“Tiukat rajat tai holtittomuus” Myyttejä kouluikäisistä ja nuorista

Tänään teemaviikkomme on edennyt kouluikäisiin ja nuoriin, painottuen murrosikään sen merkityksellisyyden ja ainutlaatuisuuden takia. Murramme sellaisia myyttejä, joihin monissa perheissä törmätään ja jotka asettavat haasteita arkeen. 

Nuoruusiän kasvu ja kehitys on pitkä ja monimutkainen prosessi, joka asettaa myös vanhemmuuden hyvin uudenlaisen vaiheen ja haasteenkin eteen.  Nuoruusikäisen aivotoiminnot järjestäytyvät osin uudelleen ja aivojen kehitys jatkuu aina noin 25-vuotiaaksi saakka. Nuoruusikä on uudelleenjärjestäytymisen aikaa myös siinä mielessä, että silloin on mahdollista korjata mahdollisia lapsuuden traumaattisia kokemuksia ja kehityksellisiä ongelmia. Nuoruusiän lisäksi vain varhaislapsuus on yhtä mullistava vaihe ihmisen elämänkaaressa.

Murrosiän alussa eli varhaisnuoruudessa (noin ikävuodet 11-14) nuori alkaa etsiä itseään, omana erillisenä yksilönään, joka ei ole riippuvainen vanhemmistaan. Tällöin lapsen suurena kehitystehtävänä on vähitellen irtautua vanhemmistaan.  Kehon fyysiset muutokset ajoittuvat myös enimmäkseen varhaisnuoruuteen. Keskinuoruus (noin ikävuodet 15-18) on persoonallisuuden ja tunne-elämän voimakkaan kehityksen aikaa. Myöhäisnuoruudessa (noin ikävuodet 19-25) aivot jatkavat kehittymistään ja esimerkiksi tunnesäätely kypsyy edelleen. 

“Lapsen pitää kunnioittaa aikuisia”

Kunnioitus on molemminpuolinen prosessi. Ei voi olettaa, että lapsi yksin kunnioittaa aikuista, jos lasta kohtaan ei olla kunnioittavia. Yksi hyvinvoinnin tärkeä osa-alue onkin lasta kunnioittavat aikuiset. Kunnioittaminen on moniulotteista ja kasvatuksessa sen voidaan ajatella tarkoittavan paitsi henkistä, myös fyysistä ja kasvua tukevaa kunnioitusta. Lapsen ajatuksia ja mielipiteitä on tärkeä kuulla ja kunnioittaa. Lasta kunnioittaa myös, kun opettaa lapselle oman esimerkin avulla omista rajoista kiinni pitämistä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä muita elämässä tarvittavia taitoja. Jos lasta jollain elämän osa-alueella kohdellaan kaltoin tai väheksyvästi, ei hänkään koe aitoa kunnioitusta vastapuolta kohtaan. 

Alakouluikäinen lapsi tarvitsee ennen kaikkea perheensä ja muiden läheistensä tukea, lämmintä vuorovaikutusta ja ymmärrystä. Varhaisnuoruusikäisen tarpeina vuorottelevat vapaus ja lähimmäisten emotionaalinen tuki ja kannattelu. Nuorelle on usein tärkeää saada olla ja ajatella jotain muuta kuin mitä hänen vanhempansa ovat. Tämä ei viesti kunnioituksen puutteesta, vaan oman itsensä etsimisestä sekä vähitellen tapahtuvasta itsenäistymisestä, jotka ovat tärkeitä normaalin kehityksen virstanpylväitä. 

“Rajat ja tiukka linja on välttämättömiä tässä ikävaiheessa”

Vanhemmalla on varmasti hyvät tarkoitusperät, kun hän asettaa tiukat rajat lapselle. Vanhempi saattaa pelätä, että lapsi tekee vääriä valintoja. Osa vanhemmista saattaa ajatella, että mahdollisimman tiukoilla rajoilla hän suojelee lastaan holtittomalta elämältä. Yksipuolisella sanelulla ei välttämättä saavuta kuitenkaan tavoitetta. Lasta kunnioittavalla vuorovaikutuksella pääsee usein pidemmälle. Toimivan vuorovaikutuksen merkitys perheen sisällä on suuri myös lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Lisäksi se suojaa ja edistää mielenterveyttä. 

Jos rajat ovat keinotekoisia ja/tai tarpeettomankin tiukkoja ja perusteettomia, niillä ei siis saavuteta sitä hyötyä mitä niillä haetaan. Etenkin nuoruusiässä voi käydä niin, että vanhempi kokee kadottaneensa yhteyden nuoreen. Nuori ei puhu tai tunnu edes kuuntelevan, eikä vanhempi ole enää perillä siitä, mitä tämän elämässä ja ajatuksissa tapahtuu. Tiukoilla rajoilla yritetään siis korjata mahdollisia seurauksia tai helpottaa vanhemman pelkoa. Nuori kuitenkin tulkitsee tiukat rajat epäluottamuksena omaan arviointikykyyn. Perusteettomat tai tarpeettoman tiukat rajat vain luovat kitkaa vanhemman ja nuoren välille, haurastuttavat yhteyttä ja etäännyttävät. Näin nuori jakaa vielä vähemmän asioitaan vanhemman kanssa.

Joskus lapselle pitää kuitenkin asettaa rajoja tai muistuttaa pelisäännöistä. Rajoja asettaessa on tärkeää käydä vuoropuhelua lapsen kanssa. Rajojen asettamisen olisi hyvä perustua molemminpuoliseen kunnioituksen ja luottamukseen. On myös tärkeää miettiä, onko jokin raja todella tarpeen ja mihin se oikeastaan perustuu. 

“Teinin huono käytös on vain kapinointia, mikä kuuluu teini-ikään”

Vanhempi toimii parhaimmillaan tunnepuskurina nuorelle. Tällä tarkoitetaan sitä, että vanhempi vastaanottaa nuoren tunnekuohun ja palauttaa sen hänelle entistä siedettävämpänä ja turvallisempana sekä selkeänä. Nuoren saadessa harjoitella ja ilmaista tunteitaan kotona, tarve haastaa aikuisia kodin ulkopuolella on usein pienempi. Aikuisen on reagoinnin lisäksi erityisesti tarpeen kestää nuoren kuohuntaa. 

Moittiva, opettava tai lohduttava lähestymistapa myrskyävän nuoren kohtaamisessa on aikuiselta hyvin tyypillistä. Lue päivän keinokoosteesta siitä, millainen lempeä kohtaamistapa olisi toimivampi vaihtoehto nuoren kanssa. 

Yksi nuorten yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä ovat vaikeudet tunnesäätelyssä. Tunnesäätelyn vaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi ihmissuhderistiriitoina (esimerkiksi voimakkaat jatkuvat riidat kotona tai muissa läheisissä ihmissuhteissa) tai itsetuhoisena käytöksenä (oman hyvinvoinnin laiminlyönti, ylenpalttinen riskinotto, itsensä satuttaminen), koska nuoren keinot päästä eroon hankalaksi koetuista tunteista ovat kehittymättömiä. 

Aikuinen on lapsen ja nuoren malli myös itsesäätelyssä eli on todella tärkeää, että aikuisella itsellään on tunnesäätelytaitoja ja mentalisaatiokykyä. Valtaosan suomalaisista aikuisista omat tunne-ja vuorovaikutustaidot vaatisivatkin säännöllistä ja systemaattista harjoittelua. Näiden lisäksi itsemyötätunto on teema, jota vanhempien olisi erittäin tärkeää omaksua paitsi kasvatuksen myös oman hyvinvointinsa tueksi. Itsemyötätunnon vaikutuksesta aikuisten hyvinvoinnille on tehty satoja tutkimuksia. Sen hyötyjä ovat esimerkiksi vähäisempi ahdistuneisuus, masentuneisuus ja stressi, suurempi onnellisuus ja yleinen tyytyväisyys elämään, sekä paremmat yhteistyö- ja ihmissuhdetaidot. Itsemyötätunto myös kasvattaa motivaatiota tavoitella korkealle arvotettuja tavoitteita.

Nuorille tehdyt itsemyötätuntotutkimukset osoittavat itsemyötätuntoisten nuorten voivan paremmin. He ovat vähemmän ahdistuneita, stressaantuneita ja masentuneita sekä tyytyväisempiä elämäänsä kuin itselleen ankarat nuoret. Itsemyötätunto on onneksi opittavissa oleva taito, joten ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Jonkinasteinen kapinointi ja rajojen koettelu kuuluu normaaliin murrosikään. Sen sijaan ylenpalttinen vihamielisyys tai holtiton käytös ei ole normaalia murrosiän käytöstä vaan taustalla on kyse jostain muusta, joka on tärkeä selvittää. 

“Avoin seksuaalikasvatus lisää holtitonta seksuaalista käytöstä” ja “seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista voi myös vaieta” 

Vanhemman vastuu ja velvollisuus ulottuu kasvatuksessa keskeisesti myös seksuaalikasvatukseen, halusi hän sitä tai ei, koki hän sitä omakseen tai ei. Jotta vanhempi pystyy kasvattamaan lasta seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, tulee hänen ensin syventyä teemaan oman itsensä kautta. Jos omaan seksuaalisuuteen liittyy epävarmuuksia, ahdistusta, sanojen löytämisen vaikeutta tai traumoja, on tätä tärkeää työstää. 

Tunnetaidot ovat yksi keskeinen osa-alue myös seksuaalikasvatuksessa. Nykyvanhemmat ovatkin ymmärrettävästi usein ison haasteen edessä: valtaosan oma aikanaan saatu  seksuaali- ja tunnekasvatus on ollut olematonta ja koko aihe on voinut olla vaiettu tai jopa kielletty. 

Seksuaalikasvatuksesta on monenlaisia tärkeitä hyötyjä ja siksi seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista ei kannata vaieta. Sen avulla lapsi oppii paremmin tuntemaan omat rajansa ja ilmaisemaan, jos kokee rajojaan rikottavan tai uhattavan. Yhtä tärkeänä seksuaalikasvatuksessa otetaan huomioon myös toisen ihmisen rajat ja niiden kunnioittaminen. Onnistunut seksuaalikasvatus myös tukee lapsen itsetuntemusta ja opettaa hänelle oikeita asioita luotettavasta lähteestä. 

Koko seksuaalisuuden kenttä on tietyllä tapaa muuttunut ja vapautunut viime vuosina nopeasti. Valtaväestölle perinteinen monoamorinen parisuhdekäsitys voikin olla nuoren mielestä täysin muuta, kuin mitä hän haluaa. Myös erilaiset seksuaalivähemmistöt ovat valtaosalle nuorista arkipäivää, kun taas vanhemmalle jo alati kehittyvä termistö voi olla vierasta. 

“Nuoren pitää ymmärtää, että aikuiset tietävät asiat paremmin”

Tämän hetkisten lasten ja nuorten maailma on hyvin erilainen kuin nykyisten vanhempien, saati isovanhempien maailma on ollut. Yksilöä korostavat arvot ovat lisääntyneet ja nuorten riippuvuus vanhempien sukupolvesta vähentynyt. 

Korostunut riskinottohalu ja tietty kuolemattomuuden ajatus kuuluvat nuoruusikään ja ne voivat tuntua aikuisen näkökulmasta hyvin pelottavilta. Niinpä aikuinen usein päätyy neuvomaan nuorta, kieltämään häneltä ehkä tarpeettomastikin eri asioita ja kuittaamaan nuoren mahdollisia mokia sanomalla
“mitäs minä sanoin!”.

Jos vanhempi pelkää nuoren tekevän pahoja virheitä, on järkevää lähteä pohtimaan, mistä pelko johtuu ja onko pelolle oikeasti tarvetta. Onko nuori temperamentiltaan sellainen, joka joutuu helposti vaikeuksiin? Onko vanhempi itse elänyt nuoruuden, joka on jättänyt häneen pelkoja tai ahdistusta? Lempeä vanhempi voi myös avoimesti myöntää nuorelleen, että pelkää asioita X tapahtuvan, koska Y. Myöntäminen ja avoin keskustelu vähentävät kitkaa nuoren ja vanhemman välisessä yhteydessä ja lisäävät myös nuoren empatiaa vanhempaansa kohtaan. 

Lapset ovat meillä vain lainassa, on sanonta joka kuvaa hyvin myös elämää nuoren kanssa. Lapsi ei ole vanhempansa unelmien ja mieltymysten jatke, vaan oma erillinen yksilönsä persoonineen ja kiinnostuksen kohteineen. Etenkin tietyssä nuoruusiän kehitysvaiheessa on täysin normaalia ja yleistä, että nuori haluaa tarkoituksellakin olla hyvin erilainen kuin vanhempansa. 

“Nuorten mielenterveysongelmat ovat muoti-ilmiö”

Tämä on valitettavasti edelleen ihan todellinen myytti ja uskomus, enemmän vanhemman polven tai teeman itselleen vieraaksi koskevien keskuudessa. Tämä on myös hyvin vähättelevä, totuudenvastainen ja epäempaattinen toteamus.

Nuorten mielenterveys on ollut viime aikoina valtavasti esillä myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Etenkin nuorten tyttöoletettujen ahdistuneisuus on lisääntynyt. Samoin nuorten tekemien rajujen väkivaltarikosten määrä. 

Nuorten mielenterveysongelmien määrän kasvu on osin merkki avoimemmasta keskustelukulttuurista ja varhaisemmasta puuttumisesta, mutta myös hätähuuto yhteiskunnallisesta muutoksesta. Mielenterveysongelmat usein valitettavasti kasaantuvat niille, joille kertyy muutakin huono-osaisuutta ja moniulotteisia terveysongelmia. Ongelmat ovat usein sukupolvesta toiseen jatkunut ketju, ja kaikkihan me tiedämme, miten vaikeaa yksinkertaistenkin asioiden sukupolviketju voi olla katkaista. Saati jos ongelmaa on monella osa-alueella ja mahdollinen tukiverkosto on samassa, tai jopa vaikeammassa tilanteessa. 

Osin yhteiskunnan raamit, osin pelkkä aikuisten arkinen viesti asettavat nykynuorille valtavasti paineita. Pitäisi jaksaa opiskella ja tietää jo hyvin nuorena, mille alalle haluaa suuntautua. Pitäisi olla itseohjautuva ilmiöoppija, pienenä lapsena jo mahdollisimman itsenäinen ja yksin pärjäävä. Samaan aikaan voi katsoa somesta ihmisten filtteröityä elämää, josta on hankala erottaa todellisuus ja valhe, oli katsojana sitten lapsi tai aikuinen. Kotona vanhemmat uupuvat omien töittensä ja muiden vaatimustensa alle, usein kaukana läheisverkostoistaan (koska ei ehdi edes pitää yhteyttä kehenkään) ja usein hankalaksi koetut tunteensa alkoholiin tai puhumattomuuteen hukuttaen, koska näin on omassa lapsuudessaankin oppinut.

Kuulostaa kieltämättä raadolliselta ja surulliselta. Yksi arkinen ja yhteiskunnan miljardeja vaatimaton ratkaisu ongelmaan on niinkin yksinkertainen kuin
lempeys. Lempeys sekä itseään vanhempana kohtaan, myös lasta ja nuorta kohtaan. Lue lisää päivän myytinpurkujulkaisusta.





– Lotta Parkkonen –

  • Bildjuschkin, K. 2019. Lasten ja nuorten seksuaalikasvatus vanhemmuuden näkökulmasta. Lääkärikirja Duodecim. 
  • Bluth, K & Neff, K. 2018. The self-compassion workbook for teens. New Harbinger Publications.
  • Grandell. R. 2015. Itsemyötätunto. Tammi. 
  • Karila-Hietala & Lassander. 2018. Nuoren mielen ensiapu – mielenterveysosaamista lasten ja nuorten kohtaamiseen. Suomen mielenterveysseura.
  • Kristeri, I. 2018. Näe minut. Books on Demand. 
  • J. Lönnqvist, M. Henriksson, M. Marttunen & T. Partonen (toim.). 2014. Psykiatria. Duodecim. 
  •  Mielenterveystalo. Nuoret. 
  • MLL. Vanhempainnetti. Lapsen kasvu ja kehitys.
  • Moisala, S., Parkkila, M. & Rämet, V. 2022. Opas nuorten tunnesäätelyvaikeuksista. Opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu.
  • Trogen, T. 2020. Positiivinen kasvatus. PS-kustannus. 
  • Väestöliitto. Seksuaalikasvatus




Julkaistu 5/2022.