Kuinka kiukku kesytetään

Riikka Riikonen & Minna Koskinen, PS-kustannus, 2020.

Kuinka kiukku kesytetään kirja on tarkoitettu vanhemmille ja lasten kasvattajille, jotka ovat joutuneet tekemisiin lapsen tunnesäätelyn vaikeuksien, väkivaltaisuuden tai aggressioon liittyvien ongelmien kanssa.

1. Aggressio on ikiaikaista, mutta näyttämä vaihtelee

Aggression myönteinen merkitys tarkoittaa voimaa, johon liittyy halu toimia. Aggressiivisuus määritellään toiminnaksi, jonka tarkoituksena on vahingoittaa. Aggressio voi johtaa aggressiiviseen käytökseen, jos siihen liittyy vihan tunteita. Aggression myönteistä voimaa tarvitaan asioiden saavuttamiseen ja loppuun viemiseen, vaikka tehtävä olisi haastava, sekä omien rajojen puolustamiseen esim. kiusaamistilanteessa tai työpaikalla kun jaetaan työtehtäviä.

Lasten aggressio-ongelmat ovat melko tavallisia lapsuus- ja nuoruusiässä, sillä kaikki lapset harjoittelevat aggression säätelyä. Yksinkertaista määritelmää normaalista ja epänormaalista on vaikea antaa.  Lapsen käytöksellä ja tunteiden leimahtamisella on aina jokin syy, vaikka syyt voivatkin olla aikuisten mielestä mitättömiä. Lapsi voi olla käytökseltään haavoittuvassa tilassa kun tarpeet ovat täyttymättä. Tällaisia esimerkkejä on monia: fyysiset perustarpeet (nälkä, jano, kylmä, kuuma, vessahätä, väsymys), henkiset tarpeet (suru, yksinäisyys, pettymys, ikävä, lohdutuksen tarve), liian paljon virikkeitä, pärjäämättömyys ryhmässä aiheuttaa häpeää tai yksinäisyyttä, ei ole ollut mahdollisuutta tuulettaa tunteita pitkään aikaan.   

Aggressiivinen käytös ei ole sairaus vaan oire, joka liittyy usein henkiseen pahoinvointiin ja keinottomuuteen. Aggressiivisella käytöksellä on seurauksia sekä lähiaikuisten että lasten tunteisiin ja toimintaan. Kun lapsi lyö toista lasta saadakseen lelun, aikuisten on hyvä miettiä pitkän aikavälin ja lyhyen aikavälin seurauksia. Jos tällaisiin tilanteisiin ei puututa lapsen raivokohtauksen välttämiseksi vahvistuu lapsen käsitys siitä, että hän saa tahtonsa läpi väkivaltaisella käytöksellä. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää väkivaltaiset tilanteet, kun lapsi on rauhoittunut.
 

2. Tunnesäätelytaidot kehittyvät lapsen kasvaessa

 Itsesäätelykykyyn vaikuttaa etuotsalohkon kehittyminen, joka jatkuu aina varhaiseen aikuisuuteen asti. Aivojen kolme keskeistä tunteiden säätelyjärjestelmää ovat:

  1. Uhkaan ja vaaraan suuntautunut järjestelmä, joka laukaisee reaktion taistele, pakene tai lamaantuminen. – Aggressio, vihan tunteet ja ahdistus
  2. Mielihyvään ja saavuttamiseen suuntautunut järjestelmä. – Jännitys ja palkkiohaluisuus
  3. Yhteyteen pyrkivä, turvallisuuden kokemuksen ja rauhoittumiseen suuntautunut järjestelmä. – Tyyntyminen ja kiintymys

Tunteiden säätely tarkoittaa kykyä selviytyä erilaisten tunnereaktioiden kanssa. Tunteiden säätelyä voidaan kuvata tunneämpärin avulla. Ämpäriin päätyy hankalilta tuntuvat tunteet kuten suru, viha, pettymys… Myös myönteiset tunnekokemukset kuten ilo, yllättymine ja rakkaus täyttävät tunneämpäriä. Kun ämpäri täyttyy, siitä roiskuu tunteita yli laitojen. Tällöin tunnesäätely keinot pettävät ja tunteet alkavat näkyä käytöksessä esimerkiksi kiukutteluna tai itkuisuutena. Jokaisen lapsen ja aikuisen tunneämpäri on oman kokoinen. Usein herkän, vahvasti temperamenttisen tai impulsiivisen lapsen tunneämpäri on varsinkin varhaislapsuudessa pikkiriikkinen. Pienikin muutos rutiineihin, väsymys tai ylimääräinen virike täyttää ämpärin. Kun taas rauhallisen ja sopeutuvan lapsen tunneämpäri voi olla kookas jo pienenä.

Pienen lapsen tunnesäätelyyn tarvitaan aikuista. Vanhemmat arvailevat vauvan tunteita ja tyynnyttävät häntä. Taaperovaiheessa syli toimii maailman tutkimisen turvasatamana. Parivuotiaana lapsen käyttäytyminen on aggressiivisimmillaan, jonka jälkeen siitä opetellaan pois aikuisen avulla. Leikki-iässä lapsi oppii aikuisen tuella sosiaalisia sääntöjä ja syy-seuraussuhteita. Kouluikäinen osaa ilmaista tahtonsa jämäkästi, mutta oppii jo välttämään fyysistä väkivaltaa, vaikka tunteet leimahtavat. Teini-iässä aivojen mantelitumake on erityisen aktiivinen, jolloin nuoren voi olla vaikea säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Voimakkaat kiukunpuuskat ja mielialan vaihtelut ovat tyypillisiä nuorella.
Vanhempi voi vaikuttaa lapsen tunnesäätelykyvyn kasvuun, kun vanhempi keskittyy osoittamaan myötätuntoa ja ymmärrystä lasta kohtaan. 

Aikuinen voi kääntää katseen omaan kehitykseensä: Aikuisen tehtävä on auttaa lasta, joka ei pysty omaksumaan elämää varten tarvittavia taitoja yksin. 

Aikuisen ajatuksia, jotka eivät auta lasta (suora lainaus s.57): 

  • Lapsi on kelvoton, huono, paha, mahdoton…
  • Lapsi ei koskaan tule pärjäämään elämässä.
  • Lapsi on syyllinen perheemme ongelmiin.
  • Ilman häntä asiat olisivat paremmin.
  • Hän on hirviö.
  • En pysty auttamaan häntä.

Tällaisia epätoivoisia ajatuksia tulee varmasti mieleen psyykkisesti oireilevan tai tunnesäätelyn vaikeuksia omaavan lapsen vanhemmalle. Mutta tällaisiin ajatuksiin tai häpeään ei kannata jäädä vellomaan vaan pyrkiä myötätuntoisesti muuttamaan ajatteluaan.

Ajatuksia, jotka voivat auttaa lasta (suora lainaus s.57):

  • Hän yrittää parhaansa
  • Hän ei vielä osaa toimia paremmin.
  • Hänellä on isoja vaikeuksia, joihin hän tarvitsee apua.
  • Minun on mietittävä oma roolini vanhempana uudelleen.
  • Minun on harjoiteltava uusia kasvattamisen tapoja. 
  • Haluan ja osaan auttaa häntä oppimaan toimivampia tapoja.
  • Hänen on yritettävä enemmän.
  • Hän voi selviytyä ongelmistaan.

3. Lapsen tunnesäätelyn tukeminen

Tässä luvussa käydään läpi, miten opettaa tunnesäätelyn taitoja kognitiivisen psykoterapian mallin mukaan. Aluksi opetellaan tunteiden nimeämistä, miltä mikäkin tunne tuntuu, mitataan tunteiden vahvuutta ja mielialaa. Sitten opetellaan tunnesäätelykeinoja ja syy-seuraussuhteita.

Varhaislapsuudessa hoivaava aikuinen tunnistaa lapsen tarpeet ja vastaa niihin arjen tilanteissa. Vähitellen vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa lapselle kehittyy kyky tunnistaa, nimetä ja ymmärtää omia ja muiden tunteita. Erityisesti niukasti tunteita ilmaisevat lapset ja nuoret tarvitsevat omien ja muiden tunteiden aktiivista sanoittamista koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Tunteiden oppiminen on hidas prosessi, joka vaatii aikuiselta pitkäjänteistä työtä.

Lapsen kanssa on tärkeää käydä keskustelua, miten tunteet vaikuttavat häneen: Mitä hyötyä tunteista on? Tunteiden ajatellaan olevan kuin liikennemerkkejä, jotka kertovat siitä, mikä asia on tärkeää ja mikä ei. Jotta tunteiden nimeäminen alkaisi onnistua, siihen tarvitaan mallioppimista. 

Keskustele lapsen kanssa (suora lainaus s.67):

  • Minkä nimisiä tunteita tiedät?
  • Mikä tunne tuntuu mukavimmalta? Entä kurjimmalta?
  • Missä tilanteissa mitäkin tunteita voi kokea?
  • Onko mahdollista kokea kahta erilaista tunnetta yhtä aikaa tai peräkkäin?
  • Missä kohtaa kehossa perustunteet tuntuvat: ilo, suru, pelko ja viha?
  • Mistä huomaa, että on iloinen, surullinen, peloissaan tai vihainen?

 Tunteiden nimeämiseen liittyviä mallifraaseja (suora lainaus s.67):

  • Nyt näytät tosi vihaiselta!
  • Sinulla on ihan punaiset posket. Oletkohan suuttunut?
  • Oletpa iloisen näköinen tänään?
  • Vaikutat vähän hermostuneelta.
  • Olet tosi, tosi harmistuneen oloinen!
  • Näytät yllättyneeltä. Onko näin?

Tunteiden validoiminen eli niiden oikeaksi vahvistaminen on tehokas keino auttaa lasta tilanteissa, joissa hänellä on voimakas tunnetila. Validoiminen tarkoittaa sitä, että aikuinen osoittaa myötätuntoisesti ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä lapsen tunnekokemuksen. Validoiminen edellyttää mielentämistä eli ymmärtämistä siitä, mitä toisen mielessä liikkuu ja sen hyväksymistä. Tunteiden vahvistaminen antaa lapselle kokemuksen kuulluksi tulemisesta, vaikka asiat eivät sujukaan hänen haluamallaan tavalla. Kun lapsen tunnetta validoi, tunne voi aluksi yltyä, mutta menee nopeammin ohi. Validointi ei tarkoita kaiken käyttäytymisen hyväksymistä vaan toisen ihmisen asemaan asettumista ja sen viestimistä. 

Esimerkiksi s. 69:
Ei näin:
”Miksi itket tuota Lego-juttua? Rakenna uusi vain. Sillähän homma ratkeaa.”
Vaan näin: ”Sinun lego-rakennelma meni äsken mäsäksi. Taidat olla siitä tosi pettynyt. Ihan varmaan tuntuu tosi kurjalta”.

 

Kun haluat validoida lapsen toimintatapaa, etene näin s.70:

  1. Validoi lapsen kokemusta: ”Sinun tekisi tosi paljon mieli ottaa keksi…”
  2. Keillä ei toivottu käytös selvästi: ”…mutta nyt juuri emme ota keksiä”
  3. Kerro, milloin lapsi voi toimia haluamallaan tavalla: ”Otetaan keksi jälkiruuaksi sitten lounaan jälkeen.”

Mallioppiminen on tärkeää. Aikuisen kannattaa nimetä omat tunteensa, sillä lapset aistivat vanhempien tunteet herkästi, mutta tulkitsevat ne helposti väärin tai itsestään johtuviksi. Esimerkiksi: ”Olen nyt tosi ärtynyt ja väsynyt. Se ei johdu sinusta. Mutta otan nyt pienen lepohetken sohvalla, niin minulle tulee parempi olo ja jaksan puuhata kanssasi enemmän.” Aikuisen oma tunnesäätely antaa lapselle mallia elämää varten. Aikuisten kannattaakin etsiä keinoja, joiden avulla oppii hillitsemään itseään. Jos aikuinen on vihainen, hän näyttää lapsesta pelottavalta eikä pysty rauhoittamaan lasta. Kaikille kuitenkin sattuu ylireagointeja ja silloin on tärkeä käydä tilanne läpi lapsen kanssa, kertoa omista tunteistaan tilanteessa ja pyytää anteeksi. Tämä mallintaa lapselle sitä, kuinka konflikteista selviydytään. Täyttä kurkkua huutaminen, fyysinen tai henkinen väkivalta mallintavat lapselle ei toivottua toimintaa. Jos aikuinen ei pysty hillitsemään käytöstään tai pelkää toimivansa liian rajusta, on tarpeen pitää rauhoittelu tauko.

Toimivia tunnesäätelykeinoja voi olla esimerkiksi: hengitysharjoitukset, fyysinen tekeminen kuten pallon heittäminen, paikoillaan hyppiminen, korttelin ympäri juokseminen, lihaskuntoliikkeet tai kantapäiltä varpaille keinuminen sekä kylmän veden juominen tai kasvoille valuttaminen. Myös mielensisäinen tekeminen kuten mindfulness, turvapaikkaharjoitus, lihasryhmien jännittäminen ja rentouttaminen tai miellyttävien asioiden ajatteleminen voi auttaa rauhoittumaan. Mieluisia puuhia voi kokeilla, esimerkiksi muovaileminen, lehtien leikkaaminen silpuksi, lukeminen, pelaaminen, netin selailu, musiikin kuuntelu, laulaminen, tanssiminen, kotitöiden tekeminen tai ystävälle soittaminen. Mielikuvat ovat hyvä keino tunteiden säätelyyn, lapset toimivat muutenkin leikin ja mielikuvituksen maailmassa. Toisille toimii viilentävän jäävuoren ajatteleminen, turvalelu tai sen ajatteleminen, miten oma idoli toimisi samassa tilanteessa.

Lapselle kannattaa opettaa tunteiden mittaamisen taito. Se auttaa hahmottamaan, mitkä asiat vaikuttavat vähän ja mitkä paljon. Tällöin lapsi oppii ymmärtämään omaa toimintaansa ja opitaan hahmottamaan, minkälaisia keinoja voisi kokeilla tunteen säätelyyn. Tunteiden mittaamisessa voi hyödyntää liikennevalomallia (punainen, keltainen, vihreä) tai peukalo-mittaria (hyvä, ok, huono). Näiden idea on, että väkivaltaisesti toimiva lapsi ei havaitse itse tunnetilan muutosta riittävän ajoissa tai ei osaa tehdä mitään tunteiden heräämistä hillitäkseen. Liikennevalojen avulla aikuinen voi ohjata lapsen tekemään jotain rauhoittavaa. Vaikka liikennevalojen käyttäminen ei aina johtaisi rauhoittumiseen, lapselle alkaa pikkuhiljaa syntyä kokemus siitä, mitä ennen raivotilanteeseen päätymistä tapahtuu. Lasta kannattaa auttaa havaitsemaan myös niitä kehollisia viestejä, jotka edeltävät hermostumista. Aikuisen on taas hyvä opetella peilin avulla viestittämään turvallisuutta eleillään. Kun aikuinen huomaa, että lapsella on paljon vaikeita tunteita, lapsi tarvitsee erityisen paljon myötätuntoa, ymmärtämistä ja lämpöä.

4. Aggressiiviseen käytökseen liittyviä tekijöitä

Luvussa paneudutaan aggressiivisen käytöksen taustatekijöihin. Tavallisimpia lapsen oireiluun vaikuttavia tekijöitä ovat voimakas temperamentti, tunnereaktion haastava kaari, itsesäätelykyvyn ongelmat, neuropsykiatriset ja muut erityispiirteet sekä elämän erilaiset haavoittuvuustekijät. Temperamentti on valikoima ihmisen synnynnäisiä valmiuksia ja reagointityylejä. Se antaa melko pysyvän perustan, mutta persoonallisuus kehittyy myös erilaisten kokemusten ja kasvatuksen myötä. Temperamenttipiirteisiin kuuluvat esimerkiksi aktiivisuus, sosiaalisuus, ärtymisherkkyys, joustavuus, taipumus kokea mielipahaa, sopeutumiskyky sekä rytmisyys. Jotkut lapset reagoivat voimakkaasti ympäristöönsä ja heillä on haastava tunnereaktion kaari: voimakas tunne viriää nopeasti, tunnetila on voimakas ja pitkäkestoinen. Temperamenttiin liittyy myös itsesäätelykyky eli kyky pitää tunneämpärin sisältö läikkymättä, vaikka jotain epämiellyttävää tapahtuu. Voimakas temperamentti liittyy usein hitaasti kehittyvään itsesäätelykykyyn, koska voimakkaiden tunteiden hallitsemisen opettelu on vaikeampaa kuin mietojen tunteiden hallitsemisen oppiminen.

Ovatko virikkeet lapselle hyvästä? Virike tarkoittaa aistein havaittavaa asiaa, jotka aiheuttavat tunnekokemuksen. Joillakin lapsilla virikkeiden määrä vaikuttaa lapsen haavoittuvuuteen ja siten käyttäytymiseen. Joillekin lapsille arjen liian vähäinen fyysinen aktiivisuus ja virikkeiden määrä, voi olla lapselle aggressiivisuutta laukaiseva tekijä. Toiset taas kuormittuvat erittäin pienestä määrästä virikkeitä ja kivakin asia loppuu itkupotkuraivareihin. Aistiärsykepoikkeavuuksista kärsivien lasten on vaikea sietää aistiärsykkeitä, kuten tietynlaista kosketusta, ääniä, valoa, makuja tai hajuja. Vaikka ärsyke olisi pienen pieni se voi altistaa tunteenpurkauksille. Arki voi helpottua paljon, mikäli aikuiset arvioivat, kuinka paljon virikkeitä on lapselle sopivasti.

Impulsiivisuus tarkoittaa taipumusta kokea vahvoja toimintayllykkeitä ja toimia niiden mukaan. Impulsiivinen lapsi saa ideoita, joita hän toteuttaa saman tien. Impulsiivisuus voi olla ominaisuus tai liittyä keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmiin. Impulsiivisuus vaikeuttaa tunnereaktioiden rauhoittumista, kun tunteeseen liittyvä toimintayllyke on voimakas. Siksi nyrkki voi heilahtaa jo ennen kuin lapsi ehtii ajatella järkevää toimintaa. Tällöin lapsi hyötyy konkreettisesta ohjaamisesta arjen tilanteissa ja siitä, että aikuinen ohjaa hänet kädestä pitäen rauhoittumaan. On tärkeää, että lapsi saa lämpöä ja ymmärrystä, lapsi tekee nyt jo parhaansa.

5. Vihanhallinta taitojen edistäminen

Tässä luvussa perehdytään sellaisiin kasvatuksen keinoihin, jotka tutkitusti tukevat erityistarpeisia lapsia. Näistä tavallisimmat eli riittävä ennakointi ja struktuuri sopivat kaikille lapsille. Lapsen taitoja voidaan edistää esimerkiksi myönteisillä kasvatuksen keinoilla ja kasvattajan myönteisellä asennoitumisella lapseen. Soveliaan käyttäytymisen vahvistamiseksi lapsi tarvitsee usein apua ja tukea tiettyjen taitojen kartuttamiseksi. Usein aggressiivisten lasten tavallisimmat taitopuutokset liittyvät sosiaalisiin taitoihin, kuten siihen, miten olla kavereiden kanssa tai/ja iän mukaiseen ongelmanratkaisuun. 

Aggressiivisella lapsella saattaa olla hatara käsitys siitä, mitä tapahtui ennen tilanteen kärjistymistä: minkälaiset ajatukset ja tekijät aiheuttivat omat vihan tunteet. Myös tulkinnat toisten ihmisten aikomuksista voivat olla vääristyneet. Voimakas tunnetila vaikeuttaa johdonmukaisten muistojen muodostumista tapahtumista, mitä voidaan korjata ketjuanalyysin avulla. Ketjuanalyysi selvittää tapahtumien syy-seuraussuhteita. Usein on hyvä tehdä analyysi tilanteen molempien osapuolien kokemuksista. Näin lapset oppivat, että konflikteissa molemmilla voi olla hyvin erilainen käsitys tapahtuman kulusta. Ketjuanalyysissa kysytään lapselta hänen tunteitaan ja ajatuksiaan tilanteesta, kun tilanne on jo rauhoittunut ja lapsella on voimavaroja selvittää tilannetta tarkemmin. Varsinkin pienen lapsen ja leikki-ikäisen kanssa aikuisen on arvailtava lapsen tunnetiloja, koska lapsen on vaikea vielä ilmaista itseään sanallisesti. Lapsi voi myös arvioida tapahtumien aikaisten tunteiden voimakkuutta. Ketjuanalyysia voi tehdä lasten kanssa leikkimällä tilanne läpi lempilelujen kanssa, piirtämällä tai sarjakuvin. 

Lapsen kanssa vaikeuksista keskustelemisessa on tärkeää ylläpitää toivoa. Lapselle kannattaa kertoa, että kaikki ovat erilaisia ja harjoittelevat jotain taitoa. Lapselle on hyvä kertoa myös perustietoa tunteita, mitä tunteita on, miten ne vaihtuvat ja aaltoilevat, miten tunteita säädellään ja miksi se on toisille helpompaa kuin toisille. Vanhemman ja lapsen on hyvä muistaa, että on olemassa toivoa: käytöksen ongelmat helpottuvat harjoittelun avulla.

Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kanssa vanhempi saattaa joutua joustamaan enemmän. Taisteluiden valitseminen on tärkeä taito vanhemmille. Oikeita ratkaisuja ei ole. Vanhempi joutuu miettimään usein, onko parempi joustaa vai vaatia samaa kuin muilta. Kokonaisuuden kannalta on välillä parempi, että joustamisella vältetään konflikti, vaikka tilanne olisikin epäreilu muita lapsia kohtaan. Toisaalta liian lepsu ei saa olla, jotta lapsi ei opi käyttämään väkivaltaa keinona saavuttaa etuja. Kyseessä on hienovarainen tasapaino. Fiksu vanhempi yrittää sopeuttaa lapsen elämässä olevat tapahtumat ja niiden intensiteetin lapsen kulloiseenkin sietokykyyn.

Lapsen kehuminen on tärkeää. Myönteinen palaute auttaa lasta ymmärtämään, mitä häneltä odotetaan. Usein on tavallista, että käytökseltään haastavan lapsen arjessa on vain vähän kehuja ja myönteistä palautetta. Liian usein vanhemman voimavarat menevät lapsen rajaamiseen. Väkivaltaisesti oireileva lapsi saattaa näyttää ulospäin kovalta, mutta sisimmässään hän on itsetunnoltaan hauras ja epävarma suoriutumisestaan. Tällaista lasta on tuettava kehuen ja onnistumiset huomioiden pitkän aikaa ja johdonmukaisesti ennen kuin itsetunto vahvistuu.    

Mitä kaikkea voi lapsessa kehua? (suora lainaus s. 178)

  • olemusta: kauneutta, komeutta, vahvuutta, joustavuutta, jäntevyyttä, liikkuvaisuutta, voimakkuutta, persoonallisuutta
  • sosiaalisia taitoja: toisten huomioon ottamista, käytöstapoja, muiden asettamista itsen edelle, oman vuoron odottamista, leikkiin pyytämistä
  • käytöstä: myötätuntoista käytöstä, väkivallatonta toimintatapaa, kaunista puhetyyliä, tilanteeseen sopivaa käytöstä, läksyjen ja kotitöiden tekemistä sovitulla tavalla, arjen suoriutumista, kuten pukemista tai repun pakkaamista
  • ominaisuuksia: piirtämisen, hyppäämisen, keinumisen, kiipeämisen tai kokkaamisen taitoja, sitkeyttä, iloista luonnetta, innokkuutta, oppimiskykyä, mielikuvitusta.

Kehujen tulisi olla täysin yksiselitteisiä: annetaan ainoastaan myönteinen ja hyvä palaute.

Aikuisen on hyvä pysähtyä miettimään seuraavia väitteitä (suora lainaus s. 181):

Ankaran vanhemmuuden väitteet:

  • Lapsen kehuminen ylpistää hänet.
  • Lapsi ei taivu kuriini, jos kehun häntä.
  • Lapsi rupeaa hyppimään nenälleni, jos palkitsen häntä.
  • Maailma ei hyysää ketään, siksi on parempi olla varmuuden vuoksi ankara.

Realistisen vanhemmuuden väitteet:

  • Lapsen kehuminen auttaa häntä oppimaan uusia taitoja. 
  • Lapsen on silti toteltava minua, vaikka kehuisin häntä.
  • Palkkio voi auttaa lasta motivoitumaan jatkossakin.
  • Maailmassa voi tapahtua myös hyviä asioita lapselleni.

Joskus palkitsemisen ottaminen käyttöön lapsen kasvatuksessa vaatii aikuiselta asennemuutosta. Moni aikuinen yrittää muuttaa lapsen ei-toivottua käyttäytymistä rangaistuksen ja kritiikin avulla ja pettyy, kun tämä ei toimi.

6. Vakavat väkivalta- ja uhkatilanteet

Tässä luvussa käsitellään tilanteita, joissa väkivaltaa ehtii tapahtua. Luvussa perehdytään vakavaan väkivallan uhkaan, fyysisen rajaamisen keinoihin ja itsetuhoisuuteen sekä tilanteiden jälkipuintiin.

Vaikka kiukulle altistavia ja laukaisevia tekijöitä pyritään ennakoimaan arjessa, lapset saattavat silti menettää malttinsa. Tämän vuoksi kannattaa miettiä jo ennakolta, miten vihan tunteen vallassa toimitaan. Tähän voidaan laatia turvasuunnitelma. Sen voi laatia yhdessä lapsen kanssa tai aikuisten kesken. Lapsella voi olla kokeilemisen arvoisia ideoita siitä, miten saada väkivaltainen toiminta katkaistua tai ehkäistyä. Usein lapselle on hyvä luoda sanallinen tai kuvallinen tieto siitä, mitä seuraa mistäkin asiasta. Turvasuunnitelman tarkoituksena on tuoda ennustettavuutta kaoottiselta tuntuviin tilanteisiin. Selkeä turvasuunnitelma luo turvaa sekä lapselle että aikuisille tilanteiden ollessa päällä. 

7. Aikuisen asenteet, tunteet ja yhteistyö

Tässä luvussa paneudutaan vanhempien tunteisiin ja voimavaroihin, sillä lapsen tunnesäätelyn vaikeuksien kanssa arki voi olla hyvin raskasta vanhemmille. Vanhemman kannattaa etsiä matalalla kynnyksellä tukea ja apua itselleen. Luvussa pohditaan, miten suku voi olla paras tai pahin, kuinka kertoa ulkopuolisille lapsen vaikeuksista ja miten otetaan sisarusten tarpeet huomioon. Tässä tärkeää on yrittää antaa sisaruksille jakamatonta aikaa ja kuulluksi tulemisen tunteita.

Luvussa painotetaan, että aikuisten toiminnan tulee muuttua. Toisen ihmisen kiukustuminen ja väkivaltainen käytös herättää aina kehollisia tunnereaktioita, jotka johtuvat adrenaliinista ja stressihormoneista. Moni aikuinen reagoi lapsen tunteen purkaukseen automaattiohjauksella, kuten hänelle on lapsena vastattu: kiukkuun vastataan yhtälailla vihaisesti. Usean sukupolven mallioppimisen ketju yhdistettynä aikuisen voimakkaaseen temperamenttiin altistaa aikuisen reagoimaan lapsen raivoon omalla tunteenpurkauksella. Tulistuvan lapsen näkökulmasta vihainen tai ahdistunut aikuinen voi olla pelottava eikä pysty tukemaan lapsen tunnesäätelyä. Sen sijaan edes näennäisesti rauhallisena pysyttelevä aikuinen, on lapselle kultaakin kalliimpi turvasatama, johon lapsi voi tukeutua. Aikuisen oma kehittyminen ja myötätuntoinen ajattelu on tärkeää.




-Pia Kosonen –





Julkaistu 5/2022.