Ninka Reittu, Otava, 2018.
Kirjan päähenkilöinä ovat supersankarit, Iso ja minä-kertoja jonka tulkitsen Ison lapseksi. He ovat lähdössä rannalle ja lapsi kehuu Ison ihanaa mahaa ja toivoo itselleen samanlaista. Iso on epävarma onko maha kuitenkin liian iso mutta minä-kertojan mukaan maha on juuri sopiva. “Ison sylissä oli aina ihanan pehmeää ja lämmintä.” Kun luin tätä lapsille, niin tämä kohta sai heidät kommentoimaan hyväksyvästi kuinka ihana pehmeä ja lämmin syli onkaan. Mikä valloittava ajatus: kirjan aloitusaukeamalle kätketty kehotus halauksiin! Samalla alku tuo vanhemmalle mahdollisuuden olla haavoittuvainen ja kertoa olevansa myös epävarma välillä. Lopussa Iso ja minä ovat yhtä mieltä Ison mahan ihanuudesta ja halittavuudesta, mikä antaa vanhemmalle mahdollisuuden kehua itseään, niin kuin Isokin kehuu pehmeää ja lämmintä, halittavaa mahaansa.
Kirjassa tuodaan esille lapsen kaipuu kasvaa isoksi, olla jotain muuta, puhutaan erilaisista varpaista, vartaloista ja hiuksista toteavasti keskittyen vartalon toimivuuteen ulkonäöllisten seikkojen ruotimisen sijasta. Kirja tuo näkyviin ihmisen ihmeellisyyden, on silmät, nenä, suu ja korvat, kädet, jalat, maha ja selkä, unohtamatta sitä mikä ei näy päällepäin. “Ihmisen sisään mahtui vaikka mitä. Niin kuin mieli – ja kieli, jolla hassutella.” Iloinen ja raikkaan värikäs kuvitus vie kirjaa vauhdikkaasti eteenpäin. Kaikille ihmisille yhteiseksi mainitaan napa, joka on minän Oma rakas supernapa! Peppukin saa oman huomionsa ilon ja tanssin kautta.
Kirja ilahdutti minua heti paketista purkaessani raikkaalla kansikuvallaan. Lapset (7-, 5- ja 2-vuotiaat) olivat yhtä innoissaan ja luimme sen heti lasten kanssa ja nyt parin viikon jälkeen olemme lukeneet sen usein iltasatuna. Jo ensimmäisellä lukukerralla näin miksi tämä kirja on tärkeä ja miksi tätä tarvitaan. Haluan, että lapseni tietävät kuinka ihania, arvokkaita, tärkeitä ja kallisarvoisia he ovat omana itsenään, ja luulin että kerron sen heille, mutta silti minun viisivuotiaani hämmästyi, kun luimme seuraavan kohdan: “Minä halusin käyttää kaikkia hienoja osiani. -Katso, minä juoksen! Katso, minä kaivan! Katso, minä ryömin, minä huusin. Ja Iso katsoi ja hymyili. Se tuntui maailman ihanimmalta. Ja minä olin maailman ihanin.” Lapseni kysyi “Ai ihan oikeastiko?” Kyllä lapseni, ihan oikeasti voi olla maailman ihanin. Sinäkin olet maailman ihanin. Reitun edellinen taaperoille ja leikki-ikäisille sopiva Sinä olet superrakas -kirja on ollut meillä lainassa kirjastosta moneen otteeseen.
Ensimmäisessä kirjassa annetaan sanat sille, kun lapsi varmistelee vanhemman rakkautta. Toinen kirja kertoo siitä millaista on olla juuri sopiva. Kumpikin kirja tuo näkyviin epäilykset ja pelot ja antaa samalla sanat vanhemmalle kertoa lempeästi toteamalla että sinä olet aina rakas ja täydellisen sopiva juuri sinuksi.
Kirjan takateksti:
Kirja isosta ja pienestä ja maailman ihanimmasta navasta.
Onko elämä hauskempaa kun on isompi?
Mitä virkaa on kielellä – tai pepulla?
Voiko omaan napaansa olla supertyytyväinen?
Ihana kuvakirja kaikenikäisille siitä, millaista on olla juuri sopiva.
– Saara Laivamaa –