Yhteyden ylläpito

Yhteyden ylläpito lapsen kasvatuksessa on yksi tärkeimpiä asioita. Yhteyden rakentaminen, ylläpito ja korjaaminen lähtevät aina aikuisesta. Aikuinen kokee yhteyden rikkonaisuuden siten, että lapsen käytös rasittaa ja ärsyttää, pinna ei kestä ja on vaikea nähdä hyviä puolia lapsessa. Lapsi puolestaan kokee rakkauden puutetta ja hakee huomiota eli yhteyttä helposti keinolla millä tahansa.

Yhteyttä voi korjata ja parantaa monilla eri tavoilla, ja kullakin perheellä on omat ainutlaatuiset tapansa yhteyden ylläpitoon. Alla oleva esimerkki on toimihenkilömme ihana keksintö konkreettisesta tavasta korjata yhteyttä.

Kamppailin tässä taannoin useamman päivän ajan jatkuvissa haastavissa tilanteissa 7-vuotiaan tyttäreni kanssa. Raivostuin hänelle monta kertaa näiden päivien aikana, ääneen tai oman pääni sisällä, oltiin surullisessa negatiivisuuden kehässä. Käytökseni häntä kohtaan heijastui mm. tavaroiden heittelynä, huutokohtauksina tai ilkeytenä pikkuveljiä kohtaan, mikä sai omat tunteeni vielä enemmän kiehumaan. Yhtenä iltana hetki ennen nukkumaanmenoa vielä vannoin, etten todellakaan astu hänen sotkuiseen huoneeseen enkä aio tänään lukea iltasatua… Olin äärirajoilla, jatkuvassa stressitilassa, kunnes siinä hetkessä tajusin, että nyt täytyy vetää syvään henkeä. Päätin, että tämä on nyt pakko yrittää katkaista. Olin koko päivän tiedostanut, että lapsi kaipaa seuraani ja huomiotani, joten yhdessä oleminen ja tekeminen voisi parantaa tilannetta, mutta olosuhteet kotona eivät antaneet myöden. Hän oli aiemmin päivällä rakentanut hienon heppaleikin huoneeseensa, joten putsasin ajatusteni pöydän, ja kun pikkusisarukset menivät isänsä kanssa nukkumaan, sanoin lapselle, että siivotaan ihan pikkuisen yhdessä huonetta, ja voidaan sitten vartti leikkiä hepoilla ennen nukkumaanmenoa. Oli todella kiva vartti!

Sitten päätinkin toteuttaa kauan suunnittelemani ”rakkauslanka”-demonstraation hänelle.

Otin narua, annoin lapselle toisen pään ja tein narusta sydämen väliimme lattialle. Sanoin, että tämä on meidän välinen rakkaus, sinä toisessa päässä ja minä toisessa. Ei kukaan muu, vain me kaksi, meidän suhde. Selostin ja näytin, että lanka elää suhteemme mukaisesti. Kun toinen vaikkapa pyytää toiselta jotain, voi vetää omaa päätään langasta. Jos toinen haluaa tehdä yhteistyötä, niin lanka seuraa perässä, jolloin sydän liikkuu yhtenäisenä mukana. Jos ei syystä tai toisesta tahdo tehdä yhteistyötä, tulee sydämeen rako, silloin vain toinen pää narusta liikkuu. Silloin on kuin ei olisi kiinnostunutkaan toisen asiasta. Jos toinen alkaakin vetämään vastaan eli on eri mieltä, niin sydän häviää hetkellisesti pois, lanka suoristuu. Mutta kun molemmat alkaa palauttaa lankaa toisen suuntaan, sydän palaa paikalleen ja kaikki on hyvin. Silloin on tehty yhteistyötä. 

Välillä käy kuitenkin niin, että sydän ei palaakaan vaan nauha menee ihan sykkyrälle. Jos vain toinen koittaa vetää sitä suoraksi eli selvittää ristiriitaa, niin sykkyrä vähän liikkuu itseen päin, mutta sitä ei saa itse kokonaan suoraksi, voimat ei riitä (demonstroidessa käsi ei riittänyt edes vetämään lankaa suoraksi). Jos kuitenkin toinenkin alkaa vetämään, niin lanka suoristuu ja se voidaan helpommin palauttaa sydämen muotoon, yhdessä. Mutta jos molemmat alkaakin kiskomaan sitä sykkyrää suuntaan ja toiseen rivakasti ja vauhdilla, vihaisena, voi käydä niin, että vihdoin suoristuessaan lankaan jääkin solmu (asetin sykkyrän niin, että se varmasti menisi solmuun). Silloin voikin olla niin, että asiaa on koitettu selvittää yhdessä, mutta jokin jää painamaan mieltä. Silloin kerroin, että sinne solmuun täytyy mennä ihan käsin sisälle tutkimaan, mistä on kyse ja mikä on solmun aiheuttanut, jotta se saataisiin auki. Kysyinkin tuossa kohtaa, mitä silloin hänen mielestä tapahtuu? Hän hyökkäsi kaulaani ja sanoi, että silloin halataan! Tuli kyyneleet silmiini… Silloin siis selkeästi sovitellaan! Asetimme taas langan sydämen muotoon. Yhtäkkiä hän heittikin oman päänsä langasta pois syliin ja kysyi, mitä nyt käy? Mietin hetken ja sanoin, että olemme kadottaneet yhteyden toisiimme kokonaan, meidän välinen rakkaus on hukassa. Se on todella surullista.

Siinä hetkessä sovittiin, että pidetään aina lujasti omasta langan päästä kiinni ja muistetaan, mitä pitää tehdä, jos lanka pääsee suoristumaan tai joutuu ihan sykkyrälle. Yhteistyötä, kuunnella ja kunnioittaa toisiamme. Ja muistutetaan toisiamme langasta, jos toinen meinaa sen unohtaa. Ja niin me ollaan muistuteltukin! Viimeksi vielä eilen iltasatua lukiessa, kun kirjassa puhuttiin ystävien välisestä suhteesta ja niiden välillä kulkevasta näkymättömästä langasta. Lapseni totesi, että vähän niinkuin meidän välinen rakkauslanka!

Tämä kokemus voimaannutti kovasti, ja vihdoin päivä päättyi kevyemmin mielin. Sain myös syventyä edes hetkeksi leikkimään lapsen kanssa kaksin, mikä on todella harvinaista, surullinen totuus! Tästä alkoikin meidän uusi tapa, pelata tai leikkiä, rakentaa vaikkapa legoja hetki ennen nukkumaanmenoa, ihan kahdestaan. Uskon, että tämä voiton tunne kannattelee ja auttaa minua muistamaan mitä voi käydä, kun negatiivinen kierre katkaisee yhteyden. Ja mistä voi aloittaa, kun yhteys on katkeamassa eli kun huomaan, että lapseni käytös aiheuttaa minussa ikäviä tunteita.

Share Button