KiVasti korvat auki
Ollessani lapsi, äitimme piti kolmipäisen sisaruskatraamme ojennuksessa parhaalla osaamallaan tavalla: huutamalla. Jos viesti ei muuten mennyt perille, korotettiin ääntä. Isämme oli paljon töissä ja lapsikatraasta jokainen oma, erilainen persoonansa, joten eripuraa ja haasteita riitti. Niinpä ääntä korotettiin usein, ja samalla pyynnöt muuttuivat käskyiksi. Käskyiksi ne myös jäivät. Tilanteesta tuli normaali, ja normaali se on varmasti …