Kiintymysvanhemmuus on lapsen ja aikuisen erilaisten logiikkojen ymmärtämistä

child, tower, building blocks-1864718.jpg

Ystäväni on viisas nainen. Viestittelimme lapsiaiheista ja hän totesi näin: “noin yleisesti ottaen paljon siedettävämpää on looginen toiminta, vaikka se olisi jossain määrin rasittavaa kuin epälooginen toiminta, vaikka se olisi kuinka epärasittavaa”.

Mitä enemmän tätä pohdin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ystäväni osui ehkä tahattomastikin kiintymysvanhemmuuden ytimeen. Tästä näkökulmasta kiintymysvanhemmuuden voisi määritellä lapsen logiikan ymmärtämään pyrkimiseksi ja aikuisen logiikan lapselle kärsivällisesti selittämiseksi.

Aikuisen logiikkahan näet poikkeaa hyvin usein lapsen logiikasta. Lapset toimivat oman logiikkansa pohjalta toisinaan aikuisten mielestä sopimattomalla, epämiellyttävällä tai rasittavalla tavalla. Jos aikuiset eivät ymmärrä lapsen erilaista logiikkaa, lapsen käytös varmasti närkästyttää, tuntuu sietättömältä ja toistuessaan uuvuttaakin. Epäloogiselta tuntuva toiminta on ennalta arvaamatonta, siksi raskasta sietää. Mitä enemmän lapsen omia toimintansa perusteluja ja syitä, siis lapsen logiikkaa, ymmärtää, sitä helpompaa sitä on ennakoida ja siten sietää. Mitä paremmin lasta sietävässä olotilassa aikuinen on, sitä paremmin aikuinen todennäköisesti pysyy rauhallisena ja kykenevänä kärsivällisesti ja asiallisesti reagoimaan lapsen käytökseen.

Lapsen logiikan ymmärtäminen ei tarkoita, että lapselta hyväksytään mitä tahansa käytöstä. Lapsen ei-toivotun käyttäytymisen muuttamiseksi paljon palkkioita ja rangaistuksia tehokkaampaa olisi selittää lapsentasoisella kielellä lapselle, mikä on aikuisen logiikka tilanteessa. Kun lapsi oppii ymmärtämään aikuisen logiikkaa, hän ei tottele vain ulkoisesti motivoituneena, vaan todella sisäistää aikuisen kokemustiedon ja muutos sopeutuvampaan käyttäytymiseen mahdollistuu pitkäaikaisesti. Tapahtuu todellista oppimista.

Samalla tässä syntyi epäsuorasti mittari sille, millä perusteella voi olettaa kasvatuksessa ilmenevän haasteita: mitä kauempana lapsen ja aikuisen logiikka on toisistaan, sitä enemmän yhteentörmäyksiä on tiedossa. Toisinaan logiikka on erityisen poikkeavaa siksi, että lapsen neurologia on erityislaatuista joko diagnoosiksi asti tai lievemmin. Esimerkiksi kielelliset erityisvaikeudet tekevät selvää ylimääräistä haastetta sekä aikuisen logiikan selvittämiseen lapselle ymmärrettävästi että lapsen kykyyn ilmaista omaa logiikkaansa aikuiselle. Lisäksi perhedynamiikassa lienee jokaiselle perheelle tuttua, että tietyissä asioissa tietyn lähiaikuisen on helpompi tulla toimeen tietyn lapsen kanssa kuin toisissa tilanteissa tai toisen lapsen kanssa. Tilanteissa, joissa esimerkiksi samanlainen temperamentti tai samanlaiset synnynnäiset lahjakkuudet, kuten vaikkapa musikaalisuus, kohtaavat, myös yhteinen toimintalogiikka on helpompaa löytää.

Voi kiitos ystäväiseni näistä oivalluksista. Vanhemmuudesta keskusteleminen kannattaa aina!




– Katri Pääkkö-Matilainen –




Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2015.