Ajatus siitä, että vauva viestisi vessatarpeistaan, on liki unohtunut teollisissa ja jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Kuitenkin monet vanhemmat ovat huomanneet, että vauva pissaa ja kakkaa usein vaipanvaihdon yhteydessä – monesti juuri silloin, kun peppu on jo pesty ja alla on uusi vaippa. Vauvojen vessahätäviestinnän perusajatus on, että vauva on syntymästään asti kykeneväinen ilmaisemaan vessahätäänsä ja käymään aikuisen avustamana vessassa. Vähitellen vauva oppii pidättämään yhä pitempään ja jaksaa odottaa vessaan pääsyä. Jos tällaista mahdollisuutta ei tarjota, vauva tottuu käyttämään vaippaa vessana ja lakkaa viestimisen vessahädästä. Viestiyhteys voidaan vähitellen rakentaa uudelleen minkä vain ikäisen vauvan tai taaperon kanssa.
Vvv:llä (muita termejä ovat mm. vaipattomuus ja englanniksi mm. elimination communication tai diaper free baby) on lukuisia etuja. Lapsen on mukava nauttia vaipattomana ilmakylvyistä ihon pysyessä puhtaana. Peppupesut helpottuvat. Vaipattomuus voi ehkäistä myös vaippa-ihottuman syntymistä. Lisäksi vvv säästää vaippoja (taloudellinen ja ympäristöllinen hyöty). Vvv saattaa edistää myös kuivaksi oppimista. Nämä eivät kuitenkaan ole vvv:n tärkeimpiä hyötyjä. Tärkeintä on, että lapsi saa tehdä tarpeensa luonnollisesti ja kokea tulleensa ymmärretyksi. Samalla vanhempi oppii lukemaan lapsensa hienovaraisiakin viestejä, jolloin vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus ja kommunikaatio vahvistuu.
Vvv:n kolmea ”polkua” voidaan nimittää täys-vvv:ksi (täysi vaipattomuus), osittais-vvv:ksi (esim. vain kotona, vain aamupäivisin, vain äidin kanssa) ja satunnais-vvv:ksi (esim. vessatukset vain joskus kylvyn ja pyllyn pesujen yhteydessä). Kaikesta vvv:stä on hyötyä. Vvv:n perustyökaluja ovat vauvan viestien tunnistaminen, vauvan vessa-rytmien seuraaminen, intuitio sekä aikuisen käyttämä työkalu, vessatus-merkkien antaminen. Tyypillisiä vauvan vessahätäviestejä ovat esimerkiksi ilmeet, sätkiminen, raajojen ojentelut, ääntelyt sekä pulautukset ja pierut. Isommat vauvat ja taaperot usein pysähtyvät täysin paikalleen, jäävät tuijottamaan aikuista tai pyrkivät kohti vessaa tai pottaa. Asioituaan vauva saattaa ilmaista olevansa valmis esimerkiksi oikomalla jalkojaan.
Vauvoilla on myös tyypillisiä vessarytmejä. Yleensä lapsia pissattaa heti herätessä sekä usein imetyksen jälkeen, ja aamupäivisin tiheämmin kuin illalla. Suolikin toimii usein ruokailun jälkeen. Kun aikuinen alkaa tunnistaa lapsen vessahätämerkkejä ja -rytmejä, hän voi tarjota vessatusmahdollisuutta ja antaa keksimänsä merkin (esimerkiksi pissaamisen ääntä muistuttavaa suhinaa). Jos pissa ei tule, kokeillaan myöhemmin uudestaan. Joskus vanhemmat eivät opi tunnistamaan lapsensa kaikkia merkkejä, mutta lapsi tunnistaa aikuisen antamat merkit ja toimii niiden mukaan.
Vauvan vessatusasentoja:
- klassinen: vauvaa kannatellaan polvitaipeista. Erityisesti pienille vauvoille soveltuva
- klassisesta asennosta versioitu puolimakaava asento käsivarrella
- vauvaa voi myös pidellä seisovan tai istuvan aikuisen haarojen välissä
- isomman vauvan voi tukea potalle tai pöntönpienentimelle
Aloittaessa vvv minkä ikäisen lapsen kanssa tahansa kannattaa ensin pitää seurantajaksoja ilmakylvyssä, pelkällä kestosisävaipalla tai housuilla, josta kosteus näkyy heti läpi. Torumista tai kehumista ei käytetä, vaan pissan tuleminen tai tulematta jääminen on lapsen oma asia ja luonnollista. Vessassa käynnin tarkoitus ei ole miellyttää aikuista eikä saada palkintoja, vaan auttaa lasta tunnistamaan ja hallitsemaan omia ruumiintoimintojaan. Kun pissa tai kakka tulee, aikuisen reaktioksi riittää iloinen ”Nyt se pissa/kakka tuli!”
Vaikka kestovaipoista on monenlaista etua, ne eivät kuulu varsinaisen kiintymysvanhemmuuden ytimeen. Monet kiintymysvanhemmat käyttävät kuitenkin kestovaippoja, joko kertakäyttövaippojen ohella tai pelkästään. Niitä käyttäessä saattaa olla myös helpompi oppia tunnistamaan lapsen vessahätärytmejä ja -viestejä: vaipan kastumisen huomaa helpommin, jolloin on helpompi havaita sen yhteydessä ilmeneviä vauvan käyttäytymistapoja.
Vauvojen vessahätäviestinnästä on toistaiseksi niukasti suomenkielistä kirjallisuutta. Laajimmin sitä on käsitelty Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n julkaisemassa kirjassa. Englanniksi hakusanaparilla elimination communication löytyy kattava kirjo erilaisia opastus- ja esimerkkivideoita.
Videohaastattelussa Katri Pääkkö-Matilainen (kirjan Kiintymysvanhemmuus – lapsen perustarpeet ja niihin vastaaminen kirjoittaja) kertoo vauvojen vessahätäviestinnästä.
Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2016.