Keinoja katkenneen kommunikaation korjaukseen

Toisinaan tuntuu siltä, että kommunikaatio on katki koululaisen tai teinin kanssa. Vanhemman oman kommunikaation parantamiseen tarvitaan lukematon määrä toistoja ja uusia keinoja. Tällöin tutustuminen rakentavaan vuorovaikutukseen kannattaa. Englanniksi löytyy tietoa myös NVC Non Violent Communication termillä. Tässä tekstissä avaan NVC-prosessin vaiheet luettuani 2019 ilmestyneen Marshall Rosenbergin kirjan: “Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus”.   

NVC-prosessin vaiheet ovat: 1) Havainto, 2) Tunteet, 3) Tarpeet ja 4) Pyyntö. NVC-prosessin ensimmäisen vaiheen tarkoitus on kuvailla tilanne juuri niin kuin sen on havainnut ilman, että tulkitsee. Mikäli havaintoon sekoittuu tulkintaa tai mielipiteitä, kuulija kuulee kommentin kritiikkinä. Havaintojen tulee perustua tilanteeseen, aikaan ja asiayhteyteen. Yleistykset ovat tulkintoja. Ne saavat kuulijan puolustuskannalle, suuttumaan tai kieltämään koko asian.

Toisen vaiheen tehtävänä on ilmaista, mitä meistä tuntuu. Tässä vaiheessa on tärkeä erottaa tunteet siitä, mitä ajattelee toisen käyttäytymisestä. Se, mitä ajattelee toisen käyttäytymisestä on tulkintaa ja mielipiteitä. Tunteiden nimeäminen ja sanoittaminen auttaa kuulijaa luomaan yhteyden puhujan kanssa. Tunteita ilmaistessa näytämme haavoittuvuutemme, joka auttaa ristiriitatilanteita käsiteltäessä.

Kolmannessa vaiheessa kerromme tarpeistamme eli siitä, mikä synnyttää tunteemme. Mikäli ilmaisemme tarkasti tarpeemme, on todennäköisempää saada ne täytetyksi. Kun ihmiset lakkaavat puhumasta toistensa vioista ja puhuvat tarpeistaan, mahdollisuudet kaikkien osapuolten tarpeiden tyydyttämiseen kasvavat. Kun kuulemme kielteisen viestin meillä on neljä tapaa ottaa viesti vastaan: 1) syytämme itseämme 2) syytämme toisia 3) aistimme omat tunteemme ja tarpeemme 4) aistimme toisen ihmisen kielteisen viestin taustalla vaikuttavat tunteet ja tarpeet. Toisten syyttäminen, arvostelu ja tulkinnat ovat epäsuoria tapoja ilmaista omia tarpeitamme ja arvojamme. Mutta tämä aiheuttaa sen, että kuulija kuulee asian kritiikkinä, jolloin alkaa puolustella tai vastahyökkää. Mitä tarkemmin osaamme yhdistää tunteet tarpeisiimme, sitä helpompaa toisten on vastata myötäeläen ja auttaa toteuttamaan toisen tarpeet.

Neljännessä vaiheessa ilmaisemme pyynnön. Kun olemme kertoneet havaintomme, tunteemme ja tarpeemme, meidän tulee muodostaa tarkka pyyntö eli tekoja, jotka täyttäisivät tarpeemme. Pyynnöt tulee esittää myönteisessä muodossa, sillä kiellot eivät kerro kuulijalle, mitä sanoja haluaa, mutta saavat aikaan vastustusta. Pyynnön esittäjän tulee miettiä tarkkaan, mitä hän haluaa, jotta hänen tarpeensa tulevat täytettyä. Lisäksi kannattaa pyytää selkeitä, toteutettavissa olevia tekoja, eikä abstrakteja ja monitulkintaisia asioita. Pyyntöjä ei tule sekoittaa vaatimuksiin. Pyynnöstä voi kieltäytyä ja kieltäytyjän tarpeisiin suhtaudutaan myötätunnolla. Mikäli pyynnön esittäjä syyllistää, arvostelee tai tuomitsee kieltäytymisestä, pyyntö on ollut vaatimus. Takaisin heijastaminen tarkoittaa, että voit kommenttisi jälkeen pyytää kuuntelijaa toistamaan se, minkä sanoit. Jos heijastettu viesti poikkeaa lähettämästämme viestistä, saamme mahdollisuuden korjata kommenttiamme.  

NVC-prosessin kaksi puolta:

  1. Rehellinen itseilmaisu
  2. Empaattinen kuunteleminen

Rehellinen itseilmaisu tarkoittaa sitä, että ilmaisemme itseämme rehellisesti ja haavoittuvasti. Tavoitteena on luoda rehellinen ja empaattinen suhde, jossa päätöksentekoprosessi hyödyttää molempien osapuolten tarpeita. Empaattinen kuunteleminen tarkoittaa ymmärtävää ja kunnioittavaa suhtautumista toisten kokemuksiin.

 



Julkaistu 5/2022.