Lempeä kasvatus sekoitetaan toisinaan esimerkiksi curling-vanhemmuuteen, vapaaseen kasvatukseen tai toisaalta siihen, ettei lapsen annettaisi kasvaa erilliseksi yksilöksi. Curling-vanhemmuutena kuvataan yleensä vanhemmuuden tyyliä, jossa vanhempi haluaa suojella lastaan pettymyksiltä siloitellen hänen tietään. Kiintymysvanhemmuus lähtee kuitenkin ajatuksesta, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Vanhemman tehtävä ei siis ole lakaista ongelmia lapsen tieltä, vaan auttaa häntä käsittelemään pettymyksiä ja kehittämään ongelmanratkaisutaitoja.
Aikuisen ei ole tarpeen olla lapsen palvelija, vaan hän huolehtii lapsen perustarpeista sekä tarvittavasta ohjauksesta ja opastuksesta. Tavoitteena on löytää tasapaino sen välille, että lapsen tarpeisiin vastataan, mutta vanhempi ei kuitenkaan unohda omia tarpeitaan ja osaa myös pitää omista rajoistaan tarvittaessa kiinni. Lapselle annetaan mahdollisuus päättää mahdollisimman pitkälle omista asioistaan, mutta lapsi ei päätä vanhemman asioista.
Kiintymysvanhemmuudessa lasta ei rajoiteta turhaan, mutta toisaalta tehdään selväksi, mitä vaikutuksia hänen teoillaan on muihin ihmisiin. Lapsi ei siis elä rajattomasti – hänellä on omat rajansa, joiden tunnistamisessa vanhempi on apuna. Vanhempi myös auttaa lasta huomaamaan ja huomioimaan muiden ihmisten rajat.
Sen sijaan, että haluttaisiin tehdä lapsi onnelliseksi täyttämällä hänen jokainen toiveensa, tavoitteena olisi opettaa lapselle, että onnellisuus lähtee sisältäpäin eikä se tunne voi olla riippuvainen siitä, millä tavoin muut ovat toiveitasi valmiita täyttämään.
Onko kiintymysvanhemmuus sama kuin curling-vanhemmuus?
