kysymystä: ”
Miten voin auttaa?”. Siitä avuntarjous lähtee liikkeelle ja keskustelussa tarkentuu, minkälaista apua kukin voi antaa ja mitä tarvitsija tarvitsee. 

Loppuun vielä käytännön esimerkki muutaman viikon takaa: naapuri soittaa, että heillä meni auto rikki ja lapsilla olisi tärkeä meno, voisinko viedä heidät? Tällä kertaa en pääse, mutta naapurit saavat lainaan meidän auton. Parin päivän päästä tulee meille pitkä työpäivä molemmille vanhemmille. Onneksi naapuri pystyi hakemaan lapset päiväkodista.

Minkälaisia avun tarjouksia sinä voisit tehdä lähipiirillesi?




Julkaistu 11/2021.