Pienten lasten motivaatio

Satu Laitinen, PS-kustannus, 2021.

Pienten lasten motivaatio -kirja on katsaus motivaatioon pienillä lapsilla. Pienillä tarkoitetaan kirjassa alle kouluikäisiä lapsia. Kirjan alussa on kattava kooste motivaatioteorioista sekä tutkimuksista. Keskivaiheilla kuvaillaan tutkimuksia varhaiskasvatuksen ympäristöstä liittyen motivaatioon ja oppimiseen. Loppuosassa kirjaa päästään käytännön vinkkeihin motivaation tukemisesta oppimistehtävissä ja negatiivisen kehän katkaisemisesta erityisesti varhaiskasvatuksen ympäristöön. Kirja on suunnattu varhaiskasvatuksen työntekijöille, opiskelijoille, tutkijoille ja vanhemmille.

Arkikielessä käytetään sanaa motivaatio yleisesti, vaikka ei ole ole olemassa yhdenmukaista motivaatioteoriaa. Motivaatioon liittyy henkilö- ja tilannekohtainen kiinnostus. Kun puhutaan pienten lasten motivaatiosta tarkastellaan kiinnostusta: kiinnostunut ja hyvinvoiva lapsi oppii ja kehittyy.  Yksilön motivoituneen toiminnan edellytyksiä on kirjassa kuvattu Heckhausen kehämallin avulla: 1) tarpeet, tavoitteet ja motiivit, 2) tilannetekijöiden positiivinen voima ja negatiivinen vastavoima, 3) yksilön ja tilanteen vuorovaikutus. Näistä seuraa 4) toiminta ja sen suuntautuminen ja 5) lopputulos. Lopputuloksen jälkeisistä 6) seuraamuksista kuten itsearviosta, ulkoisesta arviosta, palkkioista ja uusista tavoitteista seuraa taas uudelleen motivoitumista. (Laitinen 2021, s. 18-20) 

Laitinen 2021, s. 34 kiteyttää: ”
Itsesäätelyn ja motivaation merkitys oppimisessa voidaan kiteyttää sanomalla, että kaikessa oppimisessa tarvitaan aina motivaatiota (halua ohjata omaa toimintaa) ja itsesäätelyä (kykyä toimia kohti kiinnostusta ja tavoitteita).” Pintrich on motivaatiotukimuksissaan päätynyt siihen, että kaikessa oppimisessa on kyse kahdesta asiasta, taidosta ja tahdosta, joista kumpikaan yksin ei riitä. Tämä auttaa kasvattajaa ymmärtämään, että motivaatio on laaja-alainen ilmiö. Näin ollen opetuksen suunnittelun ja toteutuksen kannalta täytyy ottaa monia asioita huomioon, sillä aina oppimiseen liittyvät pulmat eivät ole tietopuolisia vaan voivat liittyä oppimisen kannalta haitallisiin orientaatioihin  (Laitinen 2021, s. 40).

Motivaatio-orientaatioita on tutkittu 4-6 vuotiailla lapsilla päiväkodin aikuisen ohjaamassa askartelu- ja toimintatilanteissa. Tehtävään suuntautuneen toiminnan orientaation tunnusmerkkejä ovat seuraavat: lapsi haluaa jatkaa annettua tehtävää, lapsi haluaa omatoimisesti tehdä haastavampia asioita, lapsi pohtii vaihtoehtoja ja suunnittelee tekemistään. Toiminnalle on ominaista utelias, tutkiva asennoituminen ja positiiviset tunneilmaisut. Tehtävää välttelevän toiminnan kuvaavia merkkejä ovat lapsen valitus kohdistuu esim. leluihin tai askarteluvälineisiin, lapsi osoittaa voimakasta pettymystä omaa tuotosta kohtaan tai lapsi käyttää työvälineitä muuhun kuin itse tehtävään.  Välttelemishakuisuudella tarkoitetaan välttämiskäyttäytymistä, jota kuvaavat lapsen hiipuva kiinnostus tehtävä tilanteessa ja haasteiden vastaanottamisen sijaan niiden välttely. Sosiaalisesti riippuvan toiminnan osalta kuvaavia signaaleja ovat lapsi takertuu kavereihin tai aikuiseen uusiin tilanteisiin siirryttäessä, lapsi imitoi ja jäljittelee kaverien toimintaa, lapsi pyytää heti vieruskaverin apua askartelu tehtävässä. Sosiaalisesti riippuvuus käyttäytyvän lapsen toimintaa ohjaavat sosiaaliset vihjeet, niiden seuraaminen ja avun aktiivinen pyytäminen. Lapsi tavoittelee pikemminkin sosiaalista hyväksyntää kuin tehtävän tekemistä. Kirjassa ehdotetaan miettimään näitä orientaatioita kuvittelemalla itsesi haastavan työtehtävän edessä. Tuntuuko tutulta? (Laitinen 2021, s. 52-57.)

Kirjan luvussa ”
Havainnointi-ikkuna päiväkodin lukutuokioon” huomioni kiinnittyy seuraavaan asiaan: eriytymättömään tehtäväsuuntautuneisuuteen. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsen huomio jakautuu samaan aikaan useampaan kuin yhteen asiaan. Lapsi tekee tehtävää, mutta samalla juttelee aikuisen/ kaverin kanssa tehtävään liittymätöntä asiaa. Laitisen tutkimuksen havainnot pienillä lapsilla antavat viitteitä siitä, että vaikka lapsi osoitti eriytymätöntä suuntautumista tehtävään, hän siirtyi useimmiten tästä toiminnasta tehtäväsuuntautuvaan toimintaan. Voitiin esimerkiksi havaita, että lapsi oli kuunnellut, vaikka tarinankerronnan hetkellä hänen kuuntelemisestaan puuttui selvä tavoite. Missä määrin opettaja tai kasvattaja voi antaa lapsen liikehtiä paikallaan, keinua, rullata paitaa, pyöritellä hiuksia tai tehdä oheistoimintoja, jotka voivatkin olla tärkeä apu lapsen tarinan kuuntelussa? Laitinen haluaa kannustaa havainnoimaan arkea, millä tavalla lapsen motivaatiota voisi tukea ja ottaa huomioon. (Laitinen 2021, s. 68-69.)

Kappaleessa ”Opettajien arvioita lasten motivaatiosta” hämmästyn, kuinka vähän lapsia luokitellaan kuuluvan tavoiteorientaatio luokkaan. Pohdin itsekseni, että johtuuko tämä siitä, että tuokiot eivät ole olleet lapsia kiinnostavia vai siitä, että luokitteluasteikko on tiukka, eikä ota huomioon oheistoimintoja tai luettu tarina on ollut sukupuolittunut. Nimittäin neljä-vuotiaista lapsista vain 11% pojista sijoittuu tehtäväsuuntautuneeseen motivaatioluokkaan kun taas tytöistä jopa 47% sijoittuu tähän luokkaan (Laitinen 2021, s. 72). Kaiken kaikkiaan tutkimuksesta huomataan, että 4-6-vuotiaat heijastavat erilaisia pyrkimyksiä sopeutua oppimistilanteisiin. Onnistuminen kumpuaa oivaltamisesta, itseensä uskomisesta, innostaa ja on vahva kannustin yrittää tehtäväsuuntautuneesti omia siipiään yhä haastavammissa tehtävissä. Pienen lapsen motivationaalinen haavoittuvuus (motivaation puute) voi ilmetä rajatulla alueella, mutta ilman ohjauksellista tukea vaarana on sen yleistyminen ja muodostuminen pysyväksi orientaatioksi (Laitinen 2021, s. 79).  

Laitinen (2021, s. 99) sanoo, että lapselle syntyy jo varhaisvuosien aikana varsin nopeasti kuva itsestään oppijana, omasta pystyvyydestään ja kyvykkyydestään ottaa itsenäisesti askelia eteenpäin. Kun tähän kuvaan itsestä oppijana lisätään lapsen varhaisten kokemusten muovaama tapa lähestyä erilaisia tilanteita ja lisäksi muita tekijöitä kuten hänen kielenhallintataitonsa, ei ole harhaanjohtavaa olettaa lapsilla olevan erilaiset lähtökohdat ponnistaa oppimiseen. Jokainen lapsi siis näkee oppimistilanteet omien motivaatiolasiensa läpi. Minäkuvansa pohjalta lapsi asettaa tavoitteitaan ja suuntaa päämääriin oppimistilanteissa. Minäkuva rakentuu siitä, minkälaista palautetta me aikuiset ja vertaisryhmäläiset antavat lapselle hänen taidoistaan. (Laitinen 2021, s. 103-104.) Positiivisen palautteen merkitys on siis tämän vuoksi suuri. Lisäksi on tärkeää kannustaa lasta sinnikkyyteen tehtävien yrittämisessä. Tällöin lapsi oppii sitkeyteen, jolloin hän jatkaa tehtävien tekemistä, vaikka kohtaa vaikeuksia tai haasteita. Lapsia ohjaavat myös mieltymykset eli kiinnostuksen kohteet ja miten paljon lapsi arvostaa käsillä olevaa tehtävää (Laitinen 2021, s. 105). Mikäli tehtävä on liian helppo tai liian vaikea, lapsen arvostus on matala, jolloin lapsi saattaa suhtautua tehtävään välinpitämättömästi.  

Pienten lasten motivaatio on suoraviivaista: kiinnostunut lapsi tekee tehtäviä kun taas lapsi, joka ei ole motivoitunut tehtävään poistuu konkreettisesti paikalta. Avaimia myönteisiin oppimiskokemuksiin ovat seuraavat tärkeät tekijät: Lapsen vahvuuksien tunnistaminen ja esiin houkuttelu sekä haavoittuvuus tekijöiden tunnistaminen. Lapsen herkkä, sensitiivinen ja avoin kuuntelu vähentää uhan ja vaaran kokemuksia. Aikuisten kannattaa tarttua rohkeasti lapsen heikkoihinkin potentiaalien signaaleihin, jotta epäonnistumisen pelko ei saa valtaa oppimiskokemuksissa. Lapsen kiinnostuksen kohteiden huomioiminen oppimisessa on tärkeää ja järkevää, sillä silloin motivaatiota ei tarvitse erikseen etsiä. Aikuisten tehtävä on saada lapsen huomio kiinnittymään sellaisiin asioihin, joissa hän on hyvä ja kannustaa häntä yrittämään ja jatkamaan, vaikka lapsi kokisi, että hän ei osaa. Lapsi herättää aikuisissa erilaisia tunteita ja toimintatapoja, jotka heijastuvat lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen. Onnistunut oppimistilanne syntyy sekä oppijan kyvystä sopeutua oppimistilanteeseen että opettajan kyvystä sopeuttaa opetus ja ohjaus oppijoiden mukaan. (Laitinen 2021, s. 126, 135-136.)  

Kielteisesti kasautuva kehä voi alkaa mistä kohtaa tahansa: epäonnistumisen pelko – tehtävän haasteiden kokeminen suorituksena – tehtävän välttely – negatiiviset oppimiskokemukset – kielteinen palaute -. Kielteisesti kasautuvan kehän ikävä puoli on se, että vauhtia saatuaan se toistuu ja jatkumona jatkaa lapsen tehtävän suorittamiseen ja oppimiseen kohdistuvan ulkopuolisuuden tunteen vahvistamista. Hyvä puoli taas on, että kehässä on paljon kohtia, joihin me aikuiset voisimme jollakin keinolla puuttua. Aikuinen voi tukea lapsen kyvykkyyttä ja luottamusta ohjautua itsenäisesti esimerkiksi ottamalla huomioon lasten kysymykset, ehdotukset ja toiveet, perustelemalla erilaiset menettelytavat ja näkökulmat sekä kannustamalla lasta kohti itsenäistä työskentelyä. Avoin ilmapiiri sallii lasten mielipiteet ja erikoisetkin ideat. Keskusteluun jää, miksi jotkut asiat on järkevää esimerkiksi turvallisuussyistä tehdä juuri tietyllä lailla ja mitä asioita voi kokeilla ja toteuttaa vaihtoehtoisin tavoin. (Laitinen 2021, s. 155, 158.)

Kaiken kaikkiaan motivaatiota on mahdollista lisätä. Kielteiset ajatukset itsestä vaativat kuitenkin muiden apua ja voimavaroja muuttuakseen. Lapsen lähellä olevien aikuisten merkitys on siis suuri. Sisäistä motivaatiota voi herätellä seuraavien kolmen tekijän avulla: lapsen valintojen ja vaikutusmahdollisuuksien mahdollistaminen, myönteinen, aito ja rohkaiseva palaute sekä välittämisen ja yhteenkuuluvuuden ilmapiirin luominen. Sytytä ja ylläpidä motivaatiota herättämällä uteliaisuus tuttuihin asioihin ja kylvä kiinnostuksen siemeniä uusiin asioihin. Kannusta lasta yrittämään, tue ohjaamaan itse itseään, jolloin lapsi kokee, että voi vaikuttaa valintoihinsa ja olla ylpeä itsestään. Tarjoa paljon aitoa ja rakentavaa palautetta sekä tunnustuksia yritteliäisyydestä ja juhlistakaa yhdessä onnistumisia. Hyödynnä erilaisia toimintatapoja esim. kasvunkansiota tai valokuvien katselua, jotka houkuttelevat lapsen tutustumaan omaan osaamiseen:
”Mitä kaikkea sinä osasit silloin ja mitä osaatkaan tehdä tänään”. (Laitinen 2021, s. 165, 173, 178) 


– Pia Kosonen –