Vauva viestii niillä keinoilla, joita sillä on, taatakseen itselleen sopivan hoivan. Varhainen käyttäytyminen on pitkälti geenien ohjaamaa ja hyvin tarkoitukenmukaista, joten pientä vauvaa ei pidä yrittää ”kouluttaa”. Vauva ei osaa manipuloida, sillä hän ei osaa ajatella aikuisen näkökulmaa. Koska vanhempi on ihmissuhteen on taitavampi osa-puoli, on hänen tehtävänään vastata vauvan tarpeisiin tilanteeseen sopivalla tavalla. Hieman isomman lapsen käyttäytymistä voi toki pyrkiä ohjailemaan (esim. yöimetyksiä lopetellessa), mutta muutosten olisi hyvä tapahtua lempeästi ja lasta kunnioittaen. Kiintymysvanhemmat suhtautuvat erityisen varauksellisesti kaikkiin sellaisiin (hyvää tarkoittaviin) ohjeisiin, joiden tarkoitus on kouluttaa lasta esimerkiksi itkettämällä tätä tai jättämällä hänet huomiotta.
On kuitenkin muistettava, ettei lapsi ole koko maailman keskipiste, eivätkä vanhemmat hänen palvelijoitaan. Lapsi on mukana keskellä elämää, jossa aikuinen on tien näyttäjä. Vauvan syntymä muuttaa väistämättä vanhempiensa elämää. Kaikesta ei silti tarvitse luopua, kunhan oppii ajattelemaan ja toimimaan hieman uusilla tavoilla. Kiintymysvanhemmuus voi helpottaa vauva-arkea: liinassa kulkeva, rintamaidolla elävä pienokainen on useimmiten tyytyväinen. Silloin elämää ei tarvitse suorittaa kellon kanssa tai hoitolaukun koon ja sisällön ehdoilla. Vanhempi on edelleen vapaa esimerkiksi harrastamaan ja tapaamaan ystäviään. Kiintymysvanhemmuus tuo helpotusta myös silloin, kun vanhempi käy töissä tai opiskelee: erossaolon jälkeen läheisyyttä voi tankata imettämällä, kantamalla lasta ja nukkumalla perhepedissä. Useimmille vanhemmille muut ihmissuhteet tuovat voimaa. Perheenjäsenet, ystävät ja lähimmät sukulaiset jakavat ihannetilanteessa vastuuta arjessa. Lapselle on etu, jos hänellä on useampi kuin yksi tai kaksi turvallista hoitajaa, jotka vuorottelevat lapsen hoidossa. Lapsi saa opetella elämää ja vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa ja ensisijainen vanhempi välillä levähtää. Koska sosiaaliset verkostot ovat monilla harvat, voi olla hyvä tutustua samanhenkisiin perheisiin. Vanhemmuuteen liittyviä iloja ja murheita sekä konkreettista työtaakkaa saattaa olla helpompi jakaa vanhemmuudesta samoin ajattelevien ihmisten kanssa.
Vanhemmuuteen kuuluu ilon ja rakkauden lisäksi tasapainottelu omien ja lapsen tarpeiden välillä. Omien rajojen tunnistaminen ja niistä kiinni pitäminen on vanhemman oikeus. Jos jokin kiintymysvanhemmuuden osa-alue tuntuu itselle vieraalta tai hankalalta, sitä ei ole pakko suorittaa. Kokonaisuuden kannalta ei ole tärkeää, miten lapsi saa ravintonsa, kuinka monta tuntia päivässä hän viettää kantovälineessä tai millainen vaippa hänellä on käytössä (vai onko vaippaa lainkaan). Tärkeämpää on, että lapsen ja ensisijaisten hoitajien välillä muodostuu vahvoja, turvallisia ja lempeitä kiintymyssuhteita, joiden avulla lapsen on helpompi kehittää sopivan myönteinen kuva maailmasta ja muista ihmisistä.