Miten selvitä vanhemmuudesta lempeästi isomman lapsen kanssa?

Seuraavaksi esittelemme lempeitä keinoja, joilla ratkaista tänään aiemmin esiteltyihin myytteihin liittyviä pulmia tai pohdintoja. 

“Lapsi oppii kunnioittamista, jos häntä kohdellaan kunnioittavasti”

Vältä lapsen kanssa keskustellessa kaikkea vähättelevää puhetta. Mitä isompi lapsi, sitä paremmin hän myös ”lukee rivien välistä” ja ymmärtää esimerkiksi kehonkieltä tai puheen ja kehonkielen ristiriitaa. Vanhemman vähättelevä vuorovaikutustyyli hajottaa yhteyttä lapsen kanssa. Kuuntele ja kunnioita myös lapsen mielipiteitä ja näkemyksiä. 

Ammenna esimerkin voimasta. Suhtaudu lapsen yksityisyyden-tarpeeseen sensitiivisesti. Puhu kauniisti ja kunnioittaen erilaisista kehoista, älä arvostele omaasikaan. Jos tämä on vierasta, panosta opetteluun! Keskustele lapsen kanssa säännöllisesti omien ja muiden ihmisten rajojen tärkeydestä, käytä konkreettisia esimerkkejä. Myönnä myös oma erehtyväisyytesi tai jos joku asia on sinulle vaikea puhua. Se lisää inhimillisyyttäsi myös lapsen silmissä ja vahvistaa pidemmällä tähtäimellä yhteyttänne. 

“Lapsi tarvitsee luotettavan aikuisen, joka kuuntelee ja ymmärtää tuomitsematta”

Nuoruusikäinen etenkään ikävaiheen alussa ei välttämättä avaudu tai puhu yhtään mitään jos aikuinen kyselemällä kyselee. Yhteyden vahvistamiseksi kannattaakin vaalia niitä samankaltaisia asioita jotka toimivat aikanaan silloin, kun lapsi oli pienempi. Tällaisia voivat olla perheen mieltymysten mukaan esimerkiksi yhteinen ruuanlaittotuokio, automatka treeneihin kahdestaan, leffahetki tai mikä tahansa jossa on helppo olla läsnä. Nuoren kanssa voi erityisesti toimia tekeminen, jossa ollaan läsnä vähän vaivihkaa, tekemisen ohessa. 

Vanhemman on tärkeää olla aidon kiinnostunut lapsen arjesta, kaverisuhteista ja niiden mutkista, koulunkäynnistä ja vapaa-ajan kiinnostuksen kohteista. Vaikka esimerkiksi tietokonepelaaminen ei vanhempaa kiinnostaisi mutta on lapselle intohimo, olisi vanhemman tärkeää aidon kiinnostuneesti esimerkiksi pyytää lasta kertomaan lempipelistään. 

Vanhemman olisi ehdottoman tärkeää omaksua vuorovaikuttamisen tapa, jossa aikuinen ymmärtää, kuuntelee ja on rauhallisesti läsnä. Näin hän viestii hyväksyntää, joka on lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutussuhteen keskiössä. 

Säännöllinen itsemyötätuntoharjoittelu tuo myös vanhemman elämään paljon positiivisia vaikutuksia. Ne heijastuvat kaikkiin ihmissuhteisiin ja omaan mielenterveyteen. Vanhemman on ehdottoman tärkeää vaalia omaa jaksamistaan ja mielenterveyttään myös koulu- ja nuoruusikäisten kanssa elettäessä. 

“Nuoren käytökselle on aina joku syy, joka on monimutkaisempaa kuin pelkkä kapinointi”

Nuoren, kuten pienemmänkin lapsen käytökselle on aina jokin syy, joka on monimutkaisempaa kuin pelkkä kapinointi. Joskus esimerkiksi koulukiusaaminen, mielenterveyden haasteet, päihteiden käyttö tai seksuaalinen hyväksikäyttö näkyy nuoresta päällepäin poikkeuksellisen vihaisena, surullisena, aggressiivisena tai muuten poikkeavana käytöksenä, jolla nuori viestii hätäänsä. 

Toisinaan tuntuu siltä, että kommunikaatio on kokonaan katki koulu- tai nuoruusikäisen kanssa. Tällöin tutustuminen rakentavaan vuorovaikutukseen ehdottomasti kannattaa. Englanniksi löytyy tietoa myös NVC Non Violent Communication termillä. Tästä löydät kaikki Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n julkaisut rakentavasta vuorovaikutuksesta.
 

“Avoin seksuaalikasvatus antaa nuorelle asianmukaista tietoa, jonka perusteella lapsi voi tehdä hyviä itselle sopivia valintoja”

Kun seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista jutellaan ikätasoisesti pienestä pitäen, on keskustelua helpompi ylläpitää isompanakin! Avoimeen seksuaalikasvatukseen kuuluu olennaisena osana runsas keskustelu omista ja muiden rajoista ja niistä kiinnipitämisestä, omista valmiuksista, omista haluista ja kieltäytymisestä. Kun nämä aspektit ovat olleet säännöllisessä keskustelussa ja lapsen lapsuus on muuten ollut turvallinen ja tasapainoinen (tai mahdolliset turvattomuudet tai epätasapainot on huolella käsitelty!) , hänestä ei kasva holtiton vaan vastuullinen. 

Useille vanhemmille pelkkä seksuaalikasvatukseen suhtautuminenkin edellyttää alkuun pureutumista myös omaan seksuaalisuuteen ja jopa oikeilla nimillä puhumisen taidon opettelemiseen. Omaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita kannattaisi alkaa työstämään oikeastaan vähitellen jo viimeistään, kun vasta odottaa perheenlisäystä saapuvaksi. Silti koskaan ei ole onneksi liian myöhäistä ja yksi tuore ja loistavasisältöinen kirjavinkki on esimerkiksi Marja Kihlströmin vuonna 2020 julkaisema teos “Oikeilla nimillä: Seksuaalikasvatusta kaikille”

Yhdenvertaisuuteen, vähemmistöihin ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvät teemat voivat olla vielä monille 80-90-luvunkin lapsille verrattain etäisiä. Vanhempi saa olla nuoren edessä myös tietämätön ja hukassa. Sen ääneen myöntäminen voi avata upeita keskustelusiltoja ja vanhempi voi oppia nuorelta valtavasti itselleen uutta tietoa. 

“Anna nuoren toteuttaa itseään, ilmaista omia mielipiteitään ja mieltyä asioihin jotka kokee itselleen sopiviksi

Lapsen tulee saada tehdä omat valintansa ja mieltyä hänelle sopiviin ja tärkeisiin asioihin. Aikuisen tehtävä on taata lapsen turvallisuus ja auttaa oppimaan yhteiskunnan normeihin ja muihin yleisesti hyväksyttyihin tapoihin. 

Jos nuori haluaa ilmaista itseään esimerkiksi ulkonäöllisesti kovin vastoin vanhemman mieltymyksiä ja tämä herättää vanhemmassa negatiiviseksi koettuja tunteita, auttaa tässäkin asiassa yhteyden vahvistaminen ja aito kiinnostus nuoren kertomaa kohtaan. Näiden avulla hyväksyntää on helpompi muodostaa ja olemassa oleva ehdoton rakkaus saada kaivettua esille. 

Nuoren valintojen herättäessä vanhemmassa vastarintaa, pelkoa tai ahdistusta, on vanhemman aiheellista syventyä pohtimaan tarpeita ja ajatuksia omien tunteidensa takana. Omat käsittelemättömät kokemukset on tärkeä työstää. Näin autamme katkaisemaan sukupolvien ketjuja.

 

“Kaikkien mielenterveys vaatii erityishuomiota”

Mielenterveyden edistämisestä kannattaa ehdottomasti lukemalla ottaa selvää, jos aihepiiri tuntuu vieraalta. Vanhemman on tärkeää fokusoida ajatustaan myös omaan mielenterveyteensä ja vointiinsa. Itselle on yhtä tärkeä hakea tarvittaessa apua kuin nuorelle. Tabujen murtaminen murtaa myös muuria, joka yhä mielenterveysasioiden ympärillä seisoo vahvana. Kotona on tärkeää puhua mahdollisista mielenterveyden haasteista ikätasoisesti, salailematta ja avoimesti. Jos puhuminen on vaikeaa, tulee etsiä muut itselle sopivat keinot tuoda teemaa esille. Jos nuori ei omista mahdollisista haasteistaan halua puhua vanhemmalleen (tämä on erittäin normaalia), on suurinta rakkautta ja kunnioitusta, jos vanhempi rauhassa ja loukkaantumatta auttaa löytämään tahon, joka nuorta auttaa. Yleensä tällainen keskeinen taho on esimerkiksi koulun oppilashuoltohenkilöstö tai perheneuvola. 

Suorittamiskeskeisessä yhteiskunnassa voi tuntua hankalalta mallintaa rentoutta ja rauhallisuutta. Näille olisi kuitenkin löydettävä sijansa. Rentouden keskellä on helpompi kohdistaa lempeitä ja myötätuntoisia ajatuksia itselleen ja perheelleen. Rentoutuminen ja pysähtyminen auttaa myös priorisoimaan ja ehkä sitä kautta karsimaan turhia kuormitustekijöitä perheensä arjesta. Yksi helppo tapa opetella rauhoittumista on säännöllinen mindfulness- harjoittelu. 

Meitä suomalaisia on vuosikymmenten aikana kasvatettu pärjäämään yksin. Tilastot kuitenkin osoittavat karulla kielellään että se ei ole tapa, jolla terveyttämme tuetaan. Loppukaneettina haastankin jokaisen lukijan miettimään ja toteuttamaan yhden keinon, jolla edistää yhteisöllisyyttä elämässään. Pienenä vinkkinä annettakoon, että yksi helppo ja todella toimiva keino on vertaistuki, jota Kiintymysvanhemmuusperheet ry tarjoaa livenä ja verkossa.




– Lotta Parkkonen – 



Julkaistu 5/2022.