lkv2022 - Kiintymysvanhemmuus ry https://kiintymysvanhemmuus.fi Kiintymysvanhemmuus ry - lempeää kasvatusta ja vertaistukea Thu, 16 Mar 2023 10:17:53 +0000 fi hourly 1 https://kiintymysvanhemmuus.fi/wp-content/uploads/2025/12/cropped-UUSITTU-logo-32x32.png lkv2022 - Kiintymysvanhemmuus ry https://kiintymysvanhemmuus.fi 32 32 Vanhemman voimahetki https://kiintymysvanhemmuus.fi/vanhemman-voimahetki/ Fri, 06 May 2022 10:10:08 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=13168 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Nyt on vanhemman voimahetki. Anna kehollesi lupa rauhoittua. Päästä irti kaikesta, mitä pitäisi tehdä. Olet tässä ja saat levähtää. Hengitä syvään. 

Anna huomiosi siirtyä pään alueelle. Tunnet, kuinka kasvot rentoutuvat. Leuka ja koko päänahka rentoutuu. Rentous leviää rintakehään ja käsivarsiin sekä sormenpäihin. Niska ja selkä rentoutuvat. Kyljet ja vatsan alue päästää irti kireyksistä ja rentoutuu. Jalkoja pitkin leviää painava ja lämmin rentous aina varpaisiin asti. Tunnet, kuinka koko keho on rentoutunut ja hengitys virtaa rauhallisesti. Uloshengitys pitenee jokaisella hengityksellä.

Toista seuraavia lauseita mielessäsi:

Minä riitän. 
Olen arvokas ja hyvä.
Hyväksyn itseni.
Saan olla juuri sellainen kuin olen.
Minä saan pitää rajoistani kiinni. 
Kerron omista tarpeistani muille ja pyydän, mitä tarvitsen.
Katson myötätunnolla itseäni ja virheitäni.

Anna näiden sanojen parantaa ja vahvistaa sinua. Kuvittele se kaikkein onnellisin ja ehdottomin rakkauden katse, jolla katsot lastasi. Katso nyt itseäsi näin hyväksyen. Anna lämmön ja lempeyden virrata sinuun. Rakkaus ja lempeys ovat sinun voimasi.

On aika palata nykyhetken. Hengitä syvään. Liikuttele varpaitasi ja sormiasi. Olet voimaantunut ja täysin hereillä.




Julkaistu 5/2022.

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> Miten purkaa vahongollisia vanhemmuusmyyttejä? https://kiintymysvanhemmuus.fi/miten-purkaa-vahongollisia-vanhemmuusmyytteja/ Thu, 05 May 2022 10:11:53 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=13059 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Tässä tekstissä avaamme lisää myyttejä ja kerromme keinoja toimia toisin. Miten hyväksyä omat virheensä ja tehdä niistä oppimiskokemuksia? Miten selvitä vanhemmuuden negatiivisista tunteista? Miten tuntea onnistumista vanhemmuudessa, kun ulkopuolelta tulee kohtuutonta arvostelua? Miten päästä yli äitimyytin kasaamista odotuksista ja paineista?

“Miten hyväksyä omat virheensä ja tehdä niistä oppimiskokemuksia?”

Kriittinen ja ankara sisäinen äänensävy on tavallinen meille kaikille ja usein omilta vanhemmilta peritty. Juurikin tämä sisäinen äänemme vahvistaa häpeän tunnetta ja estää meitä kohtaamasta virheitämme avoimesti ja lempeästi. Kriittisen sisäisen äänen voi taltuttaa harjoittelemalla itsemyötätuntoa. 

Itsemyötätuntoa on helpointa alkaa harjoittelemaan ohjatun harjoitteen avulla. Esimerkiksi seuraavat harjoitukset edistävät itsemyötätuntoista ajattelua:

Itsemyötätuntoa voi vahvistaa myös esimerkiksi silittämällä itseään vaikka kämmenselästä tai painamalla hellästi omaa rintakehää silloin, kun on hankalassa tilanteessa. Aamurutiineihin voi ottaa sen, että puhuu itselleen kauniisti joka aamu peilin edessä.

Kun tekee virheen, niin voi miettiä, miten suhtautuisi, jos ystävä kertoisi samanlaisesta tilanteesta. Miten puhuisi ystävälleen? Sanoisiko ystävälle yhtä tiukkoja sanoja, kuin itselleen? 

Kun oppii suhtautumaan lempeästi omiin mokiin, niin niitä on helpompi käydä läpi myös lapsen kanssa ja mallintaa lempeää suhtautumista epäonnistumisiin. Lapselle voi selittää, millaisia tunteita virheestä heräsi. Virheen jälkeen voi hävettää tai harmittaa, voi tulla sellainen olo, että haluaisi piilottaa virheensä. Lapsen on hyvä nähdä, että myös aikuinen kokee näitä samoja tunteita, joita lapsi kokee. Ja sitten aikuinen näyttää, miten voi lempeästi ja itsemyötätuntoisesti antaa itselleen anteeksi. Ja miten virheen voi korjata.

Vertaa esimerkkejä:

“Mä olen ihan surkea ja kömpelö. Pudotin maidon ja kaikki maidot on pitkin lattiaa. Hirveä sotkukin tuli! Kukaan muu ei ole näin tyhmä ja huono! Miksi en onnistu yhtään missään?!”
vai
“Voi vitsi, nyt meni kaikki maidot lattialle. Harmittaa tosi kovasti… Mutta näitä sattuu kaikille. Olin niin ajatuksissani tekemässä montaa asiaa samaan aikaan. Eikä tämä ole niin vakavaa, meillä on vielä maitoa jääkaapissa ja sotkut saa aina siivottua!”

“Miten puhua lapsen kanssa isoista tunteista ilman että lapsi ottaa vastuun aikuisen tunteista?”

Lapsi aistii ja huomaa, jos aikuisella on isoja tunteita. Siksi niitä ei kannata peitellä tai esittää, että kaikki on hyvin, jos ei ole. Tunteiden näyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhemman olisi hyvä esimerkiksi käyttäytyä aggressiivisesti kiukustuessaan tai purkaa pahaa oloaan syyttämällä vaikka lapsia tai puolisoa omasta olostaan. 

Tunteista pitää kuitenkin pystyä puhumaan. Aikuinen voi kertoa lapsentasoisesti, mikä tunne hänellä on ja mistä tunne johtuu. On tärkeää myös ilmaista, että tunne on aikuisen ja aikuinen kantaa itse oman tunteensa. Vaikka lapsi olisi edesauttanut tunteen syvenemiseen, tunne on silti muodostunut aikuisen päässä ja ajatuksissa ja aikuinen vastaa itse niistä tunteista, joita hän kokee.

Lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmallakin on tunteita ja että vanhempikin voi oppia ja harjoitella eri tunteiden kannattelua ja niistä irti päästämistä. Kun tunteiden käsittelystä puhuu lapsen kanssa ikätasoisesti ja sanoittaa tilannetta, niin lapsi näkee, että kaikilla ihmisillä on ylitsepursuavia tai hankalia tunteita, eikä lapsi ole tunnekokemustensa kanssa yksin. Lapsen kanssa voi myös harjoitella tunteiden tunnistamista ja sanoittamista niin, että antaa lapsen arvella, miltä aikuisesta tuntuu ja miksi aikuisella mahtaa sellainen tunne olla. 

 

“Miten kokea iloa uuvuttavassa perhearjessa?

Vanhemmalla, joka tuntee arjen uuvuttavana, ei usein ole resursseja tehdä isoja muutoksia, jotta arki ei olisi niin kuormittavaa. Siksi ilon tai onnen löytymisen pitää lähteä pienistä askeleista. Seuraavista askelista voi olla apua:

1. Omien vaatimusten ja tunnelukkojen tunnistaminen
Uupumusta ja pettymystä aiheuttaa usein meidän omat vaatimukset, jotka eivät täyty. Riittämättömyyden tunne vie ilon arjesta. Omien tunnelukkojen tunnistaminen ja niiden purkaminen ei ole mikään pieni askel, mutta arjessa voi yrittää miettiä, että tekeekö asioita siksi, että “niin pitää tehdä” vai siksi, että itse asiaa haluaa tehdä. Näiden toimintojen tunnistaminen ja pysäyttäminen voi tuoda tilaa sellaiselle toiminnalle, joka tuo iloa. Jos vielä tunnistaa, mistä oma vaatimus tai tunnelukko kumpuaa, on jo todella pitkällä.

2. Keskittyminen arjen pieniin hetkiin, joissa löytyy kauneutta tai rakkautta
Lapsi näkee maailmassa kaikkea ihmeellistä ja kaunista. Aikuisenkin on hyvä pysähtyä ihastelemaan ja ihmettelemään lapsen kanssa näitä asioita. 

3. Itsemyötätuntoinen asenne
Lue ylempää lisää itsemyötätunnosta.

4. Oikeanlainen vertaistuki
Samat arvot jakava vertaistuki tuo näkökulmaa omiin arjen haasteisiin ja tuo tunteen siitä, ettei ole asian kanssa yksin. Ryhmään kuuluminen ja hyväksytyksi kokeminen on yksi ihmisen perustarpeista.

5. Toimiminen omien arvojen mukaisesti
Arjen kuormittavuutta lisää, jos ei pysty toimimaan omien arvojensa mukaisesti. Tunnistamalla omat arvot ja sen, miten omat tekemiset jakautuvat arvojen ympärille, voi huomata, että mihin asioihin pitää tehdä pieniä muutoksia.

6. Omien tarpeiden sanoittaminen läheisille
Usein kerromme läheisillemme vain tunteesta tai olotilasta, kun kaipaisimme konkreettista apua. Ja läheisemme tulkitsevat sanamme omista lähtökohdista eikä arvaus aina osu nappiin. Esimerkkinä puoliso kertoo toiselle, että on väsynyt. Toinen tulkitsee, että väsynyt vanhempi ei ole nukkunut riittävästi ja yrittää ratkoa nukkumisongelmaa. Todellisuudessa väsynyt vanhempi on väsynyt metatyöstä ja kaikista vaatimuksista, joita häneen kohdistuu. Väsynyt vanhempi ei saa apua, vaan harmistuu, kun toinen tarjoaa hyödyttömiä ratkaisuja. Jos väsynyt vanhempi olisi jatkanut olen väsynyt lausetta kertomalla myös omista tarpeista (haluaisin, että otat huollettavaksi lapsen koulutehtävät), niin hän saisi helpommin sellaista apua, joka auttaa.

7. Avun pyytäminen
Yksin pärjäämisen kulttuuri asuu meissä vahvana. Vanhemmuutta saa jakaa: jaettu vanhemmuus ilahduttaa isovanhempia, sukulaisia, ystäviä, naapureita… Mikäli tukiverkot ovat olemattomat kannattaa kääntyä yhteiskunnan ja järjestöjen palveluiden piiriin. Jos uupumus tuntuu liian syvältä, eikä arjessa ole mitään iloa, on syytä hakeutua ammattiavun pariin. 

Vanhemman hyvinvointi blogissa pääset tutkimaan arkeasi ja hyvin-vointi valintojasi sekä työstämään vanhemmuuden arvojasi. Teetkö arjessa valintoja, jotka kuvastavat arvojasi? Täyttyvätkö tarpeesi ja minkälaisin pienin keinoin pystyisit nyt tukemaan hyvinvointiasi?

lkv logo

“Miten saada apua ja tukea”

Yhä useampi vanhempi joutuu selviytymään perhe- ja työarjesta ilman tukiverkkojen apua. Ja usein kynnys pyytää apua on todella iso. Vanhempi voi ajatella, että pitää selviytyä yksin, sillä itsehän on lapsensa hankkinut. Ja joskus jopa oma lähipiiri voi viestiä samaa. Avun pyytämiseen ja avun hyväksymiseen auttaa itsemyötätunto (lue teksti ylempää). Jos hyvä ystäväsi pyytäisi apua, miten suhtautuisit siihen? Miksi oletat, että sinuun ei suhtauduttaisi samalla tavalla? Miksi ajattelet, että et ansaitse apua? Kieltäytyisitkö antamasta apua ystävällesi? Ajattelisitko, että ystäväsi on oman soppansa keittänyt ja selviytyköön itsekseen? Vai olisitko myötätuntoinen, näkisit tilanteen kuormittavuuden ja haluaisit auttaa?

Konkreettisen tuen lisäksi myös henkinen tuki vertaiselta on tärkeää. Internetin aikakaudella on helppoa löytää vertaistukea erilaisista someyhteisöistä. On kuitenkin tärkeää löytää sellainen yhteisö, jossa on psykologisesti turvallista ja perimmäiset arvot ovat jaettuja. Vertaistuki kääntyy negatiiviseksi, jos kuormittavaa arkea tilittävä vanhempi saa vastaukseksi vähättelyä tai ihmettelyä, miksi on ajanut itsensä sellaiseen tilanteeseen. Yhteinen arvopohja varmistaa sen, että muut ymmärtävät vanhemman valintoja ja pystyvät antamaan tukea ja ymmärrystä moittimatta vanhemman valintoja.

Lapsen saaminen ja vanhemmuus on suuri murroskohta elämässä. Vanhemmaksi tulo onkin iso identiteettikriisi. Vanhemmuuden työstämiselle ei kuitenkaan aina anneta aikaa ja tilaa vauvan hoidon ja lapsiperheen arjen pyörteissä. Varsinkin jos vanhemmuus ei ole ollut sellaista kuin odotti tai lapsella on jonkinlaisia haasteita, vanhemmuutta joutuu työstämään enemmän. Toisinaan menetettyjä haaveita täytyy päästä suremaan, ennen kuin voi löytää iloa tällaisesta lapsiarjesta. Vertaistuella on suuri merkitys myös identiteettikeskusteluissa.  Esimerkiksi erityislapsille on monia vertaistuen mahdollisuuksia diagnoosin mukaisissa yhdistyksissä. Monikulttuurisilla perheillä on moninkertaisesti kasvatusmyyttejä murrettavana ja perhearjessa neuvoteltavaa, lähtien jo siitä, mitä kieliä käytetään, minkä kulttuurin juhlia vietetään tai miten lapsia kuuluu kasvattaa. Erilaiset vanhemmuustarinat saattavat jäädä piiloon pienessä Suomessa. Äitiys ei myöskään ole sidottu synnytykseen vaan äitiminen kuuluu kaikille bonusäideille, hoitoäideille tai sukupuolivähemmistöihin kuuluville. Äitityötä voi tehdä sukupuolesta ja suhteesta huollettavaan riippumatta. Kuuntele lisää podcastissa “Äitimyytti murtuu” Satu Kivelän haastattelussa Astrid Joutseno, joka tekee väitöskirjaa äitiblogeista ja sosiaalisista normeista.

Vanhemmuuden työstämistä voi ja kannattaa tehdä myös ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi neuvolan kautta on mahdollista päästä juttelemaan psykologille. Perheneuvolassa voidaan käsitellä yhdessä vanhemmuuden tunteita tai parisuhteen haasteita. Kunnan kotipalvelusta saa tukea arjen askareisiin ja apua lastenhoitoon vaikeissa tilanteissa. Uskonnollisilla yhteisöillä on perhetyötä ja tukea parisuhteelle. Vaikeissa tilanteissa tai perheen kriiseissä voi kääntyä sosiaalipalvelujen puoleen. Lastensuojelun palvelut ovat suurimmalta osalta ennaltaehkäisevää työtä. Usein avun hakemisen esteenä on uskomus, että tulisi pärjätä itse. Joskus kuitenkin suurinta viisautta on hakea perheen ulkopuolista apua.

“Miten päästä yli ajatuksesta, että huonosti käyttäytyvä lapsi on huonon kasvatuksen tulos”

Vanhempi saattaa kokea häpeäntunnetta, kun lapsi tekee jotain kiellettyä tai ei käyttäydykään odotusten mukaisesti. Vanhempi saattaa myös kuulla tällaista kommenttia ulkopuolelta, joku saattaa jopa vaatia vanhempaa häpeämään lapsen käytöstä. Lapsen käytöksen häpeäminen on  Tämän päivän aiemmassa tekstissä listasimme asioita, joihin vanhempi voi vaikuttaa ja vanhemman on hyvä tutkia odotusten realistisuutta ennen kuin syyllistää itseään:

 Asioita, joihin vanhempi voi suoraan vaikuttaa:

  • Oma asenne lasta kohtaan
  • Omat tunnetaidot
  • Itsemyötätunto ja myötätunto
  • Omat vuorovaikutustaidot

Asioita, joihin vanhempi voi myötävaikuttaa, mutta joiden oppiminen riippuu lapsen kyvyistä:

  • Lapsen tunnetaidot
  • Lapsen resilienssi
  • Lapsen vuorovaikutustaidot
  • Lapsen sosiaaliset taidot

Asioita, joihin vanhempi ei voi vaikuttaa:

  • Lapsen temperamentti
  • Lapsen luonnollinen kehitys ja kasvu
  • Lapsen neuropsykologiset ominaisuudet

Jos vanhemmalle herää ajatus, että lapsi käyttäytyy huonosti tai itse on epäonnistunut kasvatuksessa, niin avuksi voi ottaa esimerkiksi mentalisoinnin. Mentalisointi on toisen mielen ja ajatusten tulkintaa. Kun lähestyy lasta empaattisesti ja päällimmäisenä halu ymmärtää, eikä esimerkiksi tulkita tai tuomita, niin lapsen käytöksestä avautuu aivan erilaisia näkökulmia. Kun syyt ja olosuhteet ja lapsen näkökulma selviää vanhemmalle, on vanhemman helpompi laittaa lapsen käytös oikeisiin mittasuhteisiin. Tiesikö lapsi, että hän aiheuttaa käytöksellään vanhemmalle ikävän olotilan? Kykenikö lapsi toimimaan toisin? Oliko lapsen aikomus erilainen kuin lopputulos? Mitkä syyt taustalla vaikuttivat lapsen valintaan? Kun vanhempi löytää vastauksen näihin kysymyksiin, lapsen käytös näyttäytyykin reagointina olosuhteisiin lapsen resurssien ja taitojen mukaisesti, eikä lapsi tunnukaan enää “vain” huonokäytöksiseltä.

Keskeistä vanhemmuudessa on inhimillisyys, keskeneräisyys, kasvun asenne ja elinikäinen oppiminen. Vanhemmat voivat aina opetella lisää tunnetaitoja ja vuorovaikutustaitoja yhdessä lasten kanssa. Meidän ei tarvitse olla valmiita, vaan opimme, koemme ja kasvamme yhdessä lastemme kanssa tarjoten turvallisen ihmissuhteen ja käyttäytymismallin. Päästä irti täydellisyydestä ja anna empatiaa keskeneräisyydellesi, sillä silloin sinussa on tilaa oppia ja kasvaa. 

 




– Annika Rintamäki, Pia Kosonen –



Julkaistu 5/2022.

 

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> Erehtymätön ja täydellinen vanhempi” – Myyttejä vanhemmuudesta: https://kiintymysvanhemmuus.fi/erehtymaton-ja-taydellinen-vanhempi/ Thu, 05 May 2022 09:22:52 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=13018 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Tänään pureudumme vanhemmuuteen liittyviin myytteihin. Vanhemmuusmyytit aiheuttavat vanhemmissa riittämättömyyden tunnetta sekä syyllisyyttä.Tässä tekstissä haluamme valoittaa sitä, mikä valituissa myyteissä on pielessä ja tuoda tilaa vanhemmille toteuttaa omannäköistä ja omien arvojen mukaista vanhemmuutta.

“Vanhemman tulee olla täydellinen esimerkki. Vanhempi ei voi näyttää lapselle omia virheitään”

Vanhempi voi ajatella, että ollakseen hyvä vanhempi, pitää myös näyttää lapselleen täydellistä esimerkkiä. Mahdolliset virheet pitäisi piilottaa lapselta, jotta lapsi näkee aikuisen kaikkivoipana. Joillekin myös omien virheiden myöntäminen voi olla ylivoimaista.  

Jokainen tekee virheitä tai on joskus väärässä. Jos virheet piilotetaan, niistä ei voi oppia tai niitä pyytää anteeksi. Kummassakin tapauksessa lähipiirille aiheutuu surua tai pettymystä. Virheen tekeminen ja väärässä oleminen aiheuttaa meille häpeän tunnetta. Ilman itsemyötätuntoa, tämä häpeä on liian iso tunne, jotta voisi myöntää edes itselleen, että on tehnyt virheen.

Lapsen on hyvä nähdä, miten aikuinen selvittää omat virheensä ja pääsee häpeän tunteestaan yli. Vaikka häpeä on iso tunne, jota mielellään väistelisi, itsemyötätunnon ja yhteisön, perheen tai ystävien hyväksynnällä siitä pääsee yli. Lapsen on hyvä nähdä, että jokainen epäonnistuu ja että se on aivan luonnollista. Myös suuret tunteet, jotka epäonnistumisista seuraavat, ovat aivan luonnollisia, myös aikuisille.

Kun aikuinen myöntää virheensä ja epätäydellisyytensä ja kohtelee itseään itsemyötätuntoisesti ja lempeästi, hän näyttää lapselleen, että ihminen on rakastettava myös epätäydellisenä. Kun aikuinen pyytää anteeksi ja yrittää hyvittää virheensä, hän mallintaa lapselle vastuunottoa ja sovittelua.

Vanhemmuus on hyvin herkkä ja henkilökohtainen aihe, eikä kukaan halua tahallaan tehdä virheitä vanhemmuudessa. Mutta aivan varmasti jokainen meistä virheitä tekee ja aikuistuttuaan lapsillamme on varmasti toiveita ja ajatuksia siitä, mikä olisi voinut mennä paremmin. Vanhemmuus on kuitenkin myös mahdollisuus oppia ja kasvaa ja kohdata myös lapsuusiän minä uudelleen. 

häpeä

“Vanhempi ei saa näyttää lapselle negatiivisia tunteitaan.”

Tämä myytti lähtee varmasti siitä ajatuksesta, että kun aikuinen näyttää negatiivisia tunteitaan lapselleen, niin lapsi joutuu kantamaan aikuisen tunteita. Surullinen, pettynyt, masentunut tai vihainen vanhempi on toki pelottava ja ahdistavakin lapselle, mutta peittelemällä tunteitaan vanhempi saa aikaan vain enemmän huolta ja epäilystä lapselle. Ihanteellisessa maailmassa kaikki vanhemmat olisivat aina onnellisia, mutta oikeasti vanhemmillakin on kaikenlaisia tunteita ja ongelmia, jotka ei välttämättä liity edes perhe-elämään. Vanhempi saattaa yrittää peitellä lapseltaan näitä tunteita, mutta lapset näkevät ja aistivat, ettei kaikki ole kunnossa. Jos aikuinen piilottelee tunteitaan eikä käsittele asioita lapsen kanssa, lapsi saattaa alkaa kuvittelemaan, että tunteet johtuvat hänestä. Silloin lapsi alkaakin kannatella vanhemman tunteita ja voi esimerkiksi muuttaa omaa käytöstään, jotta vanhemmalla olisi ehkä helpompaa. 

Lapsen on siis hyvä nähdä, että aikuisellakin on isoja negatiivisia tunteita, mutta aikuinen kestää ne ja kannattelee itse tunteensa. Aikuinen voi kertoa lapselle, miksi hän on surullinen tai vihainen ja näin tuoda läpinäkyvyyttä siihen, miksi aikuinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Aikuisen on myös hyvä näyttää lapselle, miten kannatella isoa tunnetta, miltä se tuntuu kehossa ja miten päästää tunteesta irti. 

“Vanhempi ei saa kokea negatiivisia tunteita vanhemmuudesta. Ole kiitollinen lapsista, he ovat vain hetken pieniä”
“ Miksi kukaan edes haluaa lapsia, kun lapsiperhearki on niin negatiivista.”

Vanhemmuus saattaa olla ajoittain raskasta, yksinäistä tai uuvuttavaa. Vanhemmuuteen liittyy paljon odotuksia. Odotuksia liittyy myös työelämään, omaan henkiseen kasvuun sekä yhteiskunnalliseen statukseen. Harva vanhempi saa olla vain vanhempi vaan samaan aikaan pitää suoriutua täysillä myös muista elämän osa-alueista. Näiden odotusten lisäksi vanhemmat ovat yksinäisempiä kuin ikinä ennen. Useimmilla ei ole lähellä perhettä tai yhteisöä, joka kannattelisi ja tukisi vanhemmuudessa. Eli kaikkiin näihin odotuksiin pitää vastata yksin ja olla vahvana yksin. Näistä lähtökohdista vanhemmuus voi todella tuntua negatiiviselta.

Kun vanhempi kertoo, että hänellä on negatiivisia tunteita vanhemmuudesta, hän ei välttämättä saa sellaista tukea, mitä tarvitsisi. Neuvonantajat varmasti tarkoittavat hyvää, mutta saattavatkin vain aiheuttaa vanhemmalle syyllisyyttä. Pitäisi olla kiitollinen lapsista, eikä saa valittaa “turhasta”, vaikka nämä kaksi eivät ole toistensa vastakohtia. Vanhempi voi tuntea kiitollisuutta lapsistaan, vaikka olisikin kuormittunut arjessaan. Lähipiirin tai ammattilaisen pitäisi nähdä, mitä uupunut vanhempi on vailla. Tarvitseeko hän ymmärrystä ja myötätuntoa, kuuntelevaa korvaa, joka ei tuomitse ja syyllistä. Vai onko vanhempi vailla konkreettista apua ja tukea? Vai ehkä molempia?

Vanhempien uupumuksesta puhutaan nykyään onneksi jo enemmän (esim. 40 maan vertailututkimuksen yllättävä tulos: äidit ovat uupuneempia maissa, joissa on vahva sukupuolten välinen tasa-arvo). Kukaan ei uuvu vain yhdestä asiasta vaan takana on aina monta tekijää. Yhteiskunnallisesti vanhemmuus mielikuvat ja myytit ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Yhä edelleen nähdään äiti päähuoltajana ja isä osallistuu. Äitimyytin mukaan pitäisi olla pullantuoksuinen leikkijä ja hoitaa lapset pitkään kotona, mutta yhteiskunnallisesti perhevapaauudistus tukee vanhempia jakamaan vanhempainvapaat tasaisemmin. Olisi tärkeä päivittää vanhemmuusmyyttejä sekä keksiä keinoja, miten saada tasa-asrvo ja jaettu vanhemmuus todella toimimaan kodeissa. Monen äidin masennuksen takana on myytti, että äidin tulee jaksaa. Ei kukaan jaksa yksin hoitaa vaativaa täysipäiväistä työtä, hoitaa kaikkia metatöitä ja kotitöitä sekä valvoa lasten kanssa öitä. Nykypäivän äitimyytissä näkyy yhä menneiden sukupolvien taakka siitä, että pitää vain pärjätä eikä saa sanoa, että on rankkaa sillä vanhemmuus on lahja. Nykypäivän yhteiskunnassa saa kuitenkin jo työstää tunteitaan eikä niitä tarvitse enää piilottaa. Myös isät kipuilevat uudenlaisissa tasa-arvoisemmissa rooleissaan. Miten olla mies, mutta äidin kaltainen?

“Huonosti käyttäytyvä lapsi on huonon kasvatuksen tulos”

Lastenkasvatus ja vanhemmuus ovat Suomessa kokeneet valtavan muutoksen verrattain lyhyessä ajassa. Sodan läpikäynyt sukupolvi vaati lapsiaan kieltämään tunteensa ja lapset oppivat olemaan kunnolla, hiljaa ja kiltisti. Suurten ikäluokkien tultua vanhemmiksi koettiin pitkään häpeää siitä, jos lapsia ei saatu ”pidettyä kurissa”. 

Kun lapsi saa julkisen kiukkukohtauksen, kiroilee tai tekee jotain kiellettyä, ulkopuoliset ovat äkkiä tuomitsemassa vanhemman: “Lapsilla ei ole enää mitään rajoja”, “Pitäisi olla kunnon kuria ja rangaistuksia” tai “Tällaisia lapsia tulee vapaan kasvatuksen tuloksena”. On totta, että vanhemman tekemillä asioilla on merkitystä lapsen kasvuun, mutta ihan kaikkeen ei voi kasvatuksellakaan vaikuttaa. Esimerkiksi kaupassa itkevä taapero on aivan normaali asia, sillä sen ikäisellä ei ole vielä taitoja ja kykyjä hillitä isoja tunteitaan ja lapsi tarvitsee aikuisen apua selvitäkseen.

Asioita, joihin vanhempi voi suoraan vaikuttaa:

  • Oma asenne lasta kohtaan
  • Omat tunnetaidot
  • Itsemyötätunto ja myötätunto
  • Omat vuorovaikutustaidot

Asioita, joihin vanhempi voi myötävaikuttaa, mutta joiden oppiminen riippuu lapsen kyvyistä

  • Lapsen tunnetaidot
  • Lapsen resilienssi
  • Lapsen vuorovaikutustaidot
  • Lapsen sosiaaliset taidot

Asioita, joihin vanhempi ei voi vaikuttaa

  • Lapsen temperamentti
  • Lapsen luonnollinen kehitys ja kasvu
  • Lapsen neuropsykologiset ominaisuudet

“Kunnon äiti tekee kaikkensa lapsen puolesta”

Äitimyytti elää edelleen vahvana. Odotukset etenkin äitejä kohtaan ovat isot ja isän rooli nähdään pienempänä. Monessa perheessä vanhemmat toimivat jo tasavertaisesti, isät hoitavat lasten asioita samalla tavalla kuin äidit. Isät käyvät lapsen kanssa neuvolassa ja hoitavat lapsen vaatetuksen, ruoat ja kasvatuksen siinä missä äitikin. Isät jäävät pidemmille vanhempainvapaille tai lapsen sairastuessa töistä kotiin. Perheen ulkopuolella nämä asenteet ovat kuitenkin lujassa. Neuvolassa ihmetellään, missä äiti on, jos isä tuo lapsen. Lapsen sairastuessa työnantaja saattaa vaatia isältä töihin tuloa, vaikka molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus huolehtia sairaasta lapsesta. Isä, joka osallistuu kodin- tai lastenhoitoon, nähdään sankarina, mutta äidille näiden töiden tekeminen on oletusarvo, josta kiitosta on turha odottaa. Työnhaussa pienet lapset nähdään taakkana, kun työnhakijana on nainen, mutta miehen kohdalla asialla ei ole merkitystä.

Pahimmillaan nämä asenteet kulminoituvat ajatukseen, että hyvä äiti tekee kaikkensa lasten puolesta. Kääntöpuolena tässä ajatuksessa on se, että äiti, joka ei aina olekaan lapsen saatavilla, nähdään huonona tai itsekkäänä äitinä. Samalla isä jää helposti syrjään, eikä pysty ottamaan vanhemmuudesta niin isoa roolia, mikä isälle kuuluisi.



– Annika Rintamäki ja Lotta Parkkonen – 




Julkaistu 5/2022. 

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> Vanhemman hyvinvointi  https://kiintymysvanhemmuus.fi/vanhemman-hyvinvointi/ Thu, 05 May 2022 08:45:33 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=12986 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Vanhemman hyvinvointi on tärkeää, sillä hyvinvoivana vanhempi jaksaa hoitaa lastaan. Stressaantuneena tunnesäätely heikkenee aikuisellakin, jolloin lapsen tavallinen leikki tuntuu liian riehakkaalta ja lapsen kiukkuun tulee vastattua huutamalla. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan hyvinvointia harjoitusten avulla.

1.
Piirrä kello ja kirjoita kaikki ylös, mihin käytät aikaa tavallisena päivänä. Voit kirjoittaa halutessasi myös aikamäärät. Esimerkiksi kuinka paljon käytät aikaa uneen, kotitöihin tai leikkimiseen.

Aikataulu Esimerkki

2.
Tutustu nyt vanhemman hyvinvoinnin palapeli-kuvaan. 

Kuva2
Kuva: Vanhemman hyvinvoinnin palapeli

Hyvinvointi rakentuu monesta tekijästä. Arjen rytmeillä, valinnoilla ja tavoilla on suuri merkitys. Ne valinnat ratkaisevat, joita teemme usein. Vanhemman ei ole aina helppo pitää itsestään huolta, sillä hänellä on huolehdittavanaan lapsi, joka ei itse kykene pitämään itsestään itsenäisesti huolta. Vaikka vanhemmilla olisi kuinka nukkumisen tarve, on vauvalle annettava maitoa keskellä yötä. Vauva-vaihe onkin intensiivinen ja tällöin vanhemman tarpeet tuntuvat olevan jatkuvasti täyttymättä. Pikkuhiljaa lapsen kasvaessa vanhemman tarpeita tulee myös voida täyttää. Arjen pyörityksessä: “töihin – päiväkotiin – kouluun – harrastuksiin – syömään – nukkumaan”, vanhemman tarpeet tukahtuvat ajan puutteeseen. Vanhempi saa ja hänen myös pitää arvostaa itseään ja hyvinvointiaan, sillä hyvinvointi ns. valuu alaspäin eli hyvinvoiva vanhempi jaksaa huolehtia paremmin lapsensa hyvinvoinnista. Vaikka tuntuukin, että vanhemman tarpeet jäävät täyttymättä, kannattaa asiaan pysähtyä. Joskus aivan pienillä teoilla saa arkeen uutta voimaa.

3. 
Katso ajankäyttö kelloasi ja arvioi, mihin hyvinvoinnin osa alueisiin käytät aikaa ja mikä jää vajaaksi.

4.
Pohdi, voiko arjen pieniä valintoja muuttaa niin, että vajaaksi jäävä hyvinvoinnin osa-alue tulisi edes hieman huomioiduksi.

Esimerkiksi jos huomaa, että ei saa ollenkaan omaa aikaa eikä liikuntaa, voisiko pyytää isovanhempia, ystäviä tai lastenhoitajaa hoitamaan lapsia kerran viikossa. Voisiko lasten ja aikuisten liikunnan tarve hoitaa samalla esimerkiksi lähtemällä metsäretkelle? Tai voisiko lapsen harrastuksen aikana lukea kirjaa, kirjoittaa, piirtää tai lenkkeillä somettamisen sijaan? Voisiko imettävälle vanhemmalle mahdollistaa lepohetkiä pitkin päivää, jos yöuni jää kovin vajaaksi?

Perheen hyvinvointia rakennetaan huomioimalla ja kuulemalla kaikkien tarpeet sekä neuvottelemalla siitä, miten kaikkien tarpeet saadaan mahdollisimman hyvin täytettyä. Perheessä voidaan esimerkiksi pitää perheneuvottelu siitä, mitä viikonloppuna tehdään. Yksi lapsi saattaa haluta elämyksiä, toinen lepoa ja vanhemman jakamatonta läsnäoloa leikkien, kun taas vanhempi kaipaa omaa aikaa harrastuksensa parissa. Tie hyvinvointiin ei ole suorittamista vaan itsestä ja perheen tarpeista huolehtimista. Tasapainon löytäminen vaatii jatkuvaa neuvottelua. Hyvinvoinnin ihannoimisessa ei tarvitse mennä liikuntainnostuksen äärimmäisyyksiin vaan tärkeää on pysytellä tasapainon, kohtuullisuuden ja armollisuuden lähettyvillä. 

5.
Kirjoita listalle n. 10 arvoa, joita haluat toteuttaa vanhemmuudessa.

6.
Arvioi, miten hyvin arvot näkyvät arjessasi. 

7.
Kirjoita esimerkkejä, miten toteutat arvoa arjessasi. Esim. Rehellisyys – puhun aina totta lapselleni enkä käytä valkoisia valheita tai huijauksia perustellessa, miksi jotain ei saa tehdä. Mikäli arvo ei juuri näy arjessasi, vaikka koet, että se on tärkeä, kirjoita esimerkkejä siitä, miten voisit paremmin toteuttaa arvoa. Mitä pienempiä tekoja, sitä parempi. 

8.
Haasta puolisosi ja isommat lapsesi käymään kanssasi arvo-keskustelua. Usein toistuvat riidan aiheet kumpuavat arvoristiriidosta. Esimerkiksi toiselle saattaa olla tärkeämpää leikkisyyden tarpeen täyttäminen kun taas toinen arvostaisi järjestystä ja siisteyttä.

9.
Neuvotelkaa ja kirjoittakaa lista (n. 5kpl) perheen yhteisistä arvoista.

10.
Laittakaa lista esille, muistuttamaan siitä, miten haluatte elää.

Huomioi, että vanhemmuus on pikemminkin ultramaraton kuin pikamatka. Näin ollen hyvinvoinnin treenauksen ei kannata olla lyhyitä pyrähdyksiä vaan arjen pieniä tekoja. Mikäli tuntuu, että hyvinvoinnissa olisi paljon korjattavaa ja muutettavaa, kannattaa aloittaa aivan pienistä asioista mieluummin kuin päättää tehdä suuria muutoksia. Vanhemman voimavarat ja aika ovat rajallisia, jolloin suuret muutokset kaatuvat helposti alkuinnostuksen jälkeen mahdottomuuttaan. Muutos lähtee liikkeelle aivan pienistä askelista. Tee vain sellaisia muutoksia, joita voit jatkaa koko loppuelämäsi. Itsemyötätunto olkoon supervoimasi hyvinvoinnin poluillasi. 

Esimerkki arvoja on koottu alle, mutta niitä löytyy myös paljon lisää.

Vanhemman Hyvinvointi Blogi Arvot 768x1086




Julkaistu 5/2022.

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> Miten selvitä vanhemmuudesta lempeästi isomman lapsen kanssa? https://kiintymysvanhemmuus.fi/miten-selvita-vanhemmuudesta-lempeasti/ Thu, 05 May 2022 07:48:32 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=12932 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Seuraavaksi esittelemme lempeitä keinoja, joilla ratkaista tänään aiemmin esiteltyihin myytteihin liittyviä pulmia tai pohdintoja. 

“Lapsi oppii kunnioittamista, jos häntä kohdellaan kunnioittavasti”

Vältä lapsen kanssa keskustellessa kaikkea vähättelevää puhetta. Mitä isompi lapsi, sitä paremmin hän myös ”lukee rivien välistä” ja ymmärtää esimerkiksi kehonkieltä tai puheen ja kehonkielen ristiriitaa. Vanhemman vähättelevä vuorovaikutustyyli hajottaa yhteyttä lapsen kanssa. Kuuntele ja kunnioita myös lapsen mielipiteitä ja näkemyksiä. 

Ammenna esimerkin voimasta. Suhtaudu lapsen yksityisyyden-tarpeeseen sensitiivisesti. Puhu kauniisti ja kunnioittaen erilaisista kehoista, älä arvostele omaasikaan. Jos tämä on vierasta, panosta opetteluun! Keskustele lapsen kanssa säännöllisesti omien ja muiden ihmisten rajojen tärkeydestä, käytä konkreettisia esimerkkejä. Myönnä myös oma erehtyväisyytesi tai jos joku asia on sinulle vaikea puhua. Se lisää inhimillisyyttäsi myös lapsen silmissä ja vahvistaa pidemmällä tähtäimellä yhteyttänne. 

“Lapsi tarvitsee luotettavan aikuisen, joka kuuntelee ja ymmärtää tuomitsematta”

Nuoruusikäinen etenkään ikävaiheen alussa ei välttämättä avaudu tai puhu yhtään mitään jos aikuinen kyselemällä kyselee. Yhteyden vahvistamiseksi kannattaakin vaalia niitä samankaltaisia asioita jotka toimivat aikanaan silloin, kun lapsi oli pienempi. Tällaisia voivat olla perheen mieltymysten mukaan esimerkiksi yhteinen ruuanlaittotuokio, automatka treeneihin kahdestaan, leffahetki tai mikä tahansa jossa on helppo olla läsnä. Nuoren kanssa voi erityisesti toimia tekeminen, jossa ollaan läsnä vähän vaivihkaa, tekemisen ohessa. 

Vanhemman on tärkeää olla aidon kiinnostunut lapsen arjesta, kaverisuhteista ja niiden mutkista, koulunkäynnistä ja vapaa-ajan kiinnostuksen kohteista. Vaikka esimerkiksi tietokonepelaaminen ei vanhempaa kiinnostaisi mutta on lapselle intohimo, olisi vanhemman tärkeää aidon kiinnostuneesti esimerkiksi pyytää lasta kertomaan lempipelistään. 

Vanhemman olisi ehdottoman tärkeää omaksua vuorovaikuttamisen tapa, jossa aikuinen ymmärtää, kuuntelee ja on rauhallisesti läsnä. Näin hän viestii hyväksyntää, joka on lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutussuhteen keskiössä. 

Säännöllinen itsemyötätuntoharjoittelu tuo myös vanhemman elämään paljon positiivisia vaikutuksia. Ne heijastuvat kaikkiin ihmissuhteisiin ja omaan mielenterveyteen. Vanhemman on ehdottoman tärkeää vaalia omaa jaksamistaan ja mielenterveyttään myös koulu- ja nuoruusikäisten kanssa elettäessä. 

“Nuoren käytökselle on aina joku syy, joka on monimutkaisempaa kuin pelkkä kapinointi”

Nuoren, kuten pienemmänkin lapsen käytökselle on aina jokin syy, joka on monimutkaisempaa kuin pelkkä kapinointi. Joskus esimerkiksi koulukiusaaminen, mielenterveyden haasteet, päihteiden käyttö tai seksuaalinen hyväksikäyttö näkyy nuoresta päällepäin poikkeuksellisen vihaisena, surullisena, aggressiivisena tai muuten poikkeavana käytöksenä, jolla nuori viestii hätäänsä. 

Toisinaan tuntuu siltä, että kommunikaatio on kokonaan katki koulu- tai nuoruusikäisen kanssa. Tällöin tutustuminen rakentavaan vuorovaikutukseen ehdottomasti kannattaa. Englanniksi löytyy tietoa myös NVC Non Violent Communication termillä. Tästä löydät kaikki Kiintymysvanhemmuus ry:n julkaisut rakentavasta vuorovaikutuksesta.  

“Avoin seksuaalikasvatus antaa nuorelle asianmukaista tietoa, jonka perusteella lapsi voi tehdä hyviä itselle sopivia valintoja”

Kun seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista jutellaan ikätasoisesti pienestä pitäen, on keskustelua helpompi ylläpitää isompanakin! Avoimeen seksuaalikasvatukseen kuuluu olennaisena osana runsas keskustelu omista ja muiden rajoista ja niistä kiinnipitämisestä, omista valmiuksista, omista haluista ja kieltäytymisestä. Kun nämä aspektit ovat olleet säännöllisessä keskustelussa ja lapsen lapsuus on muuten ollut turvallinen ja tasapainoinen (tai mahdolliset turvattomuudet tai epätasapainot on huolella käsitelty!) , hänestä ei kasva holtiton vaan vastuullinen. 

Useille vanhemmille pelkkä seksuaalikasvatukseen suhtautuminenkin edellyttää alkuun pureutumista myös omaan seksuaalisuuteen ja jopa oikeilla nimillä puhumisen taidon opettelemiseen. Omaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita kannattaisi alkaa työstämään oikeastaan vähitellen jo viimeistään, kun vasta odottaa perheenlisäystä saapuvaksi. Silti koskaan ei ole onneksi liian myöhäistä ja yksi tuore ja loistavasisältöinen kirjavinkki on esimerkiksi Marja Kihlströmin vuonna 2020 julkaisema teos “Oikeilla nimillä: Seksuaalikasvatusta kaikille”. 

Yhdenvertaisuuteen, vähemmistöihin ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvät teemat voivat olla vielä monille 80-90-luvunkin lapsille verrattain etäisiä. Vanhempi saa olla nuoren edessä myös tietämätön ja hukassa. Sen ääneen myöntäminen voi avata upeita keskustelusiltoja ja vanhempi voi oppia nuorelta valtavasti itselleen uutta tietoa. 

“Anna nuoren toteuttaa itseään, ilmaista omia mielipiteitään ja mieltyä asioihin jotka kokee itselleen sopiviksi”

Lapsen tulee saada tehdä omat valintansa ja mieltyä hänelle sopiviin ja tärkeisiin asioihin. Aikuisen tehtävä on taata lapsen turvallisuus ja auttaa oppimaan yhteiskunnan normeihin ja muihin yleisesti hyväksyttyihin tapoihin. 

Jos nuori haluaa ilmaista itseään esimerkiksi ulkonäöllisesti kovin vastoin vanhemman mieltymyksiä ja tämä herättää vanhemmassa negatiiviseksi koettuja tunteita, auttaa tässäkin asiassa yhteyden vahvistaminen ja aito kiinnostus nuoren kertomaa kohtaan. Näiden avulla hyväksyntää on helpompi muodostaa ja olemassa oleva ehdoton rakkaus saada kaivettua esille. 

Nuoren valintojen herättäessä vanhemmassa vastarintaa, pelkoa tai ahdistusta, on vanhemman aiheellista syventyä pohtimaan tarpeita ja ajatuksia omien tunteidensa takana. Omat käsittelemättömät kokemukset on tärkeä työstää. Näin autamme katkaisemaan sukupolvien ketjuja.

 

“Kaikkien mielenterveys vaatii erityishuomiota”

Mielenterveyden edistämisestä kannattaa ehdottomasti lukemalla ottaa selvää, jos aihepiiri tuntuu vieraalta. Vanhemman on tärkeää fokusoida ajatustaan myös omaan mielenterveyteensä ja vointiinsa. Itselle on yhtä tärkeä hakea tarvittaessa apua kuin nuorelle. Tabujen murtaminen murtaa myös muuria, joka yhä mielenterveysasioiden ympärillä seisoo vahvana. Kotona on tärkeää puhua mahdollisista mielenterveyden haasteista ikätasoisesti, salailematta ja avoimesti. Jos puhuminen on vaikeaa, tulee etsiä muut itselle sopivat keinot tuoda teemaa esille. Jos nuori ei omista mahdollisista haasteistaan halua puhua vanhemmalleen (tämä on erittäin normaalia), on suurinta rakkautta ja kunnioitusta, jos vanhempi rauhassa ja loukkaantumatta auttaa löytämään tahon, joka nuorta auttaa. Yleensä tällainen keskeinen taho on esimerkiksi koulun oppilashuoltohenkilöstö tai perheneuvola. 

Suorittamiskeskeisessä yhteiskunnassa voi tuntua hankalalta mallintaa rentoutta ja rauhallisuutta. Näille olisi kuitenkin löydettävä sijansa. Rentouden keskellä on helpompi kohdistaa lempeitä ja myötätuntoisia ajatuksia itselleen ja perheelleen. Rentoutuminen ja pysähtyminen auttaa myös priorisoimaan ja ehkä sitä kautta karsimaan turhia kuormitustekijöitä perheensä arjesta. Yksi helppo tapa opetella rauhoittumista on säännöllinen mindfulness- harjoittelu. 

Meitä suomalaisia on vuosikymmenten aikana kasvatettu pärjäämään yksin. Tilastot kuitenkin osoittavat karulla kielellään että se ei ole tapa, jolla terveyttämme tuetaan. Loppukaneettina haastankin jokaisen lukijan miettimään ja toteuttamaan yhden keinon, jolla edistää yhteisöllisyyttä elämässään. Pienenä vinkkinä annettakoon, että yksi helppo ja todella toimiva keino on vertaistuki, jota Kiintymysvanhemmuus ry tarjoaa livenä ja verkossa.




– Lotta Parkkonen – 



Julkaistu 5/2022. 

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> “Tiukat rajat tai holtittomuus” Myyttejä kouluikäisistä ja nuorista https://kiintymysvanhemmuus.fi/tiukat-rajat-tai-holtittomuus/ Thu, 05 May 2022 06:36:22 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=12913 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Tänään teemaviikkomme on edennyt kouluikäisiin ja nuoriin, painottuen murrosikään sen merkityksellisyyden ja ainutlaatuisuuden takia. Murramme sellaisia myyttejä, joihin monissa perheissä törmätään ja jotka asettavat haasteita arkeen. 

Nuoruusiän kasvu ja kehitys on pitkä ja monimutkainen prosessi, joka asettaa myös vanhemmuuden hyvin uudenlaisen vaiheen ja haasteenkin eteen.  Nuoruusikäisen aivotoiminnot järjestäytyvät osin uudelleen ja aivojen kehitys jatkuu aina noin 25-vuotiaaksi saakka. Nuoruusikä on uudelleenjärjestäytymisen aikaa myös siinä mielessä, että silloin on mahdollista korjata mahdollisia lapsuuden traumaattisia kokemuksia ja kehityksellisiä ongelmia. Nuoruusiän lisäksi vain varhaislapsuus on yhtä mullistava vaihe ihmisen elämänkaaressa.

Murrosiän alussa eli varhaisnuoruudessa (noin ikävuodet 11-14) nuori alkaa etsiä itseään, omana erillisenä yksilönään, joka ei ole riippuvainen vanhemmistaan. Tällöin lapsen suurena kehitystehtävänä on vähitellen irtautua vanhemmistaan.  Kehon fyysiset muutokset ajoittuvat myös enimmäkseen varhaisnuoruuteen. Keskinuoruus (noin ikävuodet 15-18) on persoonallisuuden ja tunne-elämän voimakkaan kehityksen aikaa. Myöhäisnuoruudessa (noin ikävuodet 19-25) aivot jatkavat kehittymistään ja esimerkiksi tunnesäätely kypsyy edelleen. 

“Lapsen pitää kunnioittaa aikuisia”

Kunnioitus on molemminpuolinen prosessi. Ei voi olettaa, että lapsi yksin kunnioittaa aikuista, jos lasta kohtaan ei olla kunnioittavia. Yksi hyvinvoinnin tärkeä osa-alue onkin lasta kunnioittavat aikuiset. Kunnioittaminen on moniulotteista ja kasvatuksessa sen voidaan ajatella tarkoittavan paitsi henkistä, myös fyysistä ja kasvua tukevaa kunnioitusta. Lapsen ajatuksia ja mielipiteitä on tärkeä kuulla ja kunnioittaa. Lasta kunnioittaa myös, kun opettaa lapselle oman esimerkin avulla omista rajoista kiinni pitämistä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä muita elämässä tarvittavia taitoja. Jos lasta jollain elämän osa-alueella kohdellaan kaltoin tai väheksyvästi, ei hänkään koe aitoa kunnioitusta vastapuolta kohtaan. 

Alakouluikäinen lapsi tarvitsee ennen kaikkea perheensä ja muiden läheistensä tukea, lämmintä vuorovaikutusta ja ymmärrystä. Varhaisnuoruusikäisen tarpeina vuorottelevat vapaus ja lähimmäisten emotionaalinen tuki ja kannattelu. Nuorelle on usein tärkeää saada olla ja ajatella jotain muuta kuin mitä hänen vanhempansa ovat. Tämä ei viesti kunnioituksen puutteesta, vaan oman itsensä etsimisestä sekä vähitellen tapahtuvasta itsenäistymisestä, jotka ovat tärkeitä normaalin kehityksen virstanpylväitä. 

“Rajat ja tiukka linja on välttämättömiä tässä ikävaiheessa”

Vanhemmalla on varmasti hyvät tarkoitusperät, kun hän asettaa tiukat rajat lapselle. Vanhempi saattaa pelätä, että lapsi tekee vääriä valintoja. Osa vanhemmista saattaa ajatella, että mahdollisimman tiukoilla rajoilla hän suojelee lastaan holtittomalta elämältä. Yksipuolisella sanelulla ei välttämättä saavuta kuitenkaan tavoitetta. Lasta kunnioittavalla vuorovaikutuksella pääsee usein pidemmälle. Toimivan vuorovaikutuksen merkitys perheen sisällä on suuri myös lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Lisäksi se suojaa ja edistää mielenterveyttä. 

Jos rajat ovat keinotekoisia ja/tai tarpeettomankin tiukkoja ja perusteettomia, niillä ei siis saavuteta sitä hyötyä mitä niillä haetaan. Etenkin nuoruusiässä voi käydä niin, että vanhempi kokee kadottaneensa yhteyden nuoreen. Nuori ei puhu tai tunnu edes kuuntelevan, eikä vanhempi ole enää perillä siitä, mitä tämän elämässä ja ajatuksissa tapahtuu. Tiukoilla rajoilla yritetään siis korjata mahdollisia seurauksia tai helpottaa vanhemman pelkoa. Nuori kuitenkin tulkitsee tiukat rajat epäluottamuksena omaan arviointikykyyn. Perusteettomat tai tarpeettoman tiukat rajat vain luovat kitkaa vanhemman ja nuoren välille, haurastuttavat yhteyttä ja etäännyttävät. Näin nuori jakaa vielä vähemmän asioitaan vanhemman kanssa.

Joskus lapselle pitää kuitenkin asettaa rajoja tai muistuttaa pelisäännöistä. Rajoja asettaessa on tärkeää käydä vuoropuhelua lapsen kanssa. Rajojen asettamisen olisi hyvä perustua molemminpuoliseen kunnioituksen ja luottamukseen. On myös tärkeää miettiä, onko jokin raja todella tarpeen ja mihin se oikeastaan perustuu. 

“Teinin huono käytös on vain kapinointia, mikä kuuluu teini-ikään”

Vanhempi toimii parhaimmillaan tunnepuskurina nuorelle. Tällä tarkoitetaan sitä, että vanhempi vastaanottaa nuoren tunnekuohun ja palauttaa sen hänelle entistä siedettävämpänä ja turvallisempana sekä selkeänä. Nuoren saadessa harjoitella ja ilmaista tunteitaan kotona, tarve haastaa aikuisia kodin ulkopuolella on usein pienempi. Aikuisen on reagoinnin lisäksi erityisesti tarpeen kestää nuoren kuohuntaa. 

Moittiva, opettava tai lohduttava lähestymistapa myrskyävän nuoren kohtaamisessa on aikuiselta hyvin tyypillistä. Lue päivän keinokoosteesta siitä, millainen lempeä kohtaamistapa olisi toimivampi vaihtoehto nuoren kanssa. 

Yksi nuorten yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä ovat vaikeudet tunnesäätelyssä. Tunnesäätelyn vaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi ihmissuhderistiriitoina (esimerkiksi voimakkaat jatkuvat riidat kotona tai muissa läheisissä ihmissuhteissa) tai itsetuhoisena käytöksenä (oman hyvinvoinnin laiminlyönti, ylenpalttinen riskinotto, itsensä satuttaminen), koska nuoren keinot päästä eroon hankalaksi koetuista tunteista ovat kehittymättömiä. 

Aikuinen on lapsen ja nuoren malli myös itsesäätelyssä eli on todella tärkeää, että aikuisella itsellään on tunnesäätelytaitoja ja mentalisaatiokykyä. Valtaosan suomalaisista aikuisista omat tunne-ja vuorovaikutustaidot vaatisivatkin säännöllistä ja systemaattista harjoittelua. Näiden lisäksi itsemyötätunto on teema, jota vanhempien olisi erittäin tärkeää omaksua paitsi kasvatuksen myös oman hyvinvointinsa tueksi. Itsemyötätunnon vaikutuksesta aikuisten hyvinvoinnille on tehty satoja tutkimuksia. Sen hyötyjä ovat esimerkiksi vähäisempi ahdistuneisuus, masentuneisuus ja stressi, suurempi onnellisuus ja yleinen tyytyväisyys elämään, sekä paremmat yhteistyö- ja ihmissuhdetaidot. Itsemyötätunto myös kasvattaa motivaatiota tavoitella korkealle arvotettuja tavoitteita.

Nuorille tehdyt itsemyötätuntotutkimukset osoittavat itsemyötätuntoisten nuorten voivan paremmin. He ovat vähemmän ahdistuneita, stressaantuneita ja masentuneita sekä tyytyväisempiä elämäänsä kuin itselleen ankarat nuoret. Itsemyötätunto on onneksi opittavissa oleva taito, joten ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Jonkinasteinen kapinointi ja rajojen koettelu kuuluu normaaliin murrosikään. Sen sijaan ylenpalttinen vihamielisyys tai holtiton käytös ei ole normaalia murrosiän käytöstä vaan taustalla on kyse jostain muusta, joka on tärkeä selvittää. 

“Avoin seksuaalikasvatus lisää holtitonta seksuaalista käytöstä” ja “seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista voi myös vaieta” 

Vanhemman vastuu ja velvollisuus ulottuu kasvatuksessa keskeisesti myös seksuaalikasvatukseen, halusi hän sitä tai ei, koki hän sitä omakseen tai ei. Jotta vanhempi pystyy kasvattamaan lasta seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, tulee hänen ensin syventyä teemaan oman itsensä kautta. Jos omaan seksuaalisuuteen liittyy epävarmuuksia, ahdistusta, sanojen löytämisen vaikeutta tai traumoja, on tätä tärkeää työstää. 

Tunnetaidot ovat yksi keskeinen osa-alue myös seksuaalikasvatuksessa. Nykyvanhemmat ovatkin ymmärrettävästi usein ison haasteen edessä: valtaosan oma aikanaan saatu  seksuaali- ja tunnekasvatus on ollut olematonta ja koko aihe on voinut olla vaiettu tai jopa kielletty. 

Seksuaalikasvatuksesta on monenlaisia tärkeitä hyötyjä ja siksi seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista ei kannata vaieta. Sen avulla lapsi oppii paremmin tuntemaan omat rajansa ja ilmaisemaan, jos kokee rajojaan rikottavan tai uhattavan. Yhtä tärkeänä seksuaalikasvatuksessa otetaan huomioon myös toisen ihmisen rajat ja niiden kunnioittaminen. Onnistunut seksuaalikasvatus myös tukee lapsen itsetuntemusta ja opettaa hänelle oikeita asioita luotettavasta lähteestä. 

Koko seksuaalisuuden kenttä on tietyllä tapaa muuttunut ja vapautunut viime vuosina nopeasti. Valtaväestölle perinteinen monoamorinen parisuhdekäsitys voikin olla nuoren mielestä täysin muuta, kuin mitä hän haluaa. Myös erilaiset seksuaalivähemmistöt ovat valtaosalle nuorista arkipäivää, kun taas vanhemmalle jo alati kehittyvä termistö voi olla vierasta. 

“Nuoren pitää ymmärtää, että aikuiset tietävät asiat paremmin”

Tämän hetkisten lasten ja nuorten maailma on hyvin erilainen kuin nykyisten vanhempien, saati isovanhempien maailma on ollut. Yksilöä korostavat arvot ovat lisääntyneet ja nuorten riippuvuus vanhempien sukupolvesta vähentynyt. 

Korostunut riskinottohalu ja tietty kuolemattomuuden ajatus kuuluvat nuoruusikään ja ne voivat tuntua aikuisen näkökulmasta hyvin pelottavilta. Niinpä aikuinen usein päätyy neuvomaan nuorta, kieltämään häneltä ehkä tarpeettomastikin eri asioita ja kuittaamaan nuoren mahdollisia mokia sanomalla “mitäs minä sanoin!”.

Jos vanhempi pelkää nuoren tekevän pahoja virheitä, on järkevää lähteä pohtimaan, mistä pelko johtuu ja onko pelolle oikeasti tarvetta. Onko nuori temperamentiltaan sellainen, joka joutuu helposti vaikeuksiin? Onko vanhempi itse elänyt nuoruuden, joka on jättänyt häneen pelkoja tai ahdistusta? Lempeä vanhempi voi myös avoimesti myöntää nuorelleen, että pelkää asioita X tapahtuvan, koska Y. Myöntäminen ja avoin keskustelu vähentävät kitkaa nuoren ja vanhemman välisessä yhteydessä ja lisäävät myös nuoren empatiaa vanhempaansa kohtaan. 

Lapset ovat meillä vain lainassa, on sanonta joka kuvaa hyvin myös elämää nuoren kanssa. Lapsi ei ole vanhempansa unelmien ja mieltymysten jatke, vaan oma erillinen yksilönsä persoonineen ja kiinnostuksen kohteineen. Etenkin tietyssä nuoruusiän kehitysvaiheessa on täysin normaalia ja yleistä, että nuori haluaa tarkoituksellakin olla hyvin erilainen kuin vanhempansa. 

“Nuorten mielenterveysongelmat ovat muoti-ilmiö”

Tämä on valitettavasti edelleen ihan todellinen myytti ja uskomus, enemmän vanhemman polven tai teeman itselleen vieraaksi koskevien keskuudessa. Tämä on myös hyvin vähättelevä, totuudenvastainen ja epäempaattinen toteamus.

Nuorten mielenterveys on ollut viime aikoina valtavasti esillä myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Etenkin nuorten tyttöoletettujen ahdistuneisuus on lisääntynyt. Samoin nuorten tekemien rajujen väkivaltarikosten määrä. 

Nuorten mielenterveysongelmien määrän kasvu on osin merkki avoimemmasta keskustelukulttuurista ja varhaisemmasta puuttumisesta, mutta myös hätähuuto yhteiskunnallisesta muutoksesta. Mielenterveysongelmat usein valitettavasti kasaantuvat niille, joille kertyy muutakin huono-osaisuutta ja moniulotteisia terveysongelmia. Ongelmat ovat usein sukupolvesta toiseen jatkunut ketju, ja kaikkihan me tiedämme, miten vaikeaa yksinkertaistenkin asioiden sukupolviketju voi olla katkaista. Saati jos ongelmaa on monella osa-alueella ja mahdollinen tukiverkosto on samassa, tai jopa vaikeammassa tilanteessa. 

Osin yhteiskunnan raamit, osin pelkkä aikuisten arkinen viesti asettavat nykynuorille valtavasti paineita. Pitäisi jaksaa opiskella ja tietää jo hyvin nuorena, mille alalle haluaa suuntautua. Pitäisi olla itseohjautuva ilmiöoppija, pienenä lapsena jo mahdollisimman itsenäinen ja yksin pärjäävä. Samaan aikaan voi katsoa somesta ihmisten filtteröityä elämää, josta on hankala erottaa todellisuus ja valhe, oli katsojana sitten lapsi tai aikuinen. Kotona vanhemmat uupuvat omien töittensä ja muiden vaatimustensa alle, usein kaukana läheisverkostoistaan (koska ei ehdi edes pitää yhteyttä kehenkään) ja usein hankalaksi koetut tunteensa alkoholiin tai puhumattomuuteen hukuttaen, koska näin on omassa lapsuudessaankin oppinut.

Kuulostaa kieltämättä raadolliselta ja surulliselta. Yksi arkinen ja yhteiskunnan miljardeja vaatimaton ratkaisu ongelmaan on niinkin yksinkertainen kuin lempeys. Lempeys sekä itseään vanhempana kohtaan, myös lasta ja nuorta kohtaan. Lue lisää päivän myytinpurkujulkaisusta.





– Lotta Parkkonen –

  • Bildjuschkin, K. 2019. Lasten ja nuorten seksuaalikasvatus vanhemmuuden näkökulmasta. Lääkärikirja Duodecim. 
  • Bluth, K & Neff, K. 2018. The self-compassion workbook for teens. New Harbinger Publications.
  • Grandell. R. 2015. Itsemyötätunto. Tammi. 
  • Karila-Hietala & Lassander. 2018. Nuoren mielen ensiapu – mielenterveysosaamista lasten ja nuorten kohtaamiseen. Suomen mielenterveysseura.
  • Kristeri, I. 2018. Näe minut. Books on Demand. 
  • J. Lönnqvist, M. Henriksson, M. Marttunen & T. Partonen (toim.). 2014. Psykiatria. Duodecim. 
  •  Mielenterveystalo. Nuoret. 
  • MLL. Vanhempainnetti. Lapsen kasvu ja kehitys.
  • Moisala, S., Parkkila, M. & Rämet, V. 2022. Opas nuorten tunnesäätelyvaikeuksista. Opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu.
  • Trogen, T. 2020. Positiivinen kasvatus. PS-kustannus. 
  • Väestöliitto. Seksuaalikasvatus. 




Julkaistu 5/2022. 

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> Keinoja katkenneen kommunikaation korjaukseen https://kiintymysvanhemmuus.fi/keinoja-katkenneen-kommunikaation-korjaukseen/ Wed, 04 May 2022 07:08:54 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=12899 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Toisinaan tuntuu siltä, että kommunikaatio on katki koululaisen tai teinin kanssa. Vanhemman oman kommunikaation parantamiseen tarvitaan lukematon määrä toistoja ja uusia keinoja. Tällöin tutustuminen rakentavaan vuorovaikutukseen kannattaa. Englanniksi löytyy tietoa myös NVC Non Violent Communication termillä. Tässä tekstissä avaan NVC-prosessin vaiheet luettuani 2019 ilmestyneen Marshall Rosenbergin kirjan: “Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus”.   

NVC-prosessin vaiheet ovat: 1) Havainto, 2) Tunteet, 3) Tarpeet ja 4) Pyyntö. NVC-prosessin ensimmäisen vaiheen tarkoitus on kuvailla tilanne juuri niin kuin sen on havainnut ilman, että tulkitsee. Mikäli havaintoon sekoittuu tulkintaa tai mielipiteitä, kuulija kuulee kommentin kritiikkinä. Havaintojen tulee perustua tilanteeseen, aikaan ja asiayhteyteen. Yleistykset ovat tulkintoja. Ne saavat kuulijan puolustuskannalle, suuttumaan tai kieltämään koko asian.

Toisen vaiheen tehtävänä on ilmaista, mitä meistä tuntuu. Tässä vaiheessa on tärkeä erottaa tunteet siitä, mitä ajattelee toisen käyttäytymisestä. Se, mitä ajattelee toisen käyttäytymisestä on tulkintaa ja mielipiteitä. Tunteiden nimeäminen ja sanoittaminen auttaa kuulijaa luomaan yhteyden puhujan kanssa. Tunteita ilmaistessa näytämme haavoittuvuutemme, joka auttaa ristiriitatilanteita käsiteltäessä.

Kolmannessa vaiheessa kerromme tarpeistamme eli siitä, mikä synnyttää tunteemme. Mikäli ilmaisemme tarkasti tarpeemme, on todennäköisempää saada ne täytetyksi. Kun ihmiset lakkaavat puhumasta toistensa vioista ja puhuvat tarpeistaan, mahdollisuudet kaikkien osapuolten tarpeiden tyydyttämiseen kasvavat. Kun kuulemme kielteisen viestin meillä on neljä tapaa ottaa viesti vastaan: 1) syytämme itseämme 2) syytämme toisia 3) aistimme omat tunteemme ja tarpeemme 4) aistimme toisen ihmisen kielteisen viestin taustalla vaikuttavat tunteet ja tarpeet. Toisten syyttäminen, arvostelu ja tulkinnat ovat epäsuoria tapoja ilmaista omia tarpeitamme ja arvojamme. Mutta tämä aiheuttaa sen, että kuulija kuulee asian kritiikkinä, jolloin alkaa puolustella tai vastahyökkää. Mitä tarkemmin osaamme yhdistää tunteet tarpeisiimme, sitä helpompaa toisten on vastata myötäeläen ja auttaa toteuttamaan toisen tarpeet.

Neljännessä vaiheessa ilmaisemme pyynnön. Kun olemme kertoneet havaintomme, tunteemme ja tarpeemme, meidän tulee muodostaa tarkka pyyntö eli tekoja, jotka täyttäisivät tarpeemme. Pyynnöt tulee esittää myönteisessä muodossa, sillä kiellot eivät kerro kuulijalle, mitä sanoja haluaa, mutta saavat aikaan vastustusta. Pyynnön esittäjän tulee miettiä tarkkaan, mitä hän haluaa, jotta hänen tarpeensa tulevat täytettyä. Lisäksi kannattaa pyytää selkeitä, toteutettavissa olevia tekoja, eikä abstrakteja ja monitulkintaisia asioita. Pyyntöjä ei tule sekoittaa vaatimuksiin. Pyynnöstä voi kieltäytyä ja kieltäytyjän tarpeisiin suhtaudutaan myötätunnolla. Mikäli pyynnön esittäjä syyllistää, arvostelee tai tuomitsee kieltäytymisestä, pyyntö on ollut vaatimus. Takaisin heijastaminen tarkoittaa, että voit kommenttisi jälkeen pyytää kuuntelijaa toistamaan se, minkä sanoit. Jos heijastettu viesti poikkeaa lähettämästämme viestistä, saamme mahdollisuuden korjata kommenttiamme.  

NVC-prosessin kaksi puolta:

  1. Rehellinen itseilmaisu
  2. Empaattinen kuunteleminen

Rehellinen itseilmaisu tarkoittaa sitä, että ilmaisemme itseämme rehellisesti ja haavoittuvasti. Tavoitteena on luoda rehellinen ja empaattinen suhde, jossa päätöksentekoprosessi hyödyttää molempien osapuolten tarpeita. Empaattinen kuunteleminen tarkoittaa ymmärtävää ja kunnioittavaa suhtautumista toisten kokemuksiin.

 



Julkaistu 5/2022.

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> Miten opettaa lapselle oikeanlaista käytöstä ilman häpeäkasvatusta? https://kiintymysvanhemmuus.fi/miten-opettaa-lapselle-oikeanlaista-kaytosta-ilman-hapeakasvatusta/ Tue, 03 May 2022 11:33:22 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=12823 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Tässä tekstissä kerrotaan keinoja lempeään kasvatukseen leikki-ikäisten lasten kanssa. Lempeän kasvatuksen peruspilarit kuten lapsen kunnioittaminen ja yhteyden vaaliminen ovat keskiössä leikki-ikäisten kanssa. Lapsen kunnioittaminen tarkoittaa erityisesti lapsen tarpeiden ja tunteiden huomioimista ja lapsen mielipiteiden kunnioittamista. Yhteyttä voi leikki-ikäisen kanssa vaalia esimerkiksi leikkien, yhdessä nauramalla, pelaamalla, lukemalla, halailemalla, leipomalla tai yhdessä touhuamalla. 

Vanhempi voi tuntea suuria vaatimuksia siitä, miten aika riittää tukea lapsen oppimista niin, että lapsi pärjää tulevaisuudessa. Pitäisi liikkua, nukkua, opettaa akateemisia taitoja, harrastaa, musisoida ja taiteilla sekä opettaa kohteliaisuuskäytäntöjä, ystävyystaitoja, toisen huomioimista… Lista on loputon. Siegel ja Bryson (2018) sanoo kuitenkin, että tärkeimmät taidot aikuisuuteen ovat emotionaalisen tasapainon tukeminen, ajattelutaidot ja resilienssi. Näitä taitoja voi opettaa aivan tavallisessa arjessa. Eli vanhemman ei tarvitse säntäillä parhaan harrastuksen perässä leikki-ikäisen kanssa vaan elää tavallista ja turvallista arkea. 

Seuraavaksi paneudutaan näihin tärkeisiin taitoihin, joiden kehittymistä vanhempi voi tukea. 

Miten tunnetaitoja opitaan? 

Tunnetaitoja opitaan ihan tavallisessa arjessa. Tunnetaidot kehittyvät pikkuhiljaa, kun vanhempi nimeää ja arvuuttelee lapsen tunteita. Vanhempi peilaa ja vahvistaa lapsen tunteita: ”Nyt taidat olla todella surullinen, kun lempilelua ei löydy.” ”Oletko tyytyväinen piirustukseen?” ”Näytät yllättyneeltä. Onko näin?” ”Sisko otti lelun kädestäsi. Huomaan, että suusi on puristuneena yhteen. Mikä tunne sinulla tuli siitä?” ”Missä tunne tuntui?”

Lapset oppivat arjessa mallioppimisen kautta toimimaan erilaisissa tilanteissa. Vanhempien kannattaa siis miettiä, minkälaista esimerkkiä itse antaa, onko kaikki tunteet hyväksyttyjä vai onko jokin tunne itselleen hankala. Koko perhe voi sopia yhdessä, miten vihaisena toimitaan ja minkälainen käytös on hyväksyttyä meillä. Esimerkin voimaa ei pidä unohtaa tunteiden sanoituksessakaan. Jotkut lapset eivät siedä sitä, että heidän tunteistaan puhutaan. Silloin vanhemman kannattaakin siirtää huomio itseensä. Vanhemman on hyvä kertoa omista tunteistaan ja reaktioistaan erilaisissa tilanteissa. On myös aika herkullista antaa lapsen arvuutella aikuisen tunteita. Lapselta voi tulla yllättäviä tulkintoja ja silmää avaavia havaintoja aikuisen ilmaisuista.

On myös tärkeää, että vanhemmat käyvät lastensa kanssa tunnekeskusteluja. Lasten kanssa voidaan nimetä tunteita, opetella uusia tunnesanoja, miettiä missä tilanteissa tunteita voi kokea, onko mahdollista kokea kahta tunnetta samaan aikaan, missä kohtaa kehossa tunteet tuntuvat, mistä huomaa, että on iloinen, surullinen, peloissaan tai vihainen, mihin tunteita tarvitaan? Lapselle on kertoa, että tunteet menevät ohi. Voimme vaikuttaa tunteisiimme myötätuntoisilla ajatuksilla ja opettelemalla rauhoittumaan syvähengityksen avulla. (Riihonen & Koskinen, 2020, 67.) 

Yhteistoiminnallinen päätöksenteko

Greene esittelee kirjassaan “Tulistuva lapsi: uusi lähestymistapa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen” kolme suunnitelmaa ristiriitatilanteisiin. Suunnitelmat ovat A, B ja C. Suunnitelma A tarkoittaa sitä, että aikuinen määrää, miten ristiriitatilanteessa toimitaan. Lapsen näkökulmaa ja tarpeita ei huomioida. Tämä johtaa usein lapsen raivokohtaukseen. Suunnitelma C taas on, että lapsi päättää. Tällöin voidaan välttää raivokohtaus. Suunnitelma kuitenkin johtaa helposti tilanteeseen, jossa aikuisen tarpeet ja toiveet eivät tule huomioiduiksi, mikä voi harmittaa aikuista. Greene kuitenkin muistuttaa, että joskus suunnitelma C voi olla paikallaan.

Greenen esittelemä suunnitelma B on yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu. Suunnitelma B:n tarkoituksena on löytää käsillä olevaan ongelmaan jokin ratkaisu, joka tyydyttää sekä vanhempia että lasta. Tällöin kenenkään ei tarvitse antaa periksi. Suunnitelmassa B on kolme vaihetta: empatia (sekä vakuuttelu), ongelman määrittely ja kutsu neuvotteluun. Empatia tarkoittaa hyvin pitkälti samaa kuin Gordonin aktiivinen kuuntelu, eli lapsen esittämän viestin toistamista. Vakuuttelu on hyvä lisä kuuntelun tueksi: tulistuvalle lapselle on hyvä vakuutella, että häntä ei olla pakottamassa toimimaan aikuisen tahdon mukaan. Jos lapsi on tottunut siihen, että vanhemmat saavat tahtonsa läpi, hän alkaa nopeasti hermostua, eikä pysty neuvotteluun. Vakuuttelulla rauhoitellaan lasta, niin että hän ei koe painostusta. Tällöin hän pystyy osallistumaan keskusteluun paremmin. Suunnitelma B etenee empatian ja vakuuttelun jälkeen ongelman määrittämiseen. Siinä tiivistetään lapsen kuuntelun tulos ja aikuisen toive tai huoli. Esimerkiksi: ”Tiedän, että haluat syödä keksin etkä ruokaa. Minua kuitenkin huolestuttaa, mitä tapahtuu, jos menet jumppaan vain yhden keksin syötyäsi.” Ongelman määrittelyn jälkeen lasta kutsutaan neuvotteluun esimerkiksi näin: ”Mietitäänpä, mitä voisimme tehdä asialle.” Kutsu kertoo lapselle, että aikuinen ratkoo ongelmaa yhdessä lapsen kanssa – ei hänen puolestaan. Myös lapselle annetaan mahdollisuus yrittää löytää tilanteeseen ratkaisu. Kun lapsen taidot kasvavat, voi vanhempi antaa lapselle yhä enemmän tilaa tuoda omia ratkaisuja ilman aikuisen ehdotuksia. Lapset usein katsovat maailmaa luovemmin, kuin aikuiset ja keksivät parempia kaikki miellyttäviä ratkaisuja, kuin aikuiset.

Ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen

Siegel (2018) mukaan lapsia kannattaa opettaa ratkaisemaan ongelmia ja kehittää tietoisesti heidän ajattelun taitojaan. Ongelmatilanteessa voi kysyä lapselta, “mitä ajattelet” tai “miten tämä tilanne voitaisi ratkaista?” Thomas Gordon (2004) on kehittänyt ongelmanratkaisuun ja kasvatuksen ristiriitoihin molemmat voittavat -menetelmän. Menetelmässä aikuinen arvioi ensin, onko ongelma lapsen vai aikuisen. Kun ongelma on lapsen, vanhemman ei tarvitse ratkaista ongelmaa vaan riittää, että vanhempi käyttää aktiivista kuuntelua ja kuuntelun tuella lapsi saa ongelmaan itse kehitettyä jonkin ratkaisun. Jos aikuisella on ongelma, silloin vanhemman kannattaa käyttää minäviestejä. Esimerkiksi vanhempi voi sanoa lapselle, että minulla on ongelma ja tarvitsen siihen apuasi. 

Menetelmä kehittää lapsen – ja vanhemmankin – ajattelukykyä. Molemmat voittavat -menetelmällä saadut ratkaisut ovat yleensä luovempia ja toimivampia ratkaisuja, joita kumpikaan ei olisi tullut keksineeksi heti yksinään. On tärkeää, että lapsi tuntee vanhemman luottavan siihen, että hän hoitaa oman osuutensa sopimuksesta. Kun lapsesta tuntuu, että häneen luotetaan, toimii hän todennäköisemmin luottamuksen arvoisesti. Ristiriitojen ratkaiseminen kumpaakin miellyttävällä tavalla lähentää vanhempaa ja lasta. Molemmat voittavat -menetelmä vahvistaa ja syventää lapsen ja vanhempien välistä suhdetta. Menetelmän tueksi ei tarvita vallankäyttöä. Vanhempi kunnioittaa lapsen tarpeita, unohtamatta kuitenkaan kunnioittaa myös omia tarpeitaan. 

Useimpien vanhempien mielestä riidan ratkaisemisessa on kyse ennen kaikkea siitä, että joku häviää ja joku voittaa. Tällainen voitto-häviö -ajattelu on koko ongelman ydin – ovatpa vanhemmat sitten ankaria (vanhempi voittaa) tai lempeitä (lapsi voittaa). Monien vanhempien mielestä kurinpito-ongelman ydin on se, ollako ankara vai lempeä, käskevä vai salliva. Koska he ovat juuttuneet tällaiselle joko tai -akselille, he näkevät suhteensa lapsiinsa valtataisteluna, tahtojen taistona, sotana. Eräs lastenkasvatuksen suurimpia myyttejä lienee se, että vanhempien määräily ja pakottaminen tekee lapsista kurinalaisia ja vastuullisia. On totta, että jotkut lapset kestävät vanhempiensa ankaruuden tottelevaisuutensa avulla. He tietävät miten olla nöyriä ja alistuvia, ja heistä kasvaakin usein ihmisiä, jotka koko loppuelämänsä luottavat ulkoiseen auktoriteettiin, mutta heiltä puuttuu sisäinen kontrolli niin teini-ikäisinä kuin aikuisinakin. Etenkin lapsi ei välttämättä tiedä toimivansa väärin, ellei ulkoinen auktoriteetti puutu riittävällä teholla lapsen käytökseen. Etenkin uudessa tilanteessa lapsi ikään kuin luottaa siihen, että joku aina pysäyttää hänet, ennen virheen tapahtumista eikä hänen tarvitse itse olla vastuussa käytöksestään ja valinnoistaan.

Sisäisen motivaation synnyttäminen

Vanhempien ikuisuusongelmana on, miten saada lapsi tekemään jotain tylsää tai sellaista, joka on vanhemmalle tärkeää, mutta ei kiinnosta lasta yhtään. Perheissä käydään taisteluja tuulimyllyä vastaan, kun vanhemman siisteyden tarve on suurempi kuin lapsen. Lapsesta on kätevää ja tarpeellista, että lelut ovat lattialla levitettynä, jolloin hän voi ne löytää ilman, että muistelee, missä laatikossa tai kaapissa ne ovat. Vanhempi taas tuntee päänsä hajoavan, kun koti on levällään. Tässä on tyypillinen tarveristiriita, jossa sekä lapsi, että aikuinen joutuvat joustamaan ja etsimään yhteistyössä sopivaa ratkaisua. Vanhempi joutuu työstämään omaa kontrollin tarvettaan ja  päästämään irti siitä. Yhteistyössä päädytään jonkinlaiseen ratkaisuun esimerkiksi, että lelut pidetään pois kulkuväylältä, jotta jalkaan ei satu, kun kävelee yöllä pimeässä vessaan. Aikuisen avustuksella lasta opetetaan pitämään kiinni sovitusta. Aluksi aikuinen voi siivota yhdessä lapsen kanssa ja valitaan sellainen hetki siivoamiselle, jolloin lapsen vireystaso on hyvä. Sisäinen motivaatio kasvaa, kun lasta kiitetään.

Sisäisen motivaation synnyttäminen on tärkeää, sillä silloin vanhemman ei tarvitse käskyttää lasta vaan lapsi ymmärtää, miksi jonkin asian tekeminen tietyllä tavalla kannattaa ja lapsi haluaa tehdä asian. Näin lasta ei tarvitse käskyttää koko ajan vaan hän oppii tekemään valintoja ja päätöksiä itse arjen tilanteissa. Laitisen (2021) mukaan sisäistä motivaatiota voi herätellä seuraavien kolmen tekijän avulla: 1) lapsen valintojen ja vaikutusmahdollisuuksien mahdollistaminen, 2) myönteinen, aito ja rohkaiseva palaute sekä 3) välittämisen ja yhteenkuuluvuuden ilmapiirin luominen.

Miten lapsi oppii itsesäätelytaitoja

Itsesäätely on sitä, että osaa säädellä omia tunteitaan ja pystyy ottamaan vastuun omasta käytöksestään. Lapsi oppii itsesäätelyä vanhemman mallista. Siksi on tärkeää, että aikuinen osaa itsekin säädellä omia tunteitaan ja omaa käytöstään. Tai ainakin pyrkii opettelemaan näitä taitoja. Ison tunteen ollessa päällä, ei lapsi opi uutta. Siksi on tärkeää harjoitella taitoja silloin, kun tilanne ei ole päällä. Lapsen kanssa voi miettiä, miltä hermostuminen tuntuu kehossa, miten sen voi tunnistaa ja minkälainen toiminta voisi lasta auttaa itse tilanteessa.

Näin aikuinen voi myös huomata ja tukea lasta, kun tunnekuohu on alkamassa. Ajoissa reagointi on tärkeää, koska tunteen ollessa isosti päällä, ei lapsi välttämättä pysty enää rauhoittumaan helposti itsekseen. Tällöin ei voi siis odottaa lapsen säätelevän itse tunteitaan, vaan hän tarvitsee aikuisen apua. Hyvät tunnetaidot tukevat itsesäätelyä; kun lapsi osaa nimetä ja tunnistaa omia tunteitaan, hänen on helpompi säädellä niitä.

Miten opettaa resilienssiä?

Taapero nousee ylös tuhansia kertoja kaaduttuaan. Leikki-ikäinen taas luovuttaa sanomalla en osaa. Miten opettaa lapsi nousemaan ylös yhä uudestaan kun hän on pettynyt tai maailman murtama? Kirjallisuudessa tätä kutsutaan resilienssiksi eli kuinka aivomme mukautuvat vaikeuksiin ja nousemme yrittämään ja oppimaan lisää. 

Vanhempien on tärkeää näyttää esimerkkiä virheitä tehdessään ja vaikeuksia selättäessään, sillä lapset oppivat mallista. Kannattaakin pysähtyä pohtimaan, miten puhuu. Lapselle voi sanoa: ”Nyt tuntuu vaikealta/ nyt on vaikeuksia, luotan siihen, että saamme tämän selvitettyä ja ratkaistua.” Vanhempi saattaa ehkä tunnistaa oman päänsä sisällä, kuinka marttyyrimummo aina syyllistää, äiti kritisoi joka valintaa ja ukki lohduttaa. Lapsuudessa kuultu puhe muuttuu sisäiseksi puheeksi. Onneksi aikuisuudessa voi tietoisesti opetella tyynnyttämään omaa kriitikkoa tai rauhoittelemaan katastrofiajatuksia. Positiivisia sanontoja (”kaikki kääntyy parhain päin” tms.) ja myötätuntoista puhetta kannattaa harjoitella. 

Lapselle kannattaa opettaa oppimisasenne. Jos lapsi ei halua tehdä jotain, koska ei osaa, vanhempi voi muistuttaa lasta: ”Sinusta tuntuu, ettet vielä osaa. Harjoittelemalla kehittyy. Kokeillaanko yhdessä?” Myös aikuiset opettelevat koko ajan jotakin. Oppimisen intoa voi tukea uteliaalla pohdinnalla. Kannattaa kehua yrittämistä eikä vain hienoa lopputulosta. 

Vanhemmat pohtivat usein, milloin pelastaa lapsi pulasta ja milloin antaa hänen itse selvitä ongelmistaan. Lapset kehittyvät omaan tahtiinsa ja ovat yksilöitä sekä tilanteet vaihtelevat. Toiset vaativat enemmän kannustusta ja tukea kuin toiset. Vanhempi saa olla tarkkana siinä, että huomaa kuinka paljon lapsi ponnistelee. Toisinaan oppiminen vaatii useita yrityksiä ja turhautumisen, surun tai muiden vahvojen tunteiden kokemista. Kun tilanne aiheuttaa lapselle liiallista stressiä, ei oppimista enää tapahdu. Tällöin asia kannattaa selvittää loppuun yhdessä vanhemman kanssa. Toisinaan vanhemman siis tulee puskea lasta kohti rohkeutta, mutta tällöin täytyy olla tarkkana, ettei se mene pakottamisen puolelle vaan lapsi pysyy tilanteessa emotionaalisesti tasapainossa. (Siegel & Bryson. 2018.)




– Pia Kosonen, Annika Rintamäki –

  • Gordon, T. 2004. Toimiva perhe – käytössä kokeiltuja menetelmiä vastuuntuntoisten lasten kasvattamiseen. Lasten keskus.
  • Greene, Ross W. & Tervonen, Eija. 2006. Tulistuva lapsi: uusi lähestymistapa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen. The explosive child. Finn Lectura. 
  • Laitinen, S. 2021. Pienten lasten motivaatio. PS-kustannus. 
  • Riihonen, R. & Koskinen, M. 2020. Kuinka kiukku kesytetään. Lasten agressiokasvatus. PS-kustannus.
  • Siegel, D. & Bryson, T. P. 2018. Yes Brain Child. 




Julkaistu 5/2022. 

lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]> Tervetuloa paikallistoimintaan https://kiintymysvanhemmuus.fi/tervetuloa-paikallistoimintaan/ Thu, 28 Apr 2022 17:49:16 +0000 https://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=12531 Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>

Tervetuloa Lempeän kasvatuksen viikolla perhekahvilaan!

Odotetut ja tykätyt perhekahvilat ovat vihdoin palanneet koronatauolta runsaslukuisina. Perhekahvilan ideana on tarjota vanhemmille vertaistukea. Perhekahvilaan voit tulla yksin tai yhdessä lasten kanssa. Kaikissa näissä tiloissa on puuhaa lapsille, ja kun lapset viihtyvät leikeissään, voivat vanhemmat jutella. Perhekahvilassa voidaan hengailla vapaasti tai jutella tietystä teemasta.

Lempeän kasvatuksen viikolla teemana on kasvatusmyytit. Perhekahvilan vetäjä pitää teemasta lyhyen alustuksen, joka johdattaa vapaaehtoiseen keskusteluun.

Nimensä mukaisesti perhekahvilassa tarjotaan kahvia tai teetä ja pientä purtavaa.

Naantalissa on luvassa vapun kunniaksi munkkeja. (Muista hihkaista suiden lukumäärä)

Espoossa on temppurata lapsille ja Siilinjärvellä on tarjolla masaliisaa.

Tervetuloa mukaan tapaamaan samanhenkisiä Lempeästä kasvatuksesta kiinnostuneita vanhempia.

Tässä näet kaikki Lempeän kasvatuksen viikon Kiintymysvanhemmuus-perhekahvilat:

LKV Kahvilat 768x768

Kaikki toukokuussa pidettävät Kiintymysvanhemmuus-perhekahvilat löydät alta. Muistathan käydä tykkäämässä ja seuraamassa sivuja, niin näet seuraavat tapahtumat.

Toukokuu
3.5. Tuomipuu esittäytyy Lähiötalolla Joensuussa
4.5. Setripuu Lahdessa
4.5. Luumupuu esittäytyy Palttinan asukaspuistossa Espoossa
5.5. Luumupuu Espoo
5.5. Kirsikkapuu Järvenpää
6.5. Pihlajapuu Siilinjärvi
23.5 Kuusipuu Rovaniemellä
26.5. Tuomipuu Joensuu
28.5. Vaahterapuu Naantalissa

Lähiaikoina toivotaan, että uudet Kiintymysvanhemmuus-perhekahvilat pääsevät aloittamaan Seinäjoella ja Oulussa. Helsingissä etsitään kovasti vielä ainakin yhtä vetäjää. Mikäli haluat omalle paikkakunnallesi Kiintymysvanhemmuus-perhekahvilan (lempeää vertaistukea🥰 ) tai tulla mukaan paikallistoimijaksi (se on tosi kivaa😊), ota yhteyttä: paikallistoiminta(at) kiintymysvanhemmuus.fi

Tulepaikallistoimihenkiloksi 768x768
lkv logo

Read more at Kiintymysvanhemmuus ry

]]>